Turun katedraalikoulun historia

Turun katedraalikoulua kuvaava piirros vuodelta 1555. Oppitunneillaan katedraalikoulun oppilaat kuvantapaisesti istuivat koulurakennuksen lattialla ja kuuntelivat lehtorin sanelua. Kirjoja todellisuudessa oppilaat pääsivät harvoin lukemaan, ja koulun tilat olivat kuvaa ahtaammat. Kuva: Pohjoisten kansojen historia, Olaus Magnus Gothus

Suomalaisen koulutuksen historia alkaa maan ensimmäisestä koululaitoksesta – Turun katedraalikoulusta. Tuomiokirkkomuuriin rakennettu katedraalikoulu loi perustan suomalaiselle sivistykselle ja nosti Turun maineikkaaksi yliopistokaupungiksi. Turun katedraalikoulun kahdeksansadan vuoden takainen perintö elää edelleen suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Tuomiokirkkokoulu

Suomen ensimmäinen koulu perustettiin 1200-luvulla Turkuun, pian vuonna 1276 perustetun Turun tuomiokapitulin jälkeen. Aurajoen laakso oli ristiretkien myötä muodostunut Ruotsin kruunun ja kristinuskon vallan keskukseksi Itämeren tällä puolella. Ruotsin ”itämaat”, eli Suomen alueet, olivat osoittautuneet hankaliksi hallita. Paikallinen väestö miellettiin salaperäiseksi tuntemattoman kielen sekä erämaisen ympäristön vuoksi. 

Suomalaisten käännytystyö piti kuitenkin käynnistää, olihan kristinuskon levittäminen ristiretkien tehtävä. Samalla kirkon vallan vakiinnuttaminen oli myös ensiaskel Ruotsin kruunun hallinnon tuomiseksi Suomeen. Saapuessaan Turkuun katolilaiset dominikaanimunkit perustivat tuomiokapitulin yhteyteen luostarikoulun uusien pappien kouluttamiseksi: Turun katedraalikoulun.

Katedraalikoulu sijaitsi tuomiokirkon muuriin liitetyssä yksikerroksisessa rakennuksessa. Perustamisvuosinaan koulussa oli 50–100 oppilasta, 10–20-vuotiaita paikallisten suomalaisten ja saksalaisten porvarisperheiden poikia. Naispuoliset turkulaiset saisivat ensimmäisen koulunsa vasta 1830-luvulla. 

Koulunkäynti tuomiokirkkokouluna tunnetussa katedraalikoulussa oli rankkaa – kirjojen määrä oli niukka ja kuri tiukka. Pääpaino oli latinan kielen oppimisessa, jota opetettiin ulkoluvun, puhe- ja kirjoitusharjoitusten avulla. Oppilaiden piti opetella ulkoa latinankielisiä tekstejä selkäsaunan uhalla ja koulupäivät kestivät aamuviidestä kello kolmeen iltapäivällä. Koulunkäynti kuitenkin palkitsi oppilaat arvokkaalla pappiskoulutuksella: Uudet papit toimivat kirkon – keskiaikaisen Suomen merkittävimmän maallisen vallanpitäjän – palveluksessa.                                                  

Vuosina 1539–48 katedraalikoulun rehtorina toimineen Mikael Agricolan patsas tuomiokirkolla. Rehtorikaudella julkaisemassaan Rucouskiria-teoksessaan Agricola ehdotti koulujen perustamista myös naispuolisille. Kuva: TÄYTYY KÄYDÄ OTTAMASSA OMA KUVA

Turun katedraalikoululaiset lähtivät koulutuksensa pohjalta myös muualle Eurooppaan. Koulun perustamisesta lähtien monet sen oppilaista lähtivät jatko-opintoihin Pariisiin, Prahaan, Saksaan ja Italiaan. Palattuaan Suomeen he rikastuttivat kotiseutunsa tietoisuutta muusta maailmasta. Tietämystä itse suomalaisista edisti muun muassa yksi tuomiokirkkokoulun 1540-luvun rehtoreista, suomenkielisen kirjallisuuden perustaja Mikael Agricola. Vuorovaikutus Suomen ja muun maailman välillä oli aktiivista jo keskiajan katedraalikoulussa.

