Kehityksen jäljillä

<Venla> Tervetuloa kuuntelemaan FinnBrain viisitoistavuotisjuhlavuosi podcastia. Mä olen Venla Huovinen, mä olen tän podcastin host. Mä olen ammatiltani psykologi ja teen väitöskirjaa täällä FinnBrain tutkimuksessa. Osassa näistä jaksoista mulla on co-hostina myös psykologian erikoistutkija Elisabeth Nordenswan, tuttavallisemmin Elli.

Tän podcastin idea lähti siitä, että nyt kun FinnBrain täyttää viisitoista vuotta, niin olisi tosi kiva jakaa näitä meidän tutkimustuloksia ja ehkä ylipäätään kertoa tämmöisestä pitkittäistutkimuksesta ja sen tekemisestä muissakin yhteyksissä, kun vaan näissä tieteellisissä julkaisuissa. Eli näissä tulevissa jaksoissa käydään läpi ja avataan, että miksi ylipäätään FinnBrain on perustettu, minkälainen prosessi on tällaisen tutkimusprojektin vetäminen, pyörittäminen, mitä kaikkea tähän kuuluu. Sit käydään läpi, minkälaisia tuloksia tän viidentoista vuoden aikana ollaan saatu jo selville ja sitten ehkä vähän kurkataan tulevaisuuden suunnitelmiin ja sellaisiin kysymyksiin, mihin vielä pyritään vastaamaan. Tässä ensimmäisessä niin kutsutussa introjaksossa käydään läpi vähän, että mikä on siis FinnBrain.

Eli FinnBrain tutkimus on Turun yliopistossa vuonna kaksituhattakymmenen alkanut tutkimus, jonka tarkoituksena perusideana on selvittää, että miten ympäristö ja perimä muokkaavat lapsen kehitystä ja terveyttä. Tää tutkimus on suunniteltu jatkuvaksi useiden vuosikymmenien ajan, jotta voidaan seurata sitä kehitystä vauvasta aikuisuuteen, tai tarkemmin ihan sieltä raskausajasta aikuisuuteen asti. Tää tutkimus on kotoisin Turusta ja mukana onkin perheitä Turusta, lähikunnista ja Ahvenanmaalta. Voitaisiin sanoa, että FinnBrain on ihan tämmöinen poikkeuksellisen monitieteinen ja laaja-alainen syntymäkohortti. Perheitähän FinnBrainissa on melkein neljätuhatta mukana. Ja näiden perheiden rekrytointi on toteutettu joulukuun 2011 ja huhtikuun 2015 välillä. Ja rekrytointi on toteutettu tuolla raskausviikon 12 neuvolakäynnillä.

FinnBrain on monitieteellinen tutkimus. Täällä yhdistetään psykologiaa, lääketiedettä, neurotiedettä, genetiikkaa, logopediaa, mikrobiologiaa, pediatriaa ja tosi monia muita aloja. FinnBrainissä on mukana myös fokus-kohortti, joka on tän pääkohortin sisäänrakennettu raskaudenaikaisen stressin altistetta tarkemmin selvittävä osatutkimus, joka sit mahdollistaa stressivaikutusten tarkemman ja syvällisemmän tutkimisen.

FinnBrain on tosiaan nyt 15-vuotias ja FinnBrainissa on kerätty valtava määrä aineistoa useissa eri mittapisteissä raskaudesta teini-ikään saakka tai ehkä varhaisteini-ikään saakka sekä lapsilta että vanhemmilta. Ja tää meidän aineisto sisältää biologisia näytteitä, joihin kuuluu muun muassa veri, sylki, hius, uloste, virtsa, rintamaito, poskisolu, nenä- ja limakalvonäytteet, istukka ja maitohampaat. Sit meillä on aivokuvantamismittauksia, kuten EEG ja MRI eri vaiheissa. Sit meillä on psykologisia tutkimuksia tai mittauksia, joihin kuuluu kognitio, tunteet, käyttäytyminen, stressivuorovaikutus, meiltä löytyy kielen ja oppimisen arvioita, lastenlääkärin tutkimuksia, silmänliikemittauksia, sydänterveyden ja varhaisten elämäntapahtumien mittauksia. Sitten on tosi paljon kyselyitä raskaudesta alkaen ja oikeastaan jokaisessa lapsen ikävaiheessa on kysytty vanhemmilta ja nyt viime aikoina myös lapsilta itseltään erinäköisiä asioita. Sitten meillä on kaiken lisäksi myös tämmöisiä kotiympäristön näytteitä, kuten esimerkiksi huonepöly. Ja tosiaan kuten mainittu, niin vanhemmilta on kerätty rinnakkain omia näytteitä, kyselyitä ja erilaisia mittauksia.

FinnBrain hanke ja tutkimus toimii kokonaan ulkoisen rahoituksen varassa. Rahoittajina on monet säätiöt, Suomen Akatemia, valtion tutkimusrahoitus ja EU. Sitten meidän tämmöisiä pitkäaikaisimpia säätiörahoittajia voisi mainita Signe ja Anne Jyllenbergin säätiön, Esnerskan säätiön ja Sundellin säätiön. Nykyaikainen tieteellinen tutkimus tehdään myös laajassa kansainvälisessä yhteistyössä ja FinnBrain tekeekin työtä kunkin alan johtavien asiantuntijoiden kanssa sekä EU maissa, että niiden ulkopuolella. Ja tämmöisen kansainvälisen yhteistyön tavoitteena onkin varmistaa mahdollisimman laadukas tieteellinen lopputulos hyödyntämällä maailman parasta osaamista. Meidän FinnBrain tutkimuksessa kerättyjä tietoja ja näytteitä voidaan jakaa tutkimusryhmän yhteistyökumppaneille analysoitavaksi, mutta on hyvä tietää, että kaikki tiedot on aina koodattuja, eikä ne ikinä sisällä mitään tunnistetietoa, ja näiden aineistojen yhteiskäytöstä tehdään aina tarkat sopimukset muun muassa tietoturvan osalta.

Tärkeä asia tuoda esiin myös tässä meidän introjaksossa on se, että Suomessa tutkimukseen osallistuminen perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. On ehdottomasti tosi arvokasta ja korvaamatonta, että meidän ihanat tutkimusperheet on tulleet tutkimuskäynneille vuosi toisensa jälkeen, usein jopa useita kertoja vuodessa. Ja ilman heidän tai teidän pitkäjänteistä sitoutumista tämmöinen FinnBrainin kaltainen tutkimus ei olisi ikinä mahdollinen.

FinnBrain on kasvanut ihan valtavasti näiden viidentoista vuoden aikana ja tosta perusideasta, mistä on lähdetty liikkeelle, eli miten ympäristö ja perimä muokkaa lapsen kehitystä ja terveyttä, niin nykyään ollaan päästy semmoiseen tilanteeseen, jossa meillä on ihan valtava määrä esimerkiksi tämmöisiä erillisiä osatutkimuksia, joita on muun muassa lastentautien osatutkimus, aivokuvan osatutkimus, lapsen kehitys ja vanhemmuus, puheen ja kielen kehitys, suolistomikrobisto ja aivojen kehitys, sitten on suun terveys, hormonaalinen stressin säätely, stressi ja resilienssi, isien epigenetiikka, sit tutkitaan hampaiden biomarkkereita, on uniosatutkimus, perinataalitutkimus. molekyyligenetiikka, sit meillä on telomerit ja epigenetiikka, ja sit on vielä korona-ajan hyvinvointi ja stressin säätely sekä rokoteasenteet. Ja näiden 15 vuoden aikana FinnBrainissä on julkaistu yli 200 tieteellistä julkaisua. Me ollaan rakennettu laaja kansainvälinen yhteistyöverkosto ja olisiko meillä 30-40 väitöskirjaakin jo julkaistuna ja melkein yhtä monta taitaa olla myös työn alla.

No nyt sitten näissä tulevissa jaksoissa me päästään kuulemaan FinnBrain tutkijoita ja mahdollisesti muutakin tutkimushenkilökuntaa ja näissä jaksoissa tosiaan käydään läpi ihan sitä tutkimuksen arkea, mitä tarkoittaa tämmöisen pitkittäistutkimuksen tekeminen. Sit käydään läpi jo niitä tutkimustuloksia, mitä on jo löydetty eri osatutkimuksista vähän tarkemmin ja ehkä vähän suunnataan niitä katseita jo tulevaan, että mitä on mahdollisesti FinnBrainissä vielä tulossa.

Aivan ihanaa, että oot löytänyt tän podcastin pariin ja oot kuuntelemassa. Tulevissa jaksoissa sukelletaankin sitten syvemmälle vielä näihin teemoihin. Tervetuloa mukaan.

<Venla> Tervetuloa FinnBrain juhlavuosi-podcastiin. Mä olen Venla ja toimin podcastin hostina. Tänään mun kanssa studiossa on Elli, eli Elisabeth Nordenswan, ja meillä on ihan erityiset vieraat, nimittäin FinnBrainin perustajat. Eli tässä jaksossa me jutellaan siitä, miten FinnBrain sai alkunsa ja millainen tarina projektin taustalla on. Muistutuksena, että jos haluat ensin yleiskuvan tutkimuksesta, kannattaa kurkata meidän aiemmin julkaistu intro-infojakso. Kiva kun olet mukana kuuntelemassa.

(Jingle)

<Venla> Meidän kanssa tänään onkin puhumassa todelliset kunniavieraat. FinnBrainin perustajat, professorit Hasse Carlsson ja Linnea Carlsson, moi.

<Hasse> Moi.

<Linnea> Moi.

<Venla> Teillä molemmilla onkin pitkä kokemus kliinisestä maailmasta ja myös tutkimuksen teosta ja te ootte tämmöisiä todellisia moniosaajia, niin miten te itse kertoisitte omasta työnkuvasta? Mitä siihen on tässä vuosien varrella kuulunut? Vaikka Hasse.

<Hasse> Niin mun peruskoulutus on siis lääkäri ja psykiatri ja tota silloin kun FinnBrainia ruvettiin perustamaan, niin mä olin vielä Helsingissä proffana, psykiatrian proffana siellä ja niihin aikoihin sit rupesin siirtymään takaisin Turkuun ja tosiaan mulle vähän perustettiin semmoinen professuuri, jonka nimi oli integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori. Ja samalla sitten oli vähän kliinisiä hommia sairaanhoitopiirin puolella myöskin. Et tää on tavallaan ikään kuin se ammatillinen konteksti. Mä oon tietysti myöskin potilastyötä tehnyt koko ikäni käytännössä tai koko ammatillisen ikäni, ja se jatkuu edelleen. Tää on ehkä ihan tiivistetysti nyt tää tausta ennenFinnBrain perustamista. Sitten tietenkin meillä alkoi ne keskustelut siitä, että minkälainen hanke tästä tulee, mut siihen varmaan palataan hetken päästä.

<Venla> Joo. Entä sitten Linnea?

<Linnea> No, mä oon myös lääkäri, lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja ollut ollut niissä kliinisissä töissä vaihtelevasti, vaihtelevalla intensiteetillä vuosien varrella, mut sitten tää FinnBrain hanke tuli semmoiseen kohtaan, että olin väitellyt. Ja sitten tein niitä väitöksen jälkeisiä tämmöisiä mitä sanotaan post-doc- tutkimuksiksi ja tota siinä sitten rupesin miettimään, että et mitäs kiinnostavaa voisi tehdä ja sitten tuli meillä yhteisesti puheeksi tämmöinen uusi hanke ja, semmoiset ideat, jotka meitä sitten kiinnosti. Ja sitten vuosien varrella on, on toista jalkaa pitänyt kyllä kanssa siellä kliinisessä maailmassa vähän, vähän eri rooleissa siellä sitten, mut tuolla lasten- ja nuorisopsykiatrialla itse asiassa lasten taudeilla myös ollut välillä.

<Elisabeth> No jos sitten siirrytään puhumaan FinnBrainistä projektina, niin voisitteko kertoa hieman, että miksi ja miten kaikki alkoi sitten silloin viisitoista vuotta sitten, kun lähditte projektia rakentamaan. Oisi kiinnostavaa kuulla esimerkiksi, että minkälaisessa tieteellisessä kontekstissa teille muodostui näkemys, että FinnBrain kaltaista projektia tarvittaisiin. Ja mitä visioita teillä oli projektille, kun olitte sitä perustamassa?

<Hasse> Tuota Tuota. Se alku- alku ainakin mun kohdalla se ehkä alkoi sillä tavalla, et mä en tietysti ollut tutkimustyössä mukana jo aika pitkiä aikoja. Mutta ne oli pääasiassa tämmöisiä väestöepidemiologisia tutkimuksia. Me tehtiin jonkin verran aivokuvantamista masennuspotilaalla muun muassa ja tämmöistä, mut ne oli kaikki luonteeltaan poikkileikkaustutkimuksia tai tai tämmöisiä retrospektiivisiä, missä katsellaan vähän taaksepäin ajassa ja ainakin mua rupesi vähän nyppimään se, että ne ne ei oikein vastaa niihin kysymyksiin, mitkä kuitenkin oikeasti ainakin mua kiinnosti eli se, et miten asiat kehittyy. Millä tavalla sairaudet kehittyy, mitkä on ne varhaisimmat juuret, mitkä ehkä suojaa erilaista sairauksista ja niin poispäin. Tämmöinen tavallaan vähän tämmöinen vanhanaikainen psykosomaattinen jotenkin idea siinä mulla silloin silloin henkilökohtaisesti oli ja niistä sen tyyppisistä asetelmista varmaan lähdettiin keskustelemaan sitten tämmöisen mahdollisen uuden projektin perustamisesta.

<Linnea> Joo, samantyyppisiä muistikuvia sieltä viidentoista vuoden takaa. Mulla on myös semmoinen historia, että olin tehnyt aika paljon tämmöisiä poikkileikkaustutkimuksia ja sitten muistan, kun sitä ruvettiin keskustelemaan, että ois tosi tärkeätä saada semmoista oikeasti etenevässä tutkimusasetelmassa. Ja mahdollisesti semmoinen monitieteisyys oli varmaan meillä molemmille silloin alusta asti tosi tärkeätä, että et lääkäreinä meillä on ollut se jalka aina siellä biologisessa maailmassa ja sitten niin tai biologisen tutkimuksen maailmassa, mut et sitten tavallaan semmoinen just näitten asioitten yhdistäminen tai teoreettisten viitekehysten yhdistäminen. Ja silloin rupesi tulemaan tämmöinen DOHaD-teoria, johon ehkä palataankin tossa vielä myöhemmin. Mut tavallaan tämmöinen kehityksellisten terveyden ja sairauden kehityksellisten alkujuurien teoria, jossa nimenomaan yhdistyy sitten nää tämmöiset biologiset tekijät, esimerkiksi geneettiset riskitekijät ja sitten tämmöiset ehkä jonkun mielestä ikään kuin pehmeämmän tieteen piiriin kuuluvat ympäristötekijät, vaikka vuorovaikutuksen laatu tai tän tyyppisiä. Ja mua ainakin rupesi kiinnostamaan just se, et miten näitä voisi yhdistää samaan pakettiin, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen tyyppisesti. Ja sit se, että jos asioita katsotaan poikkileikkausasetelmasta tai takautuvasti, niin ei oo mitään mahdollisuutta päästä selville siitä, et mikä oli ensiksi ja niin edelleen. Ja sit mun erikoislääkärihistoriahan on semmoinen, et mä oon aloittanut erikoistumaan aikuispsykiatrialta ja sit mä totesin, että täällä tulee kaikki ihan liian myöhään, että nää ihmiset on sairastanut jo kauhean kauan ja rupesi kiinnostamaan se, et mitä on tapahtunut aikaisemmin. Ja nyt sit kun me on tutkittu näitä raskaudenaikaisia tekijöitä, niin tavallaan takaisin siellä aikuispsykiatrialla, että ympyrä sulkeutuu. Mut et tämmöisiä muistikuvia mulla on niistä alkuajoista.

<Hasse> Voisi muuten sen verran vielä sanoa, että tota itse asiassa vaikka nyt vietetään 15-vuotisjuhlaa, niin täähän oikeastaan alkoi paljon aikaisemmin, keskustelut on ollut varmaan jo 2000-luvun, ehkä 2005-2006, koska 2008 mä sain ensimmäisen tämmöisen Akatemian varttuneen tutkijan apurahan itse asiassa tän hankkeen suunnittelemista varten. Vaikka sitten vasta 2-3 vuotta myöhemmin ruvettiin keräämään aineistoa, mutta se se historia on kyllä vielä vähän pidempi.

<Elisabeth> OK, eli jos tieteellisenä tavoitteena on ollut se, että miten kaikki vaikuttaa kaikkeen raskaudesta alkaen, niin aikamoiset tieteelliset tavoitteet, ja tota mietin, että voisitteko te hieman kertoa siitä, että minkälaisista palikoista tämmöinen projekti sitten rakennetaan, että mitä muuta siihen tarvitaan paitsi jotenkin intohimoa tiedettä kohtaan ja tämmöinen halu edistää lapsiperheiden hyvinvointia.

<Hasse> Kyllähän siihen kaikenlaista kaikenlaista aika paljon tarvitaan. Siinä tarvitaan tietysti hyvä porukka, se on musta ehkä kaikkein keskeisin asia, että on jengiä, jotka pystyy työskentelemään yhdessä ja jotenkin jakaa semmoisen tietynlaisen näkemyksen tai intohimon. Sit se ehkä se raadollinen puoli siinä, että tarvitaan jäätävä määrä rahaa. Ja se rahan kerääminen ainakin mun näkökulmasta on ollut yksi kaikkein tavallaan stressaavimpia juttuja tässä koko hankkeessa. Kun on pitänyt viime vuosina saada noin miljoona euroa vuodessa rahaa kasaan, että tätä voidaan ylipäätään pyörittää. Eli rahaa tarvitaan, tarvitaan hyviä ihmisiä, tarvitaan tietenkin niitä ajatuksia myöskin, eli tavallaan hyviä tutkimusideoita ja sitten niitten kaikkien yhteensovittaminen on vielä yksi pieni osa siinä kokonaisuudessa.

<Linnea> Joo, siis samaa samoja asioita tuli itsellekin mieleen, ja sitten oikeastaan jos haluaa tätä levittää nyt vähän tämmöiselle vielä laajemmalle tasolle, niin tarvitaan siis tämmöinen tiedeyönteinen yhteiskunnallinen ilmapiiri ja lapsiperhemyönteinen yhteiskunnallinen ilmapiiri. sillä lailla, että tämmöiset asiat koetaan tärkeiksi ja arvostetuiksi niin, että just sitä rahoitusta sitten esimerkiksi saa tän tyyppisiin tutkimusaiheisiin. Ja ylipäänsä tieteen tekemiseen saa rahoitusta, että semmoinen, mehän ollaan oltu monella tavalla ihan hirveän onnekkaita siinä, että me ollaan saatu hyvää porukkaa kasaan ja sit myös sitä rahoituksen jatkuvuutta, muutamia rotkon reunatilanteita lukuun ottamatta tai ne mukaan lukien, niin on sit aina tullut, mut että jotenkin se, että Suomestahan puuttuu semmoinen työkalu, semmoinen rahoituksen työkalu, jossa tavallaan tämmöisiä pitkittäistutkimuksia jotenkin tuettaisiin ja niiden työrauhaa turvattaisiin, että et tavallaan aika, aika just semmoista käsityötä se on sitten toisaalta vaatinut ja vaatii.

< Venla> Miten niinku, haluatteko te avata semmoiselle kuulijalle, joka ei, jolle ei ole ehkä niin tuttu tää tämmöinen tutkimuksen rahoittaminen, että millä tavalla tämmöisiä tutkimuksia siis rahoitetaan?

<Hasse> Niin Siis Suomen maassa pääasiassa rahoitetaan niin, että rahaa haetaan erilaisilta tahoilta Suomen Akatemialta ja yksityisiltä säätiöiltä ja oikeastaan mistä tahansa nyt rahaa ylipäätään irtoamaan voi saada jopa yksityisiltä lahjoittajilta. Se ei käytännössä ehkä ollut helppoa yhden tutkimushankkeen kohdalla, mutta yliopistoilla on voitu lahjoittaa tietysti myöskin rahaa, joka sitten ohjataan tietynlaisiin tarkoituksiin. Että tää on kyllä suomalaisessa tiede rahoituksessa musta iso ongelma, että semmoinen pitkäaikaisen rahoituksen jonkinnäköinen instrumentti puuttuu kokonaan. Just just kuulin tässä viime viikolla meiltä kollegoilta Saksasta, että heidän samankokoinen kohortti saa yliopistolta yksi pilkku kolme miljoonaa euroa joka vuosi rahaa ihan ilman mitään sen kummempia hakemuksia. Ja mehän ollaan jouduttu tietysti jokainen euro ikään kuin jostakin ulkopuoliselta taholta hakemaan tai käytännössä ulkoisen rahoituksen varassa ollut. Silloin kun me aloitettiin, niin ainoa ihminen itse asiassa, jolla oli virka yliopistossa olin minä. No nyt onneksi niitä on enemmän ja osalla on sitten jo vähän pysyvämpiä pestejäkin, eli se oma elanto on ehkä johonkin rajaan asti turvattu. Mut sit on iso määrä tutkijoita ja muuta porukkaa, tutkimushoitajia ja statistikkoja, kaikenlaista jengiä, joiden sitten tavallaan palkka pitää myöskin jostakin ulkopuolelta saada kerättyä.

<Elisabeth> Joo. Eli rahaa tarvitaan, hyvää porukkaa, sanokaas nyt vielä, että miten puhutaan hyvästä porukasta, niin minkä kokoinen porukka FinnBrainissä on? Miten paljon hyvää porukkaa tarvitaan tällaiseen projektiin?

<Linnea> Mä luulen, että se laskeminen on aika vaikeata itse asiassa, koska tää on usein tutkimusryhmät on, niin sillä lailla tietyssä mielessä verkostomainen, niin että en tiedä, siis jo sanoo sadan ja kahdensadan välillä tutkijoita, jotka on jollain lailla liittyneenä tähän hankkeeseen, jotka jossain, jollain tavalla vaihtelevilla aikamäärillä käyttää vaikka meidän aineistoa tai jotain muuta, mut sitten tavallaan voi olla niin, että joku henkilö tekee tosi vähän ja sitten on monta vuotta vaikka taukoa ja sit taas palaa. Sit taas semmoinen ydinryhmä, joka tekee tosi intensiivisesti, niin nykyään on joitain kymmeniä tutkijoita sitten ehkä se määrä. Mä en osaa edes, en mä osaa sanoa. Meillä on myös sitten tää huippututkimusyksikkö, jossa on nyt sitten ollut tän pitkäaikaisen rahoituksen kautta mahdollisuus saada pitkäaikaisia, siis vuosia kestäviä sopimuksia kuitenkin aika isolle joukolle, niin se on esimerkiksi semmoinen, joka heti tekee sen tutkijoiden lukumäärän lisääntymisen ikään kuin mahdolliseksi. Sit siellä meidän toimistolla päivittäin on kymmenestä kahteenkymmeneen ihmistä, et tän tyyppisiä lukuja, mutta rekisteröityneitä väitöskirjatutkijoita on jotain neljäkymmentä ehkä, mutta joo.

<Elisabeth> Mut jos ajattelee tälleen projektien vetäjien näkökulmasta, niin aika monimuotoinen porukka teillä on johdettavana.

<Hasse> Niin ja sit tietysti on nää kaikki ulkomaiset yhteistyötahot myöskin, jos ajattelee tavallaan sitä lukumäärää, jota on aika vaikea edes laskea, kun niitä varmaan niitä yhteistyökumppaneita taitaa olla parisen kymmentä tällä hetkellä ehkä ulkomailla ja niissä sitten on omat verkostonsa, niin kyllä se aika iso semmoinen hämähäkki on tää koko systeemi.

<Elisabeth> Mut sit hyvin keskeisenä osana, jos mietitään, et mitä rakennuspalikoita tarvitaan tällaiseen projektiin, niin tutkimusperheet. Haluaisitteko te heistä kertoa jotain?

<Linnea> Vetää ihan sanattomaksi, koska niin vaikea edes jotenkin ajatella sitä, että miten isoa sitoutumista se vaatii, että tosiaan nyt vietetään tätä 15-vuotisjuhlavuotta ja se tarkoittaa edelleen mukana olevien perheiden osalta siis yli kymmenen vuoden panostusta tähän asti. Kiinnostaisi tietää, että kuinka moni perheistä ymmärsi lähtökohtaisesti, mihin ryhtyi, kun ryhtyi. Ja ihan siis ääretön kiitollisuus näitä perheitä kohtaan tietysti, koska vaikka tässä nyt tästä rahoitustyökalujen puutteesta esimerkiksi oli puhetta, niin totuushan on se, että vaikka meillä olisi rahaakin, mut jos meillä ei olisi niitä perheitä, niin Siis meillähän ei olisi yhtään mitään. Että se on Siis joo, täysin korvaamaton ja kiitollisuus on iso. Me toki toivotaan sitten, että me voidaan jollain lailla maksaa tätä velkaa, syntynyttä velkaa takaisin sillä lailla, että voidaan tuottaa tietoa, joka on hyödyksi ja avuksi ihmisille nyt ja tulevaisuudessa, että sillain semmoista yhteiskunnallista vuoropuhelua on kyllä tässä hankkeessa pidetty aina tosi tärkeänä.

<Elisabeth No, jos siirrytäänkin seuraavaksi puhumaan juuri siitä tutkimuksen tekemiseen ja siihen pyrkimykseen vastata kysymyksiin, jotka on yhteiskunnallisesti tärkeitä ja varsinkin just edistämään lapsiperheiden hyvinvointia yhteiskunnassa, niin mihin tieteellisiin kysymyksiin ollaan FinnBrainissa jo päästy vastaamaan näiden vuosien aikana?

<Hasse> Silloin kun tää hanke perustettiin, niin silloinhan tavallaan oli semmoinen aika suuri ajatus se, että meidän pitää aloittaa ikään kuin kehityksen tutkiminen mahdollisimman varhain. Ja sen takia ajateltiin, että täytyy koittaa kartoittaa raskausaikaa ja raskausajan perheiden hyvinvointia ja erilaisia asioita, mitä sieltä voidaan saada irti. Nyt jos pitäisi aloittaa uusi syntymäkohortti, niin mun mielestä se pitäisi aloittaa edellisestä sukupolvesta. Sen takia, että ehkä silloin kun aloiteltiin tätä hommaa, niin ajateltiin, että lapsen kehityksen kannalta raskausaika on se ensimmäinen kehitysvaihe, mut nythän on enemmän ja enemmän tullut tietoa siitä, että edelliset edellisen sukupolven kokemukset saattaa vaikuttaa myöskin seuraavan sukupolven ihmisen kehitykseen erilaisten niin sanottujen epigeneettisten mekanismien kautta ja niin pois päin, niin se on ehkä sellainen, jos sen olisi tiennyt, niin olisi voinut ehkä tehdä jotain toisin. Tämähän ei tietenkään mitenkään vähennä tän hankkeen arvoa sinänsä, mutta

<Elisabeth> Se on ehkä jotain, mitä on selvinnyt tämän hankkeen myötä. Se on myös tutkimustulos, mikä ohjaa tulevaa tutkimusta. Joo, kyllä ei tietenkään pelkästään mitenkään meidän löydös, mutta on tässä tässäkin hankkeessa löydöksiä tähän suuntaan kyllä, että.

<Linnea> Joo ja ehkä just se, sit tää pitkittäisaineisto on jo nyt mahdollistanut, mut tulee toivottavasti lisääntyvästi mahdollistamaan juuri sitten sitä, että voi vähän tarkastella just näitä ajallisia sekvenssejä, et mikä oli ensin. Mun tulee nyt yhtenä tämmöisenä esimerkkinä mieleen esimerkiksi lastentautien alalle tehty väitöskirjatyö Laura Korhosen työ, jossa tutkittiin näitä lasten toistuvia hengitystieinfektioita. Ja sit kun lastenlääkäreiden kanssa keskusteltiin siitä tutkimusasetelmasta, niin lastenlääkäreiden ajatus oli silloin, että totta kai vanhemmat, joilla on lapsia, joilla on toistuvia hengitystieinfektioita, niin on kuormittuneita ja rasittuneita, kun se on vaikea tai kuormittavaa hoitaa sairasta lasta pitkään. Ja sitten tän meidän hankkeen idea oli sitten se, että pitäisi, jos ne vanhemmat tai osa vanhemmista on ollutkin jo kuormittuneita jotenkin aikaisemmin, että se voisi juuri ehkä tää raskaudenaikainen ympäristö sitten olla yhteydessä vaikka sitten jopa näihin hengitystieinfektioihin. Ja niin semmoiset tuloksethan sieltä tuli. Toki mekanismeja ei sitten tässä assosiaatiotyössä voitu jäljittää, mut se oli silloin suunnilleen ensimmäisiä tämmöisiä ja siellä on sittemmin tullut kyllä muitakin töitä. Mut et tavallaan jotenkin se semmoinen juuri ehkä kuitenkin tämmöinen kokonaisvaltainen ja semmoinen ehkä se ainakin siihen maailmanaikaan yllättäviäkin ajatuksia, et miten aika sinne jotkut riskitekijät tai suojaavat tekijät voi olla vaikuttamassa ja miten erilaisiin tämmöisiin terveystekijöihin ne voi olla tai terveysmuuttujiin ne voi olla tekemisissä, tai yhteydessä, et semmoisen niin sanotun psykologisen tai käyttäytymiseen liittyvän ja sitten tän biologisten asioiden yhteenliittymän, niin kyllä mä ajattelen, että me ollaan siinä pystytty edistämään >tiedettä.

<Hasse> Ja tavallaan jos ajattelee ikään kuin sitä alkuperäistä tutkimussuunnitelmaa, jossa kuvattiin niin, että me ollaan kiinnostuneita itse asiassa siitä, miten lapsen terveyden- terveys ja sairaudet kehittyy ja tietenkin siellä sairauksissa listattiin muun muassa masennus, mutta myöskin sydän- ja verisuonitaudit ja dementia, koska nämä asiat risteytyi ja koska silloinkin oli jo tietoa siitä, että tavallaan tietynlaiset yhteiset kehitykselliset riskitekijät saattaa vaikuttaa tämmöisten aika erilaisten tautien syntyä. Me ollaan tietysti aika kaukana vielä siitä, että me voitaisiin ruveta dementiaa tutkimaan ja muuta, mutta ehkä semmoinen näkemys on vahvistunut, että jos tavallaan sairauksia käsittelisi vaikka puun oksina, niin se, mitä me ollaan tutkimassa, on se runko tai ne juuret ja ne juuret näyttää olevan yllättävän yhteisiä aika monille isoille kansansairauksille. Sitten se, että miksi ne menee niin, että joku sairastuu masennukseen ja toinen sairastuu sepelvaltimotautiin, niin se on tietysti semmoinen Nobelin arvoinen kysymys ja ehkä me sinnekin sitten päästään, mutta tota aika kaukana siitä ollaan vielä.

<Linnea> Ja tohon ehkä täydennykseksi se, että sit joku, joka on samoissa olosuhteissa, ei sairastu yhtään mihinkään. Eli tavallaan se, että se sama ympäristö voi vaikuttaa niin eri tavalla eri ihmisiin ja liittyy just tähän suojatekijöiden riskitekijöiden tasapainoon ja mihin kaikkeen se sitten liittyykään, niin, niin mä ajattelen, että siinä, siinä keskustelussa ollaan kyllä oltu mukana ja se on tuntunut mielekkäältä.

<Hasse> Mutta se on tietysti nyt, jos ajattelee tavallaan sitä, että tää oli se alkutilanne ikään kuin nää on ne asiat, mistä ollaan pitkässä juoksussa kiinnostuneita, niin onhan tämä tietysti eriytynyt ja kasvanut hurjan paljon moneen suuntaan tää koko hanke, kun on tietysti iso psykologiporukka tutkimassa jotain ihan omia juttujaan ja sit on kakkatutkijat ja sit on epigenetiikkatutkijat ja niin pois päin. Eli tavallaan, että jollakin tavalla, mä luulen, että yksi yksi haastekin on tavallaan se, että saatais me jotenkin pidettyä tää konsepti sillain kasassa, että tehdäänkö meillä samaa asiaa vielä vaikka kymmenen vuoden kuluttua, vai onko täällä kymmenen eri tutkimusryhmää tän hankkeen sisällä.

<Elisabeth> Mm. Joo, tosiaan monitieteellisyys tuo monenlaisia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Mutta jos mietitään sitä, että olihan niin, että et kun FinnBrain perustettiin, niin yksi semmoinen aika keskeinen kysymys oli, että miten raskausajan stressi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Mitä te sanoisitte tälleen jotenkin monitieteellisen ryhmän vetäjinä, kun tätä on pyöritelty nyt muutama vuosi, niin minkälainen kuva siitä on tullut?

<Hasse> No tota siitä on tullut varmaan vähän monipuolisempi kuva kuin ehkä alussa ajateltiinkaan. Kyllä kai se on aika selvä nyt aika monienkin meidän löydösten perusteella, että raskausajan st-stressillä on yhteyksiä lapsen kehitykseen. Monella tavalla aivolöydöksiä, aivorakennelöydöksiä ja psykologiseen kehitykseen liittyviä löydöksiä, näitä sairauslöydöksiä ja niin poispäin. Mutta mikä se niitten rooli sitten ihan oikeasti pitkässä juoksussa oikeasti on ja kuinka paljon voidaan ikään kuin identifioida semmoisia resilienssiä tai suojaavia tekijöitä, jotka sitten myöskin vähentää niiden riskitekijöiden vaikutusta, niin siinä musta me ollaan aika kaukana vielä niistä niistä todellisista vastauksista. Ja ehkä erityisesti se, että jos nyt on päästy tutkimaan sitä, että miten raskausajan olosuhteet ikään kuin vaikuttaa tai jos mennään nyt ihan tälle idealle ehkä mahdollisesti ohjelmoi niitä lapsen biologisia prosesseja, niin mitä niille tapahtuu myöhemmin? Mitä erilaisissa ympäristöissä sitten tapahtuu, että lähteekö ne kehittymään siihen suuntaan ehkä mihin se raskausstressi on niitä vähän ohjelmoinut, vai tuleeko sieltä sitten toisia tekijöitä, jotka ikään kuin vähentää sitten näiden riskitekijöiden vaikutusta?

<Venla> Joo. Sit ehkä voitaisi vielä käydä läpi, että kun puhut, me puhutaan paljon tästä raskaudenaikaisesta stressistä, niin mitä sillä käytännössä tarkoitetaan, kun nyt puhutaan tässä FinnBrain-kontekstissa raskaudenaikaisesta stressistä? Onko se sitä, että stressaa vaikka työpäivä, kun on raskaana, vai mistä, mistä puhutaan?

<Linnea> No raskauden aikana stressi on ensinnäkin aika semmoinen monipuolinen käsite, jos miettii ylipäänsä, miten sitä tutkimuskentässä käsitellään, ja se voi tarkoittaa aika erilaisia asioita eri tutkimuksissa. FinnBrainissä meillä on monia erilaisia mittareita, mutta se, mitä nyt toistaiseksi eniten on käytetty, on nää äidin raskauden aikaiset masennusahdistus ja raskausahdistusoireet ja niiden erilaiset yhdistelmät. Mut sit meillä on myös tämmöisiä mittareita, jotka kuvaa elämäntapahtumia ja niistä koettua kuormitusta tai positiivista kokemusta jostain elämäntapahtumasta ja sit on tämmöinen daily hassles, mikä on tämmöinen just arkipäivän rasitus, mut siinäkin voi olla se positiivinen puoli. Ja sit meillä on myös biologisia mittareita, joita jotka voi voisi olla tämmöisiä stressijärjestelmiä biomarkkareita. Et tavallaan, mut et niin ylipäänsä toi stressin konsepti on siis semmoinen, että se on niinkin laaja kun et tavallaan, et mikä nyt ketäkin sitten stressaa tai kuormittaa tai mikä kenenkin elinjärjestelmiä heiluttaa tyyppisesti, et se on sillain lopulta aika subjektiivista. Mut FinnBrainissä on valittu nyt siis ykkösmittariksi aikoinaan nää äidin masennus ja ahdistusoireet, mut että muitakin mittareita kyllä on meilläkin.

<Hasse> Niin ehkä siihen voisi vielä sanoa, että näyttää olevan myöskin niin, että Et se, et se stressi, stressin vaikutus, se on vähän tämmöinen U:n muotoinen käyrä, että et jos on puuttunut siitä, että äidit stressaantuu siitä, että he kuulee, että stressi on pahaksi, niin lievä stressihän ei oo pahaksi, se on hyväksi. Ja tavallaan se, että me pystyttäisiin paremmin määrittelemään, missä kohdassa tulee sitten semmoiset riskitekijöiksi määriteltävät stressitasot vastaan, niin se on varmaan yksi asia, minkä kanssa täytyy tehdä työtä. Mut tän kentän tutkimushaaste on myöskin se, että kun katsoo kansainvälisesti sitä mitä ”raskaus ja stressi”llä tarkoitetaan, niin se voi olla melkein mitä vaan, että pahimmillaan se on sitä, että katsotaan, että miten luonnonkatastrofeista selvinneet raskaana olevat naiset miten heidän lapsilleen käy ja niin poispäin. Se on tietysti ihan eri tyyppinen konsepti kuin se, mistä me puhutaan raskaus ja stressinä.

<Linnea> Joo, ja se onkin tärkeää aina, jos kirjallisuutta seuraa, niin nimenomaan katsoo, että mitä siinä tässä yhteydessä tarkoitetaan.

<Elisabeth> Mitä te sanoisitte tällaisen monitieteellisen ryhmän vetäjinä, kun olette eri tavoin olleet mukana tutkimassa nyt raskaudenaikaista stressiä 15 vuoden aikana. Niin jos mietitään tällaista arkikuormitusta, että on raskaana ja jotkut asiat huolestuttaa, painaa mieltä, niin tulisiko silloin olla huolissaan siitä, että miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen?

<Linnea> No ensinnäkin mä noihin äskeisiin kommentteihin liittyen vielä mietin sellaista, että täytyy myös muistaa, että vaikka se on toistetusti ryhmätasolla todettu, että eri tavoin mitatut raskaudenaikaiset stressimittarit on yhteydessä ryhmätasolla tiettyihin lapsen terveystekijöihin, niin kuitenkin tiedetään myös se, että yksittäisenä tekijänä sen merkitys jää tosi vaatimattomaksi. Ja kyllä se kokonaisuus, kehityksellinen kokonaisuus ajan kuluessa ja näitten riskitekijöiden kasautuminen ja suojaavien tekijöiden läsnäolo tai poissaolo perimä, perimän tuoma herkkyys tai alttius ja niin edelleen, niin nää kaikki tekijät yhdessä sitten lopulta vaikuttaa siihen lopputulokseen, sattumakin varmaan. Ja näin. Mut et tota yleisesti ottaen tämmöisten riskitekijöiden kanssa, niin mä ajattelen sillä lailla, että on tosi tärkeätä, että tulee sitä tietoa, et mikä on riskitekijä. Et esimerkiksi nyt me tiedetään, tai on pitkään siis tiedetty, että vaikka äidin raskaudenaikainen päihdekäyttö, alkoholi, tupakka erityisesti on kehittyvälle sikiölle vaaraksi, niin silloin on tosi tärkeää, että meillä on tää tieto, jotta niihin riskitekijöihin voidaan puuttua ja tukea sitten sellaisissa hoitotoimenpiteissä, jotka tai järjestää niitä hoitajia, jotka mahdollistaa sit sen syntyvän lapsen terveellisemmän elämän ja tietysti sen odottavan äidinkin. Että sillain mä ajattelen, että tää raskaudenaikainen stressi ei oo yhtään siinä mielessä erilainen asia, et se tieto me tarvitaan, jotta me osataan mahdollisimman hyvin hoitaa ihmisiä ja auttaa ja tukea. Mut sitten tavallaan just toi, mitä Hassekin sanoi, että et kaikki stressi ei todellakaan ollenkaan oo pahasta, että et osa stressistähän on semmoista, että se palvelee sitä, että sit me tsempataan ja hoidetaan asiat paremmin, että ja se pistää meidät auttaa siinä ponnistelussa ja vaikka oman terveyskäyttäytymisen muuttamisessa tai jotain muuta, kun huolestuu jostain, niin se voi olla ihan adekvaatti signaali sillä lailla, tai asianmukainen, et OK, no, selvä, että nyt mun täytyykin tähän ehkä kiinnittää huomiota. Mut sit jos se on Siis semmoista, et jotenkin, että se haittaa sillain toimintakykyä, et tuntuu, että ne huolet valtaa mielen ja on se huoli mikä tahansa tai jotenkin on tai elämäntilanne on tosi raskas ja toimintakyky ja voimat menee ja niin edelleen, niin sit tavallaan se ois hyvä, et siitä sitten tietäisi joku muukin kuin se ihminen itse, eli sit se avun hakeminen siihen ja siitä puhuminen ja kertominen, niin sit sitä kautta pääsee avun piiriin.

<Hasse> Tavallaan siis jos me puhutaan raskausajan stressistä, niin ainoa reitti, millä se välittyy sikiön on biologia. Ei siellä ole mitään taikamekanismia. Ja silloin tavallaan kysymys on siitä myöskin, että onko niin, että se äidin kokemuksellinen stressi on eri äideillä biologisesti samanlaista. Luultavasti ei ole ollenkaan näin. Ja sen takia mä ajattelisin, että uskaltaa sanoa niin, että pääsääntöisesti se, että äiti kokee olevansa jollakin tavalla vähän kuormittunut tai stressaantunut raskaus ei sillä ole mitään merkitystä. Et siinä täytyy olla joku kynnysarvo, mut sit siinä täytyy olla myöskin se stressin biologia. Mehän ei oikeastaan tiedetä, että jos äiti kuvaa, että hän on nyt vähän raskausaikana ollut väsynyt tai on ollut työstä stressaantunut, niin meillä ei ole mitään käsitystä siitä, että mitä tämän äidin biologiassa silloin tapahtuu. Ja vasta kun me ymmärtää sen paremmin, niin pystyttäisiin paremmin vastaamaan siihen, että onko se vaarallista vai ei.

