Mikko Ollikainen tukee yhteisöjä sopeutumaan ilmastonmuutokseen

Olen YK:n ilmastopuitesopimuksen alaisen Sopeutumisrahaston (the Adaptation Fund) johtaja. Sopeutumisrahasto rahoittaa hankkeita, joilla tuetaan kehitysmaita ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisessa. Rahaston koko on tällä hetkellä 2,0 miljardia euroa ja se rahoittaa yli 220 hanketta yli 100 maassa.

Toimistoni on Washingtonissa (DC), jossa johdan n. 35 hengen kansainvälistä tiimiä. Työpäiväni sisältävät pääosin organisaation johtamisen tehtäviä liittyen parin sadan käynnissä olevan hankkeen hallintaan, uusien hanke-ehdotusten arviointiin ja yhteistyöhön muiden organisaatioiden kanssa. Mukana on myös paljon strategista ja hallinnollista työtä.

Olen yhteensä pari kolme kuukautta vuodesta työmatkoilla. Mieluisimpia matkoja ovat ehdottomasti ne, jotka suuntautuvat rahoittamiemme hankkeiden kohdealueille esimerkiksi köyhissä Afrikan maissa tai pienissä saarivaltioissa. Mukaan mahtuu myös matkoja kansainvälisiin kokouksiin, joissa puhun mm. rahoittajamaiden edustajille ja päättäjille rahaston tekemästä työstä ja sen tuloksista ja pohjustan tulevaa yhteistyötä. 
 

Kaikkein eniten minua innostaa tieto siitä, että pystyn osaltani työni kautta vaikuttamaan positiivisesti yhteen aikamme suurista ”viheliäisistä ongelmista”, ilmastonmuutokseen ja auttamaan kehitysmaiden ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet ongelman syntyyn suhteellisesti vähiten, mutta jotka kärsivät siitä eniten. 

On sanoin kuvaamattoman palkitsevaa tavata hankkeistamme hyötyviä kehitysmaiden asukkaita ja nähdä, miten hankkeemme kasvattavat heidän osaamistaan ja fyysistä ja taloudellista sietokykyään ilmastonmuutoksen vaikutuksia kohtaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi ekosysteemien sellaista kestävää käyttöä, joka turvaa niiden luontoarvot ja samalla tarjoaa ilmastonmuutokselta suojaavia palveluita, kuten jatkuvan juomaveden saannin ja monipuolisempia elinkeinoja. 

Valitettavasti voimme auttaa vain osaa avuntarpeessa olevista: ilmastonmuutos kiihtyy kovaa vauhtia koska päästöjä ei ole saatu taitettua laskuun, eivätkä sopeutumiseen globaalisti käytettävissä olevat varat riitä estämään tuhoja ja taloudellisia menetyksiä monilla avun ulkopuolelle jäävillä alueilla. Rahavarojen rajallisuus pakottaa etsimään tapoja käyttää niitä tehokkaammin, mikä sekin motivoi minua työssäni.
 

Päädyin jo opiskeluaikoinani Euroopan ja Aasian välisen yhteistyön puitteissa Kiinaan, joka oli silloin vielä kehitysmaa sanan kaikissa merkityksissä. Työskentelin Turun yliopiston ja siltä lähtöisin olevan asiantuntijayrityksen palveluksessa. 
Viiden, lähinnä Kiinaan suuntautuneen vuoden jälkeen, pääsin Suomen rahoittamaksi apulaisasiantuntijaksi (JPO) Indonesian Acehiin. Toimin vuoden 2004 Aasian tsunamin jälleenrakennusohjelman ympäristöhankkeissa, joita koordinoi Maailmanpankki (the World Bank). 