Uuden ajan murroksessa Turun katedraalikoulun merkitys kasvoi. 1580-luvulla nuori tuomiokirkkokoululainen, Henrik Hannunpoika, oli Suomen herttuan Juhana III:n rahoituksella kiertänyt Euroopan kristikuntaa monen muun suomalaisen oppilaan tavoin. Hannunpoika palasi Turkuun runsain tiedoin uudesta ranskalaisesta oppisuuntauksesta ja ryhtyi katedraalikoulun uutena rehtorina uudistamaan koulun opetusta. Turun tuomiokirkkokoulu lähti kukoistamaan ja paisui joidenkin aikalaisten mukaan jopa 700 oppilaaseen; suuremmaksi kuin Rauman ja Porin katedraalikoulut yhteensä.

Koulutus vastaamaan suurvallan tarpeisiin

Turun keskusta vuonna 1641. Pohjoisessa tuomionkirkko, jonka kaakkoispuolella sijaitsee akatemia, ja länsipuolella merkkaamattomassa rakennuksessa katedraalikoulu tuomiokirkkoportin yhteydessä. Kuva: Olof Gangius / Kansallisarkisto

Ruotsin kuningaskunnan laajentuminen suurvallaksi 1600-luvulla merkitsi suuria muutoksia valtakunnan sivistykselle. Suurvallan tehostamiseksi kuningas Kustaa II Aadolf ryhtyi yhtenäistämispolitiikkaan, keskittäen valtaa Tukholmaan ja pyrkien valjastamaan kaikki valtakunnan elimet suurvallanaseman edistämiseen, myös maan koulutuksen. Perinteisesti koulujen opetus oli ollut täysivaltaisesti kirkon suunnittelemaa ja ohjaamaa.

Turun katedraalikoulukin oli alun perin pystytetty pappien kouluttamista varten, ja oli jatkanut toimintaansa lähes muuttumattomana viimeiset neljäsataa vuotta. Nyt Ruotsin valtiopäivät päättivät, että opetus ja sen päämäärät tuli siirtää pois kirkon alaisuudesta valtiolle. Ennen kaikkea, koulujen kuului kasvattaa hurskaita ja ahkeria alamaisia, joita erityisesti Ruotsin Itämaat, eli Suomen alueet, kruunun mukaan tarvitsivat.

Ruotsin hallinto oli nähnyt vieraan kansan asuttamaa Suomen seutua kohtaan pientä epäluuloa jo ristiretkistä lähtien, mutta vuosisadan vaihteen ”nuijasotana” tunnettu talonpoikaiskapina oli rohkaissut kruunun asettamaan alueen varsinaisen erityisvalvonnan alle. Kytkemään Suomea tiukemmin kruunun emämaahan lähetettiin Isak Rothovius, joka vuonna 1627 saapui Turkuun tuomiokapitulin uutena piispana. Merkittävästi Turun katedraalikoulun kannalta tämä pian tarkoitti alueen koulutuslaitoksen uudistamista.

Rothovius erotti katedraalikoulun opettajistosta ne, jotka vastustivat koulutuksen kytkemistä vahvemmin suurvallan tarpeisiin, mukaan lukien koulun rehtorin. Piispan uudistukset eivät kuitenkaan loppuneet henkilökunnan korvaamiseen: Rothovius ajoi valtiopäivillä Turun katedraalikoulun lakkauttamista, mutta ei koulutuksen lopettamista. Vuonna 1630 katedraalikoulu suljettiin, ja sen tilalle perustettiin uusi Turun kymnaasi.

Turun katedraalikoulun tarina ei päättynyt, vaan jatkui uudella nimellä. Katedraalikoulun opettajat, jotka eivät olleet tulleet korvatuiksi uudistusmielisillä ruotsalaisilla kollegoilla, muuttivat työnkuvansa lukion lehtoreiksi. Vanhan keskiajalta asti käytössä olleen yksikerroksisen koulutalon sijaan kymnaasi pääsi muuttamaan kaksikerroksiseen rakennukseen, joka sijaitsi tuomiokirkkomuurin kaakkoisessa kulmassa. Vuoteen 1637 mennessä uudessa kymnaasissa opiskeli jo 600 opiskelijaa. Tilat kävivät ahtaiksi ja luokat erotettiin lauta-aidoin.

Rothovius päivitti Turun koulun opetusta. Tuomiokirkkomuurilla ryhdyttiin opettamaan matematiikkaa, fysiikkaa, luonnontieteitä ja laulua. Muutos ei kuitenkaan ollut täydellinen. Luonnontieteitten opetuksen taso ei ollut korkea ja latina sekä teologia pysyivät pääaineina. Laitoksen ensisijaisena tehtävänä oli yhä pappien koulutus, mutta Rothovius seurasi hartaasti uuden koulun toimintaa: Koulun virallisena valvojana toimi Turun piispa, ja hän suunnitteli laajempaa koulutuksen edistystä.

