Luonto 2100 -metsäkohteet: Metsäpalsta
Rahaston suurimmalla yhtenäisellä metsäalueella on monenlaista metsäkuviota, jossa aiemman käytön jäljet näkyvät. Alueen sijainti Kurjenrahkan pohjoispuolella mahdollistaa lajiston kytkeytyneisyyden kansallispuistoon ja parantaa myös alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia.
Luonto2100-rahaston suurin yhtenäinen alue on noin 20 hehtaarin metsäpalsta, joka sijoittuu Savojärven pohjoispuolella sijaitsevan Lammenrahkan koillispuolelle. Palstan ja kansallispuiston välissä on kapea kaistale puolustusvoimien aluetta, ja pohjoisessa alue rajautuu Ruusinrahkan suohon. Soinen maaperä näkyy alueella lukuisina ojituksina, jotka on tehty maaperän kuivattamiseksi ja metsän kasvun edistämiseksi.
Palstan metsänkäyttöhistoria on vaiherikas. Kokonaisuus jakautuu pienempiin metsäkuvioihin, joiden alueelta löytyy niin hakkuuaukkoa, taimikkoa kuin varttuneempaakin metsää. Viimeisimmät avohakkuut on tehty vuonna 2015, kun taas vanhin puusto lähestyy 80 vuoden ikää. Valtapuulajina vuorottelevat mänty ja kuusi, ja kenttäkerroksessa kilpailevat suo- ja metsämaan lajisto.
Aiemmin metsäalue on kuulunut paikallisten asutustilojen omistuksiin. Seudulla on metsänkasvatuksen ja peltojen viljelyn lisäksi harjoitettu karjanhoitoa oman perheen tarpeisiin. Pihapiiriin kuului vielä muutama lehmä ja lammas, kun Rauli Harisen vanhemmat ostivat tilan 1960-luvun lopussa.
"Nyt navetta on muutettu sopivaksi nykylehmille eli autoille", Harinen naurahtaa.
Toiminta palstan alueella on muutenkin muuttunut ympäröivän yhteiskunnan mukana. Harisen nuoruudessa metsätöitä tehtiin miesvoimin yhdessä naapurin isäntien kanssa, ja puu ajettiin omilla ajoneuvoilla metsästä pois. 1960-luvulla peltotöissä näkyi vielä hevosia. Harinen huomauttaa, että traktoreiden määrä ylitti hevosten määrän vasta vuonna 1969. Vanhat isännät eivät kuulemma aina edes halunneet oppia ajamaan traktoria, ja niin Harinenkin sai isänsä sijaan opetella perheen traktorikuskiksi.
Alueen perinteisiin elinkeinoihin on Harisen mukaan kuulunut myös pontikankeitto. Harisen perhe ei itse toimintaa harjoittanut, mutta vanha tilanomistaja tietää kertoa, että pontikkaa keitettiin melko avoimesti 1930-luvulta 1970-luvun puoliväliin saakka. Rahaston metsästä voi vieläkin löytää pontikkatynnyrin jäänteet.
Metsäpalstan keskivaiheilla ollut suo ojitettiin 1960-luvun lopussa, kun Harisen isä osti perheelle traktori-kaivinkoneen. Vasta jälkeenpäin ojitukset tehnyt Rauli Harinen sai kuulla, että Lammenrahkan alueella saattoi olla räjähtämättömiä kranaatteja puolustusvoimien Raasin alueen harjoitusten seurauksena.
”Vastasin vain että voi ristus, en ole tiennyt tämmöistä”, Harinen huoahtaa ja lisää, että tiettävästi suurempia onnettomuuksia ei ole käynyt.
Ojitusten lisäksi kaivinkonetta käytettiin hiekan kaivamiseen, ja niin syntyi Luonto2100-palstan länsikulmassa oleva pieni lampi. Lähes koko Savojärventie on Harisen mukaan perusparannettu tällä hiekalla. Harisen isä siirsi katiskalla lampeen myös kaloja, ja se oli suosittu lasten onki- ja uimapaikka. Kalakanta kuitenkin tuhoutui, kun naapurin isäntä haki sieltä vettä kasvinsuojeluruiskulla, josta veteen pääsi myös myrkyllisiä torjunta-aineita.
Hariset myivät tilaan kuuluvia metsämaita jo 1970-luvun vaihteessa, ja seuraava omistaja tihensi suoalueen ojituksia. Näin paikalle alkoi vähitellen taimettua mäntymetsää. Kuusimetsää on puolestaan syntynyt istuttamalla. Osaa kuusimetsästä vaivasi 2000-luvun alussa kirjanpainaja, jolloin puut jouduttiin hakkaamaan. Kun Luonto2100-rahasto hankki alueet vuonna 2022, oli viimeisimmistäkin metsätoimista kulunut lähes kymmenen vuotta.
Vaiheikas käyttöhistoria näkyy palstan alueiden metsäkuvioiden vaihtelevuutena. Nyt rahastossa mietitäänkin, miten alueen kehitystä kohti luonnontilaista, vanhaa metsää voisi vahvistaa.
Työtä monimuotoisuuden ja luonnontilaisuuden eteen
Kuten Luonto2100-rahaston nimi jo viittaa, sen tavoitteena on edistää metsäluonnon monimuotoisuutta ja ilmastokestävyyttä tuleville sukupolville. Metsäpalsta toimii esimerkkinä siitä, miten metsän kehitystä voi luonnonhoidollisilla täsmätoimilla vahvistaa. Sen kuviot ovat olleet kurssitöiden kohteena ja demonstraatiokohteina kansallisessa E-Täsmä-hankkeessa, jossa uusinta metsätutkimusta sovelletaan käytännön toimiin.
Täsmätoimissa otetaan huomioon paikallinen vaihtelu ja kuvioiden tämänhetkinen metsärakenne. Luonnonhoito- ja ennallistamistoimien kautta voidaan siis edesauttaa metsien lajiston ja rakenteen monimuotoisuutta.
Esimerkiksi tiheässä kuusitaimikossa muiden puulajien kasvua voidaan edistää vapauttamalla tilaa taimien ympärille. Palstan koillisreunan kuusitaimikossa suoritettiinkin raivaus, jossa suosittiin sekapuustoisuutta ja puuston kerroksellisuutta kuvion luontaista vaihtelua myötäillen. Metsäalueen keskiosassa sijaitsevan männikön kohdalla puolestaan pohditaan, kannattaisiko se ennallistaa rämeeksi.
Metsän kasvu on hidasta, ja tuloksia nähdään vasta vuosikymmenien kuluttua. Kuitenkin nyt on aika toimia. Sen takia rahasto tekee poikkialaista yhteistyötä eri tahojen kanssa ja hyödyntää alueita opetuksessa ja tutkimuksessa.