<Linnea> Toi oli itse asiassa tärkeä täydennys ja raskauden fysiologiaanhan liittyy myös tämmöisiä ikään kuin suoja- ja puskurimenetelmiä myös, että se sikiö on näitten elinjärjestelmien tämmöisten ikään kuin suojamekanismien kautta turvassa myös monelta äidin oman elimistön heilahteluilta tai tämmöisiltä, että et se ei se ei mene yksi yhteen niin, että jos se äiti kokee stressiä, niin sit se on suoraan siellä sikiön fysiologiassa myöskään, että jos meillä on puutteita siitä, että me ymmärrettäisiin sitä vaihtelua, mikä eri ihmisten stressifysiologiassa on, niin siinä meillä vasta onkin puutteita, et me ymmärrettäisi sitä, että millaista vaihtelua sit on näitten eri sikiöiden fysiologiassa, että mikä kaikki siirtyy sitten sinne.

<Elisabeth> Eli aika monimuotoinen ilmiö ja semmoinen, että tarvitaankin iso porukka poikkitieteellisiä tutkijoita ymmärtämään, että miten tää kaikki toimii ja mikä vaikuttaa mihinkin. Me voitaisi varmaan aika pitkään jutella siitä, että mitä kaikkea tutkimustuloksia FinnBrain on tuottanut näitten vuosien aikana. Mutta haluaisitteko te vähän temaattisesti, vaikka me ei voida mennä yhtä syvälle tasolle kaikkiin, et mitä muita teemoja on FinnBrainissa tutkittu, paitsi raskausajan stressiä?

<Linnea> Niitä on paljon, että mehän on nyt sitten tälleen hallinnollisesti järjestäydytty tämmöisiin vähän työpaketteihin tai mitä termiä nyt käytetäänkään, mut että tämmöisiin alaryhmiin, jotka osa on sit jo nykyään myös aika isoja, niin en tiedä, mistä aloittaisi. Ja tota toki nyt sitten kun lapset on kasvanut, niin kuitenkin, jos miettii FinnBrain 15-vuotishistoriaa, niin se raskausaika on kestoltaan siitä aika lyhyt. Että onhan siihen tullut nyt ihan valtavasti mukaan kaikenlaista lasten vaikka oppimiseen ja psykologiseen kehitykseen liittyvää. Sitten näitten stressin säätelyjärjestelmien kehitykseen liittyvää lastentautien alalta on kipuun, painokehitykseen liittyviä asioita. Sitten on näitä, mihin Hasse viittasi aikaisemmin näitä ylisukupolvisia asioita, eli isien terveys ja tämmöinen lisääntymisterveyskin on tullut siihen tai ei ehkä lisääntymisterveys, mutta tää sukusolulinjatutkimus ja mitä kaikkea sitten on niin, Siis niitä on todella paljon.

<Hasse> Mutta kyllä varmaan edelleen kuitenkin aika monessa näissä työpaketissa tai näissä linjoissa jollakin tavalla se raskaus ja stressi ja altistus on ollut mukana semmoisena tavallaan altistajana, jos tätä sanaa haluaa käyttää. Mutta onhan niitä muitakin. Nyt on porukka, joka on tutkinut vaikka äidin ylipainon, raskausaikaisen ylipainon vaikutuksia ikään kuin itsenäisenä ilman sitä stressikomponenttia siinä. Niin tämmöisiä on, mutta nyt tietysti kun nää lapset rupeaa olemaan isompia, niin luultavasti tänne ikään kuin syntyy erilaisia versoja, joilla ei ole enää niin ikään kuin kirkasta yhteyttä siihen raskausajan stressiasiaan, vaikka luultavasti ne täytyy pitää nekin asiat siellä ikään kuin mukana, mutta sellaiset, jotka liittyy sen lapsen ympäristöön, jota tietysti ei oo sit samalla tavalla päästy tutkimaan, kun ne lapset ei ollut kauhean itsenäisiä. Nyt nää murkut rupeaa pyörimään tuolla joka puolella, niin on kiva nähdä sitten, mitä se vaikuttaa mihinkin asiaan.

<Elisabeth> Eli tosiaan FinnBrain on hyvin laaja poikkitieteellinen hanke, jossa tuotetaan laajasti tietoa lapsiperheiden hyvinvoinnista ja niihin siihen vaikuttavista tekijöistä, mutta millä tavalla tää on yhteiskunnallisesti tärkeä hanke?

<Linnea> No ylipäänsä Siis just tää monitieteellinen lähestyminen on mun mielestä jo itseisarvo ja sellaisenaan tällaista ainutlaatuista tietoa ja sovellettavaa tietoa tuottavaa, koska oikeassa elämässä ja yhteiskunnassa ja lapsi- lasten ja lapsiperheiden elämässä, niin kun ne arjen palikat ja kehityksen palikat myös just tälleen vähän eri näkökulmasta miettii, niin ne koostuu oikeasti niin monesta asiasta. Ja sit just tämmöinen, että katsotaan, että miten joku yksi tekijä liittyy johonkin toiseen, niin se ei useinkaan sit valota sitä koko kuvaa. Ja se, että tavallaan oikeastaan kaikki tieto, mitä me tuotetaan, niin siinä on useampia tämmöisiä teoreettisia kehyksiä tai erilaisia tieteenaloja yhdistettynä, niin jo pelkästään se, että pystyy vähän hahmottamaan, et miten nää eri näkökulmat yhdessä toimii, niin se on musta jo semmoista tärkeätä tietoa. Ja sitten meillähän on aika monella tutkijalla tämmöistä kliinistä työkokemusta ja koulutusta taustalla, et me ollaan siitä ehkä, no, voisi sanoa, että vähän erilainen ryhmä kuin muut sillä lailla, että et ihmiset tai meidän tutkijat ymmärtää niitä ilmiöitä myös sieltä kliiniseltä kannalta. Ja sit on valmiiksi yhteydet myös tämmöisiin tahoihin sillä lailla, että aika paljon ollaan eri eri ihmiset tehnyt tota koulutustyötä ja näiden tutkimustulosten meidän ja muiden jotka siis pyörii näiden samojen teemojen ympärillä, niin uusimpia tutkimustuloksia viety sitten niin sanotusti kentälle sitten näitten koulutusten myötä ja ollaan tuotettu tämmöisiä opasmateriaaleja videomateriaaleja muuta ja tuon kolmannen sektorin kanssa, lastensuojelujärjestöjen kanssa, Ensi- ja turvakotien liiton kanssa esimerkiksi, ollaan tehty ihan virallista yhteistyötä Turun kaupungin ennaltaehkäisevän terveydenhuollon kanssa ja niin edelleen. Eli tavallaan ollaan koitettu kyllä sitä koko ajan tehdä niin, että osallistutaan esimerkiksi vaikka sote-henkilöstön tai järjestösektoriin ihmisten täydennyskoulutukseen.

<Hasse> Musta siis tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, missä me eletään nyt, niin täällä on erityisen suuri merkitys. Meillä on tällä hetkellä hallitus, joka leikkaa lapsiperheiltä ja tuottaa massiivisen määrän stressiä varmaan raskaana oleville äideille ja pienten lasten vanhemmille myöskin. joka nyt näiden tutkimustulosten valossa on pikkuisen sama kuin se, että meillä olisi valtaa pitävät ihmiset, jotka sanoisi, että lisätkää tupakanpolttoa raskausaikana. Eli tavallaan tää tieto on sillä tavalla musta tärkeätä, että meidän pitää ymmärtää, että se pienten lasten vanhempana oleminen ja myöskin raskaana olevat äidit ja perheet, niin kyllä heitä pitää suojella ylenpalttiselta stressiltä. Se esimerkiksi, jos heidän taloudellista tilannetta vaikeutetaan aika massiivisella tavalla tai muuta, niin sehän kyllä tuottaa stressiä. Köyhyys ja rahan puute on stressin lähteitä. On siellä tietysti paljon muitakin, niin varsinkin tässä tilanteessa musta tää tieto tulee tosi tarpeeseen, vaikka ei sitä nyt kauheesti ole kuuleviin korviin otettu.

<Linnea> Ja se on tosi tärkeää muistaa, että esimerkiksi vaikka tämä köyhyys, lapsiperheköyhyyshän on aivoterveyden iso riskitekijä tai aivosairauksien riskitekijä ja aivoterveyttä vaarantava tekijä. Ja muista tutkimuksista tiedetään, että, esimerkiksi lapsuusajan tämmöinen kaltoinkohtelu tai nää voimakkaat haitalliset elämäntapahtumat on esimerkiksi ikääntyvillä ihmisillä muistisairauden itsenäinen riskitekijä. Ja just tän pitkän kehitysajan kautta, mikä ihmiseläimellä on, niin tavallaan ne varhaislapsuuden riskitekijät voi oikeasti vaikuttaa sinne ikääntymisvaiheen terveyteen ja sen takia esimerkiksi vaikka yhteiskunnallisella tasolla, vaikka tietoinen lapsiperheköyhyyden lisääminen on se on seuraavan sukupolven dementiariskin lisäämistä. Ja juuri toi oli musta hyvä esimerkki tää Hassen, että samaan aikaan, kun aktiivisesti lisättäisiin vaikka tupakanpolttoa tai poistettaisiin autoista turvavyöt tai siis jotain tämmöistä, et se on ihan vastaava ilmiö. Ja sitten ehkä vaikka me ei nyt oo järjestötyön vaikuttavuutta tutkittu, mut suomalaisessa palvelujärjestelmässähän nää kolmannen sektorin toimijat tuottaa paljon semmoisia palveluita lapsiperheille ja mielenterveys- ja päihdetyöhön, joita mikään hyvinvointialue ei oo ikinä tehnyt, eikä pysty ikinä ottamaan. Ja sen takia tää järjestösektorin myös tietynlainen alasajo on aika, siis otetaan ihan valtava riski siinä. Että tämmöiset esimerkiksi tämmöiset tärkeät lapsiperheiden palvelumuodot, niin tosi paljon tosiasiassa toimii järjestöjen varassa Suomessa.

<Elisabeth> Eli hyvin tärkeiden tutkimusaiheiden äärellä ollaan ja onkin juuri sellaisia aiheita, että on tärkeätä, että niitä ei vaan tutkita, vaan myös ylläpidetään yhteiskunnallista keskustelua niistä.

<Venla> Joo, ehdottomasti.

<Elisabeth> No minkälainen tää, Hassekin sanoi aiemmin, että ei ihan 15-vuotinen, vaan vähän jopa pidempi matka, mitä FinnBrain on nyt tässä elänyt, niin minkälainen matka tää on ollut teille vetäjille? että mitä te sanoisitte silleen, että mistä te ootte ihan kaikkein ylpeimpiä?

<Hasse> Öö kaikesta.

<Venla> Koko kokonaisuudesta.

<Hasse> On tosi vaikea lähteä sitä erittelemään, mutta tietysti kyllä mä ajattelin, et se, että tää jengi on pystytty pitämään kasassa, tää on kasvanut ja tää on tuottanut tärkeitä tutkimustuloksia, valitettavasti joudut palaamaan taas siihen, että myöskin ollaan sitä rahaa pystytty keräämään niin paljon, että tää on voinut jatkua, niin kyllä se jollakin tavalla on tää kokonaisuus, vaikea nostaa sieltä yhtä tai kahta yksityiskohtaa erityisesti esiin.

<Linnea> Mulla on ihan sama ajatus. Ja sit jos vielä ehkä vaan pieni lisäys, niin just tää tutkimusperheiden mukana pysyminen kuitenkin Siis vaikka aina aina on ihmisiä, jotka ymmärrettävästi ei jaksa kaikkia näitä vuosia kulkea mukana, niin meillä on kuitenkin valtava määrä tutkimusperheitä, jotka on pysynyt koko ajan mukana, niin se on, siitä voidaan kanssa olla ylpeitä. Tosin se ei oo varmaan meidän kummankaan aikaansaannosta, vaan juurikin tän meidän porukan aikaansaannosta. Eli sillä lailla. Mut et joo, ihan sama ajatus mun ihan ensimmäinen ajatus oli se, että tää kokonaisuus.

<Venla> Joo, ja tehän ootte myös mahdollistanut tämän porukan synnyn. Siinä mielessä te olette kaiken tämän takana kyllä aika konkreettisesti. Mitä sitten, jos mietitään tälleen jälkikäteen, niin mitä ei tiennyt silloin, kun aloitti? Tai mitä vähän sanoisi itselleen? Lähtisikö tähän uudestaan? Mitä te sanoisitte, tai kannustatteko muita ehkä perustamaan pitkittäistutkimuksen?

<Hasse> Se on kyllä tricky question, kannustaako vai ei, että siis tietenkin se, mitä nyt voisi nyt voisi sanoa sille, joka tämän aloitti, että hyvin vedit tai niille, jotka tämän aloitti, että tavallaan sillain, että en mä kyllä tavallaan mitään kadu, mä ajattelen, että tää on aika hyvin kyllä hoidettu tähän asti, ja varmaan jatkossakin. Mutta onhan se vaatinut jäätävän määrän työtä. Ja siis varmaan, jos mä nyt ihan henkilökohtaisesti ajattelin, niin tää rahoituksen hakeminen on mulle ollut se kaikkein ehkä hankalin juttu, kun on joutunut kerjäämään erilaisista paikoista rahoitusta, mutta samaan aikaan ne tietysti ne riemun aiheet sitten siitä, että saadaan asioita tehtyä ja vietyä eteenpäin ja porukka tykkää tehdä asioita ja viedä tiede- tiedettä eteenpäin, niin kyllähän se on todella palkitsevaa.

<Linnea> Joo, en mäkään ajattele, että katuisin tai siis silleen jotenkin, mut ehkä sitä mä oon joskus miettinyt, että jos silloin alun perin olisi ymmärtänyt, miten paljon työtä tai miten valtava työmaa, niin sitten en tiedä, olisiko lähtenyt. Siis että nyt on helppo sanoa, kun on tää kaikki hienous tässä näin, niin jotenkin kun näkee, näkee tän kaiken arvon, niin sanoisin, että tekisin saman uudelleen. Mut että just sitten niissä alkuvaiheissa, kun ei oo vielä sitä näkymää, et miten hienoa tää voi olla ja olisi vaan se tieto, että kuin kuin valtavasti se vaatii töitä, niin sit voi olla, et ois mennyt pupu pöksyyn kyllä. Mut joo, kyl tää on ollut ehdottomasti kaiken tähänastisen vaivan väärtti.

<Venla> Joo. Ja sit jos siirrytään vähän tulevaisuuteen, niin minkälaisia ajatuksia teillä on FinnBrain tulevaisuudesta? Hasse on ehkä siirtymässä eläkkeelle vähitellen, mutta onko jotain semmoisia haaveita, missä haluaisi vähän nähdä FinnBrain vaikka seuraavan viidentoista vuoden päästä?

<Hasse> Tää on musta myöskin eettinen velvollisuus nyt tätä jatkaa. Että tää on perustettu sillä idealla, että seurataan tätä porukkaa ja näitä lapsia ja näitä perheitä niin pitkään kuin nyt on mahdollista seurata. Ja mä itse olen kovin innostunut siitä, että nyt nää on tosiaan tulossa murrosikään nää lapset, tää on tavallaan semmoinen kolmas kehitysikkuna. Et jos me ajatellaan nyt sitä, mitä lasten kehityksestä ylipäätään ymmärretään, niin raskausaika on tietysti tärkeä varhaislapsuus, ja se kolmas on murrosikä ja nyt jos me saadaan sieltä vielä uutta dataa, niin sit ollaan kyllä aika pitkällä. Ja jos niitä kolmea ajanjaksoa vielä pystyttäisiin tässä vähän linkittämään toisiinsa ja katsomaan, että mikä niiden erilaisten tapahtumien yhteisvaikutus on, niin kyllä mulla on hirmuinen kiinnostus niitä sitä kohtaan edelleen.

<Linnea> Joo ja tohon täydennyksenä, et tietysti sitten kun nää kiihkeimmät kehitysvaiheet on ohi, niin sit voi ehkä myös ajatella, että sitä kevennetään sitä seurantaa, että meillä on ollut aika tämmöistä intensiivistä seurantaa ja just vaatinut paljon henkilöstöresurssia, eli sitä mainittua rahoitusta. Mut et sit myös ehkä se, että sitten kun sitä aikuisikää ruvetaan lähestymään, niin sit voi myös ehkä ajatella, että se seuranta voi olla kevyempää tai harvatahtisempaa tai jotenkin sillä lailla, että et ihan tällä samalla intensiteetillä en ehkä ajattele, että välttämättä pystytään vuosikymmeniä painamaan. Ja se ei oo välttämättä tarpeenkaan, että sitä voi sitä tiedonkeruun muotoa ja tapaa sitten vähän miettiä miettiä jatkossa, että miten se menee. Mut et ilman ilman muuta tää on perustettu pitkäaikaiseksi hankkeeksi ja FinnBrainhan on osa tätä väestötutkimuskeskusta, mikä on Turun yliopistossa ja tossa Varhassa ja siellä niin on 5-6 muuta kohorttia ja me ollaan nuorin.

<Venla> Okeeei.

<Linnea> Eli täällä Turun yliopistossa ja sairaanhoitopiirissä tai hyvinvointialueella on hyvät perinteet myös silleen, että tämmöisiä oikeasti pitkiä aineistonkeruita ja seurantoja ylläpidetään.

<Hasse> Ja nythän tää tietysti myös mahdollistaa vähän toisenlaisen näkökulman, niin se, että ei katsota eteenpäin, vaan katsotaan taaksepäin. Mä viittaan nyt nimenomaan näihin ylisukupolvisiin vaikutuksiin, joka on myöskin ainakin henkilökohtaisesti kauheasti innostanut, että periaatteessahan tilanne on se, että meidän tutkimuskohteena on myöskin nää perheiden vanhemmat eikä pelkästään nämä lapset ja niiltä osin kuin nyt vanhemmat haluaa olla mukana, niin tässä on mahdollisuuksia kyllä aika paljon myöskin tutkia heitä ehkä heidän kokemuksiaan, ehkä jopa heitä edeltäneen sukupolven kokemuksia, jos nyt saadaan paukkuja riittämään. Koska se on semmoinen alue, josta ehkä kaikkein vähiten tiedetään. Lasten kehityksestä on tiedetty kaikenlaista jo vuosikymmeniä, mutta se, että me ymmärrettäisiin paremmin se, että millä tavalla vaikka vanhempien omat elämäntavat tai kokemukset ja niiden vaikutukset joittenkin mekanismien kautta siirtyy seuraavaan sukupolveen, niin se on se on aivan huikea näkökulma, koska se on semmoinen ilmiö, josta sanotaan, että 15 vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut, että sellaisia mekanismeja on edes olemassa. Nyt tiedetään, että siellä tapahtuu kaikenlaista.

<Venla> Tuleeko teille mieleen jotain semmoisia vähän semmoisia täkyjä, semmoisia tiettyjä kysymyksiä, mihin te vielä haluaisitte saada vastauksen FinnBrainin puitteissa? Tietysti tää mitä sä Hasse kuvasit, mut sen lisäksi jotakin vielä.

<Hasse> Niin en mä tiedä tavallaan siis semmoinen minkä tämmöinen hanke ehkä mahdollistaa, joka vähän tavallaan hyppy eteenpäin, on se, että ei katsota vaan mitään mitä joku altiste vaikka raskausajasta ryhmätasolla vaikuttaa, vaan päästäisi vähän syvemmälle siihen, että minkälaisia alaryhmiä siellä on tai jopa ehkä minkälaisia yksilöllisiä kehityskulkuja. Ja se vaatii tavallaan tämmöisen, että on tarpeeksi paljon mittauspisteitä, on tarpeeksi paljon dataa jota voidaan kerätä, jotta siitä voidaan rakentaa tämmöisiä kehityspolkuja ikään kuin sekä eteenpäin, että taaksepäin. Ja se on ehkä se semmoinen, mitä mä ajattelin, että seuraavaksi kannattaisi ruveta vakavasti tekemään. Näähän on helposti nää tutkimukset semmoisia, että jossain suuressa porukassa sanotaan, että tämä tupakanpoltto lisää jonkun riskiä 40 prosenttia. Mutta se ei tavallaan se, että mitkä ne yksilöitten vaihtelut siellä on ja kuka oikeasti sairastuu ja kuka ei sairastu, niin nää on semmoisia isoja kysymyksiä, joihin ehkä tän tyyppinen hanke kuitenkin tarjoaa jonkinlaisia mahdollisuuksia vastata.

<Linnea> Ja mulla on itse asiassa ihan sama juurikin tämä ja tota, koska siis se juuri tää, että sama altiste, mut erilaiset vaikutukset, niin on semmoinen, joka mua myös kiinnostaa. Ja sitten erityisesti oon itse ollut viime aikoina kiinnostunut myös siis siitä, et miten erilaiset altisteet tai erilaiset tekijät siinä lapsen ympäristössä tai kasvuympäristössä voi tuottaa tai vaikuttaa samojen biologisten reittien kautta. Eli voi olla viisi näennäisesti erilaista ympäristötekijää, jotka sit vaikka kaikki lisää vaikka tulehdusreaktioita elimistössä ja sitten johtaa johonkin tai ei johda. Eli tavallaan myös nää tämmöiset eri tekijöiden taustalla tai eri tekijöiden yhteydessä esiintyvät samankaltaiset fysiologiset tai biologiset prosessit on mun mielestä semmoinen kiinnostava. Et miten esimerkiksi vaikka nyt stressi voisi vaikka olla sitten eri asia, että jos se esiintyy vaikka yhdessä vaikka jotenkin ympäristömyrkkyjen kanssa kuin pelkästään. Tai että onko vaikka ympäristöaltisteiden vaikutus terveyteen erilainen ilman stressialtistusta tai stressialtistuksen kanssa. Tän tyyppisiä. Mut just toi on musta tosi tärkeä, et päästään tästä ryhmäkeskiarvotarkastelusta eteenpäin, koska se, se ei anna tarpeeksi tarkkaa tietoa asioista ja ilmiöistä, vaan nimenomaan pitäisi päästä siihen, että, miten ne yksilölliset tai yksilöllisemmät erot tai alaryhmät toimii.

(Alkujingle)

<Venla> Tervetuloa takaisin FinnBrain juhlavuosipodcastin pariin. Mä olen Venla ja toimin tämän podcastin hostina. Tänään me jutellaan biologisista näytteistä ja siitä, mitä kaikkea FinnBrainissä niiden avulla tutkitaan. Meillä on mukana erikoistutkijoita hormonaalisen stressin säätelyn osatutkimuksesta, jossa tarkastellaan hopea-akselin toimintaa ja kehitystä. Käytännössä siis selvitetään, miten kehon stressijärjestelmä toimii erilaisissa tilanteissa ja millainen merkitys sillä on lapsen kehityksellä ja raskausajasta murrosikään. Solistomikrobistojen aivojen kehityksen osatutkimus taas tutkii, miten varhaiset tekijät, kuten ravitsemus, synnytystapa ja antibioottihoidot, vaikuttavat lapsen suolistomikrobiston kehitykseen ja miten mikrobiston koostumus puolestaan liittyy lapsen terveyteen ja aivojen kehitykseen. Tätä varten FinnBrainissa on kerätty ulostenäytteitä useissa mittauspisteissä varhaislapsuudesta alkaen. Muistutuksena taas, että jos haluat ensin kokonaiskuvan koko FinnBrain-tutkimuksesta, meidän aiemmin julkaistu infojakso on hyvä paikka aloittaa. Mahtavaa, kun olet mukana kuuntelemassa. Nyt jakson pariin.

(välijingle)

<Venla> Ja tänään mulla on vieraana suolistomikrobistotutkija, lääkäri Anna Aatsinki.

<Anna> Kiitos.

<Venla> Ja stressin ja tunne-elämän kehityksen tutkija, kasvatustieteilijä Katja Tervahartiala.

<Katja> Kiitos.

<Venla> Tän jakson aiheena meillä on tällaiset biologiset näytteet, joita voidaan hyödyntää kehityksellisessä tutkimuksessa. Ja voitaisiin aloittaa siitä, että haluaisitteko te kertoa vähän lisää teidän ammatillisesta ja akateemisesta polusta ja siitä, että miten ja milloin te ootte päätynyt FinnBrainiin. Katja voi vaikka aloittaa, että sä oot ilmeisesti tullut ennen Annaa.

<Katja> Joo, hei vaan kaikille. Mun nimeni on Katja Tervahartiala ja työskentelen tutkijana tällä hetkellä sekä Turun että Jyväskylän yliopistoissa. Ja mä oon ollut aika pitkään mukana FinnBrainissa, en ihan alkuajoista lähtien, mutta yli kymmenen vuotta kuitenkin. Eli ensin aloitin koordinaattorina ja pikkuhiljaa sitten vuosien saatossa aloin tehdä väitöskirjaa ja siirryin sitten myöhemmin kokonaan tutkijaksi. Mun taustani on kasvatustieteissä, mut olen tottunut ja oikeastaan koko tutkijan uranani olen tottunut tekemään monitieteistä tutkimusta, mitä me FinnBrainissä tehdään.

<Anna> Joo, tosiaan silloin kun mä tulin FinnBrainiin, niin Katja oli silloin jo FinnBrainissä koordinaattorina ja mä tulin niihin vaiheisiin, kun vielä oli raskaana olevien rekrytoinnit meneillään ja kerättiin jo vauva-ajalta tutkimuskäynneillä dataa. Ja mä tosiaan aloitin FinnBrainissä tutkimusrotaation, eli semmoisen lyhyen harjoittelun merkeissä ja jäin sen jälkeen tekemään lääkiksen opinnäytetöitä eli syventäviä opintoja keräsin vähän pientä ulostennäyteaineistoa ja siitä sitten jatkoin väitöskirjaa tekemään suolistomikrobiston aiheiden kanssa ja sillä tiellä ollaan.

<Venla> Joo. Ja nythän sä anna ohjaat mun väitöskirjaa, joka liittyy samoihin aiheisiin, eli kyllähän me ollaan jo tovi tätä ohjausyhteistyötä tehty.

<Anna> Eikö vaan?

<Venla> Kolme, neljä. Mutta tässäkin näkee hyvin, että sulla on ollut tämmöinen kokonainen polku sieltä niin kuin itse opiskelijasta nyt ohjaajaksi.

<Anna> Se on kyllä upeata. On ollut ihana nähdä niitä alkuvaiheita, ja sitten tietää paljon enemmän siitä, että miten sitä aineistoa on kerätty, miltä ne ihmiset on näyttänyt siinä vaiheessa ja sitten pystynyt olemaan mukana koko siinä niin kuin tutkimusaineiston muodostumisen polussa. Tietty, ei nyt ihan siitä alkurekrytoinnista, mutta aika pitkältä.

<Venla> Joo, alkuvaiheista. Mä ajattelin, että ois kiva kuulla vähän siitä, me ollaan aiemmissa jaksoissa puhuttu siitä, että meillä on paljon erilaisia osatutkimuksia, koska FinnBrain on tosiaan nykyään niin laaja, niin sitten on vähän silleen muodostettu pienempiä ryhmiä, jotka tarkemmin keskittyy joihinkin aiheisiin, niin haluaisitteko te sitten seuraavaksi kertoa vaikka vähän teidän omista osatutkimuksista, mihin te kuulutte. Ja sitä kautta ehkä syvemmin niistä tämänhetkisistä tutkimusaiheista.

<Katja> Joo, jos mä aloitan, niin tutkimuksessa mua kiinnostaa erityisesti ihmisen sosiaaliset suhteet ja verkostot ja sitten tällainen monitieteinen näkökulma, kuten fysiologiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät ja miten nää vaikuttaa sitten meidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja lasten kehitykseen.

<Venla> Osaatko sä antaa esimerkkejä, että mitä nää voisi olla nää erilaiset fysiologiset ja psyykkiset ja sosiaaliset tekijät näistä psyykkisistä tekijöistä.

<Katja> Jos mietitään vaikka meidän ihan näitä viimeisimpiä mittauksia, niin tässä yhdeksän vuoden kohdalla me ollaan kysytty lapsilta itseltään, heidän kokemuksia kaverisuhteista, esimerkiksi koulukiusaamisesta, yksinäisyyden kokemuksia ja miten he kokee mielen hyvinvoinnin. Ja sitten samanaikaisesti ollaan kysytty myös opettajien arvioita, että miten lapsi suoriutuu koulussa, miten hän käyttäytyy ja onko koulussa jotain erityistä. haasteita ja sitten on mitattu lasten hiuskortisolitasoja, mistä voidaan sitten tämmöistä niin kuin fysiologisia stressihormonitasoja mitata. Ja tietenkin sitten vanhemmilta myös kysytään jatkuvasti vuosien saatossa tietoa lapsen kehityksestä.

<Anna> Aina kun me tutkitaan tätä stressiä, niin monesti tulee ulkopuolisilta tutkijoilta kommenttia, että pitäisi olla tosiaan niitä tämmöisiä objektiivisia totuudenmukaisia stressimittareita ja sitten monesti sanotaan, että tää hiuskortisolit olisi semmoinen niin kuin objektiivinen stressimittari, niin mitä sä sanoisit, että onko se objektiivinen stressimittari tai mitä se niin kuin vaikka se hiuskortisoli kuvaa, mitä on niitä yhdeksänvuotiaita vaikka kerätty.

<Katja> Joo, toi on tosi hyvä kysymys, että mikä ylipäätään on objektiivinen mittari mihinkään asiaan. Että mä näkisin, että mitä monitieteisemmin ja monella eri tavalla me pystytään näitä ilmiöitä tutkimaan, niin sen parempi. Ja aina tietenkin, jos me pystytään mittaamaan pitkän ajan kuluessa ja näkemään sitten niitä kehityksellisiä kehityksellisiä muutoksia. Mut että onhan hiuskortisoli tavallaan objektiivinen mittari, mutta samanaikaisesti jos me kysytään, miltä ihmisestä tuntuu, kokeeko hän itsensä stressaantuneeksi, kuormittuneeksi, niin me tiedetään myös tutkimuksen valossa, että ne ei aina mene yksi yhteen. Eli voi olla niin, että, tai siis onkin niin, että me reagoidaan eri tavalla, toiset reagoi samoihin asioihin paljon voimakkaammin ja toisilla sitten se fysiologia reagoi ja keho reagoi paljon voimakkaammin eri asioihin ja jollain toisella saattaa sitten taas keho reagoida aika voimakkaasti, vaikka hän ei itse ehkä koekaan olevansa kuormittunut tai ei osaa ajatella sitä.

<Venla> Ei tee semmoista tulkintaa siitä.

<Anna> Ja voiko kanssa olla, että tää kehollinen reaktio saattaa olla eri yksilöstä toiseen, että, että osalla varmaan ne kortisolipitoisuudet saattaa nousta, mutta voiko olla, että toisilla ihmisillä se keho sitten reagoikin jotenkin, vaikka tulehdusreaktioiden kautta tai muuta vastaavaa?

<Katja> Kyllä juuri näin, et me ollaan hyvin erilaisia ja reagoidaan hyvin eri tavalla, ja sen takia onkin mielenkiintoista, et me pystytään tutkimaan samoja yksilöitä, samoja perheitä pitkän aikavälin kuluessa ja myös löytämään sellaisia tiettyjä alaryhmiä, erilaisia ryhmiä, mallintamaan tilastollisesti, että löydetään ryhmiä, jotka kokee eri tavalla ja reagoi eri tavalla ja sit voidaan miettiä, että mistä tää kaikki johtuu ja mitkä tekijät vaikuttaa esimerkiksi siinä kasvuympäristössä.

<Venla> Eli sun niin kuin tämmöinen biologinen markkeri tai biologinen muuttuja, mitä sä oot käyttänyt sun tutkimuksessa on nimenomaan tää kortisoli stressihormoni.

<Katja> Joo, eli mä tutkin väitöskirjassani sylkikortisolitasoja, eli kortisolihan on stressihormoni, mut kortisolihan liittyy tosi moniin muihinkin asioihin kehossa, mut että sit voidaan näitä kortisolitasoja mitata. ja nimenomaan me mitattiin vuorokausikortisolitasoja lapsista, jotka oli kotihoidossa ja sitten toinen ryhmä oli lapsia, jotka oli varhaiskasvatuksessa ja sitten haluttiin nähdä, että et onko tässä jotain eroa tavallaan tämmöisessä stressin säätelyssä ja vuorokausikortisolitasoissa, et miten tää ympäristö vaikuttaa. Tässä tutkimuksessa on tosi hienoa myös se, että saa tehdä työtä eri ammattiryhmien kanssa. Ja mehän kerättiin näitä sylkikortisolinäytteitä noin kuuden vuoden ajan. Eli jo tässä kohtaa haluan kiittää kaikkia perheitä, jotka ja päiväkoteja, jotka on tähän osallistunut. Eli me kerättiin tuhansia näytteitä pieniltä lapsilta eri ikävaiheissa. Ja sit kun kerätään niitä autenttisissa oikeis olosuhteissa, niin saadaan tietenkin ihan erilaista tutkimustietoa, mitä laboratorio-olosuhteissa. Mutta totta kai siihen liittyy myös erilaisia haasteita. Eli kun näytteitä otetaan siellä, missä on pikkulapsia ja kiireiset perheet ottaa näyttö. niin, niin välillä ne niin sanotusti saivat siipeensä ja välillä tietenkin unohdettiin ottaa niitä näytteitä ja välillä posti hävitti meidän näytteet, mut silti me saatiin tosi hieno ja iso iso datasetti kerättyä. Ja tosiaan se, että miten pystytään näin isoista näytteistä saamaan sit sitä tutkimustietoa uloskin, niin vaatii kyllä, että meillä on todella hyvät tilasto-osaajat ja senkin takia kyllä silloin statistikon kanssa yhteistyö oli tosi tärkeätä ja tiivistä.

<Venla> Joo, ja otetaanko sylkinäyte siis näin niin kuin ihmiset ymmärtää, että pumpuli puikolla poskesta?

<Katja> Joo, joo, se on hyvin kivuton tapa ottaa näytteitä ja elikkä tämmöistä vanutukkoa pyöritellään lapsen suussa muutaman minuutin ajan ja sitten sen jälkeen käsitellään laboratoriossa ja näytteet pakastetaan ja lähetetään sitten myöhemmin analysoitavaksi, eli se on aika nopea ja helppo.

<Anna> Mikäs sun tämmöinen käsitys on, että kuinka mieluisaa tämmöisille päiväkoti-ikäisille on imeskellä tämmöistä vanupuikkoa tai pumpulipuikkoa?

<Katja> No mun empiirinen näkemys on tästä, että riippuu lapsen iästä, eli ihan näitten pienempien taaperoitten kohdalla siinä saattoi välillä olla haastetta, mut et sit kun lapset oli jo melkein esiopetusikäisiä viisivuotiaita, niin he itse muisti, että ne näytteet pitää ottaa, jos vaikka vanhemmat unohti ja sen jälkeen siinä ei enää ollut mitään ongelmia.

<Anna> Että heistä kasvaa tämmöisiä tutkimusprotokollan asiantuntijoita sitten.

<Katja> Kyllä. Te ootte ottanut ihan vastaavasti näitä mikrobistonäytteitä kanssa vuosien aikana. Millaisia kokemuksia sulla on niistä?

<Anna> No meillä on kerättyä raskaana olevista äideistä, vauvaikäisistä, taaperoista, viisivuotiaista ja nyt viimeisimpänä yhdeksänvuotiaista. Ja tietty se on aika näppärää, että kun jos tulee näyte sinne vaippaan, niin se on helppo siitä ka- tai helpompi siitä kaapaista, kun taas sitten kun lapset kasvaa, niin kyllä se mun käsitys on ollut, että aika lailla pitkään on mennyt vanhempien vastuulla, että mä vähän veikkaan, että edellisessäkin mittapisteessä kyllä siinä varmaan vanhempien apua nämä yhdeksän kymmenen vuotiaatkin on tarvinnut siihen näytteen ottamiseen, että, mutta me ollaan tosi onnellisia, että meidän tutkittavat on niitä halunnut ottaa, koska onhan se aika gross ottaa noita ulostenäytteitä eikä varmastikaan mikään lempitutkimusnäytemuoto. Mutta mä sanoisin, että yllättävän hyvä määrä niitä on kuitenkin tullut, että en muista nyt viimeisintä lukemaa, mutta olisikohan meillä peräti joku lähemmäs kolmetuhatta, ehkä kaksituhattakuusisataa ulostennäytettä tällä hetkellä sekvensoituna tai menossa sekvensointiin ja tällä hassulla termillä mä tarkoitan sitä, että ulostennäytteistä on eristetty perimän aineksia, ja sieltä on sitten analysoitu, että mitkä perimän eli DNAn osaset on bakteereista ja sitten on saatu tietoa näistä ulosteissa olevista bakteereista. Toki osasta tai myös muutamasta muustakin pieneliöstä nyt kun meillä on semmoinen vielä kattavampi perimäainesanalyysi tehty. Ja sitten sen lisäksi, että niitä on sekvensoitu eli analysoitu sitä perimään, niin on myös semmoisella tosi herkällä puntarilla niin sanotusti, eli massaspektrometrillä analysoitu näitä kakkanäytteitä ja tutkittu, että minkälaisia pienen pieniä aineenvaihduntatuotteita siellä on. Ja siten saatu tietoa, että mitäs ne vaikka ne ulosteen mikrobit on siellä tuottanut, että onko siellä sinne tuotettu tämmöisiä lyhytketjuisia rasvahappoja, mistä suolen seinämän solut tykkää tosi paljon energianlähteenä tai onko mahdollisesti jotain vaikkapa sappihappoja siellä metaboloitu, että ihminen tuottaa kaikennäköistä ja sitten mikrobit tekee niillä kaikkia hauskoja reaktioita, että semmoista me ollaan meidän aineistosta analysoitu.

<Venla> Joo, eli saadaan niin kuin tietää, että mitä siellä mikrobistossa on, ja sit vähän myös sitä toiminnallisuutta, et mitä ne siellä tekee. Ja tähän suoliaivoakselin tutkimukseenhan meillä on ihan oma osatutkimuskin olemassa, niin haluaisitko vaikka sitä vähän avata, että minkälaisia tutkimusaiheita on.

<Anna> Joo, eli tää suolistomikrobistotutkimus on aika iso kenttä ja siinä siis tutkitaan, että miten nää suolistomikrobit voi olla yhteydessä erilaisiin tämmöisiin tekijöihin ihmisissä ja meidän ympäristössä ja miten se taas voi olla yhteydessä erilaisiin terveysparametreihin tai sitten sairaustiloihin tai niitten kehittymiseen ja sitten tää suoliaivoakseli on yksi mun omista lempiaiheista. Mä väittelin siitä aiheesta itse, ja se on se syy, miksi meillä oikeastaan näitä ulostenäytteitä on kerätty. Ja suoliaivoakseli tarkoittaa keskushermoston ja meidän suoliston ja nykyään myös suolistossa olevien pieneliöiden välistä toiminnallista yhteyttä. jossa on tämmöistä kahdensuuntaista viestintää, että aivot viestittää sinne suoliston ja sitä kautta mikrobiston suuntaan ja toisaalta suolisto ja tai siellä majailevat mikrobit voi sitten välillisesti vaikuttaa myös sitten keskushermoston suuntaan. Että tätä on tutkittu paljolti eläinmalleissa, joissa on pystytty valaisemaan, että tosiaan tää suoli, aivoakseli viestit välittyy monta eri reittiä pitkin, että suolistomikrobisto ja keskushermoston ne voi vaikuttaa puolustusjärjestelmän toimintaan. Suolistomikrobisto voi vaikuttaa siihen, että minkälaisia puolustusjärjestelmän niin sanottuja välittäjäaineita eli sytokiineja tuotetaan. Ja sitten yksi tämmöinen suorin reitti, suoranainen highway suoliston ja keskushermoston välillä on vagushermo. Vagushermo on yksi meidän aivohermoista, joka hermottaa isoa osaa suolistosta ja tuottaa sitten signaalia sieltä erityisesti suoliston suunnasta sinne keskushermostoon, mut myös toiseen suuntaan kanssa. Ja toki myös monia muita tämmöisiä ainevaihdunnallisia reittejä pitkin tuskin me edes tiedetään vielä kaikkia meidän tämmöisiä.

<Venla> Jep, ja kuten kuuluu, niin kyseessä on todella monimutkainen systeemi ja sen takia onkin tosi kiinnostavaa, että siihenkin ollaan päästy käsiksi ja sitäkin ollaan päästy tutkimaan. Haluatko sä vielä kertoa meille, että mitä sun väitöskirja käsitteli?

<Anna> niin paljon aikaa. No ehkä se just ja just muistaa, mutta mä väitöskirjassani tutkin, miten suolistomikrobiston koostumus parin kuukauden ikäisillä vauvoilla on yhteydessä vauvojen myöhemmin arvioituun temperamenttiin, eli tämmöisiin yksilöllisiin eroihin vauvan reagoivuudessa ja säätelyssä. Ja sitten miten tää samainen suolistomikrobisto on kanssa yhteydessä eri tarkkaavaisuuteen, eri tunnetiloja ilmentävissä kasvoissa. Eli niin sanottuun, Venla sä varmaan osaat täydentää tätä korrektia termiä, mutta siis tunneohjautunut tarkkaavaisuus.

<Venla> Joo.

<Anna> Ja sitten kanssa, että miten suolistomikrobisto vauvalla on yhteydessä äidin raskauden aikaiseen. masennus ja ahdistus oireiluun ja äidin raskaudenaikaisiin hiuskortisolipitoisuuksiin.

<Venla> Eli säkin olet päässyt käyttämään kortisoliaineistoa.