Akatemia ja triviaalikoulu perustetaan Turkuun

Kuvassa Suomen koulutuksen edistäjät piispa Isak Rothovius ja kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Rothoviuksen kuva: Gustaf Lundbergin kopio Jochim Neimanin maalauksesta / Helsingin yliopisto. Brahen kuva: David Beck / Wikimedia Commons

1600-luvun Turku oli koulutushistorialtaan maineikas. Kaupungissa oli toiminut koulutuslaitos jo kolme ja puolisataa vuotta, minkä lukuisat oppilaat olivat syventäneet oppejaan Ranskassa ja Saksassa. Nyt pitkän menneisyyden omaava tuomiokirkkokoulu oli uudistettu suurvallan mukaisesti ja kyseinen kymnaasi oli kasvanut jopa 600-henkiseksi. Kymmenen vuotta Turun kymnaasin perustamisen jälkeen, Aurajoen rannoilla pidettiin Turun akatemian avajaiset 15. heinäkuuta 1640. Ruotsalainen kreivi Pietari Brahe, tultuaan valituksi Suomen kenraalikuvernööriksi kolme vuotta aiemmin, oli ryhtynyt ahkerasti edesajamaan kuninkaallisen akatemian perustamista Turkuun. Hankkeen takana oli todennäköisemmin ollut piispa Rothovius.

Turku omasi nyt Ruotsin kuningaskunnan kolmannen yliopiston. Hyvät opiskelutilat Brahe ja Rothovius löysivät kymnaasista, jonka kaksikerroksiseen rakennukseen akatemia perustettiin. Turun kymnaasi näin ollen lopetti toimintansa. Ne kymnaasiopettajat, jotka pääsivät akatemian tehtäviin, vaihtoivat nimikkeensä kolmannen kerran – alun perin katedraalikoulun opettajista, sitten kymnaasilehtoreista, tuli nyt akatemian professoreita. Turun akatemian yhteydessä perustettiin myös toinen laitos, joka tosin ei ollut täysin uusi: Turun katedraalikoulu.

Turun akatemian muistolaatta tuomiokirkon länsipuolella. Laatan vasemmanpuolimmainen kaksikerroksinen rakennus toimi kymnaasin kotina ennen akatemian perustamista. Katedraalikoulu perustettiin uudelleen kirkkomuurin portin läheisyyteen. Kuva: Wikimedia Commons

Katedraalikoulu, joka vuosi uudelleenperustamisensa jälkeen nimettiin Turun triviaalikouluksi, aloitti – tai pikemminkin jatkoi – toimintaansa akatemian yhteydessä olevassa yksikerroksisessa talossa. Valtakunnan uuden koulujärjestyksen mukaan alimpana oli pedagogio eli lastenkoulu, jossa opetettiin ruotsin luku- ja kirjoitustaidon alkeet. Seuraavana oli keskiasteen kolmiluokkainen triviaalikoulu, ja lopulta yliopisto-opintoihin valmisteleva kymnaasi. Turun triviaalikoulun oppilaat saivat onneksi oikeuden siirtyä suoraan opintojensa jälkeen naapurissa sijaitsevaan akatemiaan.

Triviaalikoululaisen arki

1930-luvulla tehty maalaus turkulaisesta koulunkäynnistä. Pulpetit ja koulukirjat alkoivat yleistyä vasta 1800-luvun lopulla perustetun kansakoululaitoksen myötä. Kuva: Aarno Karimo, Turun kaupunginmuseo

Vaikka katedraalikoulun nimi muuttui triviaalikouluksi, tuomiokirkkokoulun arki pysyi monin tavoin ennallaan. Puolet koulun viikoittaisista 44 oppitunneista oli latinaa. Koulupäivät olivat edelleen pitkiä, kestäen aamuviidestä illan kello viiteen. Tuomiokapitulin kielloista huolimatta, jo keskiajalla kirjattu koulutovereiden sortaminen pysyi koulun arjessa. Jonkinlaiseksi perinteeksi vakiintuneet katutappelut oppilaiden ja kisällien jatkuivat myös. Kouluviikon lauantai-iltapäivät olivat käytännössä varattu rangaistuksille, joista lievimpiä oli kepillä lyönti käsille tai häpeännurkka. Ankarimpia toimenpiteitä olivat vitsasta saaminen koko koulun edessä tai karsseriin eli koulun eristysselliin joutuminen.

