Promootioiden historiaa Turussa
Yliopistollisen kulkue palaa tuomiokirkosta promootiojumalanpalveluksen jälkeen. Yliopiston vihkiäisjuhla ja ensimmäinen promootio 12. toukokuuta 1927.
Turun akatemian aikaan
Yliopistojen järjestämien promootioiden historia ulottuu Euroopassa pitkälle keskiajalle saakka, sillä jo 1200-luvun Pariisissa ja Bolognassa väitelleitä kandidaatteja vihittiin maistereiksi. Manner-eurooppalaisista yliopistoista oppiarvojen myöntöjuhla levisi Ruotsiin, missä seremonia otettiin käyttöön ensin Uppsalan yliopistossa vuonna 1600 ja sitten Turun akatemiassa vuonna 1643. Promootiot olivat yliopiston tärkein yhteisöllinen juhla, jonka avulla paitsi kiinnitettiin oppineet osaksi akateemista yhteisöä, myös rakennettiin sisäistä hierarkiaa ja symboliikkaa.
Suomen korkeakoululaitoksen 350-vuotisjuhlien kunniaksi järjestettiin historiallinen kulkue osana vuoden 1990 promootiota. Kuvassa Per Brahe ja Isaacus Rothovius Turun akatemian 15.7.1640. vihkiäiskulkueen keskiössä.
Promootiot olivat aluksi maisteripromootioita, sillä maisterin arvo oli yliopistossa tohtorinarvoa tärkeämpi. Maisterin arvon saattoi saavuttaa vain promootiossa ja sitä edelsi väitöskirja eli pro gradu, väitöstilaisuus sekä erillinen julkinen luento, lectio praecursoria. Tohtorin arvoon Turussa promovoitiin ensimmäisen kerran 1781, kun lääketieteellinen tiedekunta järjesti oman promootionsa. Kaiken kaikkiaan vuosien 1640 ja 1827 välisenä aikana Turun akatemiassa järjestettiin 70 promootiota ja näistä tohtoripromootioita oli 18. Viimeisen kerran Turussa juhlistettiin maistereita kesällä 1827.
Julkiset juhlallisuudet olivat osa promootiota jo Turun akatemian aikaan ja monet kaupunkilaiset osallistuivat niihin kutsuvieraina. 1800-luvun alussa oli tyypillistä, että akatemiaan kuulumattomia kaupunkilaisia osallistui niin akatemiatalossa järjestetyn promootioaktin seuraamiseen kuin juhlallisuudet päättäneisiin tanssiaisiinkin. Myös promootioaktia seurannut jumalanpalvelus oli avoin kaupunkilaisille, kun taas akateeminen kulkue oli varattu pelkästään professoreille ja promovoitaville.
Kuorojen yhteiskonsertti Turun linnan pihalla yliopiston ensimmäisen promootion toisena juhlapäivänä v. 1927. Esitystä kerääntyi katsomaan kolmisentuhatta kuulijaa.
Promootio oli tärkeä seremonia Turun akatemialle, mutta sillä oli merkitystä myös laajemmalle kaupunkiyhteisölle. Promootion avulla yliopisto näyttäytyi muulle yhteiskunnalle ja tätä näkymää korostettiin erilaisin näkyvin symbolein, vaattein ja äänin. Myös puheet, musiikki ja runous olivat tärkeitä juhlan elementtejä. Promootion alkamisesta oli tyypillistä ilmoittaa esimerkiksi kunnialaukauksin, joiden jylinä kertoi koko kaupungille akatemian olemassaolosta. Monet näistä perinteistä ja seremoniallisista tavoista jatkoivat käytössä ensin Helsinkiin siirtyneessä yliopistossa ja myöhemmin uusissa suomalaisissa yliopistoissa.
Itsenäisen Suomen yliopiston ensimmäinen promootio
Akateemiset juhlakulkueet aloittivat ennen matkansa yliopiston päärakennuksena toimineelta Phoenixilta, kunnes yliopisto siirtyi kasarminmäelle vuonna 1958. Turun Yliopiston vihkiäisjuhla ja ensimmäinen promootio v. 1927.
