Luontoretkistä arktiseen tutkimuskeskukseen
Heinäkuussa 1958 Utsjoen Kevolla vietettiin Turun yliopiston Lapin tutkimusaseman vihkiäisjuhlaa. Tilaisuudessa vieraili myös vastikään tasavallan presidentiksi valittu Urho Kekkonen, joka oli samaan aikaan kalastusmatkalla Lapissa.
Tutkimusaseman juuret ulottuvat Turun Suomalaisen Yliopiston toiminnan alkuun. Kasvi- ja eläintieteen professorien K. Linkolan ja V.M. Linnaniemen aloitteesta perustettiin marraskuussa 1923 Turun Eläin- ja Kasvitieteellinen seura. Seuran toimintamuotoihin kuuluivat kevätretket erilaisiin luontokohteisiin. Retkiä tehtiin paitsi lähiseuduille myös kauemmaksi, muun muassa Laatokan Karjalaan ja Lappiin. Esimerkiksi vuonna 1929 retki suuntautui Petsamoon asti.
Seuran sihteeriksi sodan jälkeen valittu myöhempi kasvitieteen professori Paavo Kallio käynnisti säännölliset Lapin retket. Niinpä jo 1946 tehtiin Kilpisjärvelle kaksiviikkoinen tutkimusretki, jonka tieteellisiä tuloksia kuvattiin huomattaviksi. Kallion tavoitteena oli arktisen luonnon tutkimusaseman aikaansaaminen pohjoisen Lapin alueelle. Seuran vuoden 1955 tutkimusretkelle Kallio onnistui hankkimaan yliopistolta toimeksiannon etsiä sopivaa paikkaa pysyvälle tutkimusasemalle. Sellainen löytyi Suomen suurimmasta rotkosta, Kevon kanjonista, jonka pohjalla kiemurtelee Kevojoki ajoittain 80 metrin korkuisten seinämien välissä kohti pohjoista päätyäkseen Utsjoen ja Tenon kautta Pohjoiseen Jäämereen.
Kevojärveen työntyvän Puksalskaidin niemi oli osa Kevon luonnonpuistoa. Paikalla oli edellytykset kehittyä verrattomaksi Lapin luonnon tutkimuksen tukikohdaksi. Alue edusti tyypillistä subarktikumia, mutta oli sopiva myös havumetsän rajaan liittyvien kysymysten tutkimiseen. Metsähallituksen kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena yliopistolle luovutettiin kesällä 1956 viiden hehtaarin alue tutkimusaseman perustamista varten. Alue laajeni myöhemmin sekä ostojen että luovutusten myötä yli kahden ja puolen sadan hehtaarin laajuiseksi.
Tutkimusaseman rakentaminen ja varustaminen eivät olleet köyhälle yliopistolle helppo tehtävä. Paavo Kallion johdolla organisoitiin laaja keräyskampanja lahjoitusten saamiseksi liikelaitoksilta. Erityisesti kunnostautui jo yliopiston perustamiskeräyksessä mukana ollut kauppaneuvos Heikki Kestilä ja hänen sukunsa. Lahjoituksiin kuului myös kauppaneuvoksen pojan, arkkitehti Olli Kestilän laatimat rakennuspiirustukset.
Helppoa ei ollut rakennustarvikkeidenkaan saaminen alueelle, jonka ensimmäinen rakennus Pekola (kuvassa) valmistui aseman vihkiäisiin 1958. Tuolloin Utsjoelle ei ollut vielä maantietä, vaan Kaamasesta johti Utsjoen kylään vain satakilometrinen postipolku. Vähitellen alueelle nousi useita rakennuksia, asuntoja henkilökunnalle, ympärivuotisia majoitustiloja, pieni kirjasto sekä laboratoriorakennus luentosaleineen. Vuonna 1966 valmistunut tutkimusaseman päärakennus nimettiin lahjoittajasuvun mukaan Kestiläksi.
Tutkimustoiminta Kevolla alkoi jo oikeastaan ennen kuin asemaa oli päätetty perustaa. Turun Eläin- ja Kasvitieteellisen Seuran Enontekiöön ja Utsjoelle suuntautuneella tutkimusretkellä kesällä 1954 käynnistyi näet monivuotinen projekti Inarin Lapin floran ja faunan kartoittamiseksi.
Kevon mittavin, edelleen jatkuva tutkimushanke on professori Erkki Haukiojan jo 1970-luvulla käynnistämä tunturimittarin syklisiä kannanvaihteluja sekä tunturikoivun ja sitä hyödyntävien kasvinsyöjien vuorovaikutusta koskeva tutkimus. Tutkimushankkeen taustalla olivat mittarin aiheuttamat laajat tunturikoivutuhot 1960-luvun puolivälissä.
Kevolla vuosikymmeniä harjoitettu biodiversiteettitutkimus on luonut myös hyvän perustan muun muassa pitkäjänteiselle ilmastonmuutostutkimukselle. Jo 1950-luvulta jatkuneet kasvi- ja eläinkartoitukset, vuosikymmenten luonnonkierto- ja säähavainnot sekä 1970- ja 1980- luvuilla perustetut metsänrajapuutarhat ovat korvaamattomia ilmastonmuutostutkimuksen resursseja. Kevo on perustamisestaan lähtien toiminut paitsi Lapin luonnon, myös ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen sekä pohjoisen kulttuurin tutkimuksen tukikohtana.
Jo toimintansa alussa Kevo loi myös yhteydet muihin pohjoisen alueen tutkimuslaitoksiin. Kansainvälistä läpimurtoa merkitsi Kevolla vuonna 1966 järjestetty UNESCO:n subarktisen ekologian symposiumi. Siitä pitäen Kevolla on ollut arvostettu asema kansainvälisessä subarktikumin tutkimuksessa.
Teksti: Timo Niitemaa
Kuvat: Turun yliopiston arkisto (ellei toisin mainita)