Kahden vuoden jälkeen siirryin Maailmanpankin päämajaan Washingtoniin, jossa työskentelin metsityksen avulla ilmastonmuutosta Afrikassa torjuvissa hankkeissa. Sieltä tulin palkatuksi ensimmäiseksi asiantuntijaksi juuri toimintaansa aloitelleeseen Sopeutumisrahastoon, jonka sihteeristö toimii Maailmanpankin puitteissa. Erilaisten asiantuntijaroolien jälkeen olen kohta 10 vuotta toiminut rahaston johtajana.
 

Tärkeimmät taidot riippuvat niistä tehtävistä mitä tekee tai mitä haluaa tehdä. Niihin kuuluvat asiantuntijataidot, kuten kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisukyky, ajanhallinta, sopeutuvuus ja jatkuva oppiminen, mutta myös ryhmätyötaidot kuten viestintä, yhteistyötaidot ja tunneäly. Nykyisessä tehtävässäni korostuvat johtajuustaidot ja juuri tässä ajassa digitaalinen lukutaito ja kyky käyttää tekoälyä oikein. Alati monimutkaistuvassa maailmassa hyvät yleistiedot ja laaja-alainen kiinnostus maailman toimintaa kohtaan ovat silti ensiarvoisen tärkeitä.

Opiskelin maisterintutkintoni puitteissa reilusti enemmän kuin olisi minimissään tarvinnut: en tiedä johtuiko se enemmän siitä että olin kiinnostunut asioista laajasti vai siitä, etten osannut päättää mihin tarkalleen keskittyä. Pääaineeni oli ekologia, jossa suuntauduin biodiversiteettiasioihin. Tein laajan sivuaineen ympäristötieteestä. Pienemmät sivuaineet muista biologian osa-alueista ja maantieteestä ja lisäksi opintoja muissa yliopistoissa mm. talousasioita. 

Pidän itseäni onnekkaana, koska sain oppia tieteentekijöiltä ja asiantuntijoilta, jotka toimivat teoreettisen ja soveltavan rajapinnassa. Imin heiltä itseeni tavan soveltaa asiantuntemusta, joka sopii reaalimaailman tarpeisiin ja rytmiin. Samalla arvostan sitä, että sain opintojen ohessa ihmetellä maailmaa yhdessä samanhenkisten opiskelijoiden kanssa: opin heidän kanssaan yhdessä tekemällä ehkä yhtä paljon kuin varsinaisista muodollisista opinnoista. Ja tietenkin opinnot ovat monella tavalla parasta aikaa myös ystävyyssuhteiden ja elämänkokemusten näkökulmasta!

Olen todella kiitollinen sekä suomalaiselle koulutusjärjestelmälle että Turun yliopistolle saamastani koulutuksesta – erityisesti Yhdysvalloista käsin pidän suomalaista järjestelmää todellisena menestystarinana. Tiedän myös, että siirtyminen opinnoista työelämään on opiskelijoille usein yksi elämän stressaavimmista vaiheista. Siksi olen ollut iloinen voidessani vuosien mittaan maksaa takaisin (tai eteenpäin): olen toiminut Washingtonista käsin ”etämentorina” muutamalle Turun yliopiston loppuvaiheen opiskelijalle ja käynyt puhumassa opiskelijoille Turussa ja muissa yliopistoissa. Autan opiskelijoita mielelläni aina kun voin.

Tee parhaasi opintojesi kanssa, mutta ole lempeä itsellesi, pidä mielestäsi ja kehostasi huoli. Ihmisiin tutustuminen ja sosiaaliset harrastukset ovat arvokkaita. Jos sinulle on tärkeää, että tuleva työsi on vaikuttavaa, yritä vähän kerrallaan oppia ymmärtämään niitä järjestelmiä, joissa mahdollinen tuleva työelämäpolkusi sijaitsee. Monesti tämä vaatii tiedon hakemista myös muodollisten opintojen ulkopuolelta, seuraamalla mediaa ja puhumalla jo työelämässä oleville ihmisille. Usko siihen, että pystyt, vaikka välillä tuntuisi, ettet pysty.

Opiskeluaikaani ja sen ajan henkeä kuvastaa hyvin Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta.