Kehityksen jäljillä

Tässä jaksossa tutustutaan yhdessä professori Elina Mainela-Arnoldin ja professori Riikka Korjan kanssa puheen ja kielen kehityksen sekä lapsen kehityksen ja vanhemmuuden osatutkimuksiin. Nämä FinnBrainin osatutkimukset toimivat myös osana oppimisen dynamiikan ja interventiotutkimuksen huippututkimusyksikköä (InterLearn), jossa tavoitellaan uutta tietoa siitä, minkälaiset yksilön tai kasvu- ja oppimisympäristöjen ominaisuudet altistavat vaikeuksille psykososiaalisessa kehityksessä ja oppimisessa. Jaksossa keskustellaan lapsen varhaisesta kehityksestä, vanhemmuudesta, vuorovaikutuksesta, temperamentista ja kielen kehityksestä sekä siitä, mitä tutkimus voi kertoa lapsiperheiden hyvinvoinnin tukemisesta.

Kehityksen jäljillä
Jakso 3: Kielen ja mielen kehitys
<Venla> Tervetuloa FinnBrain juhlavuosipodcastin pariin. Mä olen Venla ja toimin tän podcastin hostina. Tänään me sukelletaan kahteen FinnBrain osatutkimukseen, puheen ja kielen kehitykseen sekä lapsen kehityksen ja vanhemmuuden osatutkimukseen. Ja mikä parasta, meillä on studiossa näiden osatutkimusten vetäjät kertomassa omasta työstään.
Puheen ja kielen osatutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten aivojen oppimismekanismit ja ympäristö yhdessä mahdollistavat sen, että lapset oppivat kieltä niin nopeasti ja joustavasti. Siellä tutkitaan myös lasten välisiä eroja. Miksi suurimmasta osasta kasvaa taitavia kielenkäyttäjiä, mutta osalla oppiminen on haastavampaa. Tavoitteena on ymmärtää, miten tarkkaavuus, oppiminen, vuorovaikutus ja kieliympäristö muokkaavat kielen kehityksen polkuja.
Kehityspsykologinen osatutkimus puolestaan tarkastelee lapsen psykologista kehitystä vauvaiästä alkaen. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat itsesäätely ja sosiaaliset taidot. Miten lapsi säätelee tarkkaavuuttaan tunnepitoisissa tilanteissa, miten toiminnanohjaus ja itsekontrolli kehittyvät ja millainen rooli temperamentilla on näissä prosesseissa. Lisäksi tutkitaan, miten nämä kehityspolut liittyvät myöhempään hyvinvointiin ja toimintakykyyn ja miten vanhemman toimintakyky sekä vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus tukevat lapsen itsesäätelytaitoja.
Ja muistutuksena taas, jos haluat ensin kokonaiskuvan FinnBrain tutkimuksesta, meidän aiemmin julkaistu intro infojakso on hyvä paikka aloittaa. Kiva kun olet mukana.
(jingle)
<Venla> Tänään meillä on jälleen kerran tosi tärkeitä vieraita. FinnBrain puheen ja kielen osatutkimuksen vetäjä, logopedian professori ja puheterapeutti Elina Mainela-Arnold, sekä vanhemmuuden ja lapsen kehityksen osatutkimuksen vetäjä, kehityspsykologian professori ja lasten ja nuorten erikoispsykologi Riikka Korja.
<Riikka> Moikka.
<Elina> Terve.
<Venla> Ihan mahtavaa, että me ollaan saatu teidät tänne. Ja mä ajattelin, että alkuun voitaisiin tosi mielellään, mä kuulisin ja varmaan myös meidän kuulijat kuulisi, että minkälainen on ollut teidän polku FinnBrainiin ja minkälainen on teidän työnkuva. Et ei varmaan ihan selvää oo pelkästään tittelin perusteella, et mitä te just FinnBrainissä teette.