<Anna> Joo, päässyt tutustumaan siihen haasteisiin.

<Venla> Joo. Ja nythän mä jatkan Annan jalanjäljissä ja tutkin kanssa itse sitten sen suolistomikrobiston yhteyksiä sitten myöhempään itsesäätelyyn. Joo, eli teillä on molemmilla ollut tosi kiinnostavat väitöskirja-aiheet tai väitösaiheet. Mitä te tällä hetkellä tutkitte? Te ootte jatkanut nytten vähän niin kuin postdoc tutkijoina, erikoistutkijoina, niin minkälaisia teemoja on tällä hetkellä pöydällä?

<Katja> Joo, aika on vierähtänyt tässä omastakin väitöksestä ja samanaikaisesti FinnBrain tutkimuksen lapset on kasvanut, että meillä ei enää tutkimuksessa ole varhaiskasvatusikäisiä lapsia, vaan kaikki on jo koulussa ja osa nyt sitten lähestyy jo teini-ikää. Ja mua itseäni kiinnostaa tosi paljon erilaiset kasvuympäristöihin liittyvät kuormitustekijät, mut myös tietenkin sitten tällaiset voimavara- ja resilienssitekijät. Eli jos mietitään vaikka tätä aikaa, missä me nyt tällä hetkellä eletään, niin niin ensinnäkin monet asiat muuttuu tosi nopeasti ja semmoinen asioiden ja elämän ennakointi on ehkä hankaloitunut, jos verrataan moniaikaisempiin aikoihin ja monet yhteiskunnalliset ja globaalit tekijät lisää perheiden ja nuorten kuormitusta ja myös ehkä tämmöinen yksilökeskeinen elämäntapa on lisääntynyt, ja se voi lisätä myös semmoista kokemusta ehkä elämän merkityksettömyydestä kaikilla perheillä ei oo niin paljon verkostoja, vanhempien kokema yksinäisyys on lisääntynyt ja esimerkiksi kouluterveyskyselyjen mukaan yksinäisyyden kokemukset on lisääntynyt. Ja sit lisäksi meillä on edelleen esimerkiksi koulukiusaamista, vaikka on vuosien aikana tehty paljon interventioita sen vähentämiseksi. Eli nää teemat on sellaisia, mitkä mua tällä hetkellä kiinnostaa ja ihan niin kuin konkreettisesti tutkin tällä hetkellä. meidän yhdeksänvuotiailta lapsilta kerättyjä aineistoja, eli just miten lapset on raportoinut näitä erilaisia kokemuksia, myös positiivisia asioita ja sit ollaan kiinnostuneita, että kenellä ne aiheuttaa esimerkiksi sitten mielenterveysongelmia tai somaattisia, eli erilaisia kipuoireita ja sit tutkitaan myös näitä kortisolitasoja. Eli tämmöinen todella biopsykososiaalinen näkökulma tutkimukseen. Mutta todella kiinnostavaa ja itse ajattelen, et et meidän tutkimuksen avulla pystytään saamaan paljon tärkeätä tietoa näistä ilmiöistä.

<Anna> Joo, ehdottomasti. Ja musta se on kyllä tosi upeata, että sulla on myös suunnitelmissa mukana noi somaattiset oireet, että sitten, koska just niin kuin sanoit aiemmin, että osalla se kuormitus saattaa näkyä eri tavalla kehossa tai siinä oireissa tai kokemuksessa, niin sitten ei pelkästään keskitytä johonkin tiettyyn oireiluun, vaan katsotaan niitä laajemmalla kannalla, että on sekä näitä mielen hyvinvoinnin mittareita, että sitten näitä tämmöisiä enemmän kehollisia oireita.

<Katja> Joo, ja siinäkin me saadaan tehdä Annan kanssa kiinnostavaa yhteistyötä. Joo, kyllä.

<Anna> Joo, tosiaan tää oli loistava aasinsilta.

<Venla> Jep. Minkälaista yhteistyötä te pääsette tällä hetkellä tekemään?

<Anna> No mä halusin tuohon meidän viimeisimpään mittapisteeseen, kun lapset oli 9-10 -vuotiaita, niin ottaa mukaan vähän kattavammin tämmöisiä niin sanottuja vatsaoireita ja lisäksi meillä oli jo aiemminkin kyselty vanhemmilta näitten lapsien tämmöisistä niin kuin kipuoireista ja somaattisista oireista, niin meillä näiltä yhdeksän vuotiailta lapsilta kysyttiin sekä itseltään heidän tämmöisiä niin sanottuja kipukokemuksia ja miten ne voi mahdollisesti vaikuttaa siihen semmoiseen toimintakykyyn ja sitten sen lisäksi vanhemmilta kysyttiin myös, että onko lapsilla ollut vaikka vatsakipuja tai ummetukseen liittyviä oireita tai muuta vastaavaa, jotta päästäisiin tämmöiseen niin kuin psykosomaattiseen oireiluun tai terveyteen paremmin käsiksi. Ja sitten kun tiedetään, että nää on kuitenkin varsin yleisiä väestössä ja meidänkin aineistossa näyttää niitä tämmöisiä somaattisesti oireilevia lapsia olevan ihan jonkun verrankin, niin on kiinnostavaa sitten tutkia, että miten ne on yhteydessä sekä näitten lasten vaikka mielen hyvinvointiin sekä ennen että jälkeen ja toisaalta näihin niin kuin muun muassa biologisiin taustatekijöihin, mistä itse oon kiinnostunut esim. näihin suolistomikrobiston koostumukseen.

<Katja> Ja mua kiinnostaa itseäni myös sitten nää kouluun liittyen aineistot, mitä on kerätty, että nämähän on myös yhteydessä koulupoissaoloihin ja varmasti myös koulun suoriutumiseen ja kaikenlaisiin kaverisuhteisiin siellä koulussa.

<Anna> Tosi tärkeä aihe kyllä tässä ikäryhmässä.

<Venla> Ja mitä, mitkä on sun aiheita tällä hetkellä, Anna?

<Anna> No mä olin mukana tässä yhdeksänvuotiaiden aineistonkeruussa erityisesti tämän tutkimuskäynnin osalta, missä kerättiin näitä meidän biologisia näytteitä mukaan lukien hiusta ja ulostennäytettä ja poskisoluja nenän limakalvonäytettä ja verta.

<Venla> Oho.

<Anna> Ja sitten tällä hetkellä me itse asiassa eristetään sieltä näistä kerätyistä ulostennäytteistä. DNAta eli sitä perimäaineesta ja toivottavasti päästään kevään aikana sitten analysoimaan vielä tarkemmin. Ja sitten sieltä mun toiveena olisi, että pystyttäisiin tosiaan tutkimaan, että miten tää suolistomikrobisto on yhteydessä näitten lasten hyvinvointiin laajasti tässä yhdeksän vuoden iässä ja toisaalta sitten me toivotaan kanssa, että pystyttäisiin kuvaamaan vielä tätä mikropiston kehitystä tän varhaislapsuuden ja lapsuuden aikana.

<Venla> Niin, että saataisiin semmoinen niin kuin ihan kehitysprofiili, että mikä on tyypillinen mikrobiston koostumus vauvaiässä verrattuna sitten sinne kouluikään ja sit siinä välillä myös. Tosi kiinnostavaa. No mitä sitten, jos teidän pitäisi nyt tässä kertoa meidän kuulijoille jotakin tuloksia, mitä te ootte jo löytänyt, niin minkälaisia tuloksia te haluaisitte ehkä nostaa esiin? Onko teillä jotain tosi kiinnostavaa mielessä, mitä te haluaisitte jakaa?

<Katja> No mä voisin näihin varhaiskasvatustutkimuksiin liittyen nostaa muutaman asian esille, eli mun väitöstutkimuksessa, niin siihen aikaan, kun kun me kerättiin näitä sylkikortisolinäytteitä, niin kansainvälisesti tehtiin tän tyyppistä tutkimusta, että mitattiin lasten sylkikortisolitasoja varhaiskasvatuksessa ja sitten kotona. Ja monessa maassa oli saatu sellaisia tuloksia, että ne lasten kortisolitasot on paljon korkeammat siellä päiväkodissa, mitä kotona, ja sit oli herännyt sellainen huoli, että et onko lapset sitten pikkulapset paljon stressaantuneempia varhaiskasvatuksessa, mitä kotona. Ja se oli ehkä meidänkin semmoinen ajatus, että on tosi kiinnostavaa lähteä tätä asiaa tutkimaan tämmöisessä pohjoismaisessa yhteiskunnassa, kun meillä on kuitenkin varhaiskasvatusjärjestelmä ja tiedetään, että pääasiassa meidän varhaiskasvatuksen laatu on tosi hyvää. Ja me saatiinkin aika erilaisia tuloksia, että meidän tutkimukset ei ollut vastaavia kuin muissa maissa, eli ne kortisolitasot ei ollut siellä päiväkotipäivänä juurikaan erilaisia, mitä kotipäivänä, että iltapäivänä tasot oli vähän korkeammat, mut nekin laski sitten iltaan mennessä. Eli ja me tutkittiin usean vuoden ajan ja tosi isossa aineistossa, et sikäli tää oli kiinnostava tulos, ja nyt ihan viimeinen tulos oli myöskin se, että jos perheessä on paljon kuormitustekijöitä, niin niin varhaiskasvatuksella voi olla tämmöinen lapsen kehitystä suojaava rooli tällaisissa tilanteissa.

<Anna> Mikä tää teidän ilmiössä oli? Millä tavalla se näkyy lapsen kehityksessä?

<Katja> Joo, nää oli taaperoikäisiä lapsia ja me tutkittiin ihan heidän tämmöisiä sosioemotionaalisia kehitystä, elikkä käyttäytymistä vanhempien arvioimana. Ja siinä havaittiin sitten, että mikä on muissakin tutkimuksissa havaittu, että vanhemman psyykkiset oireet voi vaikuttaa negatiivisesti lapsen käyttäytymiseen, mut et sitten varhaiskasvatuksella havaittiin olevan tämmöinen suojaava rooli nimenomaan, että se heikensi sitä vanhemman oireiden vaikutusta lapsen kehitykseen.

<Venla> Joo, minkä ikäisiä lapsia?

<Katja> Tässä on ihan pieniä taaperoikäisiä, että ne oli kaksivuotiaita lapsia. Ja tietenkin sen ikäisten lapsen kehityksessä tapahtuu tosi paljon vielä muutoksia, et mitenkään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voi tehdä yhden tutkimuksen perusteella, mutta kuitenkin antaa viitteitä siitä, että myös tämmöinen kodin ulkopuolinen hoito on, voi olla tosi tärkeä resurssi, etenkin silloin, jos on kuormitusta perheessä.

<Venla> Joo, ihan tosi kiinnostavia ja tärkeitä tuloksia

<Anna> Ja toivoa antavaa.

<Venla> Ja ehkä myös semmoista rauhoittelua, että kyllähän myös varhaiskasvatuksesta välillä puhutaan tosi negatiiviseen sävyyn.

<Anna> Ja monet vanhemmat saattaa kokea stressiä siitä, että he joutuvat vaikka pitämään lasta jotenkin omiin toiveisiin nähden enemmän päivähoidossa.

<Katja> Kyllä Joo, et nää on todella yksilökohtaisia asioita, et, et jokaisen perheen tilanne on erilainen ja muuttuu paljon, et ei voi antaa sellaisia yksityiskohtaisia ohjeita, että miten, että onko hyvä mennä varhaiskasvatukseen ja minkä ikäisenä, että et ne on tosi tosi perhekohtaisia. Mikä sitten kenellekin sopii.

<Venla> Mites Anna, tuleeko sulla mieleen jotain semmoista kiinnostavaa nostoa sun omista tuloksista, mitä sä haluaisit tässä tuoda esiin?

<Anna> No, ehkä tämmöinen yleislinja meidän tutkimuksessa näyttää olevan, että kun lähtökohta oli tässä meidän suoliaivoakselitutkimuksessa se, että eläinkokeissa on pystytty havaitsemaan, että on tosiaan niin kuin tämmöisiä yhteyksiä suolistomikrobistoon ja erinäköiseen käyttäytymiseen ja aivojen toimintaan liittyvien ilmiasujen välillä, niin me haluttiin ensisijaisesti katsoa, että onko ylipäätänsä tämmöistä jotain vastaavaa ilmiötä havaittavissa myös ihmisillä. Ja sitten usein näissä eläintöissä tutkittiin vaikka käyttäytymisessä jotain ahdistusta tai masennustyyppistä käyttäytymistä tai sen sellaista, niin semmoista ei luonnollisesti vauvoilla tai pikkulapsilla ehkä ole havaittavissa. Ja sen takia me ollaan aloitettu tää tutkimus sillä, että me ollaan tutkittu kehityksellisesti. tärkeitä ilmiasuja niin kuin vaikka sitä itsesäätelyä tai temperamenttia. Ja yllättävää on ollut, että just vaikka toistetusti sekä Venlan töissä, että mun väitöskirjan töissä ja nyt muutamassa muussa työn alla olevassa työssä vaikuttaa siltä, että tosiaan siellä on mikropiston välillä ja osittain myös sen niin kuin mikropiston toiminnallisuuden välillä on yhteyksiä. Ja sitten se, mikä on kanssa tosi mielenkiintoista, on se, että ne on osittain sukupuolittain ilmeneviä, että vaikka suolistomikrobistossa ei se niin kuin oikeastaan oo ainakaan vielä tässä ennen puberteettia suuria eroja sukupuolten välillä siinä mikrobiston koostumuksessa, mutta silti nää niin kuin yhteydet näitten meidän kehityksellisten ilmiasujen kanssa voi olla sitten erilaisia, että oliko kyseessä tyttö tai poika. Ei ihan vielä tietty osata sanoa, että mikä se syy on, mutta se on niin kuin tämmöisenä yleislinjana tosi mielenkiintoinen. Ja sitten toinen asia, mitä me ei olla oikeastaan tutkittu sen enempää kuin yhden tämmöisen tieteellisen julkaisun verran on just tää raskaudenaikaisen stressin ja lapsen suolistomikrobiston välinen yhteys ja se, miksi se on mielenkiintoista on se, että muut tutkimusryhmät eri aineistoilla on pystynyt kanssa näyttämään samankaltaisia yhteyksiä tämmöiselle varhaiselle raskaudenaikaiselle stressille altistumisen ja vauvan suolistomikrobiston koostumuksen välillä, että siellä vaikuttaa olevan enemmän tämmöisiä niin kuin ei ainakaan terveydelle hyödyllisiä gammaproteobakteereita, jotka saattaa sisältää tiettyjä taudinaiheuttajia, niin me ehkä toivottavasti päästään paremmin käsiksi nyt, kun meillä on valmistunut tämmöinen syvempi ulosteen perimäaineksen analyysi.

<Venla> Mitä tarkoittaa tää syvempi? Tarkoittaako se just tätä, että tutkitaan sitä äidin raskauden ja sen stressin vaikutusta.

<Anna> Tai se tarkoittaa sitä, että meiltä näistä ulostenäytteistä on tehty nyt semmoinen syvä metagenomisekvensointi, joka tarkoittaa sitä, että me pystytään paremmin analysoimaan, että minkälaisia bakteeri ei sukuja, vaan lajeja jopa ehkä tämmöisiä kantatason yksikköä, että me päästään syvemmin käsille käsiksi siihen, että mitä bakteereita siellä oikeasti on, ja se toivottavasti pystyy erottelemaan meitä, että kun me aiemmin ollaan havaittu vaikka tämmöisiä Enterobacteria C - bakteeriperheen jotain lajeja siellä, niin me pystytään ehkä tietämään, että onko se joku tämmöinen ehkä harmittomampi E.coli vai ehkä ikävämpi Klebsiella-tyyppinen bakteeri.

<Venla> Joo. Ja kuten kuulette tästä Annan kertomasta, niin tää on todella monimutkainen maailma ja itsekin psykologina olen ollut kyllä todella syvissä vesissä välillä tän aiheen kanssa.

<Anna> Kyllä kyllä.

<Venla> Mut et et tosiaan niin kuin, et vaikka on joku niin kuin, et ihan vaan silläkin, että millä tavalla me aletaan sitä niin kuin tutkia sitä kakan koostumusta, ulosteen koostumusta, niin siihenkin on erilaisia tapoja tarkempia ja ei niin tarkkoja mittausmenetelmiä, että sitten tosi paljon riippuu näistä kaikista asioista se, että kuinka tarkkaa tietoa me saadaan siitä koostumuksesta ja se sitten taas kertoo sitä, että kuinka tarkasti saadaan sit sitä.

<Anna> Ja monitieteisellä tutkimuksella tässäkin päästään eteenpäin.

<Katja> Joo, Siis tosi mielenkiintoista. Mulla tuli mieleen sekin, että tässä noin kymmenen vuoden aikana, kun ollaan tutkijoina oltu, niin, niin on varmaan hienoa nähdä myös se kehitys, että mikä tässä tutkimusalalla on tapahtunut, etenkin Anna sun alalla. Se on ihan mieletöntä.

<Anna> Joo, joo. Se on kyllä aivan upeata, että nyt ollaan päästy tosiaan siitä, että me pystytään isoissa näyteaineistoissa mahdollisesti useita eri tutkimuksia yhdistellen tutkimaan sitä, että ei pelkästään, että mitä bakteerisukuja on, vaan ehkä myös, että mitä tarkalleen ottaen, minkälaisia bakteerilajeja tai minkälaisia geneettisiä ominaisuuksia näillä bakteereilla on ja mitä ne siis sitten mahdollisesti pystyy tuottamaan ja kanssa sen, että mitä ne ovat tuottaneet sinne suolistoon. Toki me edelleen eletään tiettyjen tämmöisten ongelmien parissa, että mehän tutkitaan pääsääntöisesti suolistomikrobistoa ulostenäytteillä, joka kuvaa toki mikrobistoa koko sen suoliston varrella, mutta suolistossa tiedetään, että siellä on myös tämmöisiä niin kuin paikallisia eroavaisuuksia, että, että ollaanko sitten lähellä suo suoliston seinämää vai kauempana, vai missä kohtaa vaikka paksusuolta ollaan tai ollaanko ihan vaikka jossain ohutsuolen puolella, niin se aina vaihtelee. Ja sillä voi olla merkitystä, mutta tämmöisissä, kun halutaan näyttää toteen joitain yhteyksiä isommissa aineistoissa, niin ulostenäytteet on se tutkittaville vähiten haitallinen tapa tutkia sitä. Mut se on kyllä ihan siis upeata ollut olla mukana tässä vaiheessa tutkijana, että on päässyt seuraamaan tätä teknologista kehitystä ja toki sitä vielä tulee aivan varmasti ihan hirveästi.

<Venla> Joo, aivan varmasti.

<Anna> Mitkä Katja sun mielestä ollut niin kuin tämmöisiä sun mielestä merkittävämpiä muutoksia sun tutkimuskentällä?

<Katja> Niin hyvä kysymys, että ainakin sellaisen oon huomannut, että sylkikortisolitutkimus on ainakin tässä kontekstissa, missä mä itse tutkin, niin se on vähentynyt ja on siirrytty enemmän hiuskortisolitutkimuksiin. Eli sylkikortisolistahan me voidaan mitata sen hetken kortisolitaso ja yleensä sylkikortisoli otetaankin useita päivän aikana ja mahdollisesti vielä useina peräkkäisinä päivänä, jotta pystytään niitä vuorokausiprofiileja kartoittamaan. Hiusnäyte on sitten taas paljon helpompi ottaa ja säilyttää, mutta se on, mittaa ihan eri tavalla tätä asiaa, elikkä semmoista kumuloitunutta kortisolitasoa esimerkiksi. kolmen viimeisen kuukauden aikana. Niin tällainen muutos on mun mielestä, että näitä hiuskortisoleja on alettu ottaa myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa ja näissä ympäristöissä enemmän, et on ehkä, ehkä siirrytty siihen. Sitten mä oon myös itse tutkijana siirtynyt tutkimaan väitöksen jälkeen erilaisia asioita, et nimenomaan nää ympäristöihin liittyvät stressitekijät ja varsinkin vertaissuhteet, mitkä on mun mielestä tosi tärkeitä lapsuudessa, mut sitten kun tullaan teini-ikään, niin näiden vertaissuhteiden merkitys korostuu entisestään. Niin mä oon itse myös niin kuin tutkijana tavallaan vähän fokusoitunut eri lailla ja tällä hetkellä myös niin kuin seuraan vähän erilaista tutkimusgenreä, mitä muutama vuosi sitten.

<Venla> Joo, Ihan tosi kiinnostavia löydöksiä ja kiva oli kuulla myös näistä tutkimuskenttien kehitysaskeleista, mitä tässä on ollut.

<Anna> Ja ehkä tämmöinen ihan viimeaikainen viimeisen vuoden aikana havainto on ehkä kanssa se, että enemmän tässä mikrobistotutkimuksessa enää niin kuin tyydytä pelkästään siihen, että näytetään joku yhteys ihmisaineistossa, vaan yleensä sitten näissä tutkimuksissa sitten pyritään menemään takaisin laboratorion puolelle ja jossain kokeellisissa asetelmissa niin kuin vaikka bakteeriviljelyillä tai muilla asetelmilla sitten yritetään näyttää, että onko se tosiaan tämmöinen niin kuin ihmisaineistossa havaittu yhteys sitten näytettävissä myös noissa kokeellisissa asetelmissa. Että ala menee koko ajan tämmöiseen, onneksi tämmöiseen perusteellisempaan suuntaan.

<Venla> Joo, Joo, haluatko sä vielä kertoa, että mikä on kokeellinen tutkimus?

<Anna> No sitten vaikka jos on hapettomissa olosuhteissa näitä suolistomikrobistoja, koska suolihan on siis pääsääntöisesti aika hapeton paikka, niin hapettomissa olosuhteissa yritetään parittaa joitain vaikka muutamaa eri mikrobia ja tarjoamaan niille erinäköisiä tuotteita pilkottavaksi ja seuraamalla vaikka, että mitä ne siellä tuottaa. Tai sitten käyttämällä jotain tämmöisiä hiukan monimutkaisempia systeemeitä, niin kuin vaikka jotain suolisimulaattoreita, joissa siirrytään litkuja tämmöisestä astiasta toiseen ja katsotaan, että miten se tuotos kehittyy.

<Venla> Joo, joo, niin sitä kautta saadaan sitten enemmän sitä tietoa, että ei vain sitä, että onko vai ei yhteys, vaan että mitä se yhteys tarkoittaa mahdollisesti.

<Anna> Joo, mahdollisesti.

<Venla> Joo, tosi kiinnostavia tuloksia. Tuleeko teillä sitten mieleen jotain semmoista niin kuin erityisen jännittävää tai erikoista, mitä te olisitte päässyt tekemään tässä tutkijauran aikana?

<Anna> No kuule, ehdottomasti kyl varmasti tämmöinen jännittävin ja samalla myös erikoisin asia, mitä mä oon tehnyt, oli mun tämmöinen postdoc-tutkijavierailu heti väitöksen jälkeen tonne Irlantiin Corkiin, missä tehdään tosi paljon mikrobisto- ja suoliaivoakselitutkimusta ja siellä Siobhan O’Mahoneyn ryhmässä Mä tein semmoisen ulosteensiirtokokeen, jota tässä yritetään saada julkaistuksi. Elikkä ulosteen siirto on siis tämmöinen menetelmä ja myös hoito ihmisillä, mutta jos halutaan tutkia vaikka, että miten suolistomikrobisto kokonaisuudessaan voi vaikka olla mekanistisesti yhteydessä joihinkin asioihin, niin voidaan kerätä esimerkiksi joiltain potilasryhmiltä ulostetta ja siirtää tää uloste johonkin koe-eläimiin, esimerkiksi hiiriin tai rottiin ja seurata sitten heidän mikrobiston ja sitten niin kuin terveydentilan kehittymistä. Ja tällä menetelmällä on pystytty todistamaan aika monen eri vaikka tautitilan, mekanistinen yhteys suolistomikrobistoon. Että esimerkiksi lihavien ihmisten kakkaa, kun siirtää hiiriin, niin ne tosiaan lihoaa, ja jos sitten laihan ihmisen kakkaa siirtää, niin sitten ne ei niinkään liho, nää ulostetta saavat koe-eläimet. Me käytettiin tätä samaa menetelmää siten, että me kerättiin meidän FinnBrain tutkittavilta, jotka oli käynyt tämmöisellä neuropsykologisella käynnillä ja siellä tehty tämmöinen temperamenttitestaus ja sitten sieltä nää käynneillä olleet tutkijat oli seuranneet, että ketkä näistä voisi olla vaikka tosi innostuneita. positiivisesti emotionaalisia lapsia ja ketkä taas ehkä tämmöisiä niin kuin käyttäytymiseltään varautuneita lapsia. Ja tämmöinen pienempi aineisto sitten näiltä lapsilta, jotka oli jommastakummasta niin kuin ääripäästä kerättiin ja semmoisissa mahdollisimman hapettomissa olosuhteissa pakastettiin ja lähetettiin Irlantiin, jossa mä sitten tein tämmöistä niin sanottua kakkapirtelöä, jota sitten tarjoiltiin näille koe-eläinrotille ja seurattiin näitten nuorten rottien käyttäytymistä muutaman viikon ajan. Ja ehkä kaikkien yllätykseksi siellä tosiaan vaikutti olevan pienen pieni ero: rotat, jotka oli saanut tämmöisten hyvin uteliaiden, korkean tämmöisen niin sanotun positiivisen emotionaalisuuden lapsilta, niin heillä oli, nämä rotat oli niin vähän enemmän ympäristöään tutkailevia, eli käytännössä he semmoisessa käyttäytymisen testauksen areenassa tutkaili tämmöisiä lattiassa olevia koloja paljon enemmän kuin nää kontrollit, jotka ei ollut saanut mitään ihmisen kakkaa tai nää, jotka oli saanut tämmöisten varautuneempien lapsien kakkaa.

<Venla> Eli voidaan ehkä puhua myös semmoisesta niin kuin lähestymis- tai välttämiskäyttäytymisestä.

<Anna> Se on se suomenkielinen oikea termi.

<Katja> Tosi mielenkiintoista. Onko tämän tyyppisiä tehty aikaisemmin?

<Anna> Kyllä on paljon tehty, mutta ei niinkään paljon tämmöisissä, jossa olisi tutkittu jotain niin kuin jotain muuta kuin jotain tautitilaa, että tiedän yhden kokeen, jossa oli otettu ulostenäytteet eri kognitiivisen profiilin tutkittavilta, mutta että olisi tämmöistä niin kuin jotain temperamenttipiirrettä tai jotain muuta tämmöistä niin kuin käyttäytymiseen, kehitykselliseen ilmiasuun liittyvää piirrettä siirretty, niin en, en oo nähnyt, että oisi julkaistu.

<Katja> Vau.

<Anna> Toivottavasti.

<Venla> Tuliko sulla Katja mieleen mitään?

<Katja> Siis koko tutkijauran aikana niin o- on ollut paljon varmasti semmoisia mieleenpainuvia ja kiinnostavia hetkiä, mut itse ajattelen, että ehkä semmoinen erikoisin osa-alue tässä mun tämänhetkisessä tutkijanurassa on nimenomaan ollut näitten biologisten näytteiden kerääminen ja tutkiminen, koska mä oon tosiaan taustaltani kasvatustieteilijä, ja kun mä tulin tähän lääketieen projektiin, niin mä olin valmistunut kasvatustieteestä ja sitten aloin mittaamaan ja suunnittelemaan näitä sylkikortisolien ottamista ja kaikkea, mitä siihen liittyi ja mä pääsin laboratorioihin näkemään, että mitä, mitä siellä tapahtuu sitten kun me ollaan ne näytteet lapsilta otettu ja miten ne käsitellään ja pääsin itsekin kokeilemaan sitä laboratoriotyöskentelyä.

<Anna> Pääsit heiluttelemaan pipettejä?

<Katja> Kyllä, joo, näkemään erilaisia pipettejä. Joskus mietin, että miten tähän on tultu ja miten mä tänne jouduin ja mitä tästä tulee. Mutta, ja sit tosiaan se koko logistiikka, eli ne näytteet jäädytettiin, syvä jäädytettiin ja monena vuonna me päivystettiin loma-ajat näitä pakastimia meidän miljoonien arvoiset näytteet oli niissä pakastimissa ja joskus pakastimet saattoi antaa hälytyksiä ja sit mentiin kesken yötä. Yötä lähdettiin kotoa, joku soitti ja lähdettiin sit siirtämään näytteitä eri pakastimeen. Eli nää on sellaisia kokemuksia, mitä ei tosiaankaan sitten saa muuten, mut että… Se oli todella hieno hetki sitten, kun näytteiden tulokset tuli työterveyslaitokselta, eli sitten kun ne oli lähetetty sinne ja niille tehtiin lopulliset analyysit ja sitten kun sä istut koneen ääreen ja näät Excelissä ne tulokset ja tiedät sen koko prosessin, että mitä kaikkea siihen on liittynyt ja mitä kaikkea me on tehty, ja sit sä näet, että mitkä ne kortisoliarvot on ja pääset tutkimaan. Niin se on kyllä tosi todella hienoa ja antoisaa, että oon kyllä todella kiitollinen, että on saanut olla mukana tässä.

<Anna> Se on just näin, se on aivan upea tunne, kun tietää, että iso työ on tehty ja sitten päästään tekemään niitä tulkintoja. Se on kyllä niin hieno hetki kyllä.

<Katja> Joo, joo. Ja se ei oo mitään jokapäiväistä, koska näiden näytteiden keräämiseen tällaisessa kohorttitutkimuksessa menee aina vuosia, että me me kerätään dataa monta vuotta ennen kuin me saadaan ne tulokset. Et sitä ei tapahdu ihan ihan joka päivä, että me päästään niitten uunituoreiden tulosten ääreen.

<Anna> Ja yksi esimerkki tästä samasta ilmiöstä oli muun muassa tänään aamulla saatiin tossa hetki sitten lehteen arvioitavaksi lähetettyyn tämmöiseen käsikirjoitukseen kommentit ja tää käsikirjoitus käsitteli äidinmaidon aineenvaihduntatuotteiden koostumusta ja miten se on yhteydessä äidin itse raportoimiin masennus- ja ahdistus- ja stressioireisiin ja nää on tosiaan tää on varmaan yksi isoimmista tämmöistä aihetta käsittelevistä aineistoista, että meillä oli noin seitsemänsataa näytettä ja yli neljäsataa äitiä, jotka oli näitä näytteitä antanut. Ja itsekin oon noilla käyneillä ollut keräämässä niitä näytteitä ja muun muassa nyt tässä viime isänpäivän aamuna yksi meidän pakastimista päätti tämän maallisen taipaleensa ja sitten niitä näytteitä, muun muassa näitä äidinmaitonäytteitä lähdettiin sitten siirtelemään toiseen varapakastimeen, että kuulijoille tiedoksi, että näytteille kävi varsin hyvin, että ei mitään ei onneksi tapahtunut näin. Mutta oli ihana sitten, että ollaan saatu semmoisia tuloksia, joita päästään toivottavasti kohta pian julkaisemaan.

<Venla> Joo, ollaan siinä mielessä jo pitkällä.

<Katja> Ja se on jännä, että nää pakastimet hajoaa aina viikonloppuna, hajoo juhlapyhänä. Mut koskaan ei ole näytteillä käynyt mitään, että aina ne on saatu pelastettua, mikä on tosi tärkeätä.

<Venla> Onko teillä sitten mielessä jotain semmoisia kysymyksiä, mitkä teitä vielä silleen vähän niin kuin vaivaa tai kiinnostaa, että mihin te niin kuin erityisesti vielä jotenkin tutkijauran aikana haluaisitte vastauksia?

<Anna> Niitä on aika monta.

<Venla> Ja sitten ehkä jotain aihepiirejä, joihin te haluatte vielä syventyä tai johon haluatte vastauksia.

<Katja> Kyllä mä ajattelen, että se, mikä myös on FinnBrainin vahvuus, niin me pystytään tarkastelemaan näitä asioita todella pitkän aikavälin kuluessa. Ja me tehdäänkin sellaisia niin sanottuja pitkittäistrajektoria tällä hetkellä monista eri asioista, mitkä liittyy lasten ja nuorten kehitykseen, et kyllä se on todella tärkeätä ja se työ tietenkin jatkuu koko ajan, kun meidän tutkimuksessa mukana olevat lapset kasvaa ja me saadaan aina lisää dataa ja pystytään vastaamaan todella tärkeisiin tutkimuskysymyksiin ja moniin sellaisiin, mitkä on tällä hetkellä yhteiskunnassa todella akuutteja tärkeitä, mihin me tarvitaankin vastauksia ja sitä kautta sitten tämmöinen mahdollisimman varhainen puuttuminen näihin kehityksen aikaisiin haasteisiin, niin niin se olisi tosi tärkeätä. Ja ihan pienten lastenkin näkökulmasta esimerkiksi se ennustettava arki, esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja se, että varhaiskasvatuksen laatuun myös yhteiskunnan tasolla panostettaisiin, niin se olisi tosi tärkeätä, eikä henkilökunnan vaihtuvuus olisi liian suurta, mutta myös sitten ihan nuorten, jos ajatellaan tänä päivänä, mitkä tekijät stressaa ja ahdistaa nuoria, niin ne olisi tosi tärkeä, että jokaisella olisi mahdollisuus löytää sellainen oma polku ja sellaisia toimintatapoja olisi myös koulussa ja vapaa-ajassa, mitkä rakentaisi ja lisäisi yhteisöllisyyttä, missä jokainen pääsisi vaikuttamaan ja tuntisi, että on osa tätä yhteisöä.

<Anna> Ajattelitko sä, että pystyykö näitä vaikka näitä FinnBrainin löydöksiä sitten käyttämään silleen, että suunnittelisi vaikka jotain interventioita ja jos on, niin mikä olisi semmoinen joku vaikka interventio, mitä voisi tehdä näiden meidän löydösten perusteella? Tuleeks jotain konkreettista mieleen? Tää on nyt aika haastava.

<Katja> Tähän on joo, aika haastava kysymys ja en oo interventiotutkimusta tehnyt, mutta esimerkiksi Jyväskylässä, missä meillä on nyt tää InterLearn huippututkimushanke, niin kyllähän siellä mietitään tämmöiseen koulurauhaan, tutkitaan interventioita ja miten pystytään sitten sitä oppimista ja hyvinvointia siellä koulussa parantamaan ja mitkä tekijät vaikuttaa esimerkiksi siihen tukeen, mitä lapset saa, et saako kaikki ne lapsiryhmät tarvittavaa tukea koulussa, jotka tarvitsee tukea ja miten se tuki vaikuttaa sitten eri lapsiin. Et esimerkiksi tän tyyppisiä interventioita meidän tutkimus jos on nyt tekeillä. Mut et mä ehkä ajattelen enemmän yhteiskunnan tasolla, et miten me pystytään vaikuttamaan asioita, että silloin kun me tuodaan meidän tutkimustuloksia esille, niin me voidaan sitä kautta sitten vaikuttaa yhteiskuntaan, päätöksentekoon, niihin käytänteisiin, minkälaisia meillä on koulussa tai varhaiskasvatuksessa,

<Venla> Niin, sit kun saadaan lisätietoa.

<Katja> Niin, nuorten vapaa-ajanviettoon liittyvät ja nyt tietenkin tää kaikki digitaalisuus, mikä koskettaa meitä kaikkia, niin mä ajattelen enemmän ehkä, että sillä tavalla pystyisi vaikuttamaan asioihin.

<Anna> Se on varmaan tosi mielekästä, että toi oma niin kuin tutkimuskenttä on niin lähellä tommoista niin kuin yhteiskunnallista vaikuttavuutta, et se varmaan tuo semmoisen oman tosi mielekkään ulottuvuuden tähän välillä aika semmoiseen niin kuin puuduttavaankin työhön.

<Katja> Joo, kyllä mä ainakin koen, että et nää asiat, mitä me tutkitaan, on tosi tärkeitä ja se luo tietenkin myös itselle semmoisen, että se työ on merkityksellistä.

<Anna> Jotenkin mä ajattelin, että tää suolistomikrobistotutkimus ei oo ehkä ihan vielä niin lähellä ainakaan mitään tämmöistä yhteiskunnallista tai kansanterveydellistä vaikuttavuutta, että toki siinä mielessä, että kyllähän tää kerääntynyt tutkimusnäyttö tukee sitä, että monipuolinen, kasvispainotteinen, ruokavalio, fyysinen aktiivisuus ja hyvä fyysinen kunto, kaikki tukee semmoista niin kuin monipuolista suolistomikrobistoa ja sitten tiedetään, että suolistomikrobisto voi olla mekanistisena linkkinä tietyissä kansansairauksissa, mutta että ainakaan vielä ei oo muuta sellaista niin kuin mikrobisto-ihmepilleriä, jolla voitaisiin silleen niin kuin parantaa kaikki kansansairaudet, että se tapahtuu kyllä edelleen näitten niin kuin perinteisten terveyttä edistävien toimien välityksellä. Että sitten tietty tää mikrobisto toki voi olla yksi syy ja yksi asia, mitä voi ehkä jossain vaiheessa tulevaisuudessa terveydessä seurata, että et miten se keho kokonaisuudessaan voi ja onko vaikka jotain merkkejä siitä, että on mikrobistossa vaikka sairausriski, mutta…

<Venla> Ajatteletko sä samalla tavalla, kun vaikka verikokeita käytetään, et jotenkin laajemmin käytettäisiin?

<Anna> Tutkimuskenttä pyrkii, mutta toistaiseksi ei ole ainakaan missään laajamittaisessa käytössä mikrobistotestausta. Että sen takia tätä mikrobistotutkimusta ja kanssa sitä tutkimusta, että mikä on se terve, hyvinvoiva mikropisto, niin sitäkään ei oikeastaan vielä niin kuin varsinaisesti tiedetä, että edelleen pätee nää monipuolinen ruokavalio, hyvä vuorokausirytmi, riittävä lepo, tämmöisen haitallisen stressin välttäminen ja kaikki muut, mitkä varmaan valveutuneet kansalaiset jo tietävät. Joo.

<Venla>  Mitä  mieltä  sä  oot  muuten  tämmöisistä  lisäravinteista  tai  jostakin  probiootti-

/prebioottivalmisteista? Miten sä sanoisit tälleen suolistotutkijana, että mikä niiden vaikuttavuus tai merkitys on?

<Anna> Toki sä aina riippuu probiootista, prebiootista ja siitä tuotteesta. Niillähän on tosi vaihtelevaa näyttöä. Ja sitten mikä on semmoinen asia, mihin sillä halutaan puuttua, että toki niin kuin probiooteilla ja prebiooteilla saattaa olla tämmöisiä niin kuin yleisiä monille probiooteille tyypillisiä ominaisuuksia, että ne saattaa vaikka jotenkin parantaa sitä suoliston toimintaa, mutta ja sitten taas on tutkittu joitain niin kuin tämmöisiä spesifimpiä teemoja niin kuin vaikka, että tämmöinen tietty limosilactobacilluskanta, niin voiko se auttaa vaikka johonkin sosiaaliseen toimintakykyyn, esimerkiksi autismissa tai jossain muussa tämmöisessä niin kuin kehityksellisessä häiriössä, mutta ne ei oo kyllä edelleenkään tämmöisessä rutiinikliinisessä käytössä silleen, että lääkäri voisi tiettyä kantaa oikeastaan määrätä tietylle potilasryhmälle. Ja sitten se toki riippuu aina vähän mikrobistotutkijasta kanssa, että mitä ajattelee, että aina tätä kollegoiden kanssa välillä keskustellaan ja osa on hyvinkin innokkaita kokeilijoita ja käyttäjiä. Toki riippuen varmaan siitä niistä omasta terveydentilasta tai jos on jotain oireita ja osa on taas hyvin paljon konservatiivisempia. ja toisaalta Suomessahan on hyvin monissa maitotuotteissa tiettyjä kantoja näissä erilaisissa niin kuin D-vitamiinivalmisteissa.

<Katja> Mitä mieltä sä Anna oot tästä lihavuuslääketieteestä, kun siinähän myös nyt tällä hetkellä käytetään paljon suolistomikrobistotyyppisiä valmisteita.

<Anna> Niin, kyllä. Siellä on mielenkiintoisia muun muassa tämmöisiä niin kuin Ackermanisia valmisteita, ja niitä on tosi pitkään itse asiassa tutkittu ja kehitetty ja koko ajan pyritään varmasti kehittämään lisää ja löytämään jotain semmoisia kantoja tai yhdistelmiä tai tämmöisiä postbiootteja, jotka jotka voisi toimia ja tälleen niin kuin ei ole varsinainen niin kuin lihavuustutkija, niin ainahan sitä voi olla varovaisen optimistinen, että jotain sieltä löytyisi. Ja kyllähän jonkinnäköisiä tämmöisiä niin kuin metabolisen terveyden vaikutuksia saattaa tietyillä kannoilla olla, mutta, ei sieltä ainakaan vielä toistaiseksi ole mitään Ozempicin verosta pöpöä vielä löytynyt ja purkitettu, että.

<Venla> Sitten näissä jaksoissa mä oon yleensä tykännyt kysyä myös vähän tämmöisestä meidän tutkimuksen yhteiskunnallisesta merkityksestä, ja sehän tässä tulikin aika hyvin jo äsken esiin, mutta onko teillä vielä tämmöisiä jotain viimeisiä sanoja, vinkkejä, terveisiä joko perheille, tutkimusperheille, ylipäätään lapsiperheille tai sitten päättäjille, mikä olisi teidän viesti niin kuin omien tulosten ja tutkimusten pohjalta?