Yliopistolliset juhlat palasivat Turkuun Suomen itsenäistymisen jälkeen, kun kaupunkiin perustettiin sekä Åbo Akademi (1918) että Turun yliopisto (1920). Nuorelle, kansallista itsetuntoaan etsivälle ja tuoreen sisällissodan haavoja paikkaavalle valtiolle yliopistollisista instituuteista tuli tärkeitä kansallisen ylpeyden aiheita. Yliopistoja tuettiin monin eri tavoin ja niiden järjestämät tapahtumat saivat paljon tilaa lehdistössä, vaikka yliopiston ovet aukesivat vielä harvoille suomalaisille.
Turun yliopiston ensimmäinen promootio, aikakauden kielenkäytössä promotsioni, järjestettiin taloudellisen myötätuulen pullistamin purjein toukokuussa 1927. Promootio oli osa yliopiston suurta vihkiäisjuhlaa, joka oli yliopiston ensimmäisinä vuosina jäänyt pitämättä. Näin yliopiston ensimmäinen promootio sai osakseen vielä tavanomaistakin suuremman huomion.
Yliopiston ensimmäisiä tohtoreita Phoenixin edustalla v. 1927.
Promootion ensimmäisenä päivänä järjestettiin seppeleensitojaiset ja sitä seuranneet juhlat. Varsinainen akti alkoi Snellmanin päivänä 12.5. promovoitavien ja yliopiston professoreiden muodostamalla juhlakulkueella, joka lähti Kauppatorin laidalla sijainneesta yliopistorakennus Phoenixista. Kulkueen päätepisteenä oli vanha Akatemiatalo, jonne oli kokoontunut valmiiksi joukko kutsuvieraita maan hallituksesta ja diplomaattikunnasta alkaen. Promovoitavana oli yliopiston kahdesta tiedekunnasta, humanistisesta ja luonnontieteellistä, yhteensä 29 filosofian kandidaattia ja kuusi lisensiaattia. Promootion myötä heistä tuli maistereita ja tohtoreita. Kunniatohtorin arvon sai yliopiston ensimmäinen kansleri J. R. Danielson-Kalmari.
Ensimmäinen promootio oli sekä maisteri- että tohtoripromootio, kuten Helsingin keisarillisessa yliopistossa oli jo totuttu toimimaan. Vanhoihin Turun akatemian aikaisiin perinteisiin nojaten maisterit saivat seppeleet ja sormukset, tohtori taas tohtorinhatun ja miekan. Hattu symboloi ajatuksen ja tutkimuksen vapautta ja miekka henkistä terävyyttä. Molempien arvon tieteellisessä yhteisössä varmisti valtakirja eli diplomi, jolla seremoniallinen merkitys tunnustettiin.
Tilaisuuden tieteellistä ja historiallista luonnetta korostivat myös maisteri- ja tohtoripriimuksen vastineet heille esitettyihin tieteellisiin kysymyksiin sekä ultimusmaisterin ja- tohtorin puheet kunniavieraille. Tilaisuutta ylevöitti V. A. Koskenniemen runoon Planeettain laulu sovitettu kantaatti, jonka oli promootiota varten säveltänyt Leevi Madetoja.
Seppele oli vielä maisteripromootioiden aikaan yksi maisterin symboleista. Tulevat maisterit valmistelivat seppeleensä itse seppeleensitojaisissa ennen promootioaktia. Vuoden 1960 promootio.