<Riikka> Kiitos Venna. Hyvä kysymys. Täytyy ihan hetki miettiä, et miten tää taival on mennyt. Mä oon tullut FinnBrainiin vuonna 2015 ja mä tulin vähän niinku post-doc tai semmoinen nuori senioritutkijan roolissa. Mä oon koko mun tutkimusuran ajan ollut kiinnostunut varhaisesta kehityksestä ja varhaisesta vanhemmuudesta. Ja mä olin tehnyt aikaisemmin ennen kaikkea keskostutkimusta, mut sit kun mä kuulin FinnBrainistä, niin sit mä ajattelin, et aa, nyt mulla on mahdollisuus tutkia vielä laajemmin erilaisia stressitekijöitä suhteessa lapsen varhaiseen kehitykseen. Asuin Australiassa ja tein siellä tutkimusta ja sitten Hasse ja Linnea oli yhteydessä, et hei, haluatko sä tulla tänne meidän hankkeeseen, et meillä on alkanut tämmöinen kehityspsykologinen osio, niin siihen tutkijaksi. Ja mä olin heti, et jes, tosi kiva. Ja siitä se sitten lähti.
<Venla> Joo, mites Elina?
<Elina> Mä oon ollut FinnBrainissä vuodesta 2017 ja se on about vuosi sen jälkeen, kun mä tulin Turkuun, eli mä tulin 2016 Turkuun. Sitä ennen mä olin 17 vuotta Pohjois-Amerikassa tutkijana ja aiheena lasten kielen kehitys ja erityisesti lapset, joilla on kielenkehityksen riskiä, kehityksellinen kielihäiriö tai sitten viivästynyt kielen ja puheen kehitys. Ja FinnBrainissä mua erityisesti kiinnosti se, että tää on syntymäkohortti, jossa seurataan lapsia pitkittäisesti. Kielenkehitystä on tällaisella isommalla syntymäkohorttiaineistolla tutkittu ihan maailmanlaajuisesti vähän, ja erityisesti tämän riskin osalta, niin loppujen lopuksi tämmöistä systemaattista seurantaa, niin, niin on ihan yhden käden sormilla laskettava määrä projekteja. Ja sit myös erityisesti, että tämä monitieteellinen projekti, melkein kaikki vaikuttaa kielen kehitykseen, on hankala listata jotain sellaista, semmoista kehityksellistä aihetta, jolla ei olisi mitään tekemistä kielenkehityksen kannalta, niin se, että tässä on monta työpakettia ja eri tieteenaloja, niin mahdollistaa semmoisen huomattavasti laajemman näkökulman riskiä suojaaviin tekijöihin kielenkehityksen osalta.
<Venla>Eli te ootte molemmat ollut jo aika pitkään FinnBrainissa ja tosiaan molemmat mainitsitte tän, tämmöisen niinku pitkittäisyyden, mikä onkin tosi spesiaalia FinnBrainissä. Te ootte myös, teillä on myös vähän muita työrooleja. Haluatteko te kertoa, et vaikka vedätte näitä meidän osatutkimuksia, niin pikaisesti, et mitä kaikkea muuta tällä hetkellä teidän työnkuvaan kuuluu.
<Riikka>No, tosi monenlaista, että me molemmat Elinan kanssa tehdään tätä, me ollaan siis molemmat professoreina, ja yliopistolla professorin rooliin kuuluu ihan hirveän paljon monenlaisia tehtäviä. Ja varmaan molemmille meille se tutkimus oisi niinku intohimo ja mutta että se on vaan yksi osa sitä kokonaistyöpakettia. Et mä ehkä sanoisin, et mun työnkuvasta työajasta mä käytän ehkä 30-40 prosenttia tutkimukseen. Sit mä vedän meidän kliinisen opetuksen tiimiä ja huolehdin siitä, että psykologian maisterit saa maisteriopiskelijat saa mahdollisimman laadukasta kliinistä opetusta, ja sit mä oon aika paljon mukana semmoisessa kehittämistyössä kliinisten käytäntöjen osalta ja näin. Ja sit mä oon myös kliininen psykologi ja psykoterapeutti ja pidän vastaanottoja. Varmaan monenlaista muutakin, että onhan se, se on varmaan se yksi niinku haaste, että pystyy aikatauluttamaan niin, että sit tälle mahtavalle tutkimukselle ja tutkimusryhmällekin jää riittävästi aikaa.
<Venla> Joo.
<Elina> Logopedin professorin tehtäviin kuuluu puheterapeuttien koulutus ja sitten tietysti väitöstöitten ohjaus. Tällä hetkellä mulla on opetusta vähemmän. Mä toimin yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanina, eli mulla on vastuuta koko tiedekunnan toiminnasta, budjettivastuu ja strateginen suunnittelu ja sen toteutus, ja tän tyyppistä yleistä hallinnollista vastuuta enemmän kuin opetusta.
<Venla> Eli molemmilla on tosi paljon tekemistä jokaisessa viikossa kyllä riittää, mut just hyvä kuulla myös se, että tää on niinku yksi osa teidän työnkuvaa.
<Riikka> Mutta tosi tärkeä tärkeä.
<Venla> Joo, ehdottomasti. Oisi tosi kiva kuulla nyt, kun me tässä podcastissa pyritään tutustumaan vähän kaikkiin osatutkimuksiin vuorotellen tai mahdollisimman moneen, niin voitaisiin seuraavaksi ehkä jutella vähän siitä, että minkälaista aineistoa näissä osatutkimuksissa on kerätty ja mikä on niinku semmoinen, semmoiset isot tutkimuskysymykset, mihin pyritään vastaamaan. Paljonhan tehdään yhteistyötä puheen ja kielen kehityksen ja sitten tän kehityspsykologisen osatutkimuksen välillä, niin haluatko sä vaikka Riikka kertoa, että mistä asti on kerätty tätä kehityspsykologista aineistoa?
<Riikka> Joo, tosiaan niinku Elinakin jo hyvin sanoi, niin se ainutlaatuisuus juttu on tässä hankkeessa se, että me ollaan, on ollut mahdollista seurata näitä perheitä raskausiästä lähtien. Ja sieltähän se kehitys alkaa, eli ihan sieltä raskauden alkuvaiheesta lähtien, ja siksi se on niin hieno juttu, että
FinnBrainissa meillä on tietoa sieltä asti. Ja sit jos me mietitään sitä lapsen kehityspsykologista tai kielen kehityksen kehitystä, niin sithän usein se sitten lähdetään sieltä vauvavaiheesta. Niin tää meidän kehityspsykologinen seuranta on alkanut kahdeksan kuukauden iässä ja sit seuraavaksi on mitattu taaperoiässä kahden ja puolen vuoden iässä, tai sanotaan, että myöhäistaaperoikä. Sitten tämmöisessä vähän niinku esikouluiässä, eli viiden vuoden iässä. Sit tulee kouluikä yhdeksän ja puoli yhdeksän vuoden iässä, ja nyt meillä on sitten itse asiassa kielenkehityksen kanssa niin yhteinen mittauspiste, niin siinä viidennen luokan kohdalla. Eli tämmöinen. Se tietenkin on pyritty miettimään niin, että sitten me mitattaisiin just silloin silloin niinku jokaisessa tärkeässä kehitysvaiheessa, et me saataisiin kustakin aivojen kehityksen kannalta tärkeistä semmoisesta herkkyyskaudesta, niin sitten niitä mittauksia.
<Venla> Kulkeeko nää käsi kädessä sitten nää niinku logopedian osatutkimuksen..?