<Anna> Ehkä tämmöisestä laajemmasta katsantokannasta, ei pelkästään mikrobiston osalta, mut yleisesti tietty toivoisin, että tää meidän yhteiskunta ja ympäristö olisi semmoinen, että se tukisi yleisesti näitä terveitä elämäntapoja, eli monipuolista kasvispainotteista ruokavaliota, sitä, että ihmiset saisi riittävästi lepoa, riittävästi. sosiaalista kanssakäymistä ja sitten semmoista sopivaa fyysistä aktiivisuutta. Ja sitten tietty, kun puhutaan vauvan mikrobistosta, niin sitten tietty toivoisi, että se ilmapiiri ilmasto olisi semmoinen, että imetystä tuettaisiin. Mutta tietty huomioiden se, että kaikilla imetys ei vaan onnistu, eikä se todellakaan ole mikään ainut keino kasvattaa terveitä lapsia.

(Alkujingle)

<Venla> Tervetuloa FinnBrain juhlavuosipodcastin pariin. Mä olen Venla ja toimin tän podcastin hostina. Tänään me sukelletaan kahteen FinnBrain osatutkimukseen, puheen ja kielen kehitykseen sekä lapsen kehityksen ja vanhemmuuden osatutkimukseen. Ja mikä parasta, meillä on studiossa näiden osatutkimusten vetäjät kertomassa omasta työstään.

Puheen ja kielen osatutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten aivojen oppimismekanismit ja ympäristö yhdessä mahdollistavat sen, että lapset oppivat kieltä niin nopeasti ja joustavasti. Siellä tutkitaan myös lasten välisiä eroja. Miksi suurimmasta osasta kasvaa taitavia kielenkäyttäjiä, mutta osalla oppiminen on haastavampaa. Tavoitteena on ymmärtää, miten tarkkaavuus, oppiminen, vuorovaikutus ja kieliympäristö muokkaavat kielen kehityksen polkuja.

Kehityspsykologinen osatutkimus puolestaan tarkastelee lapsen psykologista kehitystä vauvaiästä alkaen. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat itsesäätely ja sosiaaliset taidot. Miten lapsi säätelee tarkkaavuuttaan tunnepitoisissa tilanteissa, miten toiminnanohjaus ja itsekontrolli kehittyvät ja millainen rooli temperamentilla on näissä prosesseissa. Lisäksi tutkitaan, miten nämä kehityspolut liittyvät myöhempään hyvinvointiin ja toimintakykyyn ja miten vanhemman toimintakyky sekä vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus tukevat lapsen itsesäätelytaitoja.

Ja muistutuksena taas, jos haluat ensin kokonaiskuvan FinnBrain tutkimuksesta, meidän aiemmin julkaistu intro infojakso on hyvä paikka aloittaa. Kiva kun olet mukana.

(Välijingle)

<Venla> Tänään meillä on jälleen kerran tosi tärkeitä vieraita. FinnBrain puheen ja kielen osatutkimuksen vetäjä, logopedian professori ja puheterapeutti Elina Mainela-Arnold, sekä vanhemmuuden ja lapsen kehityksen osatutkimuksen vetäjä, kehityspsykologian professori ja lasten ja nuorten erikoispsykologi Riikka Korja.

<Riikka> Moikka.

<Elina> Terve.

<Venla> Ihan mahtavaa, että me ollaan saatu teidät tänne. Ja mä ajattelin, että alkuun voitaisiin tosi mielellään, mä kuulisin ja varmaan myös meidän kuulijat kuulisi, että minkälainen on ollut teidän polku FinnBrainiin ja minkälainen on teidän työnkuva. Et ei varmaan ihan selvää oo pelkästään tittelin perusteella, et mitä te just FinnBrainissä teette.

<Riikka> Kiitos Venla. Hyvä kysymys. Täytyy ihan hetki miettiä, et miten tää taival on mennyt. Mä oon tullut FinnBrainiin vuonna 2015 ja mä tulin vähän niinku post-doc tai semmoinen nuori senioritutkijan roolissa. Mä oon koko mun tutkimusuran ajan ollut kiinnostunut varhaisesta kehityksestä ja varhaisesta vanhemmuudesta. Ja mä olin tehnyt aikaisemmin ennen kaikkea keskostutkimusta, mut sit kun mä kuulin FinnBrainistä, niin sit mä ajattelin, et aa, nyt mulla on mahdollisuus tutkia vielä laajemmin erilaisia stressitekijöitä suhteessa lapsen varhaiseen kehitykseen. Asuin Australiassa ja tein siellä tutkimusta ja sitten Hasse ja Linnea oli yhteydessä, et hei, haluatko sä tulla tänne meidän hankkeeseen, et meillä on alkanut tämmöinen kehityspsykologinen osio, niin siihen tutkijaksi. Ja mä olin heti, et jes, tosi kiva. Ja siitä se sitten lähti.

<Venla> Joo, mites Elina?

<Elina> Mä oon ollut FinnBrainissä vuodesta 2017 ja se on about vuosi sen jälkeen, kun mä tulin Turkuun, eli mä tulin 2016 Turkuun. Sitä ennen mä olin 17 vuotta Pohjois-Amerikassa tutkijana ja aiheena lasten kielen kehitys ja erityisesti lapset, joilla on kielenkehityksen riskiä, kehityksellinen kielihäiriö tai sitten viivästynyt kielen ja puheen kehitys. Ja FinnBrainissä mua erityisesti kiinnosti se, että tää on syntymäkohortti, jossa seurataan lapsia pitkittäisesti. Kielenkehitystä on tällaisella isommalla syntymäkohorttiaineistolla tutkittu ihan maailmanlaajuisesti vähän, ja erityisesti tämän riskin osalta, niin loppujen lopuksi tämmöistä systemaattista seurantaa, niin, niin on ihan yhden käden sormilla laskettava määrä projekteja. Ja sit myös erityisesti, että tämä monitieteellinen projekti, melkein kaikki vaikuttaa kielen kehitykseen, on hankala listata jotain sellaista, semmoista kehityksellistä aihetta, jolla ei olisi mitään tekemistä kielenkehityksen kannalta, niin se, että tässä on monta työpakettia ja eri tieteenaloja, niin mahdollistaa semmoisen huomattavasti laajemman näkökulman riskiä suojaaviin tekijöihin kielenkehityksen osalta.

<Venla> Eli te ootte molemmat ollut jo aika pitkään FinnBrainissa ja tosiaan molemmat mainitsitte tän, tämmöisen niinku pitkittäisyyden, mikä onkin tosi spesiaalia FinnBrainissä. Te ootte myös, teillä on myös vähän muita työrooleja. Haluatteko te kertoa, et vaikka vedätte näitä meidän osatutkimuksia, niin pikaisesti, et mitä kaikkea muuta tällä hetkellä teidän työnkuvaan kuuluu.

<Riikka> No, tosi monenlaista, että me molemmat Elinan kanssa tehdään tätä, me ollaan siis molemmat professoreina, ja yliopistolla professorin rooliin kuuluu ihan hirveän paljon monenlaisia tehtäviä. Ja varmaan molemmille meille se tutkimus oisi niinku intohimo ja mutta että se on vaan yksi osa sitä kokonaistyöpakettia. Et mä ehkä sanoisin, et mun työnkuvasta työajasta mä käytän ehkä 30-40 prosenttia tutkimukseen. Sit mä vedän meidän kliinisen opetuksen tiimiä ja huolehdin siitä, että psykologian maisterit saa maisteriopiskelijat saa mahdollisimman laadukasta kliinistä opetusta, ja sit mä oon aika paljon mukana semmoisessa kehittämistyössä kliinisten käytäntöjen osalta ja näin. Ja sit mä oon myös kliininen psykologi ja psykoterapeutti ja pidän vastaanottoja. Varmaan monenlaista muutakin, että onhan se, se on varmaan se yksi niinku haaste, että pystyy aikatauluttamaan niin, että sit tälle mahtavalle tutkimukselle ja tutkimusryhmällekin jää riittävästi aikaa.

<Venla> Joo.

<Elina> Logopedin professorin tehtäviin kuuluu puheterapeuttien koulutus ja sitten tietysti väitöstöitten ohjaus. Tällä hetkellä mulla on opetusta vähemmän. Mä toimin yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanina, eli mulla on vastuuta koko tiedekunnan toiminnasta, budjettivastuu ja strateginen suunnittelu ja sen toteutus, ja tän tyyppistä yleistä hallinnollista vastuuta enemmän kuin opetusta.

<Venla> Eli molemmilla on tosi paljon tekemistä jokaisessa viikossa kyllä riittää, mut just hyvä kuulla myös se, että tää on niinku yksi osa teidän työnkuvaa.

<Riikka> Mutta tosi tärkeä tärkeä.

<Venla> Joo, ehdottomasti. Oisi tosi kiva kuulla nyt, kun me tässä podcastissa pyritään tutustumaan vähän kaikkiin osatutkimuksiin vuorotellen tai mahdollisimman moneen, niin voitaisiin seuraavaksi ehkä jutella vähän siitä, että minkälaista aineistoa näissä osatutkimuksissa on kerätty ja mikä on niinku semmoinen, semmoiset isot tutkimuskysymykset, mihin pyritään vastaamaan. Paljonhan tehdään yhteistyötä puheen ja kielen kehityksen ja sitten tän kehityspsykologisen osatutkimuksen välillä, niin haluatko sä vaikka Riikka kertoa, että mistä asti on kerätty tätä kehityspsykologista aineistoa?

<Riikka> Joo, tosiaan niinku Elinakin jo hyvin sanoi, niin se ainutlaatuisuus juttu on tässä hankkeessa se, että me ollaan, on ollut mahdollista seurata näitä perheitä raskausiästä lähtien. Ja sieltähän se kehitys alkaa, eli ihan sieltä raskauden alkuvaiheesta lähtien, ja siksi se on niin hieno juttu, että FinnBrainissa meillä on tietoa sieltä asti. Ja sit jos me mietitään sitä lapsen kehityspsykologista tai kielen kehityksen kehitystä, niin sithän usein se sitten lähdetään sieltä vauvavaiheesta. Niin tää meidän kehityspsykologinen seuranta on alkanut kahdeksan kuukauden iässä ja sit seuraavaksi on mitattu taaperoiässä kahden ja puolen vuoden iässä, tai sanotaan, että myöhäistaaperoikä. Sitten tämmöisessä vähän niinku esikouluiässä, eli viiden vuoden iässä. Sit tulee kouluikä yhdeksän ja puoli yhdeksän vuoden iässä, ja nyt meillä on sitten itse asiassa kielenkehityksen kanssa niin yhteinen mittauspiste, niin siinä viidennen luokan kohdalla. Eli tämmöinen. Se tietenkin on pyritty miettimään niin, että sitten me mitattaisiin just silloin silloin niinku jokaisessa tärkeässä kehitysvaiheessa, et me saataisiin kustakin aivojen kehityksen kannalta tärkeistä semmoisesta herkkyyskaudesta, niin sitten niitä mittauksia.

<Venla> Kulkeeko nää käsi kädessä sitten nää niinku logopedian osatutkimuksen..?

<Elina> No, about, ihan puheen ja kielen suoria mittauksia, on alkuvaiheessa kyselylomakkeet 14 kuukauden kohdalla ja 30 kuukauden kohdalla. Mutta sitten me on päästy hyödyntämään näitä varhaisia psykologisia vuorovaikutustilanteiden videoita ja päästy sieltä analysoimaan lasten tuotoksia, niin jo sieltä kahdeksan kuukauden iästä päästään puheeseen ja kieleen käsiksi. Sitten ihan oma puheen ja kielen ensimmäinen tutkimuspiste oli viiden vuoden iässä. Se on semmoinen ikä, missä lapsella tyypillisesti alkaa olla jo semmoiset kielen perusasiat, perusrakenteet, sanasto, hallussa. Se on erinomainen ikäpiste. Koulu ei ole vielä alkanut, semmoinen ennen koulua ikäpiste. Ja sitten yhdeksän ja puolen vuoden iässä, niin jatkettiin tätä puhutun kielen arviointia ja siinä on sitten mukana lukeminen, kirjoittaminen ja matikka myös, ja sitten tämä viidennen luokan mittaus tietysti, mistä Riikka jo mainitsikin, mikä toteutetaan meidän kahden osatutkimuksen yhteistyönä, niin siinä päästään sitten vielä pidemmälle tän oppimisen tutkimukseen.

<Venla> Joo. Ja tossa toi onkin tosi hyvä, kun toit esiin tuon, että kun on tämmöinen monitieteinen tutkimus, niin sitten kun samat lapset käy, et vaikkei olisi suoraan tutkittu niitä omia, niin sieltä pystytään sitten poimimaan, et kun on videotallennetta, niin saadaan sitä puheen ja kielen kehityksenkin tietoa sieltä.

<Riikka> Joo, eli tosiaan niin siinä kehityspsykologisessa seurannassa, niin me ollaan pyritty tutkimaan just niitä semmoisia kaikkein keskeisimpiä lapsen kehityksen osa-alueita, jotka tota me tiedetään, et oisi sit merkityksellisiä terveyden ja hyvinvoinnin ja oppimisen ja toimintakyvyn kannalta myöhemmällä iällä. Ja tietenkään varmaan ihan kaikki niinku, tai sanotaan näin, että ne, mihin me ollaan nyt sitten päädytty, niin on ollut erityisesti lapsen itsesäätelyyn liittyvät tekijät, kuten toiminnanohjaus ja temperamentti, koska me tiedetään, että se itsesäätely toimii usein semmoisena keskeisenä välittävänä tekijänä, kun me mietitään, et miten haitallinen tai suojaava ympäristö vaikuttaa vaikka lapsen toimintakykyyn tai mielenterveyteen. Niin sen takia se itsesäätely on. Mut sitten taas toisaalta niin sit tämmöiset kognitioon liittyvät tekijät, et me tiedetään, ja kieli liittyy myös osittain siihen, että se, että minkälaiset kognitiiviset valmiudet lapsella on, niin sillä on kanssa tosi oma itsellinen merkitys siinä, että miten ne suojaavat tai haavoittavat tekijät vaikuttaa siihen kehitykseen. Ja sit meillä on tämmöiset oma trajektori tai oma polku niinku erilaisille sosioemotionaalisille tekijöille, vaikka esimerkiksi siihen, että miten lapsi on kiinnostunut ihmiskasvoista, ihan vauvaiästä lähtien, ja ihmiskasvoissa nähtävistä tunneviesteistä. Ja niitä me tutkitaan semmoisessa silmäliikeasetelmassa. Et nää on tavallaan ne tuon kielen kehityksen lisäksi ne päädimensiot, mitä me ollaan pyritty seuraamaan sieltä vauvavaiheesta lähtien. Ja se onkin sitten tosi kiva, nyt me ollaan just siinä vaiheessa Elinan tiimin kanssa, et me päästään tarkastelemaan, et minkälaisia polkuja, yksilöllisiä polkuja lapsille lähtee rakentuu näissä eri osa-alueilla ja näkyykö siellä semmoisia, että se pysyy tasaisena se kehitys, tai että sitten on jotain muutoksia siinä ja sit tietenkin niitä me tutkitaan suhteessa niihin ympäristötekijöihin. Eli tästä päästään jotenkin siihen, että kun sä kysyt, että mitkä on tavallaan ne tärkeimmät tutkimuskysymykset. Et tässähän pystyy hirveän monenlaisiin kysymyksiin vastaamaan. Ehkä semmoiset keskeisimmät on jotenkin ja tässä ajassakin niin kovin tärkeät, että kun me tiedetään, et siinä lapsen kehityksen normaali variaatiossa, et se variaatio on varsin suuri, et mikä on, voi johtaa ihan riittävän hyvään toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Niin vähän päästään tutkimaan sitä, sitä, että minkälaista se variaatio tässä meidän porukassa on. Ja sit ehkä nyt erityisesti, kun me ajatellaan, et erilaisissa ympäristöissä, että milloin sitten joku tietty semmoinen vaikka vähän viiveinen kehitys sitten muodostuu, minkälaisten muiden riskitekijöiden kanssa se muodostaa sitten vaikka riskin oppimisen vaikeuksille tai mielenterveyden ongelmille. Niin tän tyyppiset mallinnukset on tosi kiinnostavia ja tärkeitä ja

Niinku Elina hyvin sanoikin, niin niitä, et tän tyyppisiä näin pitkittäisiä aineistoja on tosi vähän, niin siksi tää on tosi ainutlaatuista, ja mä ajattelen, et se on just tässä ajassa tosi tärkeätä, kun meidän pitäisi ymmärtää, että nimenomaan kehityspsykologiaa ja ihmisen kehitystä enemmän, et me ymmärrettäisiin, että miksi, miksi meillä on niin paljon nuoria ja lapsia, jotka raportoi vaikeuksia tai kokee vaikeuksia eri osa-alueilla, miksi ne on lisääntynyt niin paljon. Että mihin tekijöihin ne liittyy, että voiko ne vaikka liittyä siihen, että meidän ympäristössä oleva kuormitus on kasvanut tai näin.

<Venla> Joo. Miten niitä riskitekijöitä sieltä voidaan löytää sitten sieltä aiemmasta kehityksestä. Miten sitten Elina, minkälaisia tutkimuskysymyksiä tai semmoisia isoja linjoja teidän osatutkimuksessa on?

<Elina> No pääasiallisesti me ollaan kiinnostuttu näistä lasten välisistä eroista kielen ja puheen kehityksen osalta, että lapset kehittyy eri tahtiin. Me tiedetään se, mutta se ei ole ihan villiä, ei villejä nää erot ole. Me pystytään tämmöisillä tilastollisilla analyyseillä löytämään sieltä semmoisia tyypillisiä kehityspolkuja, ja me ollaan erityisesti kiinnostuttu niistä riskipoluista, semmoisista, mitkä johtaa vaikeuksiin, ehkä semmoisiin kehityksellisen kielihäiriön tyyppisiin vaikeuksiin. Näkyykö ne jo aikaisessa vaiheessa? Löytyykö sieltä semmoisia paranevia vaikeuksia tai vaikeuksia, jotka alkaa vasta myöhemmin, vai onko sellainen tilanne, että vaikeudet näkyy jo varhaislapsuudessa jatkuu sellaisina pidempään. Ja sitten tää tietysti yksin näitten kehityspolkujen kuvailu on tärkeätä, mutta sitten myös näihin polkuihin kuulumisen todennäköisyyden ennustaminen on erityisen mielenkiintoista, että mimmoiset tekijät toisaalta liittyy siihen, että kuuluu siihen riskipolkuun tai riskipolkuihin, mitkä tekijät on suojaavia, mitkä liittyy siihen, että on vahvalla polulla, ja tällä on suora merkitys ihan kehityksellisen kielihäiriön tunnistamisen osalta. Tällä hetkellä suositellaan, että siinä otettaisiin tässä kehityksellisen kielihäiriön tunnistamisessa huomioon tämmöinen riskitekijöitten kumulaatio, eli mitkä monet tekijät liittyy siihen, että päätyy kielellisiin vaikeuksiin, niin se, että me tämmöisessä kattavassa syntymäkohortissa päästään tarkastelemaan näitä tekijöitä, auttaa meitä tulevaisuudessa suoraan ihan näitten riskitekijöiden tunnistamisessa.

<Riikka> Toi on ihan tosi kiinnostava ja ne on tosi hienoja mallinnuksia, mitä just kielenkin kehityksen osalta on tehty. Ja ehkä tosta voisi jatkaa, että nythän me päästään sitten myös nimenomaan tarkastelemaan, ei pelkästään suhteessa niihin ympäristössä oleviin suojaaviin ja riskitekijöihin, mut myös siis suhteessa lapsen muihin tavallaan kehityksellisiin polkuihin. Että jos on vaikka vahvat kielelliset valmiudet, niin sillä voi olla tosi merkittävä suojaava vaikutus vaikkapa elää tietynlaisessa ympäristössä. Ja, ja ehkä mä oon enemmän ja enemmän ruvennut miettimään, että miten ne lapsen yksilölliset tekijät, et miten ne toimii myös suojaavana tekijänä siinä, jos lapsi elää vaativassa ympäristössä. Ja sitten taas tietenkin toiste päin, että jos lapsella on joku riskiprofiili, et onko sillä merkitystä, että muilla osa-alueilla sitten meneekin hyvin. Ja miten vaikka joku hyvä toiminnanohjaus voisikin vaikka suojata kielen kehitystä tai toistepäin.

<Elina> Kyllä. Ja tää, tää on tää meidän monitieteellisen tutkimusryhmän ehdottomasti vahvuus, että meidän ryhmä ei pelkästään tutki kieltä, vaan me päästään yhdistämään kehityspsykologista tutkimusta suoraan. Samoilta lapsilta on useita mittauksia, niin päästään sitten tarkastelemaan näitä vahvoja profiileja, miten ne liittyy vahvuuksiin muilla kehityksen alueilla tai toisinpäin, jo riski yhdellä alueella, miten se liittyy riskiin tai vahvuuteen toisella alueella.

<Riikka> Esimerkiksi semmoinen, mistä me ollaan nyt jotain ehkä alustavaakin jo löydetty, mutta josta ollaan kiinnostuneita, et mikä vaikka kielellisten ja kog- et mikä rooli kielellisillä valmiuksilla on esimerkiksi sosiaalisessa kompetenssissa tai sosiaalisissa taidoissa. Niin kanssa semmoinen aika ei-niin-paljon-tutkittu, mutta ihan hirvittävän tärkeä osa-alue.

<Elina> Kyllä.

<Venla> Tosi kiinnostavia tutkimusaiheita ja kysymyksiä, mä mietin myös sitä, että tässä tuli paljon tämmöisiä just, että kehityksellinen kielihäiriö ja sitten itsesäätelyn kehitys ja kognitio, et oisiko teille mahdollista antaa semmoisia konkreettisia arkielämän esimerkkejä vähän siitä, että mitä tarkoittaa vaikka kehityksellinen kielihäiriö, miltä se näyttää lapsella, tai kehitysviive, tarkoittaako se, että oppii puhumaan myöhemmin tai et mitä tarkoittaa, jos on haasteita itsesäätelyssä tai toiminnanohjauksessa tai ylipäätään, mikä on kognitio.

<Elina> Otanko mä kehityksellisen kielihäiriön ensin, eli kehityksellinen kielihäiriö on tämmöinen vaikeus jokapäiväisessä kielenkäytössä, sosiaalisissa tilanteissa tai sitten koulusuoriutumisessa myöhemmin. Ja semmoinen klassinen tilanne on, että tää alkaa myöhään puhumaan oppimisena, eli siinä yksivuotiaana, kun lapset alkaa tuottaa ensimmäisiä sanoja, niin ne ensimmäiset sanat viivästyy, niitten ymmärtäminen saattaa olla vaikeata myös. Ensimmäiset sanayhdistelmät tulee myöhemmin sitten siellä about viiden vuoden iässä, niin kyllä opitaan kieltä, mutta se tuotos saattaa tai usein on yksinkertaisempaa. Siellä saattaa olla kielioppivirheitä, äänteitten virheitä, puhutun kielen ymmärtämisessä voi olla vaikeuksia, siihen saattaa liittyä käyttäytymisen vaikeuksia, kun ei ymmärrä mitä odotetaan, niin sitten on vaikeampi noudattaa ohjeita. Koulussa kehityksellinen kielihäiriö näyttäytyy lukemisen vaikeuksina, myös matematiikan vaikeuksina. Ja sitten kun on pidempään seurattu lapsia, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, niin ihan ammatinvalinta menee usein sitten niin, että ei tarvitse käyttää niin paljon kieltä ja vielä näitten, tän kielen kielenkäytön vaikeuteen saattaa liittyä sitten suoraan sosiaalista haittaa, tulee tehtyä vääriä valintoja, ja me tiedetään ihan, että vankilasta löytyy runsaasti henkilöitä, joilla on kehityksellisen kielihäiriön piirteitä. Eli tää saattaa johtaa, nää kielelliset vaikeudet, semmoisiin sosiaalisiin vaikeuksiin, että sitten tulee tehtyä vääriä valintoja.

<Venla> Kyllä.

<Riikka> Olisikin ihan tosi tärkeätä, että tunnistettaisiin ne varhain ja siinä onkin nyt hyvää tutkimusta tehty. Mut jos mä jatkan vaikka siitä itsesäätelystä. Joo, se miten itsesäätely on semmoinen, et sitä voi aika monella tavoin lähteä tarkastelemaan, mut se, miten mä nyt itse ajattelen tai minkälainen se meidän viitekehys on se, että itsesäätelyllä siis tarkoitetaan sitä, että miten me meidän ajatusten ja tunteiden ja toiminnan, että siinä on ajatusten, tunteiden ja toiminnan taso, että miten me pystytään ylläpitämään semmoista riittävää tasapainotilaa suhteessa meidän omien fiilisten ja sisäisten kokemusten ja ulkoisten vaatimusten välillä. Ja iso osa on semmoista, joka on tosi biologista, eli vastasyntyneissä on ihan valtavasti eroja sen suhteen, että miten he ilmaisee tunnetta. Et miten voimakkaasti ne ilmaisee sitä ja onko ne erityisesti, että ne ilmaisee voimakkaasti negatiivisia tunteita tai sitten positiivisia tunteita. Ja sit toinen semmoinen piirre, joka on semmoinen hyvin biologinen, on se, että osa meistä on semmoisia, että me herkemmin lähestytään uusia asioita ja ollaan sillain nopeasti reagoivia ja ehkä vähän impulsiivisiakin, ja sitten taas osa meistä on varovaisempia ja ujompia ja sillain vähän hitaammin uusiin asioihin meneviä. Ja sitten on myös meissä semmoisia biologisia eroja, et miten me helposti me rauhoitutaan ja paljon me tarvitaan sitä ulkoista apua siihen rauhoittumiseen. Et nää on semmoiset meissä biologisesti olevia. Ja näähän ei oo mitkään mitään patologian tai huolen merkkejä, vaan just senhän takia on olemassa niin monenlaisia erilaisia ihmisiä. Mutta sitten se tavallaan se seuraava steppi tulee, että itsesäätelylle on oleellista se, että se kehittyy suhteessa siihen kasvuympäristöön. Mä uskaltaisin sanoa, että iso tekijä siinä, että tuleeko jotain ongelmia itsesäätelyn kanssa, on se, että minkälaiset resurssit ympäristöllä on ollut auttaa sitä lasta tulemaan toimeen niitten yksilöllisten piirteiden kanssa, just noiden kanssa, mitä mä äsken kuvasin. Ja jos lapsi saa riittävän avun ja tuen olla juuri sellainen kuin hän on, niin sitten usein se menee suhteellisen suotuisasti se itsesäätelyn kehitys. Mutta sitten aina näin ei ole. Ja sit voi tulla erilaisia säätelyvaikeuksia. Ja tietenkin siis sit on ihan selvää, että jos on biologi-, et jos on enemmän semmoista vaativampaa puolta siinä omassa biologiassa, niin sehän myös sit vaatii ympäristöltäkin enemmän. Mut nää voi näyttäytyä hirveän monenlaisena. Se voi näyttäytyä siis semmoisena ulospäin suuntautuvina tekijöinä, että on vaikeutta keskittyä ja on ylivilkkautta ja voi näyttäytyä jopa vähän käytöshäiriöinä, tai sit se voi näyttäytyä semmoisena sisäänpäin kääntyneempänä enemmän, et on vaikeampi tehdä aloitteita ja vaikeampi aktivoitua ja innostua asioista tai näkyä semmoisena voimakkaampana vetäytymisenä. Mutta nää itsesäätelyvaikeudet on siinä mielessä mun mielestä, varsinkin kun puhutaan semmoisista ei-diagnosoitavista ja pienillä lapsilla, niin niihin me voidaan vaikuttaa aika hyvin erilaisilla keinoilla. Ja siihen se paras keino on yleensä aina toinen ihminen ja useimmiten aikuinen, et semmoisella aikuisen ohjauksella ja tuella pystytään aika paljon vaikuttamaan. Ja tähän ehkä voisi ihan semmoisia perusjuttuina niin sanoa, että erityisesti semmoinen rauhallinen ja arki ja ennustettava arki on semmoisia peruselementtejä ja sit semmoinen, että on riittävästi sitä vanhemman ja lapsen riittävän hyvää vuorovaikutusta.

<Venla> Jep. Mä luulen, et tää avasi aika hyvin just ihan konkretian tasolla, että mistä puhutaan, kun puhutaan näistä meidän tutkimusaiheista. Mikä voisi olla sit jos mietitään vaikka esimerkiksi nyt tässä, mehän vähän tämmöistä tutkimusta tehdäänkin, mut jos vaikka mietitään tämmöistä kehityksellistä kielihäiriöitä ja sitten vaikka tätä itsesäätelyn kehitystä, mikä voisi olla semmoinen konkreettinen tutkimuskysymys, mikä näitä yhdistäisi?

<Riikka> Näitä kahta?

<Venla> Niin. Onko sitä joku jo tehnyt?

<Riikka> Varmasti on tehnyt, mut mä just mietin, että mitäs me ollaan tutkittu.

<Elina> Siis ehdottomasti yksi iso tämmöinen kehityksellisen kielihäiriön etiologioista tai taustatekijöistä, taustamekanismeista, semmoisesta, et mitä syitä siellä taustalla on, niin yhden teorian oletuksen mukaan juuri itsesäätelyn kehitys tai toiminnanohjauksen kehitys tai noi rajoitteet siinä johtaa kehitykselliseen kielihäiriöön ja siitä on jonkun verran näyttöä, mutta sitten semmoinen kysymys, että johtaako sen toiminnanohjauksen rajoitteet kielihäiriöön vai toisinpäin, ja niin se on ihan semmoinen kysymys, mihin meille ei ole olemassa vielä kattavaa näyttöä. Ja tää, että me tarkastellaan näitä pitkittäisesti, niin esimerkiksi mahdollistaa sen, että me voidaan katsoa, että miten tää riski ilmaantuu ajallisesti. Että jos, jos kielenkehityksen riski ilmaantuu ennen toiminnanohjauksen riskiä, niin sit voidaan ehkä ajatella, että ne kielen kehityksen vaikeudet vaikeuttaa toiminnanohjausta, tai jos tää tapahtuu toisinpäin, niin ehkä sitten on juurikin näin, että toiminnanohjauksen rajoitteet rajoittaa sitä, että miten hyvin voi oppia kieltä.

<Riikka> Tästä tulee mieleen myös niin, että siis jokaisella, joka on pienen lapsen kanssa ollut, niin varmaan tunnistaa tämän, että kielellähän on ihan valtavan suuri vaikutus siis hyvillä kielellisillä valmiuksilla siihen, että siihen lapsen itsesäätelyyn. Eli, eli me monestihan me oikein odotetaan, että se kieli tulee, jotta me pystytään arvioimaan sitä lapsen ylivilkkautta ja sitä levottomuutta, että, et mistä siinä oikeastaan kyse. Mut mä ajattelen, että just vahvat kielelliset valmiudethan suojaa lapsen itsesäätelyä, että sehän tuo sitä jäsennystä ja selkeyttä siihen, että lapsi pystyy kielellisesti jäsentämään sitä ympäristöä, niin se voi suojata sitä itsesäätelyä, tai ajatteletko sä näin?

<Elina> Kyllä ehdottomasti, että jos sulla on semmoiset kielelliset taidot, joilla sä pystyt selittämään tilanteen itsellesi, niin se tuo sulle semmoisen taidon hallita sitä tilannetta ihan, ihan toisella tavalla, kun jos se tilanteen vaatimat kielitaidot puuttuu.

<Venla> Kaikki varmaan, jos kuvittelet, että sulla on joku tunne tai asia, minkä sä haluat muille tiettäväksi ja sit sä et saa sitä ulos, niin kyllähän se turhauttaa.

<Elina> Tai jos kuuntelet jotain podcastia vaikka missä sanasto on ihan kummallista niin sitä on ihan mahdoton seurata. Mutta jos se sanasto on jotakuinkin ymmärrettävää, niin sitten se ihan toisella tavalla uppoaa nimenomaan.

<Riikka> Ja tässähän kieli ja itsesäätely, ne linkittyy monella tavoin, mut yksi yhteinen elementti on myös se, että molempien kehityksen kannalta niin riittävän hyvä vuorovaikutus on ihan oleellista. Eli ne kehittyy suhteessa toiseen ihmiseen ja sillä vuorovaikutuksen ominaisuudella on tosi suuri vaikutus ja mehän ollaan FinnBrainissä kiinnostuttu myös tosi monista aspekteista, niinku mitä tapahtuu aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksessa, niin se myös on semmoinen tärkeä elementti molemmissa näissä.

<Venla> Jep, ja se olikin tää mistä Elina mainitsi ihan alkuun, että kun kahdeksan kuukauden iässä jaettu näitä videoita, niin haluatko Riikka kertoa vähän tarkemmin, että mitä siinä on videoitu?

<Riikka> Siinä vanhemman ja lapsen? Niin, joo. No, tyypillisesti vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta tutkitaan videoidussa tilanteessa, eli nää meidän ihanat tutkittavat lähtevät leikkimään leluilla videoidussa leikkitilanteessa ja me pyritään videoimaan semmoista mahdollisimman luonnollista ja vapaata yhdessä olemista noin parikymmentä minuuttia, ja sit se, mitä me sillä siitä sitten katsotaan, niin me napataan useimmiten semmoinen kymmenen minuutin videopätkä. Ja FinnBrainissä meillä on kaksi semmoista lähestymistapaa, miten, tai itse asiassa on meillä useampikin niinku Elina sanoi tossa kielenkehityksen osalta, mutta tässä meidän kehityspsykologisessa osatutkimuksessa me tutkitaan kahta dimensiota. Toinen on tämmöinen vanhemman ja lapsen välillä oleva riittävä emotionaalinen saatavilla olo. Eli se, että kuinka paljon siinä on semmoista emotionaalista jakamista ja sitoutumista ja läsnäoloa, joka viittaa tämmöiseen kiintymyssuhteen kehitykseen, niin se on se yksi taso, mitä me siinä katsotaan. Mut sit semmoinen toinen vähän uudempi lähestymistapa on, että me katsotaan, et minkä verran siinä vuorovaikutuksessa on nähtävissä signaalitasolla ennustettavuutta. Ja koska semmoinen toinen tärkeä elementti siinä kasvuympäristössä on. Tai et ajatellaan, että kasvuympäristön kaksi semmoista psykologista peruselementtiä on se, että se on riittävän emotionaalisesti turvallista, ja et se on riittävän ennustettavaa ja johdonmukaista. Ja sen takia me halutaan myös tutkia sitä ennustettavuutta.

<Venla> Joo, joo, eli silleen kuulostaa yksinkertaiselta ja aika perusasioilta, mutta sä mainitsit tossa aiemmin tosiaan siitä, että esimerkiksi tää itsesäätelyn kehityksen tukevana tekijänä on nimenomaan aikuisen säätely ja usein se tarkoittaa vanhempaa, joka on siinä arjessa. Ja tossa tulikin hyvin esiin, miten sitä voidaan tutkia ja mitä se oikeastaan tarkoittaa se hyvä varhainen vuorovaikutus. Tai onko jotain semmoista, mitä te olisitte Elina löytänyt, ja millä tavalla voidaan tukea sitä varhaista kielen kehitystä, mikä on siellä merkittävää.

<Elina> Siis näistä videoista, mistä Riikka puhuu, niin sieltä me sitten samoista videoista me saadaan koodattua lapsen esimerkiksi äänneinventaaria, mitä äänteitä lapsi tuottaa sen leikkihetken aikana; sanastoa, kuinka rikas se sanasto on ja ilmaisun pituutta, eli vähän niinku, ilmaisu on puhuttu lause, eli miten pitkillä ja komplekseilla lauseilla lapsi kommunikoi. Sama voidaan tehdä äidin tuotoksista, me ei vielä sellaiseen ole menty, mutta me on lapsiin tässä vaiheessa keskitytty. Ihan sieltä varhaisesta vaiheesta voidaan sieltä kahdeksan kuukauden iästä lapsen ääntelyä, jokeltelua, sen kompleksisuutta, koodata näistä videoista, mutta sitten että miten kielen kehitystä voidaan tukea, niin…

<Venla> Vai voidaanko?

<Elina> Voidaan, voidaan toki. Semmoista me nyt ei oo tässä, tästä puuttuu interventiokomponentti tästä meidän tutkimuksesta, mutta siis olemassa kyllä on runsaasti semmoista interventiotutkimusta, missä lapsen ympäristöä, perhettä, äitiä, hoitajaisää ohjeistamalla saadaan tuettua sitä vuorovaikutusta niin, että lapsen kielelliset taidot kehittyy paremmin. Eli semmoisesta interventiosta on ihan vahvan tason näyttöä.

<Riikka> Ja sit meillä on jo kuitenkin ihan tutkimustuloksia meidän hankkeesta siitä, että just se vanhemman emotionaalinen saatavilla olo, niin tukee sitä kielen kehitystä. Ja niin, josta sitten voi ajatella, että mitä sä jo Elina sanoitkin, että se vanhemman vuorovaikutuksen tukeminen varmasti suojaa kielen kehitystä.

<Elina> Joo. Kyllä, näin on, eli näihin interventioihinkin liittyy se, että keskustellaan siitä, miten tai harjoitellaan sitä, miten sensitiivisesti voi huomioida lapsen kommunikaatioyritykset ja laajentaa sitä lapsen tuottoa.

<Riikka> Semmoinen, mitä me ei olla vielä hirveästi tutkittu, mikä olisi tärkeätä, että miten paljon tavallaan se perheessä olevat psyykkiset resurssit tukee sitä kielen kehitystä, tai mä ajattelin, et on varmaan lapsiryhmä, jotka on jossain pienessä riskissä, jotka nimenomaan tarvii sitä perheen ja vanhemman erityisen hyvää vuorovaikutusta, mut sit jos perheessä on paljon kuormaa, niin voi olla, että niitä resursseja ei oo, että varmaan se yksi FinnBrain perusviesti on se, että meidän pitäisi tehdä kaikkemme, että kaikissa perheissä olisi riittävästi niitä resursseja, jotta he pystyisi tukemaan sitä lapsen kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja ehkä tässä mun ja Elinan tai meidän näissä osatutkimuksissa pystytään sitten myös löytää ne lapsukaisryhmät, jotka erityisesti tavallaan tarvitsee, jotka on siinä semmoisella kehityspolulla, että erityisesti tarvitsee sitten sitä suojaavaa vuorovaikutusta ja ympäristöä.

<Venla> Et täähän just palautuu siihen mistä puhuttiin alkuun, että kun seurataan sitä kehitystä ja löydetään niitä semmoisia ei vielä ehkä diagnoosia yltäviä haasteita, että voidaan träkätä eli löytää ne ja sitten mahdollisesti niihin tarjota tukea…

<Elina> Tää, tää on hyvä pointti, että me päästään tässä tämmöisiin riskipolkuihin, että me ei varsinaista kliinistä tutkimusta täällä tehdä.

<Riikka> Mutta se on myös tärkeää, että jos me ajatellaan alle kymmenvuotiaita lapsia, niin aika harvoin siellä vielä mitään, onneksi, puhuta diagnooseista, mutta silti lapsilla voi olla monenlaista haastetta ja ongelmaa tai sitten huolta, niin se, että me, ja täytyykin löytää niitä keinot, että me löydetään mahdollisimman hyvissä ajoin. Eli ennen kuin puhutaan vielä mistään diagnooseista, niin jotta me pystytään sitten suojaamaan sitä kehitystä ja ehkä just siihen tää meidän aineisto parhaimmillaan pystyykin.

<Venla> Joo, että nimenomaan voidaan suojata sitä kehitystä ja suunnata sitä semmoiseen hyvään suuntaan, eikä sitten hoitaa myöhemmin, kun on jo enemmän ja monimutkaisempia haasteita.

<Riikka> Joo.

<Venla> No sitten voidaankin ehkä luontevasti siirtyä siihen, että minkälaista tukea olisi hyvä olla ja ehkä voidaan lähteä liikkeelle semmoisella kysymyksellä, että miksi ylipäätään tämmöinen kehityksellinen tutkimus on tärkeää tässä ajassa, mitä me nyt eletään.

<Riikka> No, mä voin vaikka yrittää, toi on tosi iso ja hirveän tärkeä kysymys, mut mä ajattelen, että just se, että me ymmärrettäisi, että meidän pitää riittävällä tavalla ymmärtää niitä lapsen yksilöllisiä eroja kehityksessä, jotka kuuluu siihen, siis että lapset on yksilöllisesti hyvin erilaisia ja meidän pitäisi tarjota semmoisia kasvuolosuhteita, semmoisia ympäristöjä, jotka mahdollistaa näitten yksilöllisten erojen huomioimisen ilman, että mennään minnekään diagnoosi tai tänne kenttään, vaan se kuuluu normaaliin lapsen elämään ja lapsien välisiin eroihin. Eli meidän pitäisi rakentaa sellaisia kasvuympäristöjä, jotka huomioisi nää lapsen yksilölliset tarpeet ja ehkä nyt tässä ajassa on ehkä syytä olla huolissaan kun mietitään digilaitteiden runsasta käyttöä ja kaikkia ehkä haasteita, mitä saattaa olla joissakin varhaiskasvatusyksiköissä tai kouluissa nimenomaan sen suhteen, että ei välttämättä ole mahdollisuutta siihen yksilölliseen huomioimiseen, niin sen takia se on myös hyvin ajankohtainen.

<Elina> Mä oon aivan samaa mieltä Riikan kanssa, että nämä keinot, millä me voidaan tukea varhaista kielen kehitystä, niin ne liittyy tämmöisiin ihan perushyvinvointivaltion palveluihin, joiden mureneminen on varmasti monen pelko, että siinä missä me rapautetaan tätä meidän hyvinvointivaltiota, niin riski voi olla näitten heikompien polkujen toteutuminen näinä vaikeusdiagnooseina, joiden hoito sitten on huomattavasti hankalampaa ja kalliimpaa, ja se, että me menetetään nää ihmiset tämmöisinä rakentavina yhteiskunnan jäseninä ja ehkä vielä joudutaan vankilaolotkin kustantamaan, niin se on erittäin ikävä, ikävä skenaario.

