Tiedekunta perustetaan sodan varjossa

Turun yliopisto sai kesällä 1943 kolmannen tiedekuntansa, lääketieteellisen. Äkkiseltään tuntuu erikoiselta, että yliopistoon perustettiin keskellä sotaa uusi tiedekunta. Hanketta oli kuitenkin valmisteltu jo pitkään ennen sotia. Tiedekunnan perustamisen taustalla oli maassa vuosikymmeniä jatkunut ankara lääkäripula, jota sotaolot vain pahensivat.

Lääketieteellinen tiedekunta oli itse asiassa kuulunut jo vuonna 1919 yliopiston tulevaa tieteellistä ohjelmaa suunnittelevan toimikunnan kaavailuihin. Ajatuksella oli kannatusta myös Helsingin yliopistossa, jossa nähtiin, että voimakkaasti kasvava lääkärien tarve edellyttäisi maahan toisen lääketieteellisen tiedekunnan perustamista.

Vaikka muitakin esteitä oli, hanke kariutui ennen kaikkea riittämättömiin taloudellisiin resursseihin. Tiedekunnan perustaminen Turkuun nousi aika ajoin uudestaan esille 1920- ja 1930-luvuilla, mutta hankkeet kaatuivat samaiseen syyhyn, ainaiseen rahapulaan.

Samaan aikaan lääkärikoulutuksen lisäämisen tarve maassa kuitenkin vain kasvoi. Naapurimaihin verrattuna Suomen lääkäritiheys oli erittäin alhainen. Sitä paitsi lääkärikunta oli keskittynyt etelän kaupunkeihin. Lisäksi terveydenhuollon uudistukset ja sairaalarakentaminen lisäsivät edelleen lääkäritarvetta. Tutkimuksen nopeassa kehityksessä mukana pysyminen olisi myös edellyttänyt lääketieteen koulutuksen tehostamista.

Kolmekymmenluvun mittaan ajatus ja edellytykset uuden tiedekunnan perustamiselle kypsyivät niin Turussa kuin Helsingissäkin. Helsingissä saatiin toteutettua suuret sairaalarakennushankkeet, joihin valtion sairaalatoimeen tarkoitetut rahat olivat olleet pitkään sidottuina. Myös Turkuun valmistui vuonna 1938 uusi lääninsairaala, jolla oli valmiudet toimia myös yliopistollisena opetussairaalana.

Turun yliopisto oli vanhastaan pitänyt tiukasti kiinni taloudellisesta riippumattomuudestaan. Vuonna 1934 rehtorina aloittanut Einar W. Juva suhtautui asiaan pragmaattisemmin. Hän näki, että ilman valtion rahoitusta kallista lääketieteellistä koulutusta ei olisi mahdollista Turussa toteuttaa. Hän myös näki, että kehittyäkseen yliopiston oli laajennettava toimintaansa, nyt se näytti päinvastoin supistuvan. Kun vuonna 1931 yliopiston kirjoilla olivielä 469 opiskelijaa, oli heitä vuonna 1939 enää 225.

Tiedekunnan perustamishanke sai vihdoin vauhtia. Valtion tulo- ja menoarvioon vuodelle 1940 varattiin huomattava määräraha Turun tiedekunnan perustamista varten. Talvisodan puhkeaminen romutti kuitenkin koko valtion budjetin ja hanke lykkääntyi.

Hanketta ei kuitenkaan haudattu, vaan jo syyskuussa 1940 perustettiin komitea suunnittelemaan tiedekunnan perustamisen vaatimia järjestelyjä. Komiteaa johti Helsingin yliopiston silmätautiopin professori Mauno Vannas, joka oli pari vuotta aiemmin itse ehdottanut uuden tiedekunnan perustamista Turkuun. Nyt komitea pani asioihin vauhtia, sen mietintö valmistui kesällä 1942.  Mietinnön ehdotusten mukaisesti eduskunta hyväksyi keväällä 1943 lisätalousarvion, johon sisältyi menoerä tiedekunnan perustamista varten.

Vaikka valtio näin sitoutui vastaamaan uuden tiedekunnan kuluista, aiheutti toiminnan käynnistäminen huomattavia kustannuksia myös yliopistolle, jolla oli todellisia vaikeuksia selvitä olemassa olevistakin velvoitteistaan. Apuun tuli nyt kaksi mesenaattia. Toinen oli yliopiston vanha ystävä, jo yliopiston perustamiskeräyksen käynnistäjiin kuulunut kauppaneuvos Heikki Kestilä. Toinen lahjoittaja halusi pitää nimensä salassa, mutta paljastui myöhemmin Karl Fredrik Joutseneksi, vanhemmaksi kahdesta turkulaislähtöisestä kullankaivajaveljeksestä.

Kestilän ja Joutsenen miljoonalahjoitukset tekivät tiedekunnan toiminnan käynnistämisen yliopiston osalta käytännössä mahdolliseksi. Näin yliopiston hallitus saattoi tehdä tiedekunnan perustamispäätöksen 8. kesäkuuta 1943. Tiedekunnan vihkiäisiä vietettiin arvokkaasti, joskin ankeissa sodan oloissa lokakuun alussa.

Toimintaa käynnistettäessä Helsingin sisartiedekunta joutui toimimaan kaikissa tieteellisissä ja opetusta koskevissa asioissa sekä päättävänä että toimeenpanevana elimenä. Alkuun opetusta voitiin antaa vain perusopetuksen Helsingissä saaneille lääketieteen kandidaateille. Menettely jatkui vuosi vuodelta kunnes perusopintojen järjestämisessä päästiin niin pitkälle, että Turussa voitiin aloittaa omien opiskelijoiden sisäänotto. Myös toimitilakysymykset, lääninsairaalan muuttaminen opetussairaalaksi, yliopistollisten klinikoiden perustaminen sekä opetus- ja tutkimusvirkojen täyttö vaativat aikansa.

Tiedekunnan käynnistämisvaiheen voidaan sanoa päättyneen vasta 1950-luvun puolivälissä, kun opetus ja opiskelijat olivat kaikilla tasoilla omasta takaa ja työskentely tapahtui uusissa asianmukaisissa tiloissa. Myös tutkimus vahvistui ja nousi monilla lääketieteen aloilla varsin nopeasti kansainvälisesti arvostetulle tasolle. Uusi lääketieteellinen tiedekunta antoi myös toivotun piristysruiskeen koko Turun yliopiston toiminnalle.

Teksti: Timo Niitemaa
Kuvat: Turun yliopiston arkisto (ellei toisin mainita)