Filosofian oppiaineen historiaa

Turun Akatemia

Ensimmäiset maininnat Suomessa annetusta filosofian opetuksesta ovat vuodelta 1286 Turun Katedraalikoulusta. Koulussa oli kaksi osastoa, alempi, jossa annettiin yleistä peruskoulutusta ja ylempi, jossa pappiskoulutettavat opiskelivat scholares clerici -opintojen lisäksi myös ns. trivium-aineita: latinan kielioppia, retoriikkaa ja logiikkaa. Varsinainen korkeampi filosofian opetus alkoi kuitenkin vasta 1640- luvulla Turun Akatemiassa. Akatemiaan perustettiin kaksi filosofian professuuria, teoreettisen filosofian, professor logices et poëseos ja käytännöllisen filosofian professor politices et historiarum oppituolit. Ensin mainittu käsitti siis logiikan ja metafysiikan lisäksi myös runousopin. Jälkimmäinen professuuri kattoi nimensä mukaan filosofian historian ja politiikan sekä myöhemmin myös talousopin ja etiikan opetuksen. Vuonna 1827 kaupungissa raivonneen tulipalon jälkeen yliopiston toiminta jouduttiin keskeyttämään.

Suomenkielinen Turun yliopisto

Suomen itsenäistyttyä yliopisto-opetus jatkui Turussa ruotsinkielisessä Åbo Akademissa 1918 ja suomenkielisessä Turun Yliopistossa 1920. Ensimmäisten humanistiseen tiedekuntaan perustettujen oppituolien joukossa oli myös filosofian professuuri, jonka haltijaksi nimitettiin 1921 Eino Kaila. Kaila, joka tunnetaan erityisesti logiikan, tieteenfilosofian ja tietoteorian tutkimuksistaan, toimi professorina vuoteen 1930. Kailan seuraajina toimivat sittemmin professorit J. E. Salomaa 1931-58 ja Sven Krohn 1960-67.

Teoreettisen filosofian professuuri

Vuonna 1968 filosofian oppituoli muuttui teoreettisen filosofian professuuriksi, jossa Krohn jatkoi vuoteen 1970. Vuosina 1972-1999 viranhaltijana oli Risto Hilpinen. Hilpisen kaudella painopiste sekä opetuksessa että tutkimuksessa oli systemaattisessa filosofiassa. Hilpisen johdolla tutkittiin mm. filosofisen logiikan eri alueita, tieto-oppia, normiteoriaa, tieteenfilosofiaa, ontologiaa ja kielifilosofiaa. Sittemmin teoreettisen filosofian tutkimus on keskittynyt erityisesti filosofian klassikoiden tutkimiseen sekä mielenfilosofian kysymyksiin professori Olli Koistisen (2002–2023) ja professori Valtteri Arstilan (2023–) johdolla. 

Käytännöllinen filosofia

Vuonna 1965 perustettiin käytännöllisen filosofian professuuri, jonka ensimmäinen haltija oli Juho Tenkku vuoteen 1973. Tuona aikana käytännöllisen filosofian tutkimus ja opetus keskittyi lähinnä moraali- ja yhteiskuntafilosofian klassikoihin. Käytännöllisen filosofian professuuri siirtyi vuonna 1967 humanistisesta tiedekunnasta vasta perustettuun yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan. Käytännöllisen filosofian professorina oli vuodesta 1976 vuoteen 2002 Juhani Pietarinen. Hänen aikanaan käytännöllinen filosofia otti uudeksi tutkimuskohteekseen mm. bioetiikan ja geenietiikan, joiden tutkimus oppiaineessa on ollut vilkasta siitä lähtien. Näitä aiheita edistämään perustettuun Bioetiikan keskus, jonka työtä filosofian oppiaineessa ovat sittemmin jatkaneet kansainvälisten Center for the Study of Bioethicsin ja International Chair of Bioethics -verkostojen Suomen yksiköt. Toinen käytännöllisen filosofian keskeinen tutkimuskohde oppiaineessa on ollut yhteiskuntafilosofia, jonka tärkeitä edustajia ovat olleet professorit Eerik Lagerspetz (2004–2024) sekä Juha Räikkä (2011–).

Oppiaineen nykyisestä henkilökunnasta ja heidän tutkimuksestaan löytyy tietoa Yhteystiedot -sivulta.

Lähteet:
Nurmi, M. & Somerkoski, P.: The University of Turku, Turku, 1982
Perälä T.: Turun yliopisto 1939-1974, Turku, 1977
Rein, T.: Filosofins studium vid Åbo Universitet, Helsingfors, 1908