<Riikka> Tosta on pakko jatkaa, kun se on niin tärkeä asia. Että perusrakenteista huolehtiminen on, on tosi oleellista. Eli se, että me turvataan lapsiperheiden hyvä arki, eli sinne mahdollisimman lähelle arkea tarvitaan, tarjotaan semmoista tukea ja apua, että semmoinen liiallinen kuormittuneisuus saadaan vähennettyä ja sitten varhaiskasvatuksessa pidetään huolta meidän mahtavasta varhaiskasvatusjärjestelmästä, että siellä on riittävästi aikuisia, riittävän pienet ryhmät ja se pysyy laadukkaana, koska me taas FinnBrainissä on pystytty sekin osoittaa, että siellä varhaiskasvatuksella itsessään voi olla hyvin suojaava merkittävä rooli, mut se tietenkin edellyttää, että se on laadukasta ja sama tietenkin sitten koskee myös koulua ja lasten iltapäivätoimintaa ja sitten joka sektorilla ja varmaan tästä näkövinkkelistä, mistä me Elinan kanssa katsotaan, niin nimenomaan sinne perustasolle ja niihin perusasioihin riittävästi resursseja.

<Venla> Tosi tärkeitä pointteja just näistä hyvinvointiyhteiskunnan rakenteista ja perustason palveluista ja sain juuri sen, mitä tällä johdattelevalla kysymykselläni tästä ajasta hainkin ja tästä tulikin jo vastausta tähän mun seuraavaan kysymykseen, joka olisi just ollut tästä, et mikä se viesti olisi esimerkiksi päättäjille, mikä voisi olla FinnBrain näiden osatutkimusten viesti. Ja varmaan se on just tätä, et pidetään kiinni näistä perustason palveluista, jotta voidaan aloittaa se tuki ja tarjota sitä tukea jo varhaisessa vaiheessa, jossa sillä saadaan sit semmoinen oikeasti suuntaa muuttava vaikutus.

<Riikka> Kun me tunnistetaan nää ilmiöt mahdollisimman varhain ja annetaan sitä tukea mahdollisimman varhain, niin silloin me pystytään ennaltaehkäisemään ylisukupolvisia tämmöisiä riskikehityksiä ja sit todellakin suojaamaan sitä yksilön toimintakykyä ja hyvinvointia. Ja sillä on siis todella iso merkitys niinku Elina tuossa hyvin kuvasi. Ehkä se, mitä FinnBrain tuottaa, niin myös se, että meillä ne kasvuympäristöjen pitää olla semmoisia, että me pystytään tarjoamaan sille kullekin perheelle ja kullekin lapselle juuri sitä, mitä mitä he tarvii, ja se useimmiten edellyttää nimenomaan semmoista perustasolla tapahtuvaa tukea.

<Venla> Joo, joo. Todella tärkeiden asioiden äärellä ollaan siis tosi hyvää keskustelua, ja tosi tärkeitä asioita on tässä noussut esiin ja mistä ollaan juteltu. Sit voitaisiin ehkä siirtyä vähän kohti tulevaisuutta. FinnBrain on nyt viisitoistavuotias ja tosi paljon ollaan jo saatu tuloksia ja tosi paljon ollaan tehty näiden vuosien varrella, mutta mites sitten seuraavat 15 vuotta? Mihin suuntaan te ajattelette, että tässä kielen kehitys ja sitten kehityspsykologian tutkimusten puitteissa ollaan seuraavaksi menossa. Onko teillä jotain tämmöisiä mitä haluaisitte vielä selvittää tässä?

<Elina> Nyt me on näitä kehityspolkuja identifioitu jo, niin mun kannalta todella mielenkiintoinen aspekti on, että mihin nää lapset päätyy, mihin minkäkinlainen polku johtaa koulun jälkeen, mimmoisiin jatkokoulutuspaikkoihin ja mimmoisiin ammatteihin näitten seuraavien vuosien aikana.

<Riikka> Joo, että tietenkin nuoruusikähän on ihan hirveän keskeinen kehitysvaihe ja aivoissakin tapahtuu tosi isoja muutoksia ja moni näistä kehityspoluista, mitä me tässä kuvataan, niin ne voi lähteä myös aika yllättäenkin ihan toisenlaiseen suuntaan, ja sen takia se on tosi tärkeä kehitysvaihe, et sen takia tullaan ihan varmasti tekemään tutkimusta myös siinä nuoruusvaiheessa, ja se on tosi kiinnostava, mut sit tietenkin myös toi, mitä Elina sanoi, että sitten myös se aikuisuus, että minkälaisia valintoja nää yksilöt sitten tekevät. Mut sit hei, mä haluaisin nostaa myös toisen tason, että vähän, et mistä haaveilee, niin se, mistä me ei olla vielä hirveästi puhuttu, että näissäkin osatutkimuksissa tietenkin taustalla on iso tutkimusryhmä, joita vaan minä ja Elina koordinoidaan, eli meillä on kehityspsykologisessakin osatutkimuksessa on noin viisitoista tutkijaa, muun muassa Venla Huovinen, ja niin se, jos mä mietin, että mitä seuraavaksi, niin kyllä tosi iso osa tätä työtä on se, että ohjaa ja tukee niitä nuoria tutkijoita sillä omalla tutkijapolullaan, niin sitten se seuraava vaihe on myös se, että on kiinnostavaa nähdä, et mitä nää nuoremmat tutkijat, jotka sitten lähtee tekemään omaa tutkimusta, ehkä myös hyödyntäen meidän aineistoa, niin mitä kaikkea he lähtee tekemään, ja mä näen, että yksi semmoinen tärkeä tehtävä itsellänikin on nimenomaan tukea heitä sillä omalla polullaan. Et varmasti tulen itsekin jatkamaan ja tulee uusia ideoita, mutta sit mä luulen, että nää meidän muut tutkijat sitten vielä, vielä ihan erityisellä tavalla.

<Elina> Kyllä veit sanat suustani, Riikka. Kielentutkimuksen puolellakin on kymmenen pintaan väitöskirjatutkijoita ja innolla odotan sitä, että he on täysivaltaisia itsenäisiä tutkijoita ja jatkaa tätä eteenpäin.

<Venla> Jep, eli kaiken kaikkiaan silleen, nyt kun me ollaan tutkittu sitä lasten kehitystä, et mitä kaikkea siellä kehityksen aikana tapahtuu ja saatu sieltä sitä tietoa, niin kohta voidaankin alkaa sitten siirtyä siihen, että mihin minkäkinlainen kehitys sitten johtaa tiivistetysti. Sit toisaalta teidän tehtävänä on kasvattaa ja kouluttaa meistä itsenäisiä tutkijoita, jotka jatketaan tätä työtä. Väitöskirjan tekeminenhän tarkoittaa opiskelua tutkijaksi.

<Riikka> Tää on niinku kehityspsykologia monella levillä.

<Venla> Joo, eli paljon on takana, paljon on edessä. Vähän tossa aiemmin puhuttiin siitä, et mikä voisi olla FinnBrain viesti päättäjille, mut sitten puhutaan tämmöisestä tutkimuksen yhteiskunnallisesta merkityksestä, mut sit jos mietitään ihan tätä tutkimusmaailmaa, niin mitkä on sitten terveiset rahoittajille, perheille, näille tahoille, jotka mahdollistaa tätä tutkimusta.

<Riikka> Ihanaa Venla kun kysyt. Mä aloitan noista perheistä, eli tätähän siis, meillä ei olisi mitään ilman meidän sitoutuneita perheitä, vanhempia ja lapsia, ja ei löydy sanoja kuvaamaan sitä kiitollisuutta, mitä me koetaan siitä, että perheet toistuvasti tulee meidän tutkimuskäynneille, jotka osa ainakin on aika pitkiä ja voi olla välillä vähän raskaitakin, niin se, me arvostetaan sitä ihan valtavan paljon, ja me käytetään kyllä aika paljon tai tosi paljon aikaa siihen, että me yritetään tehdä niistä käynneistä kuitenkin sillain mahdollisimman mukavia ja huolehtimaan siitä, että myös perheet ja lapset saa niistä paljon irti. Eli iso kiitos.

(Alkujingle)

<Venla> Tervetuloa FinnBrain juhlavuospodcastin pariin. Mä olen Venla ja toimin tämän podcastin hostina. Tänään me keskitytään lastentautien osatutkimukseen, josta meillä onkin vieraana kaksi kokenutta tutkijaa. FinnBrain lastenlääkärin osatutkimuksessa selvitetään, miten perinnölliset tekijät ja varhaiset ympäristövaikutukset sekä raskauden aikana että syntymän jälkeen vaikuttavat lapsen terveyteen ja riskiin sairastua pitkäaikaissairauksiin kuten astma, allergiat, toistuvat infektiot, ylipaino ja erilaiset kiputilat. Tutkimuksissa on tarkasteltu lasten terveyttä 5 vuoden iässä ja koko perheen terveyttä

9 vuoden iässä. Käynneillä on kerätty monipuolisesti näytteitä, verta, ulostetta, hiuksia, limakalvonäytteitä ja huonepölyä. Näiden avulla tutkitaan muun muassa immuunijärjestelmän toimintaa, aineenvaihduntaa, mikrobiston koostumusta, sisällön mikrobialtistusta sekä perimä ja geenien säätelyä. Osa näytteistä myös pakastetaan tulevia tutkimuksia varten. Muistutuksena taas, jos haluat ensin kokonaiskuvan koko FinnBrain-tutkimuksesta, meidän aiemmin julkaistu infojakso on hyvä paikka aloittaa. Kiva kun olet mukana kuuntelemassa. Mennään jakson pariin.

(Välijingle)

<Venla> Ja mulla on täällä tänään vieraana lääketieteen tohtori ja lastentautien erikoislääkäri Laura Korhonen.

<Laura> Moi.

<Venla> Ja sit lääketieteen dosentti ja lastentautien erikoislääkäri Paula Tähtinen.

<Paula> Moi.

<Venla> Ihan mahtavaa, että te ootte päässyt tänään vieraaksi tähän podcastiin.

<Laura> Kiitos kutsusta.

<Paula> Kiitos.

<Venla> Voitaisiin ihan alkuun lähteä liikkeelle siitä, että jos te haluaisitte kertoa, että miten te ootte päätynyt FinnBrainiin tutkijoiksi.

<Laura> Joo, No, mä voisin aloittaa, kun mä oon tosiaan. silloin ihan heti alkuun tullut mukaan, valmistui lastenlääkäriksi kaksituhattakymmenen, ja siinä sitten kun olin valmistunut lastenlääkäriksi, niin mietin vähän, että mitä nyt sitten tämän erikoistumisen jälkeen ja kävin keskusteluja mentorini Jussi Mertsolan kanssa, joka kertoi, että tänne Turun seudulle on nyt tulossa tämmöinen syntymäkohorttitutkimus ja hän tosiaan niin ehdotti, että se voisi olla semmoinen hyvä paikka. Hän sanoi, että niillä on rahaa, että he oli saanut nyt sen alkurahoituksen ja sinne etsittiin tutkijalääkäriä. Ja mietin, että joo, kuulostaa ihan hyvältä. Itse olin selviytynyt lastentaut erikoistumisesta niin, että en ollut tehnyt tutkimustyötä, mikä oli vähän harvinaista siihen aikaan, mutta itse koin, että jotenkin tämä kliininen työ, ihan lastenlääkärin työ on se kaikista mielenkiintoisinta, että antaa muitten ihmisten tehdä tutkimusta. Mutta sitten tosiaan ajattelin, että joo, et tutkijalääkäri, että on siellä pitämässä niitä tutkimusvastaanottokäyntejä, niin sehän on tavallaan vähän lääkärin työtä ja Sitten tosiaan tulin mukaan ja Susanna Kortesluoman kanssa rakennettiin ne ensimmäisen vuoden tutkimuskäynnit niin, että ensimmäinen oli siinä kolmen kuukauden iässä ja sitten oli kuuden kuukauden iässä ja vuoden ja kahden kuukauden iässä. Ja siinä sitten kun nämä lähti käyntiin, niin aloin miettiä, että no toisaalta nyt vaikuttaisi kyllä semmoiselta ryhmältä, että tässä voisi olla ehkä ihan kiva tehdä se väitöskirja. Et jotenkin tuli semmoinen olo siitä sitten, kun kuunteli muiden tutkimussuunnitelmia ja ihan sitä koko FinnBrain tutkimussuunnitelmaa, että tulee varmaan olemaan tutkimus, jolla on yhteiskunnallista merkittävyyttä ja tulee vaikuttamaan lasten elämään. Ja ajattelin, että tätäkin kautta tosiaan varmasti voisi vaikuttaa sairauksien ennaltaehkäisyyn ja lasten terveyteen, että siinä mielessä ihan lastenlääkärin työhön kuuluvaa asiaa. Ja myöskin muistan joskus Hassen kanssa keskustelua siitä, että vaikka jotkut ihmiset on aina tai voi olla sammuttamassa tulipaloja, mutta on myös hyvä rakentaa paloturvallisia taloja, elikkä ehkä tää tutkimus on just tämmöistä mistä me pystyttäisiin vaikuttamaan tiettyihin rakenteisiin, niin, että päästään ehkäisemään sairauksien jo syntyä, mikä tietysti on huomattavasti parempi asia kuin sitten, että hoidetaan niitä sairauksia.

<Venla> Totta.

<Laura> Se oli alkuun, FinnBrain oli Verstaalla, mikä oli mun mielestä hauska myös nimi tälle ja siellä meillä oli muutenkin siis kivaa, oli semmoinen ihan kiva tavallaan yhdessä tekemisen henki ja just lähdettiin tätä rakentamaan ja muun muassa Hasse kokkas välillä pastaa, mitä syötiin siellä yhden pöydän ääressä ja tosiaan silloin oli, niin oli ehkä semmoinen parisenkymmentä ihmistä mukana tutkimuksessa, mikä nythän on siis jo huomattavasti isompi porukka. En tiedä, onko siis jo ihan satoja tutkijoita tällä hetkellä ja silloin tavallaan tunsi kaikki FinnBrain tutkijat, niin nyt todella voi sanoa, että en tunne, en ole ehkä kaikkea edes koskaan tavannut.

<Venla> Joo, se on kyllä ihan hirveästi on laajentunut koko projekti. Minkälaisia sun työtehtävät tai minkälaisia asioita sä tällä hetkellä teet FinnBrainissa?

<Laura> Tällä hetkellä me Paulan kanssa ohjataan kahta väitöskirjaa, elikkä meillä on väitöskirjaohjattavina Satu Ranne, lastenlääkäri, ja sitten on Rebekka Santala, joka on nyt juuri valmistunut lääkäriksi ja aloitti itse asiassa tekemään syväriopintoja, elikkä tämmöisiä, kun opiskelet lääkäriksi, niin pitää tehdä joku tämmöinen opinnäytetyö tietystä aiheesta, niin hän tuli sitä tekemään ja innostui sitten siitä jatkaa väitöskirjatyöhön.

<Venla> No entäs sitten Paula, missä vaiheessa sä oot tullut osaksi FinnBrainia?

<Paula> Joo mun ura FinnBrainissä on aika paljon lyhyempi mitä Lauran, eli mä oon tullut FinnBrainiin mukaan vuonna 2022. Eli silloin juuri Laura aloitti Sadun kanssa tän väitöskirjaprojektin ja hän pyysi itse asiassa mua mukaan toiseksi ohjaajaksi. Mä oon itse tehnyt tutkimusta erityisesti lasten infektiotauteihin liittyen, niin jo noin kahdenkymmenen vuoden ajan, eli sillä tavalla oli aiemmin jo kokemusta tutkimuksesta, ja olin kyllä seurannut FinnBrainia sivusta ihaillen voin sanoa, eli silloin jo sitten tiesin, että FinnBrain on tosi iso kohortti, ja siinä vaiheessa jo oli hyvinkin paljon tutkijoita mukana ja tiesin, että se on tämmöinen moniammatillinen hyvin monelta eri näkökantilta, näkökulmasta lapsen terveyttä tutkiva kohortti, eli ei oikeastaan tarvinnut hirveän kauan miettiä sitten siinä kohtaa, kun pyydettiin mukaan. Ja yksi myös tärkeä asia, mikä vaikutti tähän omaan päätökseen ja mukaan lähtemiseen, oli se, että Laura kehuu, että täällä on tosi hyvä porukka ja töissä on kivaa, ja se on aina mulle ollut semmoinen tärkeä asia myöskin, eli tutkimustyön täytyy olla kivaa, kaiken muunkin työn. Ja nyt mä olen tosiaan kahden väitöskirjatutkijan ohjaajana. Nykyään näissä väitöskirjoissa on sillä tavalla, että on yleensä ainakin kaksi ohjaajaa, joissain useampikin ohjaaja, niin, niin olen näissä FinnBrain projekteissa sitä kautta mukana ja sitten kaikkien muitten lastenlääkäreiden kanssa myös sitten suunnitellaan tulevia tutkimuksia ja tulevia käyntejä, että sillä tavalla myös sitten tässä lastentautien osaprojektissa.

<Venla> Joo. Te ootte molemmat myös lastentautien erikoislääkäreitä, niin haluatteko te kertoa ihan vaikka nopeasti, että teettekö te myös jotakin ihan potilastyötä tällä hetkellä?

<Laura> Joo, elikkä mulla on virka tuolla Turun yliopistollisessa keskussairaalassa, on siellä lasten veri- ja syöpäsairauksien yksikössä töissä.

<Paula> Ja mä olen sitten taas lasten infektio-osastolla TYKSissä, siellä osa-aikaisesti ja sit myöskin yliopistolla toimin kliinisenä opettajana, eli tarkoittaa sitä, että mä opetan lastentautien kurssia lääketieteen opiskelijoille, et se on kanssa vielä noin puolet mun työajasta.

<Venla> Tosiaan on ollut moneen kertaan puhetta, niin FinnBrainissä on monia eri osatutkimuksia ja te ootte osa tätä lastentautien osatutkimusta. Mä ajattelin, että voitaisiin ehkä jutella vähän siitä, että minkälaiseen vähän tarpeeseen tai mihin kysymykseen tää lastentautien osatutkimus on perustettu. Mitä on semmoisia isompia kysymyksiä, mihin tässä osatutkimuksessa nimenomaan pyritään vastaamaan?

<Laura> FinnBrainin nettisivuillakin on tavallaan tämmöisenä ydinlauseena siinä heti alussa, että FinnBrain-tutkimus, miten ympäristö ja perimä vaikuttavat lapsen kehitykseen, niin lastentautien näkökulmasta voi ajatella, että me taas tutkitaan sitä, miten perimä ja lapsuusiän ympäristö vaikuttaa lasten sairauksien kehittymiseen. Ja sitä kautta voidaan löytää tosiaan tämmöisiä uusia mekanismeja niitten sairauksien taustalla ja miten sitten mahdollisesti niihin voisi vaikuttaa ja voitaisiin ehkäistä sairauksia. Ja FinnBrainissä mun mielestä nyt hyvänä asiana tässä meidän lastentautien osatutkimuksessa on se, että meillä on tutkimuksen kohteena tämmöiset sairaudet, mitkä on aika tavanomaisia lapsilla, ja voidaan ajatella, että nää on vähän myös tämmöisiä pitkäaikaissairauksia, kuten astma ja ruoka-aineallergiat, allerginen nuha, toistuvat infektiot, ylipaino ja tosiaan myös tämmöiset erilaiset kipuoireet. Ja nämä on myös monelta osin tämmöisiä lastentauteja, mitä ehkä nyt tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että niitten esiintyvyys on kasvussa, vai mitä sä, Paula, ajattelet?

<Paula> Joo ja FinnBrainissa nimenomaan on hyvä, sanoin jo aiemmin, että katsotaan hyvin monelta. eri näkö- näkökantilta sitä asiaa. Eli tässä on just se hieno asia, että meillä on, paitsi että meillä on ihan jo sieltä raskausaikana seurantaa, niin on myös lapsen syntymästä lähtien, niin myös lapsesta hyvin monessa eri ikäpisteessä seurattu eri asioita. Aika harvoin missä lääketieteen asiassa on silleen, että yksi asia johtaa toiseen ja me ollaan tämmöisiä psykofyysisiä kokonaisuuksia, eli myös se, mitä tapahtuu vaikka aivojen sisällä, niin vaikuttaa moneen tällaiseen mitattavassa olevaan asiaan, vaikka sydämen sykkeeseen ja muuhun, niin tässä otetaan hyvin ne näkymät huomioon.

<Laura> Joo, ja se on mun mielestä ollut just yksi asia, mikä mua kiinnosti tässä FinnBrain-tutkimuksessa, että se on ehkä vähän semmoinen länsimaisen lääketieteen kompastuskivi, että välillä mennään hyvin tavallaan tietopohjaisesti, vaikka tosiaan ihmiset ovat psykofyysisiä kokonaisuuksia ja on hyvä huomioida, että myös näillä esimerkiksi, mitä FinnBrainissa on paljon tutkittu näitä. äidin raskaudenaikaisia tai äidin raskaudenaikaista psykologista stressiä, niin sillä voi olla vaikutusta lapsen terveyteen, et nää on myös tämmöistä vähän tai aika uuttakin tutkimustietoa, että siinä mielessä myös hieno projekti olla mukana, että ollaan tavallaan uusien asioiden äärellä.

<Venla> Sä Paula mainitsit tuossa, että on kerätty sitä dataa sieltä raskausajasta ja sitten lasten kasvun varrelta monesta eri ikäpisteestä, niin haluaisitteko te kertoa vähän tarkemmin semmoista konkretiaa, että miten, mitä käytännössä tarkoittaa, että kerätään dataa lapsilta tässä lastentautien osatutkimuksessa?

<Paula> Mä voisin oikeastaan antaa tässä kohtaa vielä puheenvuoron Lauralle, joka on ihan konkreettisesti ollut siellä keräämässä sitä alkuvaiheen aineistoa.

<Laura> Joo, et tosiaan tuossa alussa oli puhetta, niin oli ne kolmen kuukauden kuuden kuukauden ja vähän yli yhden vuoden ikäpisteet, missä lapsista kerättiin verinäytteitä ja oli limakalvonäytteitä, mistä muun muassa tutkittiin viruksia ja sitten oli tosiaan syljestä on mitattu kortisolia ja on ollut hiusnäytteitä ja sitten on ollut kakkanäytteitä. Ja tän lisäksi on ollut kyselylomakkeita, tai niillä kyselylomakkeilla on sitten vanhempien ja lasten terveystietoja kerätty ja myös tämmöistä hyvinvointia ja psyykkistä hyvinvointia. Ja tässä viisivuotispisteessä, niin siinä on ollut tämmöinen ihan kanssa erillinen lastenlääkärikäynti, ja sit mun mielestä on hyvä asia, että nyt tässä kun on ollut se yhdeksänvuotispiste, niin siinä lapset on sitten jo itse päässyt myös vastaan näihin tutkimuskysymyksiin, että se on, mitä nyt odotetaan kanssa, että päästään sitten katsomaan niitä tuloksia.

<Paula> Joo, se on kyllä tässä ollut hienoa tällä tavalla myöhemmin mukaan tulleena ja vähän ulkopuolelta tulleena, niin kun ollaan ideoitu erilaisia tutkimuskysymyksiä, että tämäkin olisi hirveän mielenkiintoista katsoa ja näin, niin aina jos joku idea tulee, niin aika usein se vastaus on, että joo, kyllä meillä on näytteitä jo pakkasessa tai et kyllä me ollaan tää jo kysytty, eli on hirveän paljon kerätty aineistoa, mitä kukaan ei ole vielä ehtinyt hyödyntämään, että se kantaa sitten pidemmälle myöskin, ja varmasti usean vuoden vuosikymmenienkin ajan, niin voidaan hyödyntää tätä kaikkea tietoa, mitä on kerätty.

<Venla> Joo, pengottavaa kyllä riittää ja että vaikka sitä dataa ja näytteitä ja kaikkea on olemassa, niin sitten vielä se, että sitä tekee oikeasti niitä tutkimuksia ja alkaa vastaamaan niihin kysymyksiin.

<Paula> Kyllä, joo, ja sitten samaa samoja. näytteitä tai samoja tutkimustuloksia, mitä siellä on ollut vaikka just verinäytteistä, niin niitä voidaan hyödyntää moneen eri tutkimuskysymykseen, koska just näin kun oli puhetta, niin se ei ole aina vaan yhdensuuntainen asia, vaan voi vaikuttaa moneenkin tekijään.

<Venla> Joo, ja minkä tyyppisiä asioita on kysytty vaikka 9-vuotiailta lapsilta suoraan nyt tässä?

<Laura> Eli yksi on tosiaan niitä kipuoireita.

<Paula> Joo, siinä esimerkiksi saatetaan kysyä lapselta, että onko sulla ollut viimeisen viikon aikana tai viimeisen kuukauden aikana päänsärkyä, ja sitten he vastaa siihen. Ja näitä sitten kun kysytään monelta lapselta ja vähän monesta eri aikaväliltä, niin silloin niitä voidaan yhdistää ja löydetään sieltä esimerkiksi sellaisia lapsia, joilla on toistuvaa kipuoiretta, eli on vaikka vähintään kerran kuukaudessa joku kipuoire. Ja se on semmoinen, mikä vaikuttaa, jos ajatellaan perheiden arkea, niin niin jos lapsi on vähintään kerran kuukaudessa ihan kunnolla kipeä ja sen takia vaikka pois koulusta, niin niin se on aika merkittävä osa ja myös tärkeä tutkia, että mitkä mahdollisesti olisi sitten johtanut siihen.

<Venla> tästä, et on aika, et ei ole semmoista, et on yksi tietty syy, josta seuraa joku tietty sairaus tai oire, niin haluatteko te vähän kertoa siitä, että millä tavalla on tehty yhteistyötä vaikka muiden osatutkimusten kanssa tässä lastentautien osalta?

<Laura> Ollaan tosiaan psykologien kanssa tehty yhteistyötä, liittyen äidin tähän raskaudenaikaiseen psykologiseen stressiin ja samoin myös isien stressiä on psykologista stressiä on tutkittu, ollaan tehty yhteistyötä Susanna Kortesluoman kanssakin, että on kerännyt näitä kortisolin näytteitä ja tosiaan tutkittu sitten, että miten sen meidän kortisolistressihormoni, niin onko, että jos lapselta on mitattu näitä kortisolipitoisuuksia, niin onko se yhteydessä sitten johonkin vaikka kivun kokemiseen, niin se on yksi tämmöinen mielenkiintoinen tutkimuskysymys, mitä nyt parhaillaan tässä juurikin tutkitaan. Nää tulee nyt ainakin ensimmäisenä mieleen.

<Venla> Joo. Mennäänkö sitten vähän tarkemmin siihen, että minkälaisia tuloksia on jo saatu? Tässähän on kuitenkin ehditty tätä, juhlitaan viidettätoista vuotta. Totta kai se matka on tosi pitkä siitä, että kun on näitä tutkimuskäyntejä ja kerätään sitä dataa siihen, että oikeasti meillä on jotain tuloksia, mut niitäkin on jo olemassa, niin haluaisitteko te nostaa joitain semmoisia teidän mielestä jotenkin tärkeimpiä tai kiinnostavimpia tai muuten vaan jotenkin mieleenpainuvia tuloksia, mitä nyt on saatu?

<Laura> Mä voisin nyt vaikka aloittaa näistä oman väitöskirjan tuloksista, elikkä tosiaan mä tutkin sitä äidin raskaudenaikaisen psykologisen stressin yhteyttä lasten toistuviin infektioihin, ja silloin sitten kun tosiaan väittelin ja oli lehdistötiedote, niin huomasin, että kyllä tää oli tämmöinen asia, mikä mediaa kiinnosti, että ihan myös haastateltiin useampaan lehteen. Ja siinä oli tosiaan se meidän löydös se, että kun aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että päiväkotihoito, sisarusten lukumäärä, imetyksen, lyhyempi kesto ja vanhempien tupakointi esimerkiksi lisää tätä infektiosairastuvuutta, niin myös se äidin raskaudenaikainen psykologinen stressi oli yhteydessä siihen, että lapsella on lisääntynyt riski sairastaa toistuvia infektioita. Ja isien kohdalta myös ollaan tutkittu tätä ja siellä tuli semmoinen löydös, että isien masennusoireet oli yhteydessä siihen lapsen kohonneeseen riskiin sairastaa toistuvia infektioita ja siinä kyllä tämmöisenä välittävänä tekijänä oli myös ne äidin oireet. Itsenäisempänä tekijänä oli isän parisuhdetyytyväisyys, että se näytti myös olevan yhteydessä tähän kohonneeseen riskiin, että lapsi sairastaa toistuvia infektioita, elikkä tämmöinen huonompi parisuhdetyytyväisyys niin, että ei ollut niin tyytyväinen parisuhteeseen. Ja useinhan tietysti ne isän ja äidin oireet saattaa olla jonkin verran yhteyksissä toisiinsa, koska kuitenkin se parisuhde on semmoinen ensisijainen, mistä sitä psyykkistä tukea saa, niin tietysti omalta puolisolta, niin siellä arjessa.

<Venla> Niin. Joo, mitä sä ajattelet, et mistä nää tulokset kertoo tosi kiinnostavaa, että vaikka isän parisuhdetyytyväisyys vaikuttaa sit siihen lapsen infektioihin.

<Laura> Joo, ja sitähän me ollaan just aina näissä julkaisuissa pohdittu, että osa voi olla tietysti tämmöistä ihan käyttäytymistä, elikkä sitten voi olla, että lähdetään ehkä herkemmin lääkärin vastaanotolle hakemaan sitä tukea vaikka just tämmöisessä lapsen, että kun lapsi on kipeä, että mitä nyt pitäisi tehdä, ja sekin on aikaisemmin osoitettu, että tosiaan, että mitä useammin menet lääkärin vastaanotolle, niin sitä todennäköisemmin voit saada esimerkiksi diagnoosin korvatulehduksesta ja saada sen antibioottihoidon. Mutta sitten me ollaan myös tutkittu ja mietitään ja tullaan tutkimaan, että voiko siellä olla myös tämmöisiä ihan fysiologisia mekanismeja, elikkä esimerkiksi just sitä, että silloin kun on sitä psykologista stressiä, niin äidillä on kortisolitasot korkealla ja se voi vaikuttaa siihen myös lapsen tavallaan miten meidän vastustuskyky kehittyy. Ja isien suhteen tiedetään, että sitten voi olla myös meidän geenien toimintaa säätelee tämmöiset epigeneettiset tekijät, elikkä tavallaan vähän, että miten jotkut geenit menee päälle ja toiset ehkä ei mene päälle ja sitten taas ajatellaan, että hormonit, kortisoli voi olla tämmöinen epigeneettinen tekijä, mikä sitäkin kautta voi ajatella, että voi tulla Siis se isien vaikutus myös voi olla, että ei tule pelkästään sen perheen käyttäytymisen kautta, vaan myöskin siinä voisi olla ihan tosiaan tämmöinen epigeneettinen mekanismi, mitä sitten myös vielä FinnBrainissähän tutkitaan näitä asioita. Ja niin kuin Paula sanoi, että nää asiat on harvoin tällä tavalla yksinkertaisia tai mustavalkoisia, että varmaan mä ajattelen, että kyseessä on monen tekijän summa, ja se on aina kanssa hyvä muistaa, että harvat näistä asioista sitten on kuitenkaan semmoisia, että ne vaikka sanelee sitten loppuelämäksi sitä lapsen terveyttä, että sitten myös meidän lapsi kehittyy ja ympäristötekijät vaikuttaa siihen lapsen kehitykseen, elikkä myös voi olla myöhemmin tämmöisiä suojaavia tekijöitä ja näitä asioita voidaan muuttaa toiseenkin suuntaan, et ei oo tosiaan semmoinen, että lapset kehittyisi niin, että sitten mitä siellä sikiöaikana on tapahtunut, niin se määrittää sen, että sun loppuelämän terveyden, vaan sitten on monia muita asioita, mitä tulee myöhemmin.

<Venla> Joo. Mikään ei ole sillä lailla lukkoon lyötyä.

<Paula> Joo ja toi on ihan tärkeä asia ja myös sillä tavalla lohdutuksen sanana, elikkä se peli ei ole menetetty, vaikka sitten ihmisillä saattaa olla erinäköisistä syistä just esimerkiksi tämmöistä psykologista stressiä raskausaikana, niin ei se peli ole menetetty siinä, vaan monet muutkin tekijät siihen vaikuttaa. Mutta kyllä tää on hirveän mielenkiintoinen ja just nää mekanismit myös siellä taustalla, että tää on oikeastaan yksi syy, minkä takia mä lasten infektio tutkijana, niin kiinnostuin ja lähdin mukaan, että olin seurannut just Lauran väitöskirjatyötä kuitenkin siinä ja nää on sellaisia, mitä ollaan aika usein lastenlääkäripiireissä keskusteltu ja mietitty, et et semmoinen tuntuma ihan siellä käytännön työssä on, että että jollain tavalla tämmöiset erilaiset stressitekijät ja vanhempien kuormittuvuus tuntuu vaikuttavan siihen, että myös lapset sairastaa paljon. kaikki pikkulapset sairastaa infektioita, mutta sitten on joitain perheitä, mistä tuntuu, että on aika hankalakin infektiokierre ja siellä voi olla myös niitä, että sitten jos on jo valmiiksi muitakin stressitekijöitä, niin silloin se lapsen infektiokierre vielä sitten myös siihen päälle, niin on aika, aika raskasta perheelle. Ja silloin sitten toivotaan, että saataisiin esimerkiksi lääkärin vastaanotolta sitä apua. jotain keinoja vähentää niitä.

<Venla> Joo. Ja just tää, että et tietenkään mikään ei ole sillä lailla, että ei ole tarkoitus pelotella, että tässä nyt on ihan valtavat riskit, mut just korostaa sitä, miten tärkeätä se on se perheiden tukeminen ja raskausaikana tukeminen ja se siihen stressiin avun saaminen kuormittavaan elämäntilanteeseen.

<Laura> Näin on, että valitettavasti se on näin, varsinkin kun puhutaan nykyään paljon rahasta, että sitten tarvitaan tämmöisiä konkreettisia osoituksia, että et hei, että oikeasti näitäkin asioita, että jos kiinnitetään neuvolassa enemmän huomiota perheen psyykkiseen hyvinvointiin ja mietitään siinä kohtaa jo, että miten näitä perheitä voisi tukea, niin se on, sillä on merkitystä myöhemmin juuri vaikka siihen, että lapsi ei sairasta niin paljon infektioita, vanhempien ei tarvitse olla niin paljon poissa töistä, et tavallaan myös tarvitaan osoitusta siitä, että näillä asioilla on merkitystä, että ei ole kyse pelkästään tämmöisistä pehmeistä arvoista, vaan oikeasti tosiaan nämä on asioita, mihin joka tapauksessa olisi hyvä kiinnittää huomiota.

Ja tosiaan näistä meidän tuloksista, niin voisi vielä nostaa Emma Puosin väitöskirjatutkimuksen tuloksia, mikä tässä nyt ihan hiljattain Emma väitteli ja sai myös mediahuomiota nämä hänen, hänen tulokset siitä, että tänne äidin raskaudenaikainen psykologinen stressi oli yhteydessä kohonneeseen riskiin lapsen saada ruoka-aineallergioita imeväisiässä ja hengityksen vinkumistaipumukselle taaperoiässä sekä astmalle ja ei-atooppiselle astmalle leikki-iässä. Ja tosiaan Emman ohjaajana toimi lastenlääkäri Minna Lukkarinen, joka on ollut taas pystyttämässä tätä 5-vuotispistettä nyt, mistä kanssa alkaa nyt sitten tulemaan uusia julkaisuja uutta tutkimustietoa.

<Paula> Joo, ja tämäkin on mielenkiintoinen, koska myös sitten infektiot ja astma on yhteydessä jollain tasolla, eli sen me tiedetään, että myös esimerkiksi toistuvat infektiotkin saattaa altistaa tietynlaiselle astmalle myöhemmin. Ja oikeastaan tästä voisi jatkaa sitten vielä, eli nyt puhuttiin äidin raskaudenaikaisesta psykologisesta stressistä ja infektioista ja atopiasta, mut nyt sitten kun me mennään sinne viiden vuoden ikäpisteeseen, niin niin siinä sitten ollaan jo kysytty vanhemmilta esimerkiksi heidän arviota lapsen kivusta ja siitä sitten lähti tämä Satu Ranteen väitöskirjaprojekti, missä me ollaan Lauran kanssa molemmat ohjaajina. Ja se oli vähän jatkumo Lauran omalle väitöskirjalle, ja siinä lähdettiin katsomaan, että onko sillä raskaudenaikaisella stressillä vaikutusta siihen, kuinka paljon lapsella on kipuoireita viiden vuoden iässä. Ja mielenkiintoista oli, että myös siinä me löydettiin yhteys. Eli jos äidillä oli ollut raskauden aikana esimerkiksi ahdistusoireilua, niin se lisäsi lapsen kipuoireilua viiden vuoden iässä. Ja tässä kohtaa puhutaan kipuoireesta sillä tavalla, että oli esimerkiksi päänsärkyä tai vatsakipua. Tämmöinen vatsakipukin on aika yleinen oire jo alle kouluikäisillä lapsilla ja usein johtaa aika laajoihinkin selvittelyihin, kun meidän täytyy tietenkin poissulkea, ettei ole mitään tämmöistä sairautta siellä taustalla. Mutta hyvin harvoin sieltä itse asiassa löytyy mitään selkeä elimellistä syytä, vaan se jää aika semmoiseksi, puhutaan usein esimerkiksi toiminnallinen vatsaoire, että sieltä ei löydy mitään sairautta taustalta, mutta kuormittaa perhettä ja myös terveydenhuoltoa. Nää kipuoireet tietenkin. Ja nyt sitten seuraavia tutkimuskysymyksiä on muun muassa se, että onko esimerkiksi sitten näillä pikkulapsivaiheen infektiokierteillä, niin onko sillä yhteyttä sinne kipuoireiluun myöhemmässä vaiheessa, että onko ne esimerkiksi ne samat lapset, joilla on ollut sitä infektiokierrettä, niin onko heillä myös niitä kipuoireita. Tää on semmoinen, mitä me tällä hetkellä just selvitetään ja varmaan tässä lähivuosina tulee lisää tuloksia näistä.

<Venla> Joo. Noi on kyllä ihan tosi tärkeitä, ja tässä kaikessa korostuu tää sen raskaudenaikaisen tai varhaisen stressin merkitys tosi monenlaiselle oireilulle myöhemmin.

<Paula> Kyllä ja silleen tää on FinnBrain aikanaan rakennettu, et se on ollut tosi hienosti nimenomaan niiltä tutkijoilta, jotka siellä ihan alkuvaiheessa on ollut mukana, että tässä on osattu ottaa tämmöinen pitkän linjan näkökulma ja se, että on päästy sieltä ihan alkuraskaudesta jo seuraamaan sitä perheen hyvinvointia. Joo, se on ainutlaatuista, että sitä tietoa. Ja ehkä tutkimusnäkökulmasta voisin tässä vielä nostaa sen, että puhutaan, että tää on tämmöinen jotain prospektiivinen eli etenevä tutkimus sen suhteen, elikkä on myös tutkimuksia, että voidaan kysyä, että onko sulla ollut stressiä raskausaikana silloin, kun lapsi on vaikka viisivuotias ja se ei oo tietenkään ihan niin luotettavaa tietoa siinä kohtaa, että tässä on niin, että ne asiat on kysytty silloin, kun ne tapahtuu ja sitten seurataan niitä myöhempiä juttuja, niin se tekee siitä luotettavampaa myös siitä tiedosta, että ei oo tämmöistä muistiharhaa, että jotenkin muistelisin, jos esimerkiksi lapsi sairastuu vakavasti, niin silloin helposti ehkä vanhemmat miettii, että onko jotain asioita, mitä olen tehnyt raskausaikana tai mitä on tapahtunut silloin, ja ne nousee sieltä esille. Mutta tässä sitten taas se on niin, niin tällä tavalla objektiivisesti mitattu kuin vaan mahdollista.

<Venla> Tuleeko teillä muu mieleen muuta vielä semmoisia tuloksia, mitä haluaisitte nostaa tässä jotenkin esiin?

<Paula> Paljon projekteja koko ajan on, varmaan kokonaisuuksina nämä.

<Venla> Joo, on ne tärkeimmät. No vähän tossa sivusittekin jo sitä, että mikä merkitys tämän tyyppisellä tutkimuksella on, että oikeasti voidaan konkreettisesti osoittaa. Et sellainenkin asia kuin raskaudenaikainen stressi on jopa siis tämmöinen säästökohde. Siihen kannattaa panostaa, joo. Tuleeko teille mieleen jotain muuta, et minkälaisia jotenkin semmoisia laajempia merkityksiä tai vaikutuksia tämmöisellä tutkimuksella on, vaikka lapsiperheiden elämään tai ihan yhteiskunnallisesti.

<Laura> Näin mä ajattelin, että on merkittävää tosiaan oli aikemmin aikaisemmin puhe, että nää on tämmöisiä aika yleisiä lapsuusiän sairauksia, mitä me tutkitaan. Ja se, että tämä tulokulma on näin uusi, että muistan juuri silloin, kun FinnBrain-tutkimusta lähdettiin tekemään, niin silloin itse asiassa tämmöisiä samantyyppisiä tutkimuksia ei juurikaan ollut siis ihan maapallonlaajuisesti, että oltiin tosi siinä alussa ja toisaalta vähän ihmeellistä, koska, ajatellen, että tämmöisestä stressioireet tai stressi on aika yleistä tällä hetkellä tässä meidän modernissa yhteiskunnassa, että näin nyt muistan, että psykologit on minulle kertoneet, että jopa neljäsosalla ihmisistä on jonkinasteisia ahdistusoireita, masennusoireita ehkä hiukan vähemmällä, mut et kuitenkin meidän jollain tavalla yhteiskunta, missä eletään, niin on selvästi ruokia ahdistuneisuutta ja se on itse asiassa tämmöinen aika yleinen terveysongelma tällä hetkellä, että on hyvä, että sitä nyt tutkitaan ja pystytään sillä tavalla miettimään, että miten tähän pystyttäisiin vaikuttamaan. Ja tää tuo mun mielestä just lastentautien tutkimusnäkökulma tähän näkyväksi sitä, että näillä asioilla tosiaan on merkitystä ihmisten psyykkisen hyvinvoinnin, sillä, että kiinnitetään huomiota ehkä sitten psyykkiseen hyvinvointiin.