Akatemiatalosta yliopistollinen juhlaväki siirtyi Tuomiokirkkoon, jossa yliopiston virallisen vihkimisen yhteydessä järjestettiin jumalanpalvelus. Yliopisto loi näin myös seremoniallisen siteen luterilaisen kirkon kanssa, kuten se oli tehnyt vuosisatoja aikaisemmin. Promootioakti päättyi sinfoniakonserttiin Akatemiatalossa ja sen jälkeiseen juhlaillalliseen Palokunnantalolla. Seuraavana päivänä, Kukan päivänä, järjestettiin vielä kaksi konserttia sekä promootio- ja vihkijäistanssit Palokunnantalolla. Promootio päättyi 14.5. pidettyyn juhlapurjehdukseen Airistolle ja gratistin eli juhlamenojen ohjaajan karonkkaan Pikku-Pukin saaressa Ruissalon edustalla.
Näin Turun yliopiston promootiokäytäntö oli saanut kaavan, jonka antamaa mallia tulevien vuosien juhlallisuudet ovat mukailleet. Historiaansa nojannut promootiokäytäntö ei kuitenkaan ole muodostunut monoliitiksi, vaan myöhemmät sukupolvet ja vuosikymmenet ovat uudistaneet hienovaraisesti vuoden 1927 promootion käytänteitä.
Sodan jälkeiset juhlallisuudet
Konserttitalon taakse Parkkimäen kentälle sijoitettu patteristo ampuu kunnialaukauksia vuoden 1960 promootiossa.
Turun yliopiston toiminta jatkui lyhyitä keskeytyksiä lukuun ottamatta läpi toisen maailmansodan ja sodan jälkeen opiskelijamäärät lähtivät kasvuun hyvin nopeasti. Ensimmäinen sodan jälkeinen promootio vietettiin Turun yliopistossa kuitenkin vasta vuonna 1955. Tällöin tohtoriarvoja jaettiin kaikissa yliopiston kolmessa tiedekunnassa: humanistisessa, matemaattis-luonnontieteellisessä ja lääketieteellisessä. Tilaisuudessa vihittiin 13 kunniatohtoria, 12 tohtoria ja 75 maisteria.
Turku oli näyttämönä suurille juhlille 1970, kun yliopisto järjesti puolivuosisataisen matkansa kunniaksi juhlapromootion. Se muodostui miekanhiojaisista, aktista, jumalanpalveluksesta, illallisista ja kolmannen päivän ohjelmasta, joka sisälsi matkan Naantaliin ja teatterinäytöksen Turussa. Promootio oli Turun yliopiston akateemisen vuoden 1970 seremoniallinen huipennus, joka piti sisällään monenlaista ohjelmaa. Yliopiston piirissä järjestettiin erilaisia tieteellisiä juhlaseminaareja ja kokouksia, näyttelyitä, teatteriesityksiä ja patsaiden paljastuksia. Samaan vuoteen mahtui toinen Turun yliopistossa vietetty promootio, kun vuodesta 1931 asti toiminut Kulinaarinen tiedekunta promovoi tohtoreitaan.
Perinteinen promootiopurjehdus Naantaliin saaristolaiva Wellamolla v. 1960.
Yliopiston promootiojuhlat saivat osakseen myös korkeimman valtiollisen huomion, kun tasavallan presidentti Urho Kekkonen osallistui tapahtumaan juhlavieraana. Kunniavierailuja olivat tehneet jo Kekkosta edeltävät presidentit puolisoineen ja monet presidentit ovat sittemmin saaneet yliopistolta kunniatohtorin arvon. Ensimmäisenä sen sai vuonna 1965 juuri Kekkonen, joka vihittiin kunniatohtoriksi Turun yliopistossa yhteensä kolme kertaa.
Yliopistoista valmistuneilla oli korostunut merkitys ja asema yhteiskunnassa, eikä akateemista työttömyyttä juuri tunnettu. Promootioitakaan ei järjestetty 1960- ja 1970-luvulla kuin kahdesti vuosikymmenessä. Maistereiksi ja tohtoreiksi valmistuneita oli nykykatsannosta käsin edelleen vähän, vaikka määrät olivat kasvamassa.
Promootiot valtiollisessa Turun yliopistossa
Promootiotanssiaiset kongressikeskus Ikituurissa. Kultatuolissa istuu kunniatohtori, YK:n apulaispääsihteeri Helvi Sipilä. Vuoden 1977 promootio.