<Elina> No, about, ihan tota puheen ja kielen suoria mittauksia, on alkuvaiheessa kyselylomakkeet 14 kuukauden kohdalla ja 30 kuukauden kohdalla. Mutta sitten me on päästy hyödyntämään näitä varhaisia psykologisia vuorovaikutustilanteiden videoita ja päästy sieltä analysoimaan lasten tuotoksia, niin jo sieltä kahdeksan kuukauden iästä päästään puheeseen ja kieleen käsiksi. Sitten ihan oma puheen ja kielen ensimmäinen tutkimuspiste oli viiden vuoden iässä. Se on semmoinen ikä, missä lapsella tyypillisesti alkaa olla jo semmoiset kielen perusasiat, perusrakenteet, sanasto, hallussa. Se on erinomainen ikäpiste. Koulu ei ole vielä alkanut, semmoinen ennen koulua ikäpiste. Ja sitten yhdeksän ja puolen vuoden iässä, niin jatkettiin tätä puhutun kielen arviointia ja siinä on sitten mukana lukeminen, kirjoittaminen ja matikka myös, ja sitten tämä viidennen luokan mittaus tietysti, mistä Riikka jo mainitsikin, mikä toteutetaan meidän kahden osatutkimuksen yhteistyönä, niin siinä päästään sitten vielä pidemmälle tän oppimisen tutkimukseen.
<Venla> Joo. Ja tossa toi onkin tosi hyvä, kun toit esiin tuon, että kun on tämmöinen monitieteinen tutkimus, niin sitten kun samat lapset käy, et vaikkei olisi suoraan tutkittu niitä omia, niin sieltä pystytään sitten poimimaan, et kun on videotallennetta, niin saadaan sitä puheen ja kielen kehityksenkin tietoa sieltä.
<Riikka> Joo, eli tosiaan niin siinä kehityspsykologisessa seurannassa, niin me ollaan pyritty tutkimaan just niitä semmoisia kaikkein keskeisimpiä lapsen kehityksen osa-alueita, jotka tota me tiedetään, et oisi sit merkityksellisiä terveyden ja hyvinvoinnin ja oppimisen ja toimintakyvyn kannalta myöhemmällä iällä. Ja tietenkään varmaan ihan kaikki niinku, tai sanotaan näin, että ne, mihin me ollaan nyt sitten päädytty, niin on ollut erityisesti lapsen itsesäätelyyn liittyvät tekijät, kuten toiminnanohjaus ja temperamentti, koska me tiedetään, että se itsesäätely toimii usein semmoisena keskeisenä välittävänä tekijänä, kun me mietitään, et miten haitallinen tai suojaava ympäristö vaikuttaa vaikka lapsen toimintakykyyn tai mielenterveyteen. Niin sen takia se itsesäätely on. Mut sitten taas toisaalta niin sit tämmöiset kognitioon liittyvät tekijät, et me tiedetään, ja kieli liittyy myös osittain siihen, että se, että minkälaiset kognitiiviset valmiudet lapsella on, niin sillä on kanssa tosi oma itsellinen merkitys siinä, että miten ne suojaavat tai haavoittavat tekijät vaikuttaa siihen kehitykseen. Ja sit meillä on tämmöiset oma trajektori tai oma polku niinku erilaisille sosioemotionaalisille tekijöille, vaikka esimerkiksi siihen, että miten lapsi on kiinnostunut ihmiskasvoista, ihan vauvaiästä lähtien, ja ihmiskasvoissa nähtävistä tunneviesteistä. Ja niitä me tutkitaan semmoisessa silmäliikeasetelmassa. Et nää on tavallaan ne tuon kielen kehityksen lisäksi ne päädimensiot, mitä me ollaan pyritty seuraamaan sieltä vauvavaiheesta lähtien. Ja se onkin sitten tosi kiva, nyt me ollaan just siinä vaiheessa Elinan tiimin kanssa, et me päästään tarkastelemaan, et minkälaisia polkuja, yksilöllisiä polkuja lapsille lähtee rakentuu näissä eri osa-alueilla ja näkyykö siellä semmoisia, että se pysyy tasaisena se kehitys, tai että sitten on jotain muutoksia siinä ja sit tietenkin niitä me tutkitaan suhteessa niihin ympäristötekijöihin. Eli tästä päästään jotenkin siihen, että kun sä kysyt, että mitkä on tavallaan ne
tärkeimmät tutkimuskysymykset. Et tässähän pystyy hirveän monenlaisiin kysymyksiin vastaamaan. Ehkä semmoiset keskeisimmät on jotenkin ja tässä ajassakin niin kovin tärkeät, että kun me tiedetään, et siinä lapsen kehityksen normaali variaatiossa, et se variaatio on varsin suuri, et mikä on, voi johtaa ihan riittävän hyvään toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Niin vähän päästään tutkimaan sitä, sitä, että minkälaista se variaatio tässä meidän porukassa on. Ja sit ehkä nyt erityisesti, kun me ajatellaan, et erilaisissa ympäristöissä, että milloin sitten joku tietty semmoinen vaikka vähän viiveinen kehitys sitten muodostuu, minkälaisten muiden riskitekijöiden kanssa se muodostaa sitten vaikka riskin oppimisen vaikeuksille tai mielenterveyden ongelmille. Niin tän tyyppiset mallinnukset on tosi kiinnostavia ja tärkeitä ja
Niinku Elina hyvin sanoikin, niin niitä, et tän tyyppisiä näin pitkittäisiä aineistoja on tosi vähän, niin siksi tää on tosi ainutlaatuista, ja mä ajattelen, et se on just tässä ajassa tosi tärkeätä, kun meidän pitäisi ymmärtää, että nimenomaan kehityspsykologiaa ja ihmisen kehitystä enemmän, et me ymmärrettäisiin, että miksi, miksi meillä on niin paljon nuoria ja lapsia, jotka raportoi vaikeuksia tai kokee vaikeuksia eri osa-alueilla, miksi ne on lisääntynyt niin paljon. Että mihin tekijöihin ne liittyy, että voiko ne vaikka liittyä siihen, että meidän ympäristössä oleva kuormitus on kasvanut tai näin.
<Venla> Joo. Miten niitä riskitekijöitä sieltä voidaan löytää sitten sieltä aiemmasta kehityksestä. Miten sitten Elina, minkälaisia tutkimuskysymyksiä tai semmoisia isoja linjoja teidän osatutkimuksessa on?
<Elina> No pääasiallisesti me ollaan kiinnostuttu näistä lasten välisistä eroista kielen ja puheen kehityksen osalta, että lapset kehittyy eri tahtiin. Me tiedetään se, mutta se ei ole ihan villiä, ei villejä nää erot ole. Me pystytään tämmöisillä tilastollisilla analyyseillä löytämään sieltä semmoisia tyypillisiä kehityspolkuja, ja me ollaan erityisesti kiinnostuttu niistä riskipoluista, semmoisista, mitkä johtaa vaikeuksiin, ehkä semmoisiin kehityksellisen kielihäiriön tyyppisiin vaikeuksiin. Näkyykö ne jo aikaisessa vaiheessa? Löytyykö sieltä semmoisia paranevia vaikeuksia tai vaikeuksia, jotka alkaa vasta myöhemmin, vai onko sellainen tilanne, että vaikeudet näkyy jo varhaislapsuudessa jatkuu sellaisina pidempään. Ja sitten tää tietysti yksin näitten kehityspolkujen kuvailu on tärkeätä, mutta sitten myös näihin polkuihin kuulumisen todennäköisyyden ennustaminen on erityisen mielenkiintoista, että mimmoiset tekijät toisaalta liittyy siihen, että kuuluu siihen riskipolkuun tai riskipolkuihin, mitkä tekijät on suojaavia, mitkä liittyy siihen, että on vahvalla polulla, ja tällä on suora merkitys ihan kehityksellisen kielihäiriön tunnistamisen osalta. Tällä hetkellä suositellaan, että siinä otettaisiin tässä kehityksellisen kielihäiriön tunnistamisessa huomioon tämmöinen riskitekijöitten kumulaatio, eli mitkä monet tekijät liittyy siihen, että päätyy kielellisiin vaikeuksiin, niin se, että me tämmöisessä kattavassa syntymäkohortissa päästään tarkastelemaan näitä tekijöitä, auttaa meitä tulevaisuudessa suoraan ihan näitten riskitekijöiden tunnistamisessa.