<Venla> Et se ei oo vaan sitä semmoista subjektiivista hyvinvointia, että ihmisillä olisi parempi olla vaan, että sillä on oikeasti konkreettisia vaikutuksia terveyteen, somaattiseen terveyteen.

<Laura> Kyllä.

<Paula> Juuri näin, että oikeastaan kuten Laura toi esille, niin psyykkinen oireilu on, on lisääntynyt ja ahdistusoireilu, ja nyt jos me katsotaan esimerkiksi näitä koululaisterveyskyselyjä, niin siinä myös nuorten ahdistuneisuusoireilu on lisääntynyt. Eli tähän tarvitaan enemmän ja enemmän myös jatkossa resursseja, että me pystytään tukemaan. nuoria vanhempia ja nuoria siinä jo ennen perheen perustamisvaiheita. Toinen ehkä asia, mitä mietin, että on otettu myös huomioon esimerkiksi tää tämmöinen luontosuhde, mikä on muuttunut viime vuosina paljon ja näissä myöskin tässä lastentautienkin osatutkimuksessa on myös sitä asiaa tutkittu, tehty yhteistyötä muiden maiden tutkimusryhmien kanssa. Tämmöinen, että kuinka paljon vietetään aikaa metsässä ja miten se vaikuttaa esimerkiksi siihen, että tuleeko vaikka näitä allergisia sairauksia, niin se on kanssa yksi semmoinen tällä hetkellä aika kiinnostava tutkimusaihe.

<Laura> On ja tosiaan tässä FinnBrainissa on niin monen eri, tai, on moniammatillinen, niin on sitten just on näitä ravitsemusasioita ja on imetystä ja siihen liittyviä asioita kanssa on aika tarkasti nyt kirjattu ylös ja sitten meillä on myös näitä sosiologeja ollut mukana tässä tutkimuksessa, et se on tavallaan hienoa, että me pystytään tässä hyvin monelta kannalta tutkimaan ja miettimään tosiaan, että mikä tässä nyt on semmoinen vaikka asia, mikä nyt tuntuu vaikuttavan eniten, mikä sitten voisi olla se, mihin ensimmäisenä kiinnitetään huomiota, niin niin siinä mielessä on kyllä hieno hanke on.

<Paula> Ja täytyy sanoa, että tutkijanakin tässä on oppinut tosi paljon, et se on myös tutkijalle tosi palkitsevaa, että on tämmöinen moniammatillinen ryhmä. että, että ollaan opittu sellaisia asioita, mitä voi myös hyödyntää jopa ihan siinä käytännön lääkärin työssä. Eli on kyllä oppinut paljon ravitsemuksesta ja myöskin sitten just esimerkiksi tämmöisestä psyykkisestä hyvinvoinnista ja, ja siihen vaikuttavista tekijöistä, että niitä voi hyödyntää ihan siellä vastaanotolla perheiden kanssa. Niin hyödyntää sitä tutkimustietoa oikeasti käytännössä. Joo, ja se on, se on tämän tutkimustyön suola kaiken kaikkiaan. Mä luulen, että monet lääkärit, jotka tekee tutkimusta, niin nimenomaan haluaa yhdistää ne molemmat, että toisaalta se käytännön lääkärin työ, missä me nähdään, mitä asioita perheet nostaa esille vastaanotolla, mitkä on heidän arkeen merkittäviä asioita, niin sitten taas, jos meillä on aineisto, jota me voidaan hyödyntää siihen, että me tutkitaan niitä vähän syvemmin niitä mekanismeja, niin se on tosi hyvä lisä. Joo ja sen ehkä nyt jos vielä saa kehua tätä. Mä koen, että mä voin aika objektiivisesti kehua tätä koko FinnBrain aineistoa, mutta siis myös ihan kansainvälisesti niin tosi arvostettu aineisto. Ja siitä suuri kiitos kuuluu suomalaisille perheille, jotka siis jaksaa täyttää kyselykaavakkeita ja käydä vastaanotoilla, että Suomi on aika ainutlaatuinen tämmöisen ison seurantatutkimuksen suhteen, että en tiedä kovin monta muuta maata, jossa on näin hyvät prosentit siinä, että kuinka moni perhe jatkaa tutkimuksessa. Meillä on muihin projekteihin liittyen välillä kysytty, että miksi perheet on mukana tutkimuksessa ja se yleisin syy on se, että he haluaa auttaa muita, mikä on kanssa aika hellyttävää sen suhteen, että koska eihän tästä välttämättä heidän omalle lapselle ole konkreettista hyötyä, mutta sitten he haluaa, että he voi olla mukana siinä tutkimuksessa niin, että muut perheet voisi joskus hyötyä niistä tuloksista.

<Venla> Joo, toi on kyllä tosi jotenkin ihana, ihana syy olla mukana ja varmasti myös antaa semmoista merkitystä, että et tekee itse jotain merkityksellistä myös sillä, että osallistuu, koska sehän on se kaikista yksi merkittävimmistä asioista, joka tätä mahdollistaa.

<Paula> Ilman perheitä ei olisi tämmöistä tutkimusta, eikä meillä olisi tätä työtä.

<Venla> Varsinkin kun kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, vapaaehtoista on osallistuminen. Tässä on tullut ilmi tosi paljon asioita, mitä on saatu jo selville FinnBrain aineistolla ja näissä tutkimuksissa, niin mites sitten jatkossa? Nyt on 15 vuotta kohorttielämää takana. Miten sitten, jos ajatellaan jopa silleen seuraavat 15 vuotta. Nyt on just valmistunut tää yhdeksänvuotiaiden lasten aineisokeruupiste. Mitä sillä datalla tehdään ja mitä muuta dataa vielä kerätään?

<Laura> Tosiaan tämä yhdeksänvuotispiste on nyt valmistunut, ja siinä meidän osalta on juuri nämä kipuoireilut ja kipukysymykset ollut nyt tai on meidän mielenkiinnon kohteena, joista nyt sitten saadaan tosiaan tietoa siitä, että lapset on itse vastanneet näihin kipukysymyksiin. Ja toinen, mikä on mun mielestä ollut tärkeä, mitä me oltiin silloin miettimässä näitä kysymyksiä, niin oli nää koulupoissaolot ja mahdollisesti niihin vaikuttavat asiat, että se on kanssa semmoinen, mitä lastenlääkärin arjessa näkyy, että et sit saattaa olla just usein kipuoireet, koulupoissaolo kyllä on semmoisia, mitkä yhdistyy, niin se on semmoinen mun mielestä mielenkiintoinen kanssa, mistä nyt sitten saadaan varmaan jotain tuloksia ja vastauksia jatkossa.

<Paula> Joo, ja juuri näin, että nyt kun yhdeksänvuotiaana he on sit jo koululaisia ja he pystyy hyvin paljon kertomaan itse myös siitä jopa siitä omasta psykologisesta jaksamisestaan ja oireilusta myöskin. Ja sitä kautta pystytään nyt sitten, kun on, meillä on samoista lapsista sieltä ihan syntymästä asti tietoa, niin voidaan myös seurata, että onko se niin, että ne samat haasteet esimerkiksi jatkuu sillä samalla lapsella, vai onko niin, että sieltä tulee uusia asioita, mitkä sitten nousee esiin. Ja todennäköistä on, että osalla jatkuu ja sitten taas osalla voi jopa helpottaa esimerkiksi just ne viisvuotiaana todetut kipuoireet, että sitten enää kouluiässä ei olekaan. Ja mä ajattelisin, että pidemmän päälle myös toivottavasti perheet jaksaa jatkaa seurannassa. Yleensä teini-ikä on semmoinen, mitkä kaikki ainakin me vanhemmat, joilla on teini-ikäisiä lapsia tiedetään, että se on semmoinen haaste motivoida lapsia ja nuoria mihin tahansa, mutta mut se, että jos he jaksaisi vielä käydä käynneillä ja täyttää niitä kyselyitä ja ehkä sitten jossain vaiheessa nää FinnBrain lapset on myös itse vanhempia. Eli silloin meillä on sitten jo useamman sukupolven ajalta seurantatietoa, että kyllä mä ainakin toivon, että rahoitusta riittää ja innostusta riittää sillä, että saadaan seurattua sitten ihan oikeasti vielä jopa ihan vuosikymmenien taakse.

<Laura> Kyllä. Ja tosiaan oli tässä aikaisemmin puhetta siitä, että on myös näitä suojaavia tekijöitä, niin se auttaa tutkimaan niitä sitten, kun meillä on tosiaan tämmöiset pidemmät seuranta-ajat, että nähdään, et mitkä sitten on tosiaan, että on ollut voinut olla jotain haasteita jossain kohtaa tai jotain sairautta jossain kohtaa ja sitten tilanne on korjaantunut, niin pystytään sitten myös tutkimaan sitä, että et mitkä sitten on ollut näitä tekijöitä, mitkä onkin sitten muuttanut tätä suuntaa paremmaksi.

<Paula> Joo, ja meillä Turussa on useampi vähän vastaavanlainen tämmöinen seurantatutkimus ja tämmöisiä erilaisia väestötutkimuksia on ja FinnBrain on myös näissä yhteistöissä mukana, eli se, että jos on jotain vaikka harvinaisempia sairauksia tai harvinaisempia tapahtumia, mitä ei välttämättä ole kovin monta yhdessä aineistossa, niin sit me pystytään myös yhdistämään tiettyjä asioita näistä aineistoista ja sitä kautta sitten saadaan semmoista, puhutaan tilastollista voimaa, eli meillä on isompi isompi porukka, jossa sitten näitä harvinaisempiakin tapahtumia on, niin se on, on myös semmoinen varmasti tulevaisuuden tärkeä tutkimusaihe ja tapa.

<Venla> Joo. Ihan todella innostavia ja kiinnostavia tulevaisuuden suunnitelmia ja et voitaisi oikeasti seurata vuosikymmeniä samoja ihmisiä eri elämänvaiheissa ja sit myös tää näkökulma, minkä Laura mainitsit tuosta suojaavien tekijöiden löytämisestä, niin on kanssa ihan hirveän arvokasta, että jos löydettäisiin sellaisia, koska niitäkin on. Riskitekijöiden lisäksi kyllä ehdottomasti. Olisiko teillä jotain semmoista viestiä, mitä te haluaisitte kertoa jotenkin perheille tai päättäjille tästä kaikesta?

<Paula> Mä voisin sanoa oikeastaan sen, kun me ollaan nyt puhuttu stressistä ja se on semmoinen, mitä myös tosiaan ihan käytännön lääkärin työssä näkee, niin ehkä semmoinen viesti perheille, että luottakaa siihen omaan vanhemmuuteenne ja eläkää sitä arkea ihan sillä tavalla normaalisti, että nykyään tietoa tulee joka suunnasta ihan hirveästi, ja se voi myös aiheuttaa ahdistusta, kun tuntuu, että kaikki pitää tehdä juuri oikein, mutta suurin osa kuitenkin pystyy ihan sillä omalla käytännön järjellä toimimaan ja hoitamaan niitä omia lapsiaan ja huolehtimaan heidän terveydestään. Ehkä semmoista rentoutta.

<Laura> Joo, ja tosiaan kaikilla on varmasti elämässä stressaavia jaksoja pikkulapsi arkeen kuuluu stressaavia jaksoja sillä tosiaan ei tarvitse ajatella, että et voi ei, että nyt me ollaan jotenkin varmasti aiheutettu jotain lapsen terveydelle tälleen, et sekin kuuluu elämään ja tosiaan myöhemmin sitten taas tulee erilaisia elämänjaksoja. Ja tosiaan puhuttiin tai Paula tuossa aikaisemmin kiitteli perheitä, niin on hienoa, että ihmiset osallistuu tämmöisiin tutkimuksiin ja sitä kautta sitten saadaan tietoa ja pystytään toivottavasti rakentamaan parempaa huomista ja päättäjille tämmöinen viesti, että Suomessa tehdään laadukasta hyvää tutkimusta ja nää tutkimustulokset on sillä tavalla kyllä valideja tai et näitä kannattaa lukea ja miettiä, että mitä tämmöiseen tutkimustietoon perustuen, minkälaisia päätöksiä teemme sitten rakennettaessa tätä yhteiskuntaa tulevaisuudessa.

<Paula> Ja rahoittajille tietenkin terveisiä, että toivotaan, että jatkatte tämän FinnBrain-projektinkin rahoitusta, että ilman rahoittajia aika suuri osa on yksityisiä säätiöitä esimerkiksi nykyään, niin se on myös tosi arvokasta lukea sieltä puolelta.

<Venla> Joo. Sieltä tuli hyviä terveisiä ja tosiaan myös päätöksiä olisi hyvä tehdä tälleen ei-lyhytnäköisesti vaan pitkittäistutkimuksen pohjalta kauaskantoisesti. Vau. Tässä onkin tullut nyt tosi paljon infoa FinnBrainista ja varsinkin nyt tietenkin lastentautien osatutkimuksesta. Onko teillä mielessä jotain tän, tietysti Lauralla todella pitkän FinnBrain uran varrelta ja sit Paulalla vähän lyhyemmän. Tuleeko teille jotain mieleen jotain hauskoja jotenkin muistoja näiltä vuosilta, mitä on päässyt osana FinnBrainia kokemaan?

<Laura> yksi semmoinen hauska muisto, mulla oli siitä suht alkuajoilta, että FinnBrainissähän on ollut koko ajan mukana tutkijoita ulkomailta, mikä on kyllä kanssa rikastuttanut tätä tutkimuksen tekoa, niin meillä oli yksi Intiasta oleva tutkija, joka sitten tuli mukaan, tämmöisillä on käyty purjehdusreissuilla myöskin aika useasti, ja hän saapui, ja sit oli vähän semmoinen, ei niin, ei mikään tämmöinen kaunis kesäilta, vaan vähän tämmöinen sateinen ja myrskyisämpi päivä, mutta oli päätetty lähteä kuitenkin purjehtimaan. Niin hän saapui semmoinen kertakäyttö sadetakki päällä sinne ja sit vielä sattui käymään niin, että ajauduttiin vähän karille vähäksi aikaa… Niin hän oli sen jälkeen hyvinkin sillä tavalla otettuna tästä suomalaisesta kokemuksesta, että hän on ”all I can think of was Titanic”. Mutta kyllähän tuli uudestaan purjehtimaan.

(Alkujingle)

<Venla> Tervetuloa FinnBrain juhlavuosipodcastin pariin. Mä olen Venla ja toimin tän podcastin hostina. Tänään me keskitytään aivokuvantamisen osatutkimukseen yhdessä kahden senioritutkijan kanssa. FinnBrainin aivokuvantamiseen keskittyvässä osatutkimuksessa erityisenä mielenkiintona on selvittää, miten aivojen rakenne ja toiminnat liittyvät lapsen neuropsykologiseen kehitykseen. Tutkimme myös, miten vanhempien raskaudennäköinen terveys ja muut varhaiset elämäntilanteet vaikuttavat aivojen rakenteeseen ja toimintaan. Muistutuksena taas, että jos haluat ensin kokonaiskuvan koko FinnBrain-tutkimuksesta, niin meidän aiemmin julkaistu infojakso on hyvä paikka aloittaa. Mahtavaa, kun oot mukana kuuntelemassa nyt jakson pariin.

(Välijingle)

<Venla> Meillä on tänään vieraana senioritutkijat Saara Nolvi ja Jetro Tuulari. Tervetuloa.

<Saara> Kiitos.

<Jetro> Kiitos kiitos.

Haluisittekste tähän alkuun esittäytyä meidän kuulijoille, vaikka Saara, sä voit aloittaa?

<Saara> Joo, eli mä oon, mä oon Saara Nolvi ja FinnBrain tutkimuksessa kehityspsykologisen osatutkimuksen toinen, toinen johtaja, tutkija tällä hetkellä, ja taustaltani olen psykologi ja toimin senioritutkijana sitten myös tuolla psykologianokopedian laitoksella Turun yliopistossa.

<Jetro> Joo, ja minä olen Jetro Tuulari, oon lääkäritaustainen aivotutkija ja FinnBrainissä olen sitten tuon aivokuvantamisen osatutkimuksen vastuuhenkilönä.

<Venla> Mä luulen, että meidän kuulijat tosi mielellään kuulisi myös, että minkälainen on ollut teidän molempien polku FinnBrainiin. Kuinka kauan te olette ollut mukana ja miten te ootte tänne päätynyt.

<Jetro> Mulla taisi tulla vuosi yksitoista täyteen ihan hiljattain, että mä oon aika alkuvaiheesta päässyt mukaan. Ja niin niin semmoisessa vaiheessa, kun oikeastaan se aineiston keruu, missä kohorttia ikään kuin ja raskausaikana rekrytoitiin, niin se oli ikään kuin päättymässä, elikkä hieman ennen sitä ikään kuin raskausajan rekrytoinnin päättymistä, niin oon päässyt mukaan. Vuonna kaksituhattaneljätoista mä aloitin ja kaksituhattaviisitoista sitten väitöksen jälkeen ikään kuin aloitin sitten ihan tositoimissa ja säännöllisemmin olemaan tutkijana.

<Venla> Joo eli sä oot ollut sieltä ihan tosi alkuvaiheista ja niin oot Saara säkin, eikö niin?

<Saara> Joo, että mä itse asiassa olen muistaakseni rekrytoitunut tähän hankkeen pariin 2012 syksyllä ja aloittanut oman väitöstutkimuksen tekemisen vuonna 2013, eli mitä siitä tulee sitten jo kolmetoista vuotta. Ja oon ollut tosiaan itse ensimmäinen tässä hankkeessa väitellyt tutkija ja sit sen myötä jatkanut tutkimustyötä sit väittelemisen jälkeen, ja silloin muistan, kun mä aloitin, niin meillä oli tosiaan tää kehityspsykologinen osahankeseuranta alkamassa ja myöskin sitten aivotutkimukset oli suunnitteilla muistaakseni, vai oliko just alkaneet ensimmäiset mittaukset, et sellaisessa kohdassa tulin mukaan.

<Venla> Eli teillä on tosi kattava kuva FinnBrainistä vuosien varrelta. Mitäs teidän työnkuvaan kuuluu tällä hetkellä ja miten se on ehkä muuttunut tässä vuosien varrella?

<Jetro> Hyvin mielenkiintoinen kysymys. Varmaan tässä on hyvä kertoa siis tutkijan ura on yleensä ikään kuin väitöskirjavaiheessa, niin se voi hyvinkin painottua niin, että siinä tehdään voittopuolisesti ikään kuin sitä tutkimustyötä, mitä varmaan kaikki ajattelee ensimmäisenä, elikkä istuskellaan ja tehdään omia analyyseja ja kirjoitetaan ja muuta ja tietenkin sitten väitöksen jälkeen on varmaan hyvin monenlaisia polkuja, mutta siinä korostuu sitten erilaiset ikään kuin yhteistyöprojektit ja projektihallinta ja myös sitten ikään kuin toisten opinnäytteiden ohjaus, eli näinpä oikeastaan on sitten nää viimeksi mainitut, niin minunkin ikään kuin semmoista päätyötä, että, niinpäin ehkä enemmän, että tämmöinen senioritutkija joutuu kaivamaan erikseen aikaa, jos haluaa tehdä omaa tutkimusta.

<Saara> Niin ei mulla oikeastaan hirveästi tuohon lisättävää, toi oli ihan hyvä kuvaus varmaan myös omasta urapolusta tähän saakka. Ehkä semmoisen voisin lisätä tohon, että kun jos katsoo tätä asiaa vielä vähän sieltä kehityspsykologisen aineiston vinkkelistä, niin meillä on, no itse asiassa se koskettaa myös aivotutkimusta, niin meillä on muutama vuosi sitten alkanut tällainen huippuyksikköhanke tai FinnBrain-tutkimus osaltaan on myös mennyt mukaan, tai päässyt mukaan, tällaiseen huippuyksikkötutkimukseen, missä sitten me tehdään yhteistyötä myös Jyväskylän yliopiston kanssa ja siihen liittyen kerätään kuten ennenkin niin aineistoa, mut et siihen liittyy ehkä aika paljon sellaista, että työ painottuu sen hankkeen yhteistyöhön sitten ja se on tuonut vähän uudenlaisia näkökulmia sitten tähän perusseurantaan, vaikka samaa tutkimusta paljolti tehdäänkin. Mutta kyllä, allekirjoitan noi Jetron ajatukset, että ei ehkä enää niinkään paljon sitä ihan omaa työtä tehdä, vaan hyvin paljon enemmän sitä muiden työn edesauttamista ja tukemista ja sen tyyppisiä asioita tällä hetkellä.

<Venla> Joo, sit voitaisiin siirtyä puhumaan vähän tästä meidän aivokuvantamisen osatutkimuksesta, joka on nyt sitten uusi osatutkimus näissä meidän jaksoissa. Tuosta kehityspsykologisesta osatutkimuksesta meillä onkin jo yksi jakso aiemmin, niin haluaisitko sä Jetro kertoa meidän kuulijoille, että mihin tarpeeseen tää osatutkimus on syntynyt, mihin kysymyksiin on vähän pyritty tai lähdetty vastaamaan.

<Jetro> Tää on hyvin mielenkiintoinen kysymys. Ehkä voidaan lähteä tän koko hankkeen nimestä FinnBrain siinä se brain elikkä aivot on vähän puolisko koko nimestä, että jos mä oon oikein ymmärtänyt, niin se aivot on ollut ikään kuin ihan keskeinen ikään kuin tämmöinen mitattava asia ja mielenkiinnon kohde ihan alusta alkaen. Mä oon itse päässyt tietenkin olemaan mukana sitten ikään kuin ihan osassa näitä  vauvamittauksia  ja  sitten  myöhemmissä  ikäpisteissä  me  ollaan  tehty  kolmevuotiaille aivosähkökäyrämittauksia ja yhdeksänvuotiaille niitä uudestaan ja sitten viisi ja noin yksitoistavuotiaille tehdään niitä MRI- mittauksia. Nää menetelmät on tietenkin hyvin erilaisia. EEG tai tää aivosähkökäyrä mittaa aivojen toimintaa pääosin ja sitten magneettikuvantamisella voidaan ikään kuin mitata aivojen rakennetta hyvinkin tarkasti ja sitten myöskin aivojen toimintaa. Eli ja tää aivokuvantaminen on ehkä sellainen mielenkiintoinen osatutkimus meillä, että tää on ajateltu, ja ainakin minä oon sitä koettanut suunnitella semmoiseksi, että se sopisi ikään kuin yhteen kaikkien muiden osatutkimusten kanssa. Eli aika usein sillä lailla, että jos meillä on vaikkapa kysymys äidin hyvinvoinnista raskausaikana ja miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen, niin silloin yritetään suunnitella niin, että pystytään ikään kuin käyttämään niitä meidän aivokuvantamisen aineistoja siihen, että voidaan sitä aivojen kehitystä mallintaa jotenkin. Ja sit jos on toinen esimerkki, esimerkiksi joku vaikka verestä määritetty biologinen parametri, niin senkin yhteyksiä aivojen ikään kuin rakenteeseen ja toimintaan voidaan mitata. Eli jotenkin varmaan semmoinen kaikkien kaveriosatutkimus, niin semmoisena sitä voisi ehkä jotenkin mallintaa tai kuvata.

<Saara> Joo. Jos mä voin tuohon lisätä vielä, niin varmaan kuitenkin se, mitä sanoit Jetro, että se aivokysymyshän on ollut siellä yksi semmoinen tärkein asia alusta lähtien, että miten lapsen, ja sitten myöhemmin nuoren aivot kehittyy, ja sit ehkä siihen on ajateltu, että nämä muut osatutkimukset pystyy tuottamaan sitten sen, että mitä merkitystä sillä on, että esimerkiksi vaikka psykiatriset oireet tai lapsen kehitys, psykologinen kehitys, niin se on semmoinen tärkeä asia, joka sit merkitsee myöhemmän elämän kannalta, ja se on kiinnostanut tässä hankkeessa alusta alkaen, että mitkä esimerkiksi aivoihin liittyvät mekanismit sitten on siellä taustalla ja selittää sitä, että miten se lapsen kehitys etenee esimerkiksi. Toki on muitakin, esimerkiksi terveys, mutta että tää on varmaan ollut semmoinen ihan lähtöhypoteesi tai kysymys siellä.

<Jetro> Ja ehkä voi jatkaa vielä tähän, että tavallaan sitten, jos miettii tätä kehityspsykologiaa, siis sinällään siihen kuuluu valtavasti kaikkia asioita ikään kuin tunnetaitoja ja sitten on ihan taitoja, mitä voi mitata vaikkapa, että oppii kävelemään tai puhumaan tai jotain muuta. Eli tavallaan tää on kuitenkin semmoinen tutkimuskenttä, missä on varsin vähän kansainvälisesti aivokuvantamistutkimuksia, ja siinä on tavallaan sitten ihan tämmöisen tavanomaisen kehityksen ja lapsen ikään kuin taitojen ja aivojen ominaisuuksien yhteyksiin ihan valtavan hienot mahdollisuudet meidän aineistolla tehdä töitä. Eli sit tavallaan on tämmöisiä ehkä soveltavia kysymyksiä, mutta on paljon tämmöistä, mitä voidaan tutkia. Oikeasti on mielenkiintoista tietää, että mitkä asiat aivoissa vaikkapa mahdollistaa puhetaitojen kehittymisen tai sen, että lapsella on jotkut tietyt taidot tai ominaisuudet.

<Venla> Joo, eli siis ihan tämmöisistä jopa perusasioista puhutaan, että miltä näyttää aivoissa silloin, kun oppii puhumaan esimerkiksi.

<Jetro> Joo, me ei ihan näin, näin hienoa me ei ole saatu aikaiseksi. Toi vaatisi tämmöinen tutkimus sen, että mitataan varmaan sitten joka kuukausi tai jopa viikoittain lapsia silloin, kun he oikeasti alkaa puhumaan. En tiedä, että tämmöistä aivotutkimusta olisi saatu edes tehtyä koskaan, että se on todella haastavaa tietenkin. Mutta ehkä enemmän sillä tavalla, että kun me tiedetään, että vaikka kielitaidoissa on jonkunlaista vaihtelua, niin me nähdään myöskin, että mikä sitä vaihtelua aivoissa selittää, että tämmöisiä vastauksia me pystytään paljonkin tekemään.

<Venla> Mitä sä ajattelet Jetro, et minkä takia tää on näin harvinaista, että on tämmöisiä pitkittäisaineistoja, missä on sekä aivokuvia että kehityspsykologista dataa esimerkiksi.

<Jetro> Varmaan ensimmäinen syy on se, että nää mittaukset on varsin haastavia, elikkä tässä vaaditaan lapsen yhteistyötä ikään kuin koko sen mittauksen ajan, elikkä ihan pienet vauvat on tavallaan aika helppoja, koska he nukkuu valtaosan päivästä, niin nää mittaukset tehdään unen aikana. Suurimmat haasteet on tietenkin silloin, kun lasta ei ikään kuin hänen kanssaan ei voi vielä sopia mistään eikä muuta, elikkä tämmöiset ikä kuudesta kuukaudesta neljään kautta viiteen ikävuoteen, niin ne on ikään kuin niitä haastavimpia, koska nää aivokuvantamismittaukset on usein semmoisia, että aikuisille ne on helppo tehdä, annetaan ohjeita, että ole paikalla, älä tee mitään ylimääräistä ja mieti sitä tai tätä ja lapsen kanssa näitä ei tietenkään voi sillä tavalla ikään kuin toteuttaa, että varmasti se käytännön syy on ikään kuin se ihan ensimmäinen. maailmassa on kovin vähän tämmöisiä paikkoja, mitkä on ikään kuin erikoistunut nuorten, ihan nuorten lasten mittauksiin. Ja vähän harmittavaisesti siellä aika moni paikka on sitten, koska tämä on haastavaa, niin he saattaa keskittyä vaikkapa ikävuoteen yksi, eikä ikään kuin mene sen oman osaamisalueensa. ulkopuolelle, että tämmöiset pitkittäiset aineistot on senkin takia hyvin, hyvin arvokkaita. Sitten taas jos miettii tämmöisiä tutkimuksia kuin FinnBrain ja vastaavia tutkimuksia maailmalla, niin meillä on sitten se ongelma, että kun me opitaan vaikkapa nyt tekemään viisivuotiaiden MRI-mittauksia, niin sitten meidän tutkittavat ei koskaan enää uudestaan viisivuotiaita, elikkä tavallaan meidän pitää koko ajan oppia uutta näiden ikäpisteiden mukana, elikkä siinä on sekin on käytännön haaste, mikä on ihan todellinen ja varmasti siis hankaloittaa sitä, että näitä tämmöisiä oikein tiheitä aikasarjoja, vaikkapa kielen puhumisen oppimisesta on vaikea toteuttaa.

<Venla> Joo. Miten ne on ollut sitten semmoiset konkreettiset keinot? Tuleeko sulla mieleen jotain esimerkkejä, että miten te olette onnistuneet tässä vaikka taaperoikäisten aivokuvantamisessa?

<Jetro> Me tehtiin tosiaan ihan pieni mittaus taaperoiässä ja siinä, mitenkähän se oli noin kaks vuotiaat lapset tuli illalla käynnille syömään iltapalaa ja nukahtivat ja vietiin sinne MRI-kuvantamiseen, mutta lyhyesti kerrottuna, niin siinä oli paljon semmoisia asioita, se meidän kuvantamispaikka joutui remonttiin ja siellä päivitettiin niitä MRI-kameroita. Eli tavallaan siinä käytännön syyt estivät niitten kuvausten jatkamisen. Ja sit seuraava mittapiste, mikä me tehtiin isompana oli viiden vuoden iässä ja se oli sit semmoinen, missä meillä oli oikein hyvä tiimi tutkimushoitaja ja väitöskirjatyöntekijät oli sit yhdessä siellä, elikkä se oli sitten perheet tuli sinne syömään aamupalaa ja ikään kuin lapsen ja perheen tahtisesti sitten käytiin semmoisia tiettyjä asioita läpi. Totuttauduttiin olemaan paikallaan ja käytiin kuvaushuoneessa. Saatiin melkein kaksisataa kuvantamiskäyntiä tehtyä, elikkä semmoinen, se oli hyvin ikään kuin osittain ehkä tutkimuksesta katsottu, että miten muut on tehnyt, mutta aika pitkälle itse kehitetty ja sillä lailla hankala kuvata, kun siinä ei ole oikeastaan semmoista protokollaa, vaan mentiin ikään kuin askel askeleelta lähemmäs sitä kuvantamishetkeä ja joskus se kesti vaikkapa puoli tuntia ja joskus monta tuntia, että tavallaan nimenomaan kertoo siitä, että mentiin ikään kuin lapsen ja perheen ehdoilla.

<Venla> Joo, lapsentahtisesti, et saadaan se onnistumaan.

<Saara> Ja tästähän itse asiassa aivokuvantamisosatutkimuksella on julkaisujakin, että miten tämä saadaan onnistumaan tää kuvaaminen, että se on ihan semmoista arvokasta tietoa itsessään, mitä on karttunut näitten pienten lasten kuvaamisesta, mitä muut tutkijat ja tutkimusryhmät voi hyödyntää.

<Jetro> Joo, tosiaan me tehtiin katsaus tästä aiheesta ikään kuin vaan oppiaksemme, ja tietysti sitten käytettiin sitä ikään kuin ajateltiin, että siitä on muillekin ehkä hyötyä. Ja tässä näkyy kyllä hyvin se, että 0-

, eiku anteeksi, 1-4-vuotiaista ei juurikaan oo kuvantamisaineistoja. Ja vähän harmittavaisesti nää kansainväliset julkaisut keskittyi tämmöisiin asioihin, kun miten jollakin vipstaakilla on saatu kuulonsuojaus siten ja täten paremmaksi. Eli siinä ei oikeastaan kerrottu siitä esivalmistelusta juurikaan, ja se oli tosi harmi. Me pyrittiin itse sitten kuvaamaan, että miten vauvaa voi ikään kuin rauhoittaa kuvantamisen hetkellä, jos hän vaikka sävähtää ja tämän tyyppisiä ikään kuin meidän omasta käytännön kokemuksesta. Mutta siinä kohtaa kun sitä julkaisua kirjoitettiin, niin me ei oltu vielä aloitettu viisivuotiaiden mittauksia, että me pyritään nyt sitten mahdollisimman tarkkaan aina kuvaamaan, mitkä oli ne meidän keskeiset avaimet onnistumiseen.

<Venla> Joo ja toihan just niin kuin sanoit aiemmin tosta, että kun meidän lapset ei oo koskaan enää samanikäisiä, niin sitten se kaikki, mitä on opittu, niin menee johonkin hyötykäyttöön mahdollisesti. joku voi käyttää sitä kaikkea tietoa.

<Jetro> Juuri näin.

<Venla> Sä Jetro aiemmin mainitsit tuosta, että aivokuvantamisosatutkimus pyrkii olemaan vähän silleen kaikkien kaveri, niin miten hyvin tässä on onnistuttu, että kuinka hyvät tämmöiset puhutaan overlapeista, että kuinka paljon on lapsia, joilta on tätä aivokuvantamisdataa ja sitten vaikka tätä kehityspsykologista dataa, että onko siinä onnistuttu, että ne on samoja lapsia, kuinka hyvin?

<Jetro> Tietenkin tutkijana haluaisi, että se on aina täydellistä, mutta on ihan ymmärrettävää, että ei me ja jo käytännön syistä, jos miettii ikään kuin pieniä lapsia perheessä, niin ei he nyt halua ihan joka viikko käydä meidän mittauksissa sitten kuitenkaan. Meillä on todella ihania ja motivoituneita perheitä ollut paljon mukana. Varsinkin näissä aivokuvantamistöissä ja tavallaan sitten varmaan tässä on ikään kuin kaksi semmoista isoa tavallaan mitä pitäisi kuvata ehkä, jos kysyt näistä tämmöisistä, että kuinka paljon on mittauksia ikään kuin sisältäen aivokuvantamisaineistoa ja muuta. Niin siitä ihan kohortin alkuvaiheesta, eli varmaan 0-3-vuotiaista, niin se ikään kuin, että olisi mittauksia molemmista, niin se on hiukan pienempi, että se on hiukan alle puolet meidän aivokuvannetuista. Ja sitten taas viiden vuoden iästä eteenpäin se on melkein täydellinen. Ja tää liittyy ihan käytännön syihin. Nämä osatutkimukset on käynnistynyt hiukan eri aikaan, että niitä ei ole vaikkapa ehditty synkronoimaan. Ja tää on tämmöistä ikään kuin liittyy siihen, että onko henkilöresursseja ja joskus myös siihen, että koska on tippunut apuraha, niin tavallaan, että tässä on tämmöistä ikään kuin varmasti moneen kohorttitutkimukseen liittyy nimenomaan siihen alkuvaiheeseen semmoista, että ikään kuin on paljon kasvua ja tulee uusia avauksia ja sitten ei aina pystytä rakentamaan sitä niin, että kaikista olisi se ikään kuin päällekkäiset mittaukset tai tämmöinen.

<Saara> Niin ja varmaan siinä rekrytoinnissakin me on opittu paljon, että siinä alussa on ollut tietenkin myös vielä vähän ehkä avoinna ja epäselvää se, että kuinka paljon vanhemmat tai perheet lähtee samoihin mittauksiin ja miten se kannattaa esimerkiksi se kutsuminen ja muu järjestää. Että nääkin on semmoisia, niinku, tässä tulee paljon itse asiassa puhuttu sellaisista asioista, mitkä on tosi paljon semmoista tutkijan työhön liittyvää hiljaista tietoa, mikä on itse asiassa todella tärkeätä sen aineiston karttumisen kannalta, mut mitä ei välttämättä opeteta missään oppikirjoissa, että miten nää asiat käytännössä toimii ja miten ne kannattaa tehdä. Että sen tyyppistä tietoa tän hankkeen puitteissa on itse asiassa syntynyt todella paljon et miten, miten tämmöistä isoa kohorttitutkimusta kannattaa tehdä ja se varmaan näkyy myös sitten siinä opitut asiat tossa, mitä Jetro kertoi, että se on parantunut se vastaavuus sitten eri osatutkimusten välillä.

<Jetro> Ehkä tätä voidaan kommenttia vielä laajentaa siihenkin, että tähän on myöskin ikään kuin tutkimuseettinen kysymys, mikä on ihan keskeinen ikään kuin näille meidänkin tutkimuksille haetaan ikään kuin eettisen toimikunnan puolto, joka ikiselle mittapisteelle erikseen. Ja tässä on tavallaan ihan keskeinen ikään kuin pienille lapsille ja nuorille ja lapsille ikään kuin se, että kuinka paljon ikään kuin perhe- perhettä kuormitetaan. Ja siinä pitää ikään kuin haetaan eettinen toimikunta ja hakee, että meillä on ikään kuin tarpeeksi hyvät tutkimusajatukset sille kuormalle, mitä teemme niillä mittauskeinoillä tai vaikkapa ihan kyselylomakkeen lähettämisellä, eli tavallaan siinä mielessä se on ihan keskeinen asia ikään kuin meidän arjen pohdintaan siinä kohtaa, kun vasta mietitään, että käynnistetään joku mittapiste, että tietenkään emme halua kuormittaa ketään liiaksi. Tavallaan silloin kun meitä arvioidaan siellä eettisessä toimikunnassa, niin siinä haetaan nimenomaan semmoista, että onko ikään kuin tutkimuskysymys. kysymyksiin nähden tämä vaikkapa MR käynnillä muutaman tunnin visiteeraaminen viikonloppuisin, niin onko se ikään kuin liikaa? Se on se kysymys. Onneksemme täällä on kuvantamisesta hyvin, hyvin tietoisena oleva, oleva Tuota eettinen toimikunta, että ollaan saatu tehdä hienosti mittauksia.

<Saara> Kyllä, ja toisaalta sitten ehkä mä sanoisin, että tolleen suuressa vertailussa varmaan koskee kaikkia meidän osatutkimuksia, niin meillä on aika hyvin, hyvin tie- tai siis hyvä tietoisuus tällaisista eettisistä näkökohdista, että me todella kyllä mietitään sitä, että mikä on sellainen sopiva ja siinä näkyy varmasti myös se terveydenhuollon alan ja kliinisen puolen tuntemus, mikä aika monella tutkijalla meillä on, että pystytään myös arvioimaan sitä kuormituksen määrää paljon paremmin kuin ehkä varsinkin maailmalla monissa tutkimuksissa ehkä tehdään, et mietitään kyllä todella tarkasti näitä ja uskon, että se myös näkyy siinä, että perheet on tyytyväisiä ja hyvää palautetta tulee näistä meidän käynneistä lähes yksinomaan. semmoista tosi hyvää palautetta, että et mietitään todella paljon sitä lapsen näkökulmaa myös.

<Venla> Jep. Seuraavaksi voitaisiin siirtyä vähän siihen, et mitä kaikkea tuloksia ollaan jo saatu aivojen kehityksestä, miten sä vaikka Jetro vastaisit kysymykseen, että mitä me tiedetään lasten aivojen kehityksestä nyt ?

<Jetro> Aika haastava kysymys. Ehkä mä lähtisin siitä, siitä ikään kuin yhdestä tutkimuksesta vuodelta kaksituhattakaksikymmentäkaksi, missä FinnBrain oli mukana. Eli tavallaan siinä oli kansainvälinen tämmöinen yhteistyöprojekti, missä oli yli sadantuhannen ihmisen aivokuvat ja FinnBrain oli siinä mukana. Ja no, uskallan sanoa, että aika ikään kuin arvokkaana osana, koska meillä oli nimenomaan siitä, tämähän koskettaa koko maailman aivokuvantamisaineistoja ja tosiaan tää varhaisten vaiheiden aineistojen tai kuvien vähyys. Ja siinä kohtaa tavallaan sitten me pystyttiin tuomaan siihen tutkimukseen vauva, taapero ja viisivuotiaiden MRI aineisto, mikä oli tavallaan sitten, vaikka siinä on hurja määrä niitä kuvia, niin valtaosa niistä on tietenkin aikuisista, elikkä tavallaan sitten oma merkityksellinen osa meillä oli siinä työssä. Ja se oli oikeastaan sitten ensimmäinen tämmöinen, ikään kuin aivojen kasvukäyrät luotiin siinä tutkimuksessa, ja tämmöinen ensimmäinen tutkimus missä ikään kuin sitten saatiin aika luotettavasti ikään kuin tietoon se, että missä kohtaa aivot ovat suurimmillaan, elikkä tämmöinen kasvun huippu ja millä tahtia se sitten tavallaan ikään kuin aivojen eri kudososa pienentyy. Ja siinä katsottiin siis harmaan aineen kuorikerrosta, sitten tämmöisiä syvällä aivoissa olevia harmaan aineen tumakkeita ja harmaa aine on siis se paikka aivoissa, missä nämä hermosolut asuu ja ikään kuin kaikki tämmöinen laskenta ja kognitio ja muut kaikki asiat syntyy. Ja sit valkean aineen tilavuus, missä on sitten nää hermosoluja yhdistävät rakenteet. Tämmöiset ikään kuin siinä oli sitten tarkkailun kohteena. Mä oon tavattoman ylpeä siitä, että me päästiin siihen mukaan. Esimerkiksi se kutsu oli jo sinällään mukava saada ja siitä työstä tuli todella hieno. Ja sitten tavallaan muita tämmöisiä, missä ehkä FinnBrain-aineisto on ollut jollain tapaa ehkä edelläkävijä tai auttanut jotenkin uusiin avauksiin, niin on sitten tämmöisiä aivojen toiminnallisia mittauksia, missä me ollaan esimerkiksi käytetty uusia menetelmiä, millä ikään kuin nähdään sitä, että miten aivot kypsyy. Meillä on ehkä semmoinen kysymys, kun meillä on hyvin paljon poikkileikkausmittauksia, niin se tarkoittaa sitä, että samassa ikäpisteessä kuvattuja tutkittavia, niin se semmoinen ikään kuin sen ikäluokan aivojen kypsyysaste, jos me löydetään semmoisia parametrejä, niin me ollaan ikään kuin etsitty niitä ihan muutamia tämmöisiä ikään kuin toiminnallisia mittareita ollaan päästy sitten alustavasti tutkimaan ja näyttämään, että näillä todella on jotain merkitystä, eli ehkä tämmöiset kaksi nostoa voisi ottaa.