Yliopiston valtiollistaminen vuonna 1974 tai 1970–1980-luvuilla valloilla ollut yleinen ja jossain määrin nihkeä suhtautuminen näyttäviä, traditionaalisia juhlallisuuksia kohtaan ei heikentänyt promootioiden asemaa akateemisessa yhteisössä. Ensimmäiset valtiollisen yliopiston promootiot järjestettiin 1977 ja myöhemmin 1980-luvulla kolme kertaa.
Yhteiskunnalliset muutokset näkyivät kuitenkin myös promootioiden järjestelyissä. Opiskelijoiden määrän räjähdysmäisen kasvun seurauksena maisteripromootioita ei kyetty enää järjestämään. Viimeiset kandidaatit vihittiin maistereiksi filosofisten tiedekuntien promootiossa 1977, minkä jälkeen Turun yliopistossa on promovoitu, vuoden 2012 Turun kauppakorkeakoulun maisteripromootiota lukuun ottamatta, vain tohtoreita ja kunniatohtoreita.
Uudella linjauksella oli vaikutusta myös ohjelmaan, sillä maisterivihkijäisten poistumisen myötä katosi satojen vuosien perinne seppelöinnistä. Jäljelle jäivät tohtoreiden miekkojen hiojaiset, joita oli harjoitettu tohtoripromootioissa jo 1960- ja 1970-luvulla. Tätä perinnettä haluttiin vahvistaa, jotta promootiossa olisi ohjelmaa myös varsinaista aktia edeltävänä päivänä. Ylioppilaiden virkapukuun kuuluivat aikoinaan, saksalaisen perinteen innoittamana, miekat, joten miekanhiojaisilla pyrittiin myös rakentamaan symbolista siltaa Turun akatemian aikaan. Turun yliopistossa tohtoreille oli jaettu miekkoja jo ensimmäisestä promootiosta lähtien.
Miekanhiojaiset vuoden 2003 promootiossa: tyrnimarjan ominaisuuksista väitellyt Baoru Yang hioo miekkaansa Liedon Vanhalinnasta tuodulla tahkolla yliopiston päärakennuksen aulassa.
Korkeakoulutettujen ja uusien tohtoreiden määrän kasvu on lisännyt promootioiden järjestämisen tarvetta viime vuosikymmeninä. Tästä syystä promovoituja tohtoreita on juhlittu yhä useammin 1980-luvulta lähtien. 2000-luvulla promootioiden vauhti on entisestään kiihtynyt, kun valmistuneiden tohtoreiden määrä on yliopistolla kasvanut rajusti ja juhlat on haluttu pitää hallittavana kokonaisuutena. Promovoitavien määrä on 2000-luvulla pysynyt noin 150 henkilössä, mutta promootioita on järjestetty tihenevällä tahdilla. Näin mahdollisimman moni halukas on päässyt osallistumaan juhlaan ilman, että se on paisunut osallistujamäärältään yli äyräiden.
Turun yliopiston promootioiden toteuttamisesta on vastannut joko yliopisto kaikkien tiedekuntien puolesta tai yksittäiset tiedekunnat. Poikkeus sääntöön nähtiin vuonna 1990, kun Turun yliopisto järjesti yhteisen kunniatohtoripromootion Åbo Akademin ja Turun kauppakorkeakoulun kanssa. Syynä tähän oli Turun akatemian perustamisen 350-vuotisjuhlavuosi, jonka varjolla Turun kaupunki esitti yliopistoille yhteisiä, nimenomaan Turussa pidettäviä, juhlallisuuksia. Kunniatohtoreiden promovoinnin ohella Turussa järjestettiin erilaisia juhlatilaisuuksia sekä näyttävä historiallinen kulkue, joka simuloi Turun akatemian perustamiskulkuetta.
Kuvassa piispa Isaac Rothovius, akatemian tohtori ja rehtori, sekä professorit osallistumassa vuoden 1990 promootion yhdistettyyn Turun Akatemian 350-vuotisjuhlakulkueeseen.