Toisaalta koulu näki huomattavaa uudistusta opetuksessa. Leikki ja liikunta nähtiin hyödyllisinä osina koulupäivää, joten päivässä oli kaksi tunnin pitkää taukoa kello 8–9 ja 14–15 välillä. Keskiviikkoiltapäivisin triviaalikoululaiset lähtivät pelaamaan koulun omalle pallokentälle, joka sijaitsi nykyisen yliopistomäen rinteellä. Opiskelussa, opettajan sanelun kuuntelemisen sijaan, kirjojen lukeminen yleistyi. Suomen ensimmäinen kirjapaino perustettiin viereiseen akatemiaan, jonka lahjoitus- kuin sotasaaliskirjoista kasvava kirjasto antoi mahdollisuuksia myös triviaalikoululaisille. Varsinkin roomalaisia klassikoita, kuten Ciceron kirjeitä ja Terentiuksen komedioita, lainattiin ja luettiin triviaalikoulun omassa kirjastossa.

Ensimmäisen suomalaisen Biblian eli Raamatun nimilehti vuodelta 1642. Vaikka kansankieliset tekstit yleistyivät uuden ajan alussa, latina pysyi vielä vuosisatoja oppilaitosten käyttämien kirjojen pääkielenä. Kuva: Helsingin yliopiston kirjasto

Pääpaino triviaalikoulussa oli yhä sen edeltäjien tavoin papiston kouluttamisella, sekä sen opetuksen menetelmät olivat uudistuksista huolimatta suhteellisen puutteellisia. Toisaalta mahdollisuuksia Turun triviaalikoululaisille avarsi lupa jatkaa koulusta kymnaasin sijaan suoraan paikalliseen akatemiaan. Triviaalikoulun suomenkieliset opiskelijat oppivat ruotsia valmistavassa koulutuksessaan, minkä ansiosta he myös pystyivät tulemaan osaksi Turun akatemiaa.

Turun koulut koetuksella

Turku oli viettänyt viimeiset kaksisataa vuotta rauhassa. 1500-luvun sodat eivät olleet ylettyneet kaupunkiin, ja 1600-luku oli ollut merkittävän koulutuskehityksen aikaa. Tilanne muuttui täysin vuosisadan vaihteessa. Ensimmäisenä tuli vuosien 1696–97 nälänhätä. Hallan synnyttämät suuret kuolonvuodet eivät kuitenkaan koetelleet Turkua yhtä pahoin kuin maaseutua, mutta sairaudet ja köyhyys kaupungissa kasvoivat. Kymmenen vuotta myöhemmin Turku sai oman onnettomuutensa, kun neljännes kaupunkia tuhoutui tulipalossa.

Turku oli kokenut pahempia tulipaloja, mutta vuosisadan alussa syttyneen Suuren Pohjan sodan myötä ongelmat alkoivat kasaantua. Vuoden 1709 tulipaloa seurasi rutto, joka ei katsonut uhrin koulutustasoa. Oppilaiden määrä tuomionkirkkokoulussa väheni entisestään, kun armeija etsi ”poikia, jotka olisivat parempia sotapalvelukseen kuin kirjojen palvelukseen”. Lopulta koulutus keskeytettiin. Akatemia evakuoitiin Tukholmaan ja triviaalikoululaiset pakenivat maaseudulle.

Sodan päätyttyä toiminta käynnistettiin uudelleen. Koulun penkit saatiin täytettyä tutkimatta tarkemmin oppilaiden taustoja, mutta opettajien määrä oli romahtanut. Taudit ja nälkä olivat koituneet monen dosentin kohtaloksi, ja valtaosa papistosta oli paennut maasta. Opiskelijoiden ja oppilaiden koulutus muuttui työssä oppimiseksi, kun nuoret akateemikot ja koululaiset pikaisesti pestattiin kadonneiden opettajien ja pappien paikalle.

Koulun pitkä kehitys 1800-luvulle saakka

Katukuva vuodelta 1814, katsottuna suurtorilta tuomionkirkolle. Turun nykyisen asemakaavan leveät kadut ja aukea tuomiokirkonpuisto tulivat katukuvaan vasta vuoden 1827 palon jälkeen. Kuva: Carl Ludvig Engel / Doria-arkisto

Suuri osa Turusta oli autioitunut venäläisten joukkojen saavuttua kaupunkiin. Kun turkulaiset palasivat kotiseudulleen vuonna 1720, heidän onnekseen enemmistö taloista oli vielä pystyssä. Varsinkin koulutuslaitokset ja kirkko olivat säästyneet miehitykseltä yllättävän hyväkuntoisina. Koulutustilanne pystyttiinkin palauttamaan normaaliin suhteellisen nopeasti ja neljä vuotta rauhan jälkeen koulujärjestys näki uudistusta.