<Venla> Joo, tosi hienolta kuulostaa. Sinne jäi nyt tämmöinen cliff hanger, että milloin ne aivot tosiaan ovat suurimmillaan?

<Jetro> Joo, mä voin lyhyesti kuvata sen, elikkä tosiaan aivojen kuorikerros on suurimmillaan noin kuuden vuoden iässä, eli se tulee varsin aikaisin. Aivojen kehityshän on siis ei ole lineaarista, eli se ei marssi samaa tahtia, vaan se on aluksi nopeampaa ja sitten myöhemmin ikään kuin hitaampaa. Tää pätee moneen muuhunkin mittariin, mutta erityisesti kokoon. Eli vastasyntyneillä aivot on noin kolmasosan aikuisten aivojen tilavuudesta. Kaks vuotiailla se on jo melkein 80 prosenttia ja tosiaan se huippu on siellä kuuden vuoden iässä ja sen jälkeen aivojen kuorikerros siis pienentyy. Ja nää syvät harmaa-aineen tumakkeet on sitten 16-18 vuoden kohdassa tää huippu, elikkä ne on suurimmillaan silloin, ja sitten valkea aine 27-30 vuoden iässä, elikkä se selkeästi jatkuu sitten tuon varhaiseen aikuisikään asti. Että jos ajattelee, kun kysytään, että koska aivot kasvaa ja kehittyy, niin voi sanoa, että ensimmäiset 30 vuotta nyt ainakin.

<Saara> Toki tietysti muutoksia aivoissa tapahtuu sitten paljon myöhemmälläkin aikuisiällä, mut ehkä mä ajattelin, että siinä on semmoinen käsitteellinen asia, että kun puhutaan kehityksestä, niin monesti ajatellaan ehkä jotain semmoista, että milloin kehitytään et se plastisuus on suurimmillaan ja semmoinen muovautuvuus. Ja sitten se, mitä tapahtuu jotenkin myöhemmässä aikuisiässä, niin yhtä lailla sekin on kehitystä, mutta se ehkä ajatellaan jotenkin vähän eri tavalla, että sitten ajatellaan jonkunlaisena muun muun tyyppisenä kehityksenä sitten. Tai en mä tiedä, mitä Jetro sanoisi tähän, mutta näin ehkä.

<Jetro> Joo nää on hurjan mielenkiintoisia nää, että kuinka aivojen kehitystä tai tämmöistä. Plastisuus on hyvä sana, tämmöinen muovautuvuus on varmaan se suomennos. Eli tavallaan sitä, että kuinka, meillähän aivot muovautuu jatkuvasti, jos me vaikka opitaan jotain uutta, niin tavallaan siinä on jo tapahtunut joku muovautuva asia, joka on mahdollistanut sen muiston synnin tai asian oppimisen. Eli tavallaan sillain sehän on jatkuvaa, eikä se koskaan sillain terveissä aivoissa oikeastaan häviä. Ja tää koon kasvuhan on sillain vaan mielenkiintoinen, että se ainakin näyttää meille, että kuinka kauan se aivojen rakenne ikään kuin etsii uomaansa. Ja se ei millään tapaa kerro siitä aivojen toiminnasta. Eli tavallaan sit oikeastaan jos haluaa tämmöistä aivojen kehitystä ikään kuin jotenkin oikein hienosti kuvata, niin sehän vaatii sitten vastaavat toiminnalliset mittaukset koko elämänkaaren yli. Tämmöinen työ itse asiassa julkaistiin ihan hiljattain, eli tavallaan sitten tarvitaan monta eri menetelmää, että voidaan näyttää ikään kuin erilaisia aivojen kehityksen aspekteja. Että tää rakenne on tietenkin vaan yksi.

<Venla> Joo, hyvä tarkennus. Ootko sä päässyt Saara hyödyntämään meidän aivokuvantamisdataa sun omissa jutuissa?

<Saara> Joo, oma väitöstutkimus ei sisältänyt aivojen kuvantamiseen liittyvää aineistoa ollenkaan, mutta se oli sellainen asia, mikä mua kiinnosti jo silloin hyvin tutkijan uran alkuvaiheessa. Ja 2018 olin Berliinissä tämmöisen Claudia Bussin tutkimusryhmässä. joka nimenomaan on keskittynyt varsinkin tämmöisten varhaisten raskausajan ja syntymän jälkeisten vaikutusten merkitykseen aivojen kehitykselle, ja siellä varsinkin sitten keskityin aika paljon tämmöisiin aivoihin liittyviin teemoihin ja niihin aikoihin ja oikeastaan vähän ennenkin, niin me aloitettiin sitten yhteistyö. Varsinkin Jetron kanssa tehtiin siihen aikaan yhdessäkin julkaisuja, että tehtiin myös FinnBrain aineistosta julkaisuja, missä yhdistettiin sitten tätä meidän kehityksellistä, kehityspsykologista aineistoa kuvantamisaineistoon. Ja siitä on kyllä tullut, mitä sä äsken katsoit, sanoitko sä, et 27 yhteistä, missä ollaan yhdessä samaan aikaan? Ei ne kaikki toki ole meidän tämmöisiä välttämättä ideoimia juttuja, mutta siellä on aika monta kyl sellaistakin, missä ollaan pystytty hyödyntämään. Et esimerkiksi näitä on nyt useampia tietysti ja niitä on tullut nyt ihan uusiakin, mut että mun oma tutkimusteema keskittyy jotenkin itsesäätelyn kehitykseen, niin silloin jo ihan alussa tehtiin kaksikin työtä. Toisessa me katsottiin tämmöistä - ne oli molemmat itse asiassa vastasyntyneen tästä magneettikuvantamisaineistosta tehtyjä - niin toisessa me katsottiin sitä, et miten tämmöinen vastasyntyneen aivojen valkean aine tai valkean aineen rakenne on tämmöinen mahdollinen herkkyystekijä suhteessa lapsen negatiiviseen reaktiivisuuteen. Eli negatiivinen reaktiivisuus on tällainen temperamenttipiirre, joka tiedetään, et se voi olla tämmöinen riskitekijä, mut se voi myös olla tämmöisen varhaisen herkkyyden indikaattori, eli kertoo jotenkin siitä, että kuinka herkkä se lapsi on ympäristötekijöille. Ja me pystyttiin siis tässä työssä osoittamaan, että mahdollisesti valkean aineen rakenne siellä varhaisvaiheessa ihan syntymän jälkeen voi jotenkin liittyä siihen, että kuinka herkkä se lapsi on esimerkiksi vanhemman masennusoireille suhteessa sitten tähän negatiiviseen reaktiivisuuteen. Ja sit toinen työ, mikä tehtiin yhdessä esimerkiksi silloin jo useampi vuosi sitten, niin oli tällainen, missä katsottiin vastasyntyneen mantelitumaketta. Eli mantelitumakehan on tämmöinen rakenne, joka liittyy moneen asiaan, mutta varsinkin tämmöiseen tunneinformaation prosessointiin. Ja tiedetään myöskin, että se mantelitumakkeen koko on jo siellä aika varhain kehityksessä yksi tällainen mahdollinen tekijä, joka kertoo ehkä ympäristössä tapahtuneista asioista, esimerkiksi stressialtistuksesta. Ja me myös tiedetään, että se koko liittyy kehityksellisiin asioihin aika monessa tutkimuksessa, mukaan lukien tähän itsesäätelyyn tai esimerkiksi tunne-elämän oireisiin. Ja siinä työssä me havaittiin, että mitä isompi mantelitumake oli varsinkin tytöillä, niin sitä heikommin nää lapset selviytyi tällaisista toiminnan ohjaustehtävistä sitten kahden ja puolen vuoden iässä. ja toiminnanohjauskin voidaan ajatella yhtenä tämmöisenä itsesäätelyasiana, elikkä jos sulla on paljon vaikeuksia säädellä sitä omaa toimintaa, niin silloin todennäköisesti se myös näkyy siinä, että se tehtävistä suoriutuminen tai se vaikuttaa siihen, että et välttämättä suoriudu tehtävistä yhtä hyvin, niin se oli semmoinen kiinnostava löydös, mitä ei oo itse asiassa kukaan aikaisemmin osoittanut noin pienillä lapsilla. Niin nää on nyt pari esimerkkiä siitä, mitä, mitä ihan itse oon tehnyt joskus silloin muutama vuosi sitten, mutta tällä linjalla me on ehkä jatkettukin, että on tullut muita vastaavia töitä ja sit myöskin mä oon ollut mukana näissä töissä, missä on katsottu varhaista stressialtistusta, raskausajan stressialtistusta ja sitten aivojen rakennetta, muun muassa. Ehkä me puhutaan niistäkin vielä tässä lisää.

<Venla> Kun sä puhut tuosta varhaisesta stressialtistuksesta, niin just tää raskaudenaikainen stressi suhteessa sitten lapsen aivojen kehitykseen.

<Saara> Niin se on varmaan yksi semmoinen iso tutkimuslinja, joka on itse asiassa varsinkin niitten ihan pienen vauvan aivojen osalta aika hyvin perattukin jo meidän aineistossa. Mä luulen, että Jetro voisi kertoa siitä enemmänkin, koska on paljon semmoisia julkaisuja, missä mä en ole myöskään mukana.

<Jetro> Joo ja tietenkin tämä on ollut voi ajatella sillain, että se on ollut varmaan varsinkin alkuvaiheessa, niin se on ollut tämän FinnBrainin ikään kuin yleinen tutkimuskysymys, ja niinpä se on myöskin sitten tavallaan ollut aivokuvantamistutkimusten aiheena. Ehkä siinä on hyvä todeta vielä, että tästä on myös kansainvälisesti verrattain paljon moneen meidän muuhun teemaan, elikkä meillä on ilo ja kunnia tehdä usein ensimmäisenä, Saara tuossa mainitsikin muutaman, eli päästään ikään kuin tekemään ihan uusia tutkimusavauksia, että meillä on siinä mielessä hieno aineisto, mut sit tietenkin tää oli tavallaan semmoinen, mitä on pystytty tekemään muuallakin. Ja tää stressi on sitten meillä jollain tapaa ahdistus-ja masennusoire kyselyiden perusteella ikään kuin mitattu. Eli tää tutkimuskysymys on semmoinen, että onko esimerkiksi masennus- ja tai ahdistuspisteet jostakin tietystä raskaus hetkestä yhteydessä lapseen, joko vauvan tai 5-vuotiaan aivojen rakenteeseen ja toimintaan. Käytännössä se on näin. Tässä voi ehkä tehdä semmoisen noston, niitä tutkimuksia on nyt monta, niin niitä ei kannata kaikkia käydä ehkä läpi, mut sillain, että me ollaan ehkä vähän ensimmäisten joukossa päästy viisivuotiaiden kohdalla ikään kuin tutkimuskysymys on ollut semmoinen, että onko ikään kuin raskauden aikana tämmöinen stressi, oireilu tai sitten heti syntymän jälkeen. Eli me ollaan katsottu ikään kuin syntymän molempia puolia. Ja tää on vähän puuttunut ehkä tämmöisestä kansainvälisestä kirjallisuudesta, mikä on mielenkiintoista, niin me ollaan sitten tavallaan tutkimustuloksissa oikeastaan kautta linjan niin vahvimmat tämmöiset assosiaatiot, ei siis sillain, että ennustetaan, että aivot jollekin radalle menee vaan niin päin, että on yhteys tässä meidän tutkittavien ryhmässä, niin siitä kolmen ja kuuden kuukauden ikään kuin syntymän jälkeen, niin sieltä on kaikkein selkeimmät yhteydet. Selkeämmät yhteydet siis siinä mielessä, että ne on ikään kuin tilasta teknisesti kaikkein voimakkaimmat. Eli tavallaan hyvin mielenkiintoinen se. Ja näissähän on eri mekanismeja, eli tavallaan siinä raskauden aikana ikään kuin kehittyvän lapsen kautta sikiön välillä ja äidin välillä on ikään kuin fysiologinen. Ja sieltä voi tulla erilaisia stressisäätelytekijöitä, mitkä sitten vaikuttaa aivojen kehitykseen ja syntymän jälkeen tää ikään kuin katkeaa. Eli tavallaan se fysiologinen tai ravintoyhteys on tietenkin imetyksen kautta edelleen olemassa, mutta siihen tulee mukaan vuorovaikutus. Ja se on tavallaan sitten molemmat on ikään kuin tärkeitä ja on mielenkiintoista tutkia tavallaan sitten ikään kuin molempia puolia syntymää.

<Saara> Joo ja varmaan ajatellaan, että se vuorovaikutuksen laatu vanhemman ja lapsen välillä on, on se isoin mekanismi, että siellä voi olla muitakin asioita, mut se ajatellaan, että se on se kuitenkin se, mikä eniten sitä lapsen aivoja ja kehitystä muokkaa. Ja itse asiassahan tähän teemaan liittyen, niin mehän näissä samoissa, mihin Jetro viittasi tästä viiden vuoden aineistosta, niin toiminnallisiin aivokuviin pystyttiin tai se näyttää siltä, että siellä olisi nimenomaan sen vauva-ajan vuorovaikutuksen laadun kanssa yhteys sitten siihen, että minkälaista se aivojen toiminta on myös siellä viiden vuoden iässä, mut sitten taas myöhemmissä aikapisteissä ei pystytty niin vahvaa yhteyttä osoittamaan. Toki se oli hyvin pieni aineisto, eikä mikään ehkä lopullinen totuus asiasta, mutta ainakin se sopii itse asiassa siihen, mitä me aiemmastakin tutkimusnäytöstä tiedetään, että varsinkin sillä vauva-ajan vuorovaikutuksella voi olla tietyille aivojen kehityksen osille tai, tai tietyille kehityksen osa-alueille, niin erityisen suuri merkitys.

<Jetro> Joo ja tää on siis varmaan tässä nyt uskaltaa mainita. Me ollaan molemmat kiinnostuttu ikään kuin myös tästä teemasta ikään kuin jatkossa ja myös tulevien tutkimusten osalta. Eli tavallaan tässähän on aika isot viitteet tästä meidän omista tuloksista siihen, että nyt kannattaisi keskittyä siihen vaikka ekaan kolmeen kuukauteen vielä enemmän tai siihen ensimmäiseen vuoteen. Me ei varmaan olla ainoita, jotka on kiinnostuneita tästä aiheesta tai ajattelee näin, että se varhaisvaiheet on ikään kuin tärkeitä, et toki FinnBrain on nimenomaan näin ikään kuin rakennettu ja meillä on paljon sen ensimmäisen ikävuoden aikana kaikenlaisia mittauksia tehty, mutta selkeästi tää mun mielestä ohjaa siihen, että se voisi olla vielä enemmänkin ja jatkomielenkiinnon kohtana myöskin ne varhaisvaiheet. Ja just ehkä semmoiselta ajalta, kun vauva on vielä vuorovaikutuksellisesti itse asiassa aika inaktiivinen, että jos miettii tavallaan ihan vastasyntynyttä, niin keinovalikoima ottaa kontaktia on hyvin rajattu, että ei oo ilmeitä eikä oo vielä puhetta eikä jokellusta eikä mitään tämmöistä. Eli tavallaan jo ne vaiheet voi olla hurjan merkityksellisiä. Ja tällä on mun mielestä yhteiskunnallistakin merkitystä.

<Saara> Ja ehkä minä sanon tohon, että just kun Jetro mainitsit tuon, että tulevaisuudessakin ollaan tästä teemasta kiinnostuneita, niin myöskin sitten ehkä semmoinen, mistä FinnBrain ehkä lähti siihen aikaan vielä oli hyvin vahvasti painotus nimenomaan esimerkiksi stressialtistuksessa semmoisesta riskin näkökulmasta, eli sen kartoittamisessa, että mitkä on niitä riskitekijöitä, jotka meidän pitäisi tunnistaa ja mihin me voitaisiin esimerkiksi yhteiskunnallisesti sitten panostaa, jotta me ehkäistään jotakin semmoista kehityskulkua, joka ei välttämättä ole suotuisin mahdollinen tai joka voi nostaa sitten riskiä vaikkapa lapsen mielenterveysoireille myöhemmin. Mutta tässä viimeisen kymmenen viidentoista vuoden aikana, kun FinnBrain on ollut olemassa, niin se on siirtynyt se painopiste tosi paljon enemmän myös sitten sellaisten voimavaratekijöiden tunnistamiseen. Puhutaan resilienssikäsitteestä, mikä on tietty aika haasteellinen. käsite, mutta että ehkä voisi sanoa, että se voimavarat ja tämmöiset myönteiset tekijät myös on painottunut enemmän. Eli mitä me voidaan tunnistaa sellaisia asioita, jotka edistää ja suojaa sitä kehitystä. Ja tähän liittyenhän meillä tuli ihan hiljakkoin FinnBrain aivokuvantamisaineistostutkimus, tämmöinen nuori lahjakastutkija, niin hän oman ensimmäisen väitöskirjatutkimuksen teki sellaisesta vähän uudesta näkökulmasta, että katsottiinkin esimerkiksi raskausajan tekijöitä, myös semmoisia myönteisiä asioita, ja niitä vähän yhdistettiin näihin perinteisiin riskitekijöihin. Eli periaatteessa hyvin samoja asioita, mitä me on tehty jo aikaisemmin, mut vaan vähän analysoitiin sitä eri tavalla. Ja sieltä saatiin esille ehkä jotain semmoisia assosiaatioita, yhteyksiä, mitä me ei oo aikaisemmin havaittu ja tietysti taas näissä on aina paljon epävarmuustekijöitä, mut ehkä se on semmoinen teema, mikä on vielä, vaikka me on paljon tehty jo tutkimusta myös näissä varhaisvaiheissa FinnBrainissäkin, niin siellä on vielä jäljellä sellaisia esimerkiksi asioita, mitä voidaan katsoa tän voimavaranäkökulman kautta ja vähän eri tavalla yhdistellä sitten sellaista, mitä on jo olemassa aineistoa.

<Jetro> Joo ja tää tutkimus, mistä Saara mainitsi, niin siinä on myös semmoinen uusi aspekti, että siinä on myös isät mukana. Eli tässä on tämmöinen koko perheen ikään kuin voisi ajatella varmaan ominaisuuksien ikään kuin mallinnetaan ikään kuin sekä isän että äidin tietoja ja sitten ai- vastasyntyneen MRI aineistojen ikään kuin aivometrikoita. Eli siinä mielessä hyvin tämmöinen, se on vähän ehkä en mä tiedä, onko se nyt yllättävää, mut isät on aika paitsi, jos näistä varhaisen vuorovaikutuksen töistä noin ylipäätänsä se siihenkin on tullut tässä jos saadaan tavallaan FinnBrain aikana kuvasi äsken, niin se on selkeästi semmoinen, että ikään kuin isätutkimus onneksi on myöskin saanut ehkä vähän enemmän semmoista kosketuspintaa. Ja tää on varmaan sillain, että jos miettii tämmöistä, monestihan nämä tieteellinen kirjallisuus etenee myöskin tämmöisinä aaltoina, niin tämä selkeästi silloin aiemmin oli tämmöinen ikään kuin ajatus siitä, että nyt jos on vaikka stressitekijöitä varhaisvaiheessa, niin se on vähän heitettäisiin palloa, että jos se pallo lähtee vaikka viisi astetta vaan matalammalle kaarelle, niin se tippuu paljon aiemmin kun semmoinen pallo, jolla onkin viisi astetta ylempänä se heitto. Eli tämmöinen trajektorio. Et siinä alkutähtäys on kaikkein tärkein ikään kuin ihan looginen ajatuskulku. Mut tietenkin sitten ihmisten elämä ei oo nyt vaan palloheittoa, eikä se oo niin, että tavallaan joku tietty kuormitustekijä ohjaa pallon joko maaliin tai ohi, vaan et se on paljon monimutkaisempaa. Ja sen takia tämmöinen ikään kuin myös suojaavien tai resilienssitekijöiden ikään kuin metsästys ja sekin, että niistä on kiinnostunut, niin on tavallaan hurjan tärkeää, koska meillä on hyvin monipuolinen elämä ja varsinkin varhaisvaiheet, että siinä mielessä mun mielestä tää on mennyt oikeaan suuntaan niin, että ikään kuin tunnustetaan se, että on monia tekijöitä, mitkä yhdessä vaikuttaa.

<Venla> Jos puhutaan näistä tämmöisistä voimavaratekijöistä, niin miltä esimerkiksi Saara psykologina sitten näyttää semmoinen myönteinen vuorovaikutus siellä ihan ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.

<Saara> Joo, no omasta tutkimusryhmästä moni tietää, että varsinaisesti mä en oo mikään vuorovaikutustutkija, että meiltä löytyisi varmasti, ja on ollut ehkä aiemmissa jaksoissakin vieraana ihmisiä, ketkä on erityisesti perehtynyt vuorovaikutuksen aspekteihin, mutta me perinteisesti puhutaan ehkä kuitenkin sellaisesta yksi sellainen tärkeä termi vuorovaikutukseen liittyen. Niitä on siis eri näkökulmia toki, mutta yksi tärkeä on siis sensitiivisyys, ja siinä ajatellaan sitä, että vanhemman tulisi vastata lapsen tarpeisiin mahdollisimman oikea-aikaisesti ja lapsen tarpeita vastaavasti. Ja se tarkoittaa, se ei siis tietenkään tarkoita sitä, että vanhempi on koko ajan sen lapsen käytettävissä joka hetki ja täydellisesti pystyy löytämään ja vastaamaan kaikkeen, mut se tarkoittaa semmoista riittävän hyvää, riittävän saatavilla olevaa oikea-aikaista vuorovaikutusta. Ja jos ajatellaan nyt ihan pientä vauvaa sitten, niin siinähän tietysti haasteena on just se, että vauva ei jo puhu tai Jetro viittasikin tähän, että se on sillain asymmetristä eli tämmöistä epätasa-arvoista, äärimmäisessä muodossa, kun se pieni vauva ei vielä itse tee niin paljon niitä aloitteita, niin sillä on vanhemman kyky kuitenkin olla läsnä, siis sillä tavalla sen lapsen kanssa, että hän pikkuhiljaa pystyy ottamaan kiinni niistä pienen lapsen aloitteista ja rakentamaan sen varaan sitä enemmän ja enemmän vuorovaikutteiseksi muuttuvaa tai v- tämmöistä vuorovaikutusta, joka on enemmän jatkuvaa ja siinä myöskin sitten vanhempi jatkaa ja lapsi pystyy jatkamaan, niin se on varmaan on semmoinen yksi tärkeä tekijä. Ja tietysti jos vanhempi on kovin kuormittunut tai hänellä on elämässä hyvin paljon muuta, mikä vie voimavaroja ja ajatukset on muualla, niin tän tyyppinen on tietysti vaikeata, koska se ei myöskään välttämättä oo sille vanhemmalle vielä kovin palkitsevaa tai ainakaan kaikille vanhemmille, kun se lapsi ei vielä vastaa niihin aloitteisiin. Ja sitten tietenkin pienen vauvan osallahan siinä vuorovaikutus aika usein nivoutuu myös ihan semmoiseen hoivatoimintoihin, että se pieni vauva, niin siinä on ihan semmoinen perusajatus siitä, että se rakentuu se luottamus semmoisiin perus vaipanvaihtoihin, syöttämisiin ja muihin toimenpiteisiin, jotka on tavallaan osa sitä ihan vaan tämmöistä perushuoltoa, mut sit siinä samassa tulee tavallaan se vuorovaikutus ja hoiva. Ja se on monesti ehkä sellaista mitä sit ajatellaan just tässä pienen vauvan vuorovaikutuksen kohdalla, että, et miten siellä voi olla niitä toimintoja, mut et sit tavallaan, et siihen samaan tulisi myös se vuorovaikutus. Et se vanhempi pystyy myös siihen käyttää resursseja, niin sellaisesta ehkä puhutaan. Mut monestihan nää on sellaisia asioita myös, mitkä aiheuttaa tosi paljon stressiä vanhemmille, varsinkin niille vanhemmille, jotka paljon lukee ja on tunnollisia ja seuraa erilaista vaikka kirjallisuutta ja medioita ja muita tähän liittyen, mutta oikeasti kuitenkin on myös tämmöinen termi, tämmöinen intuitiivinen vanhemmuus tai semmoinen, et se tulee loppujen lopuksi aika luontevasti useimmiten, jos sillä vanhemmalla on vaan aikaa ja resursseja olla siinä arjessa ja Senhän takia meillä on esimerkiksi vaikka vanhempainvapaatkin, että se mahdollistaa sitten sen vanhemman läsnäolon siinä hyvin herkässä vaiheessa.

<Venla> Ja ehkä tässäkin, jos kuuntelee sun puhetta, niin ihan vaan se, että huolehtii ja hoiva-alasta, niin on hyväksi vaikka myöhemmälle aivojen kehitykselle.

<Saara> Kyllä, ja itse asiassa tähän liittyen myöskin tulee sitten siihen hoivaan kytkeytyy aika tiiviisti se kosketus ja lähellä oleminen. Ja sehän on myös yksi teema itse asiassa, mitä FinnBrainissä on nimenomaan aivokuvantamistutkimuksen yksi semmoinen mielenkiinto kohde ollut ja on tutkittu, ja se tiedetään nykyään, että se on erittäin keskeinen tärkeä asia. Sehän näkyy myös hoitokäytännöissä vai vauvojen osalta paljon voimakkaammin kuin vaikka 20 vuotta sitten, et me tiedetään se kosketuksen merkitys ja se on ehkä yksi semmoinen, mä en tiedä, haluaisitko sä Jetro kertoa siitä vielä vähän lisää, koska se on myös ollut muutamissa ihan julkaisuissa meillä yksi semmoinen tärkeä altiste se itse kosketus?

<Jetro> Kerron mielellään, tää on yksi mun lempiteemoista. Eli me ollaan tutkittu siis tämmöistä sosiaalista kosketusta. Jos miettii, mitä se nyt on noin arkitasolla, niin se on semmoista pehmeää silittämistä. Ja ehkä semmoinen yksi yksi me ollaan tehty siis ja pääsin itse olemaan mukana. Se oli itse asiassa ensimmäinen tutkimus, minkä mä tein tai pääsin tekemään FinnBrainissa oli tämmöinen, että silitettiin vauvojen jalkoja ja meidän kysymys oli siis se, että aistiiko vauva tämän sosiaalisen kosketuksen samalla tavalla kuin aikuinen, ikään kuin aivojen tasolla. Ja iholla on siis tavallaan ihan erityiset silityshermosolut, joita sanotaan CT-afferenteiksi ja nää reagoi siis semmoiseen pehmeään kosketukseen. joka etenee kolme viiva kymmenen senttimetriä sekunnissa, eli nää on ikään kuin nopeusriippuvaisia. Jos silittää nopeammin, niin nämä hermosolut ei aktivoidu. Ja tämmöisellä tavalla sitten me todettiin, että vastasyntyneilläkin tämmöinen aivosaareke niminen aivorakenne aktivoituu. Me ei voida vauvoista tietää, että oliko se nyt niitten meistä kivaa, mutta aikuisilta jos kysytään, niin mitä miellyttävämpää se kosketus tän tyyppinen kosketus oli, niin sitä suurempi tän aivosaarekkeen aktiivisuus on. Elikkä siinä mielessä meillä on ainakin jonkunlaiset viitteet, että vauva tämän ikään kuin saa ja ehkäpä se on jopa mukavaa sitten sinne vauvalle. Jos tämän ottaa tavallaan muusta tutkimuskentästä kosketus ylipäätään on tosi merkityksellinen sinne varhaisvaiheelle, vaikkapa ennenaikaisesti syntyneiden tämmöisiä interventioita, niissä on hyvin monessa on kosketus mukana. Niin saattaa olla myös tämmöistä lisättyä tai jollain tapaa tuettua vuorovaikutusta niin, että siihen tulisi tavallaan tämmöisiä elementtejä ja rytmisiä rytmisiä asioita, mitkä on ikään kuin ennustettavia. Tästä kosketuksesta varmaan parhaimpia tutkimuksia on tämmöiset vauvahieronnat. Tästähän tuli semmoinen erilainen buumikin on ollut mediassa paljon. Toki se on hiukan erilaista siellä interventiona. toteutettuna, eli tavallaan silloinhan se on hyvin rakenteellinen ja siinä hyvin paljon annetaan tämmöistä nimenomaan pehmeää, tietysti myös vähän isompaa. Vauvanhieronta ei oo siis semmoista lihasten murjomista, mitä niin niin aikuisille joskus harrastetaan, vaan se on enemmän semmoista silittelevää ikään kuin manipulaatiota tai hoivaa. Eli se on hyvin keskeinen hyvin keskeinen tavallaan ja se on varsinkin tää silitys tän tyyppiset ikään kuin asiat, niin ne menee ainakin perille. Se oli ehkä semmoinen mielenkiintoinen, mitä millä voi olla merkitystä, koska vauvahan ei syntyessään vielä tunne samalla tavalla tarkasti, kun me aikuisena tunnetaan, elikkä hermosolujen ne ikään kuin johtavuutta parantavat myeliinikerrokset ei oo vielä ehtinyt kasvamaan sinne iholle saakka. ja itse asiassa kehittyy sitten vasta ensimmäisen puolen vuoden aikana ikään kuin ensimmäiseen satsiin ja sitten vielä kokonaisen ensimmäisen vuoden aikana tarkemmaksi. Tää näkyy vähän samalla tavalla kuin liikkeissäkin, elikkä ne tulee ikään kuin päästä häntää kohti ja sitten raajoihin, eli tavallaan ikään kuin aivoista sinne kohteeseen kasvaa. Samalla lailla liikkeetkin kehittyy, et ensin sitten tulee käsille liikkeitä ja sitten vasta jaloilleen ja niin poispäin ja niin poispäin. Eli se on tavallaan semmoinen ikään kuin aivoista kohti kohti kehoa kasvava systeemi. Ja näin ollen, jos ei ole tarkkaa tuntoa, niin sit tavallaan ainakin tämmöinen silittävä kosketus, mikä ei siis vaadi myeliiniä, ne hermosolut toimii ilman myeliiniä jo valmiiksi, niin ei ne on ikään kuin valmiina toimimaan heti siitä syntymästä lähtien. Tässä on myös hyvin rikas eläinkirjallisuus, missä on vaikka todettu, että jos on tämmöisiä rottaemoja, jotka nuolee ja sukii enemmän sitä jälkikasvua, niin sitten niillä menee joillakin asioilla paremmin aikuisena niillä paljon suituilla. Elikkä tavallaan näyttäisi siltä, että tää saattaa olla myös tämmöinen halkievoluution mekanismi tää tämmöinen sukiva silittävä kosketus.

<Venla> Sit tossa aiemmin sä Jetro mainitsitkin jo tämmöisen yhteiskunnallisen puolen. Varmaan se alkaa tästä vähän jo paljastua, mutta että mitkä olisi näiden meidän tai teidän tutkimustulosten pohjalta semmoiset terveiset päättäjille, mikä on näiden tutkimusten ja tulosten semmoinen yhteiskunnallinen merkitys?

<Jetro> Tää on hirmu mielenkiintoinen kysymys. Mä tykkään vastata tähän myös, on tärkeätä mun mielestä sanoa tämmöisiä asioita, mitkä Suomessa on ikään kuin jo ehkä onnistunut. Hauska tutkimus esimerkiksi Amerikassa toteutettu, missä perheille annettiin kolmesataa dollaria rahaa ilman mitään syytä ja lapsi vastasyntyneillä oli isommat aivot. Tää on se lyhyt insertti. Siinä on paljon rajoituksia, enkä mä aio niitä nyt käydä läpi, mut siis tämmöinen tutkimustulos ikään kuin, että rahasponssilla saa parempia jälkipolvia aivojen osalta. Niin meillähän on itseasiassa, ei pelkästään Suomessa, mutta Pohjoismaissa on tämmöinen ikään kuin hyvä vanhempaintuki. Eli tavallaan sit tämmöiset asiathan tietenkin on jo hyviä. Ja sitten tavallaan mun mielestä, että jos me ollaan päästy johonkin hyvään tilanteeseen, niin sitähän pitää pyrkiä ikään kuin ylläpitämään. Ja sitten ehkä etsiä aika aktiivisesti semmoisia asioita, että millä me voidaan ikään kuin taata, että siitä on hyötyä vielä isommalle porukalle. Ja tavallaan sitten mehän käytetään FinnBrainissä tämmöisiä ikään kuin myös kliinisessä käytössä olevia ikään kuin masennuspisteuloja ja kaikkea muuta, että niissä on paljon semmoista, mistä voisi ikään kuin koittaa uutta. FinnBrain sinällään on ehkä kuitenkin se ei kerro koko Suomesta, mutta kyllähän tässä tavallaan hyvin voi ajatella sillä lailla, että tää on väestöä edustava tutkimus, että kyllä tästä varmaan jotain ikään kuin suosituksia ja tämmöisiä voisi koittaa vielä rakentaa. Varmaan se, mä ajattelin, että ehkä suurin implikaatio tässä ylipäätään on se, että jos haluaisi ihan tiivistää päättäjille, niin mun mielestä voitaisiin miettiä sitä ensimmäistä elinvuotta vielä tarkemmin, mitä voimme siinä kohtaa tehdä, koska sitten tavallaan ja ehkä toinen vielä se, että keskityttäisiin perheisiin. Eli tavallaan koko perhettä mietittäisiin jotenkin vielä tarkemmin, että siinä näkisin kovin mielellään jotakin vielä lisätoimia.

<Saara> Mm Joo, tosi hyvä puheenvuoro Jetrolta ihan ekana just mä ehkä puhutaan siis nimenomaan yhteiskunnallisesta, niin mä ajattelin, että se on nimenomaan se FinnBrain hankkeen anti, että kun monesti sitten tietenkin tutkimustuloksia, kun perheet, vanhemmat lukee, niin he just lukee niitä tavallaan silleen omasta näkökulmasta, että olisiko minun kohdalla nyt käynyt näin tai tai miten tää menee ja tätä paljon siis ihan vastaanottotyössäkin tulee, että ihmiset saattaa kysyä esimerkiksi näistä stressi tekijöistä, niin mä ajattelen, että me voidaan varmaan aika suurella luottamuksella sanoa, että nää meidän tulokset on sellaisia, että ne ei ehkä just sille yksittäiselle perheelle kerro niin kovin paljon, niin ne on nimenomaan semmoisia, että me löydetään sieltä tiettyjä asioita, jotka näyttää aika vakailta, mut ne on enemmän semmoisia väestötason asioita. Ja se tarkoittaa silloin sitä, että se toimenpiteet nimenomaan, jos ne jotain edellyttää, niin ne on yhteiskunnallisia, eikä niinkään semmoisia, että ne on välttämättä yksilöitä. Tai sit ne voi olla semmoisia hoidollisia, että ne koskettaa just isoa joukkoa perheitä esimerkiksi. Näin mä itse ajattelen. Ja, ja tosiaan nyt sitten, jos miettii, että mitä ne sitten olisi, niin toi on todella tärkeä pointti, että meillä on hirveän paljon asioita, jos verrataan kansainvälisesti, mitkä on esimerkiksi just vaikka nää vanhempainvapaat ja vanhempaintuki, mihin Jetrokin viittasi. Mutta sitten taas, jos miettii tätä tämänhetkistäkin ehkä ilmapiiriä, niin toki siellä nyt ehkä ei olla esimerkiksi perheiden tukea välttämättä oltu vahvistamassa, vaan pikemminkin siellä ehkä jotkut asiat on heikentymässä. Ja jos ajattelee tälleen ihan tutkimusnäytön näkökulmasta, mitä meillä on ja mitä ollaan tän koko FinnBrain hankkeen aikana seurattu myös maailmalla, niin niin kyllä se on niin kuormittava vaihe perheille, se ensimmäinen elinvuosi ja ehkä ne ensimmäiset parikin vuotta, jos miettii nimenomaan sellaista ajatusta, että sun pitää osallistua yhteiskuntaan myös muilla tavoilla ja sit lisäksi kasvattaa niitä pieniä lapsia. Ja sitten toisaalta se on niin tärkeä se vaihe lapsen kehityksen näkökulmasta. Että kyllä se, sen voi aika suurella varmuudella sanoa, että siihen kohdistetut toimenpiteet, että varhaisessa vaiheessa mahdollistetaan nimenomaan sen vanhemman kyky olla läsnä lapsille ja vastata niihin lapsen tarpeisiin ja nimenomaan niin, että vaikka on kaikennäköisiä kasvatusohjeita ja vuorovaikutusohjeita, niin kuitenkin se läsnäolon merkitys on siinä, että sillä vanhemmalla on hiukan aikaa käyttää siihen, että mistä milloinkin on kyse ja miten mun pitäisi mun lapseni kanssa toimia. Et silloin jos se arki on hirveän kuormittavaa ja raskasta ja väsyttävää ja kiireistä, niin se nimenomaan poistaa tämän ja lisää sitä, että ne kuormittavat hetket, niin ne voi muodostua sitten kuormittaviksi myös sille lapselle. Et se, se kuormittavuus vanhemman näkökulmasta, niin, niin se näkyy helposti just siinä, että vanhemmalla ei ole sitten ehkä kykyä puskuroida niitä omia stressitekijöitä siellä. Ja tää koskettaa tiettyä eniten niitä perheitä, missä on paljon, paljon niitä kuormitustekijöitä ja vähän niitä voimavaratekijöitä. Niin tää on semmoinen, mikä on aika, millä on aika vahva näyttö kansainvälisesti tutkimusnäkökulmasta, että sitä varhaisvaihetta todellakin kannattaa, kannattaa tukea ja nimenomaan siitä näkökulmasta, että pyrittäisiin poistamaan sieltä esimerkiksi vaikka näitä isoja kuormitustekijöitä, taloudellista stressiä ja kiirettä ja sellaista mikä vie vanhemmalta pois sitä aikaa, jota hän viettää lapsen kanssa.

<Jetro> Joo, mä oon siis, olen hyvin samaa mieltä tästä ja siis tavallaan ehkä vielä tärkeänä haluan tarkentaa siis sitä, että olisi perheisiin keskittyä, että tavallaan tässä nää voi tulla aika monestakin ikään kuin vinkkelistä. Et tavallaan tää on tosiaan, välillä sitä miettii, että kuinka pienillä asioilla tässä voisi olla paljon tai ikään kuin parannettavaa. Et yksi aspekti on tietysti vaikka ihan, mihin voidaan vaikuttaa vaikka joku työvoimapolitiikkakin, eli jos me ruuvataan vanhemmista töissä kaikki mahdollinen mehu irti, niin sillä on paljon merkityksiä. Niitä on hankala jotenkin ikään kuin mitata tai edes saavuttaa. Että tavallaan tämmöiset isot asiat vaikkapa tietotyön lisääntyminen ja kaikkea muuta, niin saattaa kuormittaa ihan eri tavalla tai etätyö, sehän saattaa tehdä paljonkin huonoa vanhemmuudelle, jos ne työt valuu sinne koko ajan ruokapöytään iltapäivällä. Ja se on kovin tavallista varmaan nykypäivänä, eli tavallaan voisi olla paljonkin voitettavaa tämmöisellä ikään kuin jonkunlaisella keventämisellä siihen kohtaan, on se sitten taloudellista tai työaikaa tai jotain muuta, että ainakin itse jo vähän toivoa sitä nelipäiväistä työviikkoa tänne, mut se ei oo vielä liikkunut. Ettei tää nyt mene liian poliittiseksi, niin toi on mun mielestä ihan avainasia se, että ikään kuin hoksaa sen, että ei se lapsi ehkä tarvitse niin kauheasti semmoisia temppuja ja jippoja ja Hesarin sivuilla pyöriviä asioita, vaan se vaatisi ehkä enemmän sen, että pystyy itse ikään kuin jollain tapaa puskuroimaan sen muun kuormituksen pois, olipa se sitten tän päivän työasia tai joku taloudellinen huoli tai hajonnut auto. Ettei se tavallaan valu sinne koko perheen taakaksi, koska ei se lapsi tiedä siitä autosta tai mistään muusta sen enempää eikä sen tarvitaan. Et se on aika pieni muutos, mutta se on harmittavan hankala löytää joskus arjessa.

<Saara> Ja tosi tärkeä toi, että työ, mäkin ajattelin, että työvoimapoliittinen, tai se voi olla tosi paljon semmoinen asenneasiakin tai semmoinen arvokysymys, että miten sitten suhtaudutaan perheellisiin ihmisiin ja mä oon joskus sanonut jossain, tää on epätutkijamainen ehkä näkemys, mutta että jotenkin oon miettinyt sitä, että kun perheiden, mikä on yleinen siis tieto nyt, että meillä vähenee perheellisten ihmisten määrä ja lasten määrää, niin se tietysti myös vaikuttaa siihen, että meillä on entistä vähemmän ihmisiä, jotka jakaa sitä arkea, mitä on perheellisen ihmisen arki, ja se näkyy todennäköisesti myös näissä eri instituutioissa, työpaikoilla vaikka, että meillä on vähemmän ymmärrystä aina sitä toisen ihmisen elämäntilannetta kohtaan – mahdollisesti. Niin se ehkä vaatii sitä, että niitä pitää ehkä sitten erityisesti siellä nostaa jotenkin semmoisiksi tärkeiksi asioiksi, jos ajatellaan, että ne on tärkeitä, ja siihen meillä sitten taas on sitä tutkimusnäyttöä, että tätä vaihetta kyllä kannattaa huomata, huomioida eri tavoilla.

