Kansallinen ennakointi 2020 – Ekosysteemin kartoitus, ennakointikyvykkyyden arviointi ja kehittämissuositukset

Suomessa on pitkälle kehittynyt ja kansainvälisesti arvostettu kansallinen ennakointijärjestelmä. Toimintaympäristön muutostahdin kiihtyessä ennakoinnin merkitys kasvaa. Suomessa julkishallinnon tekemä ennakointityö on kuitenkin muuttuviin olosuhteisiin nähden yksipuolista: organisaatiot keskittyvät pääasiassa todennäköisten tulevaisuuksien kartoittamiseen yllätysten ja uusien mahdollisuuksien ennakoinnin sijaan.

Näin todetaan Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ja Demos Helsingin tutkimuksessa, jonka tavoitteena oli kartoittaa kansallisen ennakoinnin nykytilaa ja tulevaisuutta. Valtioneuvoston kanslian tilaama tutkimus toteutettiin kysely-, haastattelu- ja työpaja-aineistoja keräämällä vuoden 2019 aikana. Tämän lisäksi on julkaistu myös Kuntaliiton toteuttama rinnakkaisselvitys kunnissa tehtävästä ennakointitoiminnasta.

Organisaatiot keräävät ennakointitietoa läheltä ja tutuista lähteistä

Poikkeuksiakin on, mutta suuri osa suomalaisista organisaatioista katsoo ennakoinnissaan verrattain kapeaa tulevaisuushorisonttia. Yleisin käytetty ennakointimenetelmä on oman toimialan muutosilmiöiden keruu, ja seuraavaksi yleisimpiä ovat osallistavat työpajat sekä tilastollinen analyysi. Organisaatioiden ennakointitiedon lähteinä korostuu omasta lähiympäristöstä nouseva tieto: omasta organisaatiosta, omista verkostoista ja kotimaisesta kirjallisuudesta nouseva asiantuntijatieto. Varsinaisia ennakointiin tarkoitettuja työvälineitä ja alustoja käytetään vähän.

Ennakointi on niukasti resursoitua, mutta verkosto kasvaa

Ennakointityön suurimpana haasteena koetaan niukat resurssit sekä johdon sitoutumattomuus. Suomen kansallinen ennakointiverkosto puolestaan koetaan saavutukseksi itsessään, sillä verkosto tuo avoimessa ilmapiirissä yhteen ennakointitoimijoita eri aloilta. Suomessa myös tuotetaan paljon laadukasta ennakointitietoa, mutta organisaatioilla ei ole osaamista viestiä siitä kiinnostavasti ja kattavasti. Viestinnällisistä ja muista haasteista johtuen ennakointityö ei kytkeydy riittävän vahvasti päivittäiseen päätöksentekoon organisaatioissa eikä poliittisessa päätöksenteossa.

Kansallisen ennakointityön päivittäminen 2020-luvulle

Tutkimus tarjoaa kuusi kehittämiskohdetta kansallisen ennakoinnin päivittämiseksi 2020-luvulle: 1) kehitetään yksilöiden ja organisaatioiden ennakointiosaamista, 2) vahvistetaan yhteistyötä ja laajennetaan ennakointiverkostoa, 3) hyödynnetään vahvemmin globaaleja näkökulmia ja verkostoja, 4) vahvistetaan kansallisen ennakoinnin koordinointia ja selkeytetään verkoston toimijarooleja, 5) vahvistetaan ennakointitiedon viestinnällisyyttä ja virtaamista, 6) kytketään ennakointi vahvemmin päätöksentekoon.

Yhteystiedot: Burkhard Auffermann, Laura Pouru ja Matti Minkkinen

- - - 

Mitä on kansallinen ennakointi?

Suomessa on kehittynyt ja kansainvälisesti arvostettu kansallisen ennakoinnin järjestelmä, johon kuuluvat esimerkiksi valtioneuvoston tulevaisuusselonteko, ministeriöiden tulevaisuuskatsaukset sekä eduskunnan tulevaisuusvaliokunta. Järjestelmää on kehitetty systemaattisesti vuodesta 2004, jolloin työministeriö asetti valtioneuvoston ennakointiverkoston. Kesällä 2005 käynnistettiin laajempi kansallinen ennakointiverkosto. Vuonna 2014 esitettiin joukko suosituksia kansallisen ennakoinnin kehittämiseksi, ja järjestelmän päivittämistyö 2020-luvulle jatkuu.

Mitä on kansallinen ennakointi? Kansallisella ennakoinnilla tarkoitetaan suomalaisen julkisen sektorin tekemää tai hyödyntämää ennakointityötä eli vaihtoehtoisia tulevaisuuksia käsittelevää työtä. Kansallisessa ennakoinnissa on mukana laaja ekosysteemi, johon kuuluu ministeriöiden lisäksi tutkimuslaitoksia, virastoja ja viranomaisia, maakuntien liittoja, kuntia, yrityksiä, järjestöjä sekä muita toimijoita. Kansallisen ennakoinnin osaamispohja ja verkostot ovat vahvistuneet 2000-luvun aikana ja suuret tulevaisuusteemat kuten ilmastonmuutos ja työn murros ovat nousseet näkyvästi poliittiseen keskusteluun.