Juhlavuodet ja niiden luoma historiallis-retorinen noja ovat tarjonneet oivan tilaisuuden promootioiden järjestämiselle. Yliopiston ensimmäinen promootio vuonna 1927 oli samalla yliopiston vihkijäistilaisuus ja 100-vuotisjuhlavuosi viimeisestä Turun akatemian promootiosta. Tasavuotisia juhlistettiin myös esimerkiksi 1970 ja 1995 yliopiston kaikkien tiedekuntien promootiolla. Juhlallista ajoitusta hyödynsi myös lääketieteellinen tiedekunta vuonna 1993, kun se yhdisti promootion ja tiedekunnan perustamisen 50-vuotisjuhlallisuudet. Tasavuotisjuhlallisuuksien ja promootioiden yhdistäminen kuvastaakin juuri promootioiden merkitystä paitsi oppineisuuden ja sivistyksen alleviivaajana myös akateemisen maailman ylimpänä juhlallisuuden ja seremoniallisuuden osoituksena.
Vakiintuneita perinteitä ja muutoksen tuulia
Promootiokulkue astumassa tuomiokirkkoon vuoden 1970 promootiossa.
Promootioiden ohjelmallinen runko on noudattanut historiallisia käytänteitä ja niistä muodostettuja moderneja perinteitä sadan vuoden ajan Turun yliopistossa. Kaiken keskiössä on edelleen promootioakti, tieteen juhla ja akateeminen siirtymäriitti. Turun akatemian perinteiden jatkumoa ovat myös kaupunkilaisille suunnattu näyttävä kulkue ja jumalanpalvelus Tuomiokirkossa. Myös juhlaillan päättävien illallisten historia ulottuu satojen vuosien taakse. Samoin maljapuheet, akateemiset tunnukset ja symbolit.
Juhlavista perinteistä huolimatta promootio ei ole jäänyt liikkumattomaksi siirtolohkareeksi Turun yliopistossa, vaan ajan saatossa perinteistä ja käytännöistä on osattu myös luopua. Vuoden 1977 promootion jälkeen katosivat seppelöinnit ja maisterit, ja vuoden 1986 promootiossa puhe naisille. Syyksi ilmoitettiin ohjelman tiivistäminen, mutta tosiasiallisesti kyse oli vanhentuneesta perinteestä, josta haluttiin luopua sen sijaan, että rinnalle olisi otettu puhe miehelle. Promootion perinteinen päätöspurjehdus järjestettiin viimeksi 2015, minkä jälkeen juhlallisuudet ovat rajautuneet kaksipäiväisiksi. Pois ovat jääneet myös primusten ja ultimusten valinnat sekä promoottorin ja seppeleensitojattaren kanto kultatuolissa. Menestyneiden yksilöiden sijaan huomiota on pyritty kohdistamaan oppineiden yhteisöön.
Promovendejä istumassa, etualalla kunniatohtoreita. Vuoden 2022 promootio.
Promootiolla on edelleen keskeinen merkitys oppineen yhteisön, tieteellisten saavutusten ja ylipäänsä tieteen juhlistamisessa. Se on tarkoituksella näkyvä ja kuuluva niin omassa lähiyhteisössään kuin laajemman kaupunkiyhteisön suuntaan. Traditionaalisesti vankat ja ajassa muuttuvat käytänteen ovat todennäköisesti olleet tae sille, että tohtoreita edelleen juhlistetaan satavuotiaassa yliopistossamme. Akateemiset perinteet ovat arvokkaimmillaan juuri silloin, kun ne ovat kiinni omassa ajassaan ja yhteisönsä arvoissa säilyttäen samalla omaleimaiset, usein historialliset piirteensä.
Leipäteksti: Topi Artukka
Kuvatekstit: Otto Salo
Kuvat: Turun yliopiston arkisto
Artikkelin leipäteksti on alunperin julkaistu Auraica-lehden 13. numerossa
Turun yliopistossa järjestetyt promootiot
1927 Tiedekuntien yhteinen maisteri- ja tohtoripromootio
1955 Yhteinen maisteri- ja tohtoripromootio
1960 Filosofisten tiedekuntien maisteri- ja tohtoripromootio
1962 Oikeustieteellisen tiedekunnan kunniatohtoripromootio
1965 Filosofisten tiedekuntien maisteri- ja tohtoripromootio
1970 Yhteinen tohtoripromootio
1973 Oikeustieteellisen tiedekunnan kunniatohtoripromootio
1975 Lääketieteellisen tiedekunnan kunniatohtoripromootio
1977 Filosofisten tiedekuntien maisteri- ja tohtoripromootio
1977 Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kunniatohtoripromootio
1980 Yhteinen tohtoripromootio
1982 Lääketieteellisen tiedekunnan kunniatohtoripromootio
1986 Yhteinen tohtoripromootio
1986 Oikeustieteellisen tiedekunnan kunniatohtoripromootio
1987 Lääketieteellisen tiedekunnan kunniatohtoripromootio
1990 Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Turun kauppakorkeakoulun kunniatohtoripromootio
1993 Lääketieteellisen tiedekunnan tohtoripromootio
1995 Yhteinen tohtoripromootio
2000 Yhteinen tohtoripromootio
2003 Yhteinen tohtoripromootio
2006 Yhteinen tohtoripromootio
2009 Yhteinen tohtoripromootio
2010 Turun kauppakorkeakoulun tohtoripromootio
2011 Yhteinen tohtoripromootio
2012 Turun kauppakorkeakoulun maisteripromootio
2013 Yhteinen tohtoripromootio
2015 Yhteinen tohtoripromootio
2016 Turun kauppakorkeakoulun tohtoripromootio
2017 Yhteinen tohtoripromootio
2021 Turun yliopiston kunniatohtoripromootio
Lähteet
Melander, Toini: ”Promotioista Turun vanhassa akatemiassa”, Turun historiallinen arkisto II: Turun sivistyshistoriaa. Turun historiallinen yhdistys, Turku, 1927.
Promootio akateemisena juhlana. Toim. Johanna Ilmakunnas. SKS, Helsinki 2010.
Rossi, Leena: Perinteitä ja persoonia. Juhlakirja Turun yliopiston täyttäessä 75 vuotta. Turun yliopisto 1995.
Suomen korkeakoululaitos 350 vuotta. Juhlavuoden tapahtumat Turussa. Högskoleväsendet i Finland 350 år. Jubileumsårets evenemang i Åbo. Toim. Soili Koivisto, Pirjo Somerkoski ja Kaarina Sorri. Turku 1992.
Turun yliopiston vihkimäjuhla ja ensimmäiset promotsionit toukokuussa 1927. Toim. Kaarlo Jäntere & Arvo Viklund. Turun yliopisto 1928.
Turun yliopiston juhla ja promootiot keväällä 1955. Toim. Kerttu Tanner. Turun yliopisto 1956.
Turun yliopiston promootio 1977. Toim. Ilkka Raimo & Jarmo Pyysalo. Turun yliopisto 1980.
Turun yliopiston 60-vuotisjuhla ja promootio 15.–17. toukokuuta 1980. Toim. Sicke Ikola. Turun yliopisto 1983.
Turun yliopiston promootiokirja 1995. Toim. Tuula Vainikainen & Soili Koivisto. Turun yliopisto 1996.
Turun yliopiston tohtoripromootio 2000. Degree Ceremonies of the University of Turku. Tuomas Huumo et al. Turun yliopisto 2001.
Turun yliopiston tohtoripromootiot 22.–24. toukokuuta 1986. Toim. Soili Koivisto ja Pirjo Somerkoski. Turun yliopisto 1988.
Turun yliopiston tohtoripromootio 21.–23.5.2009. Toim. Tytti Sokura ja Jaana Fieandt. Turun yliopisto 2009.