<Venla> Tosi tärkeitä pointteja ja terveisiä. Sit voitaisiin suunnata vähän ajatuksia ja katseita jo sinne tulevaan, FinnBrain seuraavat viisitoista vuotta. No ei ehkä ihan, mutta kuitenkin, että mitkä on ehkä semmoisia aiheita tai kysymyksiä, mitkä teitä vielä silleen jotenkin kutkuttaa ja kiinnostaisi päästä vielä selvittämään.

<Jetro> Joo, erittäin mielenkiintoinen kysymys. Viisitoista vuotta on tietysti hurjan pitkä aika, ja ehkä tää on hyvä antaa tosiaan taustatiedoksi, että meillä on ikään kuin tämmöisiä teini-iän saavuttaneita tai esiteinejä nää meidän tutkittavat eli tosta kymmenen vuoden ikävuoden molemmin puolin. Eli tavallaan siinä mielessä seuraava viisitoista vuotta sitten sisältää jo itse asiassa aika ison pätkän elämää, että jos miettii vaikka 25-vuotiasta ihmistä, niin siinä on jo sitten monet on etsinyt opiskelupaikkaa tai on jo töissä ja näin poispäin, eli sehän on jo sitten hurjan pitkällä tulevaisuudessa ikään kuin jos miettii sekä aivojen kehitystä että kehityspsykologiaa, että tavallaan siinä mielessä hyvin laaja kysymys. Mua itseä kiinnostaa, jos ajattelee, että tämmöistä uutta, meillä on paljon meneillään olevaa ja tietenkin on iso intressi jatkaa ikään kuin tämmöisiä tutkimuslinjoja, mitä on jo synnytetty. Mutta tavallaan sitten olisi hurjan mielenkiintoista päästä tuohon lopputeini-ikään tämmöiseen ehkä 16-19-vuotiaiden, jos siihen saisi jonkunlaisen perheiden aivokuvantamisen niin että ois koko perheen visiitti ja siihen erilaisia vuorovaikutuksen ja sitten aivojen synkronian mittauksen, niin se olisi ihan hurjan mielenkiintoista. Aika näyttää saammeko siihen rahaa.

<Saara> Niin, no mulla on ehkä vähän lähempänä vielä ja ehkä kon- konkretiassa silleen ne omat seuraavat kiinnostuksen kohteet, että meillähän on nyt käynnissä se jo aiemmin mainittu 10-11-vuotiaiden magneettikuvantamisaineiston keruu vielä ja kohta päättyykin ja siihen liittyen meillä on siellä sellaisia tutkimusasetelmia, jotka nimenomaan yhdessä tän meidän kehityspsykologisen tai lasten kehityksen ja vanhemmuuden osatutkimuksen kanssa suunniteltuja asioita, joissa tutkitaan muun muassa sitä lapsen itsesäätelyä, esimerkiksi silloin, kun hän katsoo vanhemman kuvaa ja minkälaisia aivoalueita siellä aktivoituu. Se on semmoinen oma erittäin lähellä sydäntä oleva kiinnostuksen kohde tällä hetkellä. Ja muutenkin ne tämmöiset itsesäätelyyn liittyvät hermoverkot, niiden toiminta ja niiden ennustearvo sitten toki siihen muuhun esimerkiksi psyykkiseen vointiin ja myöhempään kehitykseen, niin ne on sellaisia tärkeitä asioita. Ja myös sitten niihin, mitä siellä ennen sitä hetkeä on tapahtunut, ne koko lapsuuden aikaiset altistukset, et itseä kiinnostaa hyvin paljon tällaiset teemat tällä hetkellä, ja tietenkin niiden sitominen sitten esimerkiksi, jos myöhemmin tulee nuoruusiän. kuvantamista, niin se on, on todella kiinnostavaa. Että ehkä mä sanoisin, että ne on sellaisia, missä varmasti meillä riittää työtä ainakin seuraavaksi viideksi vuodeksi, varmasti pidemmällekin ihan jo näitten olemassa olevienkin kysymysten ratkaisemisessa, että täähän on valtava aineisto kokonaisuudessaan, mikä on varmaan käynyt kuulijoille hyvin ilmi jo aiemminkin, että siellä on, on todella paljon alueita, mitä me ei olla vielä päästy tutkimaan.

<Venla> Eli tosi innostavia ja kiinnostavia asioita on vielä tulossa. Voitaisiin vaikka lopettaa sitten siihen, että mikä on teidän mielestä parasta FinnBrainissä? Mikä on teidän lempimuisto vaikka viimeisten viime vuosien ajalta.

<Saara> No, en mä tiedä, siis mä en tiedä, onko viime vuosien ja vaikea ehkä sanoa mitään yhtä yksittäistäkään asiaa, mutta ehkä se kaikkein paras asia mun mielestä tässä tutkimusryhmässä on alusta asti ollut se ihmisten kanssa tekeminen, siis sekä itse työn tekeminen, mut myös se, että ihmisten kanssa on ollut paljon mahdollisuuksia viettää aikaa myös muissa merkeissä ja tutustua ihmisiin, ja se on ollut ehdottomasti sellainen omaa työmotivaatiota ja jaksamista tukeva asia, ja se edelleenkin on sellainen, että tänne on, on aina mukava tulla siis töihin. On aina mukava nähdä ihmisiä ja inspiroivaa keskustella ja joskus se on myös jonkun työkontekstin ulkopuolellakin, vaikka usein sieltäkin on sitten syntynyt kaikennäköisiä hienoja ideoita, niin ehkä ne parhaat muistot liittyy juuri tällaisiin hetkiin, niihin sosiaalisiin kohtaamisiin ja yhteistyön tekemiseen, innostuneiden osaavien ihmisten kanssa.

<Venla> Tervetuloa FinnBrain juhlavuospodcastin pariin. Mä olen Venla ja toimin tän podcastin hostina. Tänään mun kanssa studiossa on myös Elli, Elisabeth Nordenswan, ja meillä on vieraana FinnBrain tutkimushenkilökuntaa. Tässä jaksossa me päästäänkin juttelemaan siitä, millaista arki on näin ison pitkittäistutkimuksen kulisseissa, eli mitä kaikkea tarvitaan, että tällainen projekti pyörii vuodesta toiseen. Jos haluat taustatietoa itse FinnBrain tutkimuksesta, kannattaa kurkata meidän aikaisemmin julkaistu info-intro-jakso. Tosi ihanaa, että oot mukana kuuntelemassa. Nyt jakson pariin.

(jingle)

<Elisabeth> Tänään meillä on podcast vieraina Eija Jossandt, joka on FinnBrainin projektikoordinaattori

<Eija> Moikka.

<Elisabeth> Teemu Kemppainen, meidän datamanageri.

<Teemu> Moi.

<Elisabeth> Ja Susanne Sinisalo, joka työskentelee tutkimuskoordinaattorina.

<Susanne> Moi.

<Elisabeth> Tosi kiva, et ootte täällä tänään. Tervetuloa. Te ootte keskeinen osa FinnBrain taustajoukkoja, jotka mahdollistavat koko tutkimusprojektin pyörimisen ja että tutkimuskäyntien ja kyselylomakkeiden kautta kerätty tieto päätyy numeromuotoon tutkijoiden työstettäväksi. Ja te ootte kaikki kolme työskennelleet tässä tutkimusprojektissa todella pitkään. Te ootte ollut kehittämässä toimintaa vuosien varrella. Tänään päästään vähän kuulemaan, että mitä kaikkea teidän työkuviin mahtuu ja minkälainen kokemus FinnBrainin taivaal on ollut teillä.

<Venla> Sä oot tosiaan Eija ollut pisimpään FinnBrainissä, niin mitä sä sanoisit, että mikä on sun työn ydintä nykypäivänä?

<Eija> Joo. Siis mä teen hallinnollista työtä ja mun tärkeimpiä työtehtäviä on HR:ään liittyvät työt, esimerkiksi uusien työntekijöiden rekrytointi ja perehdyttäminen, ja sit mä oon lähiesihenkilö meidän muulle henkilöstölle. Sit mä huolehdin tietosuojaan, tutkimusetiikkaan ja tutkimuslupiin liittyvistä asioista. Ja oon projektinjohtajan semmoinen tuki ja pidän lankoja monella tavalla käsissäni FinnBrainissa.

<Elisabeth> Eli sulla on aika monimuotoinen työkuva.

<Eija> On, joo. Ja siinä oli vaan osa.

<Elisabeth> Joo. Minä vuonna sä aloitit FinnBrainissä?

<Eija> Mä tulin FinnBrainiin vuonna 2011, eli silloin FinnBrainiin oli kerätty pilottiaineistoja, meillä oli 200 perhettä mukana tutkimuksessa, mut tutkimusryhmä oli vielä tosi pieni. Meillä oli tietenkin projektin perustajat Hasse ja Linnea Karlsson, sitten meillä oli yksi tutkimushoitaja, yksi tutkimusavustaja ja sit oli muutamia tutkijoita ja meillä oli semmoiset pienet tutkimustilat. Tutkimuskäyntejä ei vielä tehty. Kerättiin verinäytteitä ainoastaan, mut et meillä ei ollut vielä mitään muita tutkimuskäyntejä.

<Elisabeth> Eli oliko semmoinen 10-15 hengen porukka, noin?

<Eija> Joo, suurin piirtein, joo.

<Elisabeth> Minkälaista oli aloittaa sellaisessa työtehtävässä silloin? Muistatko, siitä on jo vähän aikaa.

<Eija> Muistan, juu, niin siitä on 14 vuotta… Siis se oli tosi jännittävää, me oltiin tosi innoissamme. Siinä oli tietenkin jo se pilotti, oli pohjalla, et sillain oltiin jo aloiteltu, mut sitten kun se varsinainen kohortti käynnistettiin, niin oli se jännittävää ja siinä tapahtui niin paljon samaan aikaan asioita, eli kutsuttiin uusia perheitä sitten mukaan tutkimukseen, suunniteltiin raskaus- ja vauva-ajan mittauksia, perustettiin meidän sähköistä tietokantaa, koska siihen asti meillä oli ollut tää hallinnointi Excelissä, niin kaikki tää tapahtui samaan aikaan. Et siinä oli paljon työtä ja oltiin kyllä innoissamme.

<Elisabeth> Ja varmaan voisin kuvitella, että semmoinen olo, että oli aika uuden äärellä.

<Eija> Kyllä.

<Venla> Mistä sä päädyit FinnBrainiin?

<Eija> FinnBrain haettiin työntekijää, eli heillä oli ihan rekrytointi auki. Mä oon ensimmäinen tämmöinen rekrytoitu työntekijä FinnBrainissä,

<Venla> Vautsi!

<Eija> Eli ihan tämmöinen julkinen haku ja sitten sain onneksi paikan. Mä tulin äitiyslomalta töihin FinnBrainiin.

<Venla> Sä tosiaan Eija sanoit, että sä oot ollut 14 vuotta tai 14 vuotta sitten oot tullut FinnBrainiin, ja silloin on ollut tosi pieni porukka tekemässä 10-15 henkilöä, niin mitä sä sanoisit, nykyäänhän FinnBrain on tosi iso tutkimusprojekti, niin miten sä, kun sä oot ollut alusta asti mukana, niin miten se sulle näyttäytyy se muutos sieltä tähän päivään?

<Eija> Siis onhan tää ihan siis valtava ja todella erilainen kuin silloin. Eli silloin aluksi meillä ei ollut myöskään tätä osatutkimusjakoa, että nyt meillä on tämmöisen FinnBrain sateenvarjon alla noin viisitoista osatutkimusta ja tutkijoita on suunnilleen 150. Niin se ehkä kertoo siitä mittakaavasta ja kyllä tää kaikki, tää kasvu ja muutos on vaikuttanut tietenkin sitten siihenkin, että mun työ on hyvin erilaista nyt kun vuonna 2011. Ja tää hallinnointi on, tätä täytyy koko ajan miettiä ja kehittää, et miten tän saa pidettyä sillain, että tehdään asiat parhaalla mahdollisella tavalla.

<Elisabeth> Mä ajattelin, että tässä vaiheessa voisi olla kuulijan kannalta kiinnostavaa kuulla vähän, että mikä osatutkimus on ja mitä osatutkimuksia meillä oikein on FinnBrainissä.

<Eija> Eli osatutkimuksia meillä on esimerkiksi lapsen kehitys osatutkimus, missä meillä on psykologeja keräämässä tutkimusaineistoa, sit meillä on aivokuvantamisen osatutkimus, missä lapset on käynyt esimerkiksi magneettikuvantamisessa tai sitten tämmöisissä EEG mittauksissa. Sitten kortisolit, osatutkimuksessa kerätään veri- ja sylkinäytteitä, eli tällaisissa kaikissa näitten osatutkimusten kautta sitten tutkittavat lapset on ja vanhemmat saattanut käydä.

<Elisabeth> Eli eri ammattiryhmät työskentelee samojen tutkimusperheiden ja tutkimuslasten kanssa vähän eri näkökulmista, eli pediatrit ja psykologit ja aivokuvantamisjengi ja meitä on aika monta eri porukkaa. Ja sä autat kaikkia.

<Eija> Joo. Mä oon koko tän tutkimusryhmän kanssa tekemisissä kaikkien meidän tutkijoiden ja muun henkilöstön, ihan jokaisen.

<Venla> Ja eikö se oo edelleen niin, että kun tulee uusi tyyppi FinnBrainiin, niin ensimmäisenä ohjataan sun luo.

<Eija> Joo.

<Venla> Että sä vähän niinku, kaikki käyvät läpi Eijan perehdytyksen edelleen.

<Eija> Joo, eli koska mun työnkuvaan kuuluu just näitä henkilöstöasioita, niin yksi osa siinä on uusien työntekijöiden perehdytys, eli mä opastan tavallaan talon tavoille kaikki uudet, et he tietää, mikä FinnBrain on ja esittelen tiloja ja ja henkilöitä, ketä meillä on töissä.

<Elisabeth> No miten kun sä oot ollut mukana tällaisen aika ison tutkimusryhmän kehitysvaiheissa vuosien mittaan, niin mitä sä oot itse oppinut matkan varrella?

<Eija> No siis mä oon kyllä oppinut vaikka mitä. Ihan hirveästi kaikkia tällaisia projektinhallintataitoja ja aineistonhallintaa, et miten pidetään kaikki päätökset ja luvat ja prosessit kunnossa ja järjestyksessä, et, joo.

<Elisabeth> No, mun täytyy sanoa Eija, et mä oon vähän utelias, että kun sä oot ollut pitkään FinnBrainissä töissä ja on ollut, sä oot nähnyt kaikenlaisia vaiheita, niin mikä on saanut sua viihtymään töissä näitten eri vaiheiden läpi?

<Eija> Kaikkein tärkeintä on varmaan se, miten monipuolisesti täällä saa tehdä töitä ja kivassa tutkimusryhmässä. Eli munkin työnkuva on muuttunut tässä joka vuosi ja vuosi vuodelta ja ei oo sellaisia tylsiä työpäiviä ollenkaan, ja sit mä pystyn myös hyvin itse päättämään sen, et mitä töitä mä teen minäkin päivänä, et mä saan itse hallinnoida sitä omaa omaa työtäni. Mut sit mulla on kanssa semmoinen ihan henkilökohtainen motivaattori myöskin. Eli mulla on saman ikäinen lapsi itsellä, kun nää kohortin lapset, hän on syntynyt vuonna 2013, niin se on ollut kiva seurata, miten FinnBrain lapset kasvaa samaan samaan tahtiin, kun oma lapsi on kasvanut. Ja me ollaan sitten päästy myös oman lapsen kanssa paljon testailemaan kaikkia näitä meillä alkavia tutkimuskäyntejä, eli ollaan käyty hänen kanssa psykologisia mittauksia testaamassa ja EG mittauksia ja sitten mun lapsi on täyttänyt kyselylomakkeita ja ollaan katsottu, et miten ne toimii.

<Elisabeth> Eli projektikoordinaattorin roolissa sä oot aika hyvin perillä siitä, että mitä niillä käynneillä tapahtuu ja mitä tutkijat itse asiassa mittaa ja tutkii lapsista ja perheistä.

<Eija> Joo, joo.

<Venla> Ja me Ellin kanssa me ollaan oltu vastuussa näistä 5v ja 9-vuotiaiden näistä kehityspsykologisista tutkimuskäynneistä, niin me hyvin tiedetään, miten iso apu siitä on, kun saa vähän tuttavien lapsia testaamaan niitä käyntejä, että saadaan niistä mahdollisimman kivoja lapsille.

<Elisabeth> Jos Eija on kaikille FinnBrain työntekijöille tuttu, niin Susanne, sun naama ja ääni taitaa olla aika monelle tutkimusperheelle tuttu. Sä työskentelet sen kanssa, että sä kutsut perheitä käynneille ja >mukaan tänne tutkimukseen. Miten sä oot tällaiseen työtehtävään päätynyt?

<Susanne> No se on itse asiassa aika hauska tarina. Mä oon ollut silloin sairaalan yövuorossa ja lukenut… Olisiko ollut aivojen anatomiaan liittyvää kirjaa, ja silloinen FinnBrainin ensimmäinen tutkimushoitaja oli mun kanssa samassa yövuorossa ja kysyi, että kiinnostaako sua aivot, ja mä kerroin, että kyllä kiinnostaa. Ja sit päädyin työhaastatteluun, Linnea ja Hasse Karlssonin työhaastatteluun ja sieltä tutkimushoitajan hommiin, FinnBrainiin pyytämään perheitä mukaan kohorttiin. Mun työni oli päivystää ultraääniyksiköissä raskausviikon kaksitoista ultrasta tulevia perheitä ja kohdata heitä ja kertoa tämmöisestä syntymäkohorttitutkimuksesta. Ja olen todella kiitollinen, että silloin maalasin myös kuvaa, että mitä FinnBrain tulevaisuudessa haaveilee olevansa ja se pullataikinan paisuminen on ollut ihan todellista sen jälkeen.

<Elisabeth> Mikä vuosi tää oli siis, milloin sä olet FinnBrainiin tullut?

<Susanne> Tää oli vuosi 2012. Mä tulin tekemään osa-aikaista hommaa silloin.

<Elisabeth> OK. Ja se lähti siitä, että sä menit siis, kun ne perheet, jotka tänään ovat mukana tutkimusprojektissa, joita seurataan FinnBrainissa, niin kun he tuli ultraäänikäynnille, ja oliko niin, että silloin raskaus oli, missä viikossa se oli silloin?

<Susanne> Se oli raskausviikko kaksitoista. Se on yleensä se aika, milloin perheet voi kertoa lähipiirille jotenkin luottavaisemmin mielin, että meille tulee vauva.

<Elisabeth> Niin siinä vaiheessa heidän vauva ja he perheenä on kohdannut sua siellä ultraääni vastaanotolla ja sä oot kysynyt, että lähtisikö he mukaan tutkimusprojektiin.

<Susanne> Muiden muassa kyllä.

<Venla> Miten sä sitten Susanne sanoisit, miten sun oma rooli on kehittynyt tässä vuosien varrella FinnBrainissä?

<Susanne> No tämähän on silleen aika mielenkiintoinen kuvio, että kun kyseessä on syntymäkohortin lapset, jotka kasvaa koko ajan, niin se on tarkoittanut myös sitä, että henkilökunnan pitää kasvaa koko ajan mukana. Ja mun kohdalla se on tarkoittanut sitä, että mä oon siis keksinyt itseni ikäpisteestä toiseen uudelleen ja kartuttanut kaikki ne taidot, mitä tarvitsee siihen.

<Venla> Ihan mahtavaa. Tuleeko sulla mieleen jotain esimerkkejä siitä, et miten, miten on pitänyt vaikka muuttaa? Ajatellaan vaikka silleen raskaana olevan mukaan kutsuminen versus sitten vaikka jotenkin 5-vuotiaan motivoituminen tai motivoiminen pysymään mukana.

<Susanne> No siinä on, oikeastaan perusperiaatteena sehän on ollut samaa jotenkin kuulla, kohdata, kuunnella, kehittää sen pohjalta. Et sehän on ollut se perusperiaate. Mutta jos nyt ajatellaan esimerkiksi se, mikä oli mun semmoinen jotenkin sydämen asia, noi magneettikuvantamiskäynnit pienille lapsille, niin sehän oli semmoinen… Niitä oli ulkomailla tehty, ja Suomessa ei ihan hirveästi. Ja sehän lähti koko kehittämisprosessi siitä, että otan ensin selvää, mitä ulkomailla on tehty. Mietin sen jälkeen meidän kohderyhmää, minkä ikä siihen on ja sitä ikätasoista meininkiä. Ja sitten toisaalta samalla mietin, et, et meillä on syntymäkohortin lapset mukana ja toivotaan, että he ois kerrasta toiseen useamman vuoden mukana, niin silloin sen pitää olla kivaa.

<Elisabeth> Joo, ja se taitaakin olla semmoinen aika… meille, jotka eri tavoin työskennellään FinnBrainissä tutkimusperheiden kanssa, kutsutaan heitä käynneille, ollaan heitä vastassa siellä käynnillä ja tehdään heidän kanssa kaikenlaisia tehtäviä ja mittauksia ja he täyttelee kaikenlaisia kyselyitä ja näin, niin se taitaakin olla meidän semmoinen jotenkin kaikkien yhteinen semmoinen punainen lanka, et miten me tehdään näistä tutkimuskäynneistä ja tutkimuksessa mukana olemisesta, miten siitä tehdään niin mukavaa että he olisi jatkossakin. Mitä sä ajattelet siitä?

<Susanne> Mä oon erikoistunut siihen lapsikeskeiseen palvelumuotoiluun, asiakaslähtöisyyteen, ja siitä näkökulmasta sitten, että miten se käynti vielä modataan, se käynnin käytäntö sellaiseksi, että se tuottaa sekä laadukkaita kokemuksia lapsille ja nyt sitten tulevaisuudessa nuorille. Ja sitten, et miten se data, joka siellä kerätään, niin on vimosen päälle laadukasta.

<Elisabeth> Siinä on monta asiaa mielessä pidettävänä samaan aikaan.

<Susanne> Ja lapset kasvaa, ja toisaalta sitten myöskin, kyllähän ne aikuisetkin kasvaa ja sit nää tutkimuksen aikuiset vasta kasvaakin, kun niinku, jokaisessa ikäpisteessä on ollut -- vaikka periaatteessa ne lapset on samoja, mut he on kuitenkin siinä kohtaa sitten taas jo kasvanut yhden harppauksen eteenpäin, et jos he käy puolitoista vuotiaana käynnillä, seuraavaksi he tulee neljävuotiaana käynnille, ja sit yhtäkkiä he onkin täyttänyt sit jo kymmenen, mikä on aika erilaista. Et he on semmoinen FinnBrain suurin ja parhain yhteistyökumppani. He tekee tieteellistä vapaaehtoistyötä täällä kerta toisensa jälkeen ja ilman minkään asteista välttämättä sellaista suoraa itsellensä satavaa hyötyä. niin se pistää aika nöyräksi, ja pistää myös siihen, että haluaa tehdä työnsä niin, että se aika, jonka he antaa, niin se on monella aineettomalla tavalla arvokasta myös heille. Olen hyvin tarkka siitä, että silloin kun he antaa aikaansa, niin se on sen arvoista heille.

<Elisabeth> Onpa hyvin sanottu, ja mä ajattelin, että tällaisia hyvin jotenkin ydinarvoja FinnBrainissä, Että, että meitä tutkijoita ja tutkimusryhmää ei olisi ilman tutkimusperheitä, ja me todellakin arvostetaan se, että tutkimusperheet ovat mukana vuosi toisensa jälkeen meitä auttamassa tässä. Sä oot ollut aika tälleen vuosien mittaan aika erityyppisten tutkimuskäyntien parissa sä oot tehnyt töitä, sä oot tehnyt aivokuvantamiskäyntien kanssa töitä, muistaakseni silloin taisi olla vähän jotain avaruusmatkaa ja muuta sen tyyppistä, mitä ideoitiin lapsille, niin et se olisi lapsille kiva kokemus tulla aivokuvantamiskäynnille. Minkä tyyppisillä käynneillä sä oot ollut mukana?

<Susanne> Mä oon siis rekrytoinut sekä vanhempia että heidän kauttaan myös lapsia sekä kehityspsykologisille että myös näytekäynneille, magneettikuvantamisiin. Ja nyt sit uusimpana tää varhaiset elämäntapahtumat ja sydänterveyskeikka, niin sen käytäntö on jonkin verran käsialaani. Ja Siis se, että puhelimen kautta, jos ajattelee, että kuinka monessa me työntekijät, jotka ollaan perheiden kanssa kontaktissa, niin mehän tupsahdetaan sen puhelimemme kanssa heidän elämään, on se sitten ruokapöytä tai johonkin kesken palaveria ja anteeksi anteeksi anteeksi ja uudelleen. Ja sit taas toisaalta, et he saattaa myös kertoa elämästään ja kertoa lapsestaan sellaisia asioita, mitä välttämättä ihan kaikki ei kuule tai tiedä. Ja se on jotenkin semmoinen, että se kertoo semmoisesta molemminpuolisesta kunnioituksesta ja arvostuksesta, mun mielestä. Et meistä on tullut, me ollaan myös semmoinen… Haluaisin ajatella, et me ollaan semmoinen lämmin ja läheinen tutkimusryhmä, joka tekee asioita vähän eri tavalla.

<Venla> Jep, ja se on nimenomaan sitä sun työn ydintä ja kuulostaa ja kun on sivusta seurannut, niin sä oot siinä onnistunut tosi mahtavasti.

<Susanne> Kiitos. Siis se on, joo, jos ajatellaan sitä, että miten tehdään uusista jännittävistä tilanteista, uusien jännittävien ihmisten kanssa psyykkisesti mahdollisimman turvallinen. Ja toisaalta sitten muistaen se, että lapset on lapsia ja seikkailu pitää heidät virkuloisina, niin se on kyllä tosi siistiä suunnitella. Ja sit taas toisaalta, kun kysyy heiltä palautetta, niin he antaa sitä hyvin, hyvin avoimesti, ja silloin kun pääsee suunnittelemaan se palaute kainalossa niitä käyntejä eteenpäin, niin                   se             on             kyllä            sitä             suolaa             ja             sokeria.

<Elisabeth> No, kun me tutkimusryhmänä kasvetaan meidän tutkimusperheiden kanssa, niin tässä mukana olevat lapset, niin nehän nyt lähestyvät teinivuosia. Mitä se tarkoittaa sinne ajatellen sun työkuvaa ja sun yhteyttä perheisiin?

<Susanne> No siis tässähän nyt, jos ajatellaan, että silloin kun mä oon tullut FinnBrainiin mukaan, niin mähän oon ensisijaisesti ollut nuorisopsykiatrinen sairaanhoitaja, että nythän mä vasta alan tulla sinne mukavuusalueelleni, että tähän mennessä mä olen joutunut etsimään tietoa siitä, että miten kohdataan vauvoja ja leikki-ikäisiä ja kouluikäisiä, että nythän alkaa olla vasta ne hetket, mitä mä oon itse asiassa odottanut jo kolmetoista vuotta. Ja tää on niin siistiä. Tää on niin siistiä ja samalla myös maailma on muuttunut kolmentoista vuoden aikaan niin paljon, et mä oon nyt päässyt mukaan tekemään sellaista uudenlaista työtapaa, missä osallistetaan nuoria itseään. Eli periaatteessa se, että mitä mä oon tehnyt työkseni aikaisemmin, että kun tutkija on pyytänyt, että voitko kammata tätä käyntiä tai suunnitella edelleen lapsilähtöisemmäksi, lapsiystävällisemmäksi. Niin mä tiedostan hyvin vahvasti, että mä en osaa nuorisolähtöiseksi sitä suunnitella tai nuorisolähtöisemmäksi, sitä suunnitella enää ilman niitä nuoria. Ja tää on nyt semmoinen ihan, ihan uudenlainen alku.

<Elisabeth> Eli nyt päästään toisella tavalla yhdessä tutkimusperheiden ja tutkimusnuorten kanssa miettimään, että miten me rakennetaan meidän tutkimuskäyntejä ja datan keruuta sellaiseksi, että se on meidän tutkimusperheille miellyttävää ja toimivaa.

<Susanne> No periaatteessahan tuota työtä on tehty aikaisemmin, se on tehty vaan eri vaiheissa. Et ne on yleensä tullut siinä kohtaa, kun pilotoidaan käyntejä. Eli pilotointi tarkoittaa sitä, että kun käynti on suunniteltu ja sen on meidän oma väki ja oman väen lapset esitestannut, ja sitä on kehitetty pikkuisen siitä eteenpäin, niin sit seuraavaksi on ne ihan ensimmäiset käynnit, joihin pyydetään tutkittavia lapsia aikaisemmin, niin silloin heitä on haastateltu siitä palautteesta vähän enemmän ja sit siitä kehitetty eteenpäin. Tai esimerkiksi nyt nää sydänterveys- ja varhaiset elämäntapahtumakäynnit, missä on ihan ensimmäistä kertaa haastateltu FinnBrainissä mukana olevia lapsia, niin heiltä kysytään haastattelupalautteessa lopuksi, että miten kehittäisit tätä haastattelua. Ja mä oon nyt saanut useammalta lapselta kommentin, kun he palauttaa tyhjän kohdan, että mä en oikein keksi mitään. Se on ollut jotenkin tosi kiva myös lohduttaa heitä, et tiiäkkö sä, et ei haittaa, et et keksi, koska sinua ennen on ollut viisisataa lasta, jotka ovat kertoneet mielipiteensä, että tämä voi vastata sitä, mitä sinun ikäiset ehkä ajattelee hyvältä käynniltä. Mut et näitä nuoria kutsutaan siinä vaiheessa, kun vasta suunnitellaan sitä käyntiä, eli heidät kutsutaan periaatteessa varhaisemmassa vaiheessa. Et tietyllä tavalla tätä työtä on tehty tällaisella tavalla, mutta nyt se tulee vielä jotenkin enemmän nuorten työpanosta sisällyttäväksi.

<Elisabeth> Tai saada nuoria työkavereiksi. Tavallaan.

<Susanne> Tietyllä tavalla he on ollut meidän työkavereita hyvin monta vuotta.

<Elisabeth> No meillä FinnBrainissä työskennellään aika tiiviisti moniammatillisesti ja sä oot Susanne tainnut tehdä aika paljon yhteistyötä myös Teemun kanssa. Kun sä kohtaat perheitä ja juttelet heidän kanssa, kutsut heitä käynneille, niin yksi semmoinen tärkeä osa sitä työtä on se, että me ei soitella perheille liian usein myöskään. Ja joissain ikäpisteissä on tainnut olla niin, että olisiko ollut jopa viisi tutkimuskäyntiä, jotka on pyörinyt suurin piirtein samaan aikaan lapsen jonkun tietyn iän syntymäpäivän ympärillä. Miten te olette Teemu ja Susanne yhdessä ratkaisseet sen, että perheille ei soiteta liian usein?

<Susanne> Niitä on todellakin viisi eri osatutkimusta yhtä aikaa pyörimässä, ja me ollaan siitä tehty semmoinen soittojärjestelmä, joka huomioi siis sekä sen, että perheille soitetaan tiettynä aikana tietyn ihmisen toimesta ja sitten toisaalta se tilastoidaan niin, että tutkija pystyy seuraamaan jatkuvalla syötöllä, et miten se hänen data kertyy. Ja se on ollut ehkä mun osio on ollut se käytännön suunnittelu ja sitä miten se on ergonomista työntekijälle. Ja sit taas Teemu on ollut se vuori, johon mä oon nojannut siinä kohtaa, kun tekniikasta ei ole mitään hajua.

<Teemu> Joo, elikkä me ollaan rakennettu sinne erilaisia systeemejä, miten ensimmäinen on saatu valmiiksi. Siitä tulee merkki seuraavalle, että hän voi jatkaa tästä.

<Venla> Susanne tuossa sanoikin, että sä oot Teemu semmoinen vuori, johon voi luottaa teknisissä asioissa just tässä kun mietitään missä järjestyksessä soitetaan perheille. Kertauksena voidaan ehkä meille ja kuulijoille sanoa, että sä oot tosiaan datamanageri FinnBrainissä, niin haluaisitko sä vähän kuvata, että mitä datamanagerin työhön kuuluu.

<Teemu> No siihen kuuluu käytännössä kaikki se tiedonhallinta, mitä tulee kyselylomakkeista muihin käynneillä kerättäviin aineistoihin. Muokkaan sen sellaiseen muotoon, että tutkija pystyy sitä käyttämään ja tekemään siitä analyysit. Siinä on hyvin paljon erilaisia välivaiheita, riippuen minkälaisessa muodossa se data tulee. Tää on se päätehtävä.

<Venla> Joo, ehkä just kun Eija on työntekijöiden kanssa paljon tekemisissä ja Susanne perheiden, niin sä oot sitten taas sen datan ja niiden numeroiden mitä sieltä saadaan.

<Teemu> No se on juuri näin, elikkä jos Susanne esimerkiksi näkee näitä perheitä, kasvotusten ja kuulee heidän äänet, mulle he ovat numeroita ja kirjaimia.

<Venla> Miten sä kuvaisit vaikka semmoista, että jos ajatellaan vaikka tätä prosessia, että perheelle lähetetään kotiin kysely täytettäväksi? Niin miten sitten kun se kysely palautuu meille, miten sä kuvaisit sen tiedon matkan sitten ihan vaikka semmoiseen julkaistuun tutkimusartikkeliin asti?

<Teemu> Täähän aina hiukan riippuu minkä näköinen se lomake on. Meillä on useita erinäköisiä lomakkeita eri aikapisteissä. Mun kannalta on kaikkein helpoin semmoinen, missä on kysytty periaatteessa vaan, että vaihtoehtoja vaikka ykkösestä viiteen tai ykkösestä neljään, niin sitten sen saa hyvin nopeasti putsattua. Sitten jos on tämmöisiä avoimia kenttiä, mihin pitää kirjoittaa tai vastata jotain numeerista kirjoittaa niin siitä tulee hiukan eri tavalla sitä siivottavaa. Ja muutamia asioita, mitä tässä nyt yleensäkin täytyy huomioida, mitkä toistuu näissä eri lomakkeissa, niin esimerkiksi tää päivämäärät ja kellonajat on semmoisia, mitkä täytyy kauhean tarkkaan tsekata. Siellä tulee ihan inhimillisesti, tallentaja on voinut tehdä vaikka jonkun jonkun virheen tai jonkun, mun pitää katsoa se, että onko vuosiluvut paikallaan ja kellonajoissakin on, jos ajatellaan vaikka nukkumaanmenoajat jos mennään nukkumaan puoliltaöin, niin siinä on niin monta eri tapaa, millä se on siinä lomakkeella voitu merkitä, että siellä voi olla kaksikymmentäneljä tai nolla nolla tai kaksitoista. Mun pitää nää laittaa sinne dataan niin, että ne luetaan kaikki samalla tavalla, että jos lasketaan nukkuma-aika illasta aamuun, vaikka siitä puolesta yöstä kello kahdeksaan, että se tulee, tulee se kahdeksan  tuntia  sinne,  eikä  sinne  tuu  mitään  ihan  kummallisia  arvoja. Ja sitten tässä on semmoista salapoliisityötä, mitä mä myöskin Susannen kanssa tässä matkalla teen esimerkiksi edelleen näistä kellonajoista, jos puhutaan, niin nukkumaanmenoajaksi on laitettu kahdeksan ja heräämisajaksi neljä, niin sitten me aletaan miettimään sitä, että onko tää nyt illalla vai aamulla kello kahdeksan, kun hän on mennyt nukkumaan, tämä vastaaja. No sitten katsotaan, jos Susannella on vaikka tietoa tästä perheestä enemmän, että voisitko sä tietää tästä, että käykö täällä vaikka lomakkeen täyttäjä yövuorossa, että meneekö hän aamulla nukkumaan vai meneekö hän aamulla niin aikaisin töihin, että hän on sitten jo mennyt kello kaksikymmentä nukkumaan illalla, että saadaan tää data mahdollisimman oikeaksi. Tällähän ei siinä mielessä ihan siihen tuntimäärään on merkitystä, mutta meillä on kumminkin hyvin oleellista tietää se, että paljonko nukutaan yöllä ja päivällä. Unitutkijat ovat tästä erittäin kiinnostuneita. Sitten tässä on semmoista prosessia välissä, että ajetaan jakaumat kaikista tiedoista, tarkoittaa sitä, että listataan kaikki mahdolliset vastaukset, mitä siellä lomakkeissa on. Silloin sieltä bongaa mahdollisia, puhutaan outlayerista elikkä tällaisista ulkopuolisista luvuista, mitkä on poikkeuksellisen isoja tai pieniä, niitä ei jätetä sinne aineistoon. On ilmiselvä virhe, jos joku on vaikka nukkunut kolmekymmentä tuntia vuorokaudessa, niin silloin me mietitään sitä, et onko tässä nyt tarkoitus olla kolmekymmentä minuuttia ja jotain tämmöistä. Sitten me aletaan selvittelemään sitä, on taas tätä salapoliisihommaa.

Sitten kun näitä on näitä lomakkeita käyty läpi, niin katsottu, että esimerkiksi meillä on siellä se mielialakysely, missä on kymmenen kysymystä. Näistä muodostetaan summat, jotta saadaan laskettua sitten kokonaispisteet. Ja tähän yleensä tutkijat on kiinnostuneita nimenomaan näistä summapisteistä, että ne koodataan sinne, ja tässä on semmoisia vaiheita, että osa niistä arvoista skaalataan uudestaan, jos siellä on kysytty ykkösestä neloseen lomakkeessa, niin ne onkin meillä nollasta kolmoseen ja sitten siellä muutama käännetään toisinpäin, elikkä se niin sanottu nollavaihtoehto ei olekaan siellä vasemmassa reunassa, vaan se on oikealla puolella.

<Venla> Joo, tästä kyllä tosi hyvin tulee esiin se, että vaikka vanhempi täyttää sen kyselylomakkeen kotona, niin se ei tule meille valmiina siihen muotoon, että me aletaan vaikka jotain tilastollisia analyyseja tekemään, vaan kuten tässä kuultiin, niin tosi paljon on siinä välissä semmoista työtä, mitä datamanageri tekee.

<Teemu> Joo, ja tässä on hirveän tärkeä itsekin pitää se homma kasassa sillä tavalla, että kaikista isoimmissa linjauksista ja isoimmista jutuista, mitä sinne dataan tekee, niin on muistiot laadittu.Mä oon pyörittänyt 2014 vuodesta saakka sitä, silloin kun aloitin FinnBrainissä, kasannut muistiota, laittanut siihen aina tiedoston nimen ja mitä muutoksia on tehty sinä päivänä ja mitä summia on laskettu. ja silloin oli vielä tää muuttujamäärä oli pieni. Ja se on kasvanut tässä, puhutaan taas siitä pullataikinasta, mikä tässä aikaisemminkin on tullut esiin. Jos on tutkimuksen määrä paisunut, niin myöskin tää tiedostojen ja datan määrä, muuttujien määrä on paisunut myöskin ihan valtavasti sieltä reilun kymmenen vuoden takaa tähän päivään. Tänä päivänä muuttujia meillä on yli 30 000.

<Elisabeth> Ja mitä se tarkoittaa, jos pysähdytään siihen vähäksi aikaa, niin mikä muuttuja on?

<Teemu> No muuttujahan on aineistossa oleva kerätty tietue, ihan mikä tahansa mitä siellä kyselylomakkeessa on, pituus, paino, ikä, nää on kaikki muuttujia. Koulutus, ihan kaikki mitä on siellä lomakkeissa ja käynneillä kerätty. Myös palautelaatikkokin on yksi muuttuja. Se on tekstimuotoinen muuttuja, josta ei lasketa mitään, mutta se on meille myöskin hyvin tärkeä muuttuja.

<Elisabeth> Eli perheistä ja heidän hyvinvoinnista ja toimintatavasta on muuttuja. Ja minkä verran sä sanoit, että niitä on?

<Teemu> 30 000. Juu ja se määrä elää tässä nyt yhdeksänvuotisdataa, kun kerätään parhaillaan, niin sieltä tulee taas lisää. Ja tämähän edellyttää sitä, että meillä on tarkat muuttujaluettelot olemassa kaikesta, että, että se tutkija palvelee paljon tämä, koska jos tutkija haluaa tiettyjä asioita itselleen, niin eihän me voida antaa sitä kolmeakymmentätuhatta muuttujaa kenellekään, että ei ei sieltä sitten enää löydä mitään, mutta meillä on datamanagereilla hallussa tää kokonaisuus ja me tiedetään, mitä muuttujia löytyy mistäkin ja ylläpidetään sitä muuttujaluetteloa, et se on aina ajan tasalla.

<Venla> Se on ihan mahtavaa, ja me ei kyllä, tutkijat ei pärjättäisi mitenkään ilman tätä panosta, työpanosta.

<Teemu> Se on mukava kuulla.

<Venla> Mitäs sitten nyt meillä alkaakin ehkä aika tältä kerralta jo kääntyä vähän loppua kohti, niin me haluttaisiin nyt, kun tosiaan juhlitaan tätä 15-vuotiasta FinnBrainiä, niin teillähän on varmaan meistä kaikista perustajien lisäksi niin kaikista pisin ja kattavin kokemus FinnBrainistä näiltä vuosilta, niin tuleeko teillä mieleen jotain sellaista, mitä te sanoisitte, että mikä on parasta FinnBrainissä tai ajatuksia siitä, mikä on saanut teidät pysymään täällä kaikki nää vuodet?