Triviaalikouluun virallistettiin neljä luokkaa, joista jokainen kesti kaksi vuotta. Alimmalla, maallisiin tehtäviin keskittyvällä luokalla apologista eli laskumestari opetti kirjoitusta, laskentoa ja ruotsin kieltä. Toisella luokalla latina tuli mukaan opintoihin. Kolmannella puolestaan siirryttiin kreikan ja teologian opiskeluun sekä ryhdyttiin ahkeroimaan latinankielisten klassikoiden parissa. Viimeisellä luokalla klassisen kielitaidon kehittämisen lisäksi luettiin maantietoa, historiaa, siveys- ja runousoppia sekä puhetaitoa.

Koulutuksen arki jatkui tasaisena 1800-luvulle asti. Turussa sijaitsi kaksi triviaalikoulua, joista vanhempi kantoi vanhan katedraalikoulun kunniakasta nimeä ja yhä sijaitsi vanhassa yksikerroksisessa tuomionkirkkokoulussa. Tuomiokirkkokoulun oppilaista enemmistö tuli Varsinais-Suomen maaseudulta, toiseksi suurin joukko puolestaan turkulaisten porvarien perheistä. Katedraalikoulun oppilasmäärä vaihteli 155–480 välillä. Sota- ja katovuosina talonpoikaisperheet usein joutuivat vetämään lapsensa pois koulusta. Valtaosa oppilaista puhui suomea äidinkielenään, minkä vuoksi ruotsin opettelu vei suuren osan koulun ensimmäisen luokan oppituntien ajasta.

Seuraavan koulu-uudistuksen Turku sai, kun koulutusta alettiin ulottaa myös köyhälistön lapsille. Taustalla oli valistava ajatus, jonka mukaan koulutus nostaisi ihmisen pois köyhyydestä ja rikollisuudesta. Toimivimmaksi keinoksi nähtiin olevan vuonna 1822 Turun suurtorille perustettu Bell-Lancaster-koulu. Uudessa brittiläisessä koulutusmenetelmässä pidemmälle opiskelleet oppilaat vertaisopettivat nuorempia koulutovereitaan. Turun innovatiivinen koulu tuli esimerkiksi muulle suuriruhtinaskunnalle, ja Bell-Lancaster-kouluja ryhdyttiinkin innokkaasti pystyttämään ympäri Suomea.

Katedralskolan i Åbo jatkaa Suomen ensimmäisen koulun 800-vuotiasta perinnettä. Kuva: Katedralskolan i Åbo

Katedraalikoulun perintö

Koulutuskehitys Turussa katkesi, kun kuivan kesän jälkeen vuonna 1827 uudet Bell-Lancaster-koulut, triviaalikoulun vanha koulurakennus sekä Turun Akatemian tilat tuhoutuivat Turun palossa. Keisarin käskystä katedraalikoulu päätettiin pystyttää uudelleen. Samalla perustamiskäskyn sai Turun kymnaasi, kahden vuosisadan poissaolon jälkeen. Kymnaasirakennus perustettiin Suurtorin laidalle, triviaalikoulu puolestaan suoraan Suurtorin ääreen entiseen maaherrantaloon.

Vaikka akatemiaa ei Turkuun uudelleen perustettu, sivistyksen edistäminen jatkui sukupolvesta toiseen. Turussa käyttöönotetut Bell-Lancaster-koulut jatkoivat tasa-arvoisen koulutuksen jakamista, levisivät nopeasti eri puolille maata ja lopulta kehittyivät suomalaiseksi kansakoululaitokseksi. Vuonna 1640 Turkuun, tuolloin jo pitkän koulutusperinteen omaavaan kaupunkiin, perustettiin maan ensimmäinen yliopisto. Tänään Turku tunnetaan kolmen yliopiston – Helsingin yliopiston, Turun yliopiston ja Åbo Akademin – synnyinpaikkana.

Turun palon jälkeen tuomiokirkon kuloalueelle kaadettiin multaa. Katedraalikoulun vanhat rauniot peittyivät maan alle, mutta tuolle 800 vuotta vanhalle perustalle rakentui suomalainen koulutusjärjestelmä.

Teksti: Otto Salo

Lähteet