<Riikka> Toi on ihan tosi kiinnostava ja ne on tosi hienoja mallinnuksia, mitä just kielenkin kehityksen osalta on tehty. Ja ehkä tosta voisi jatkaa, että nythän me päästään sitten myös nimenomaan tarkastelemaan, ei pelkästään suhteessa niihin ympäristössä oleviin suojaaviin ja riskitekijöihin, mut myös siis suhteessa lapsen muihin tavallaan kehityksellisiin polkuihin. Että jos on vaikka vahvat kielelliset valmiudet, niin sillä voi olla tosi merkittävä suojaava vaikutus vaikkapa elää tietynlaisessa ympäristössä. Ja, ja ehkä mä oon enemmän ja enemmän ruvennut miettimään, että miten ne lapsen yksilölliset tekijät, et miten ne toimii myös suojaavana tekijänä siinä, jos lapsi elää vaativassa ympäristössä. Ja sitten taas tietenkin toiste päin, että jos lapsella on joku riskiprofiili, et onko sillä merkitystä, että muilla osa-alueilla sitten meneekin hyvin. Ja miten vaikka joku hyvä toiminnanohjaus voisikin vaikka suojata kielen kehitystä tai toistepäin.
<Elina> Kyllä. Ja tää, tää on tää meidän monitieteellisen tutkimusryhmän ehdottomasti vahvuus, että meidän ryhmä ei pelkästään tutki kieltä, vaan me päästään yhdistämään kehityspsykologista
tutkimusta suoraan. Samoilta lapsilta on useita mittauksia, niin päästään sitten tarkastelemaan näitä vahvoja profiileja, miten ne liittyy vahvuuksiin muilla kehityksen alueilla tai toisinpäin, jo riski yhdellä alueella, miten se liittyy riskiin tai vahvuuteen toisella alueella.
<Riikka> Esimerkiksi semmoinen, mistä me ollaan nyt jotain ehkä alustavaakin jo löydetty, mutta josta ollaan kiinnostuneita, et mikä vaikka kielellisten ja kog- et mikä rooli kielellisillä valmiuksilla on esimerkiksi sosiaalisessa kompetenssissa tai sosiaalisissa taidoissa. Niin kanssa semmoinen aika ei-niin-paljon-tutkittu, mutta ihan hirvittävän tärkeä osa-alue.
<Elina> Kyllä.
<Venla> Tosi kiinnostavia tutkimusaiheita ja kysymyksiä, mä mietin myös sitä, että tässä tuli paljon tämmöisiä just, että kehityksellinen kielihäiriö ja sitten itsesäätelyn kehitys ja kognitio, et oisiko teille mahdollista antaa semmoisia konkreettisia arkielämän esimerkkejä vähän siitä, että mitä tarkoittaa vaikka kehityksellinen kielihäiriö, miltä se näyttää lapsella, tai kehitysviive, tarkoittaako se, että oppii puhumaan myöhemmin tai et mitä tarkoittaa, jos on haasteita itsesäätelyssä tai toiminnanohjauksessa tai ylipäätään, mikä on kognitio.
<Elina> Otanko mä kehityksellisen kielihäiriön ensin, eli kehityksellinen kielihäiriö on tämmöinen vaikeus jokapäiväisessä kielenkäytössä, sosiaalisissa tilanteissa tai sitten koulusuoriutumisessa myöhemmin. Ja semmoinen klassinen tilanne on, että tää alkaa myöhään puhumaan oppimisena, eli siinä yksivuotiaana, kun lapset alkaa tuottaa ensimmäisiä sanoja, niin ne ensimmäiset sanat viivästyy, niitten ymmärtäminen saattaa olla vaikeata myös. Ensimmäiset sanayhdistelmät tulee myöhemmin sitten siellä about viiden vuoden iässä, niin kyllä opitaan kieltä, mutta se tuotos saattaa tai usein on yksinkertaisempaa. Siellä saattaa olla kielioppivirheitä, äänteitten virheitä, puhutun kielen ymmärtämisessä voi olla vaikeuksia, siihen saattaa liittyä käyttäytymisen vaikeuksia, kun ei ymmärrä mitä odotetaan, niin sitten on vaikeampi noudattaa ohjeita. Koulussa kehityksellinen kielihäiriö näyttäytyy lukemisen vaikeuksina, myös matematiikan vaikeuksina. Ja sitten kun on pidempään seurattu lapsia, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, niin ihan ammatinvalinta menee usein sitten niin, että ei tarvitse käyttää niin paljon kieltä ja vielä näitten, tän kielen kielenkäytön vaikeuteen saattaa liittyä sitten suoraan sosiaalista haittaa, tulee tehtyä vääriä valintoja, ja me tiedetään ihan, että vankilasta löytyy runsaasti henkilöitä, joilla on kehityksellisen kielihäiriön piirteitä. Eli tää saattaa johtaa, nää kielelliset vaikeudet, semmoisiin sosiaalisiin vaikeuksiin, että sitten tulee tehtyä vääriä valintoja.
<Venla> Kyllä.
<Riikka> Olisikin ihan tosi tärkeätä, että tunnistettaisiin ne varhain ja siinä onkin nyt hyvää tutkimusta tehty. Mut jos mä jatkan vaikka siitä itsesäätelystä. Joo, se miten itsesäätely on semmoinen, et sitä voi aika monella tavoin lähteä tarkastelemaan, mut se, miten mä nyt itse ajattelen tai minkälainen se meidän viitekehys on se, että itsesäätelyllä siis tarkoitetaan sitä, että miten me meidän ajatusten ja tunteiden ja toiminnan, että siinä on ajatusten, tunteiden ja toiminnan taso, että miten me pystytään ylläpitämään semmoista riittävää tasapainotilaa suhteessa meidän omien fiilisten ja sisäisten kokemusten ja ulkoisten vaatimusten välillä. Ja iso osa on semmoista, joka on tosi biologista, eli vastasyntyneissä on ihan valtavasti eroja sen suhteen, että miten he ilmaisee tunnetta. Et miten voimakkaasti ne ilmaisee sitä ja onko ne erityisesti, että ne ilmaisee voimakkaasti negatiivisia tunteita tai sitten positiivisia tunteita. Ja sit toinen semmoinen piirre, joka on semmoinen hyvin biologinen, on se, että osa meistä on semmoisia, että me herkemmin lähestytään uusia asioita ja ollaan sillain nopeasti reagoivia ja ehkä vähän impulsiivisiakin, ja sitten taas osa meistä on varovaisempia ja ujompia ja sillain vähän hitaammin uusiin asioihin meneviä. Ja sitten on myös meissä semmoisia biologisia eroja, et miten me helposti me rauhoitutaan ja paljon me tarvitaan sitä ulkoista apua siihen rauhoittumiseen. Et nää on semmoiset meissä biologisesti olevia. Ja näähän ei oo mitkään mitään
patologian tai huolen merkkejä, vaan just senhän takia on olemassa niin monenlaisia erilaisia ihmisiä. Mutta sitten se tavallaan se seuraava steppi tulee, että itsesäätelylle on oleellista se, että se kehittyy suhteessa siihen kasvuympäristöön. Mä uskaltaisin sanoa, että iso tekijä siinä, että tuleeko jotain ongelmia itsesäätelyn kanssa, on se, että minkälaiset resurssit ympäristöllä on ollut auttaa sitä lasta tulemaan toimeen niitten yksilöllisten piirteiden kanssa, just noiden kanssa, mitä mä äsken kuvasin. Ja jos lapsi saa riittävän avun ja tuen olla juuri sellainen kuin hän on, niin sitten usein se menee suhteellisen suotuisasti se itsesäätelyn kehitys. Mutta sitten aina näin ei ole. Ja sit voi tulla erilaisia säätelyvaikeuksia. Ja tietenkin siis sit on ihan selvää, että jos on biologi-, et jos on enemmän semmoista vaativampaa puolta siinä omassa biologiassa, niin sehän myös sit vaatii ympäristöltäkin enemmän. Mut nää voi näyttäytyä hirveän monenlaisena. Se voi näyttäytyä siis semmoisena ulospäin suuntautuvina tekijöinä, että on vaikeutta keskittyä ja on ylivilkkautta ja voi näyttäytyä jopa vähän käytöshäiriöinä, tai sit se voi näyttäytyä semmoisena sisäänpäin kääntyneempänä enemmän, et on vaikeampi tehdä aloitteita ja vaikeampi aktivoitua ja innostua asioista tai näkyä semmoisena voimakkaampana vetäytymisenä. Mutta nää itsesäätelyvaikeudet on siinä mielessä mun mielestä, varsinkin kun puhutaan semmoisista ei-diagnosoitavista ja pienillä lapsilla, niin niihin me voidaan vaikuttaa aika hyvin erilaisilla keinoilla. Ja siihen se paras keino on yleensä aina toinen ihminen ja useimmiten aikuinen, et semmoisella aikuisen ohjauksella ja tuella pystytään aika paljon vaikuttamaan. Ja tähän ehkä voisi ihan semmoisia perusjuttuina niin sanoa, että erityisesti semmoinen rauhallinen ja arki ja ennustettava arki on semmoisia peruselementtejä ja sit semmoinen, että on riittävästi sitä vanhemman ja lapsen riittävän hyvää vuorovaikutusta.
<Venla> Jep. Mä luulen, et tää avasi aika hyvin just ihan konkretian tasolla, että mistä puhutaan, kun puhutaan näistä meidän tutkimusaiheista. Mikä voisi olla sit jos mietitään vaikka esimerkiksi nyt tässä, mehän vähän tämmöistä tutkimusta tehdäänkin, mut jos vaikka mietitään tämmöistä kehityksellistä kielihäiriöitä ja sitten vaikka tätä itsesäätelyn kehitystä, mikä voisi olla semmoinen konkreettinen tutkimuskysymys, mikä näitä yhdistäisi?
<Riikka> Näitä kahta?
<Venla> Niin. Onko sitä joku jo tehnyt?
<Riikka> Varmasti on tehnyt, mut mä just mietin, että mitäs me ollaan tutkittu.
<Elina> Siis ehdottomasti yksi iso tämmöinen Öö kehityksellisen kielihäiriön etiologioista tai taustatekijöistä, taustamekanismeista, semmoisesta, et mitä syitä siellä taustalla on, niin yhden teorian oletuksen mukaan juuri itsesäätelyn kehitys tai toiminnanohjauksen kehitys tai noi rajoitteet siinä johtaa kehitykselliseen kielihäiriöön ja siitä on jonkun verran näyttöä, mutta sitten semmoinen kysymys, että johtaako sen toiminnanohjauksen rajoitteet kielihäiriöön vai toisinpäin, ja niin se on ihan semmoinen kysymys, mihin meille ei ole olemassa vielä kattavaa näyttöä. Ja tää, että me tarkastellaan näitä pitkittäisesti, niin esimerkiksi mahdollistaa sen, että me voidaan katsoa, että miten tää riski ilmaantuu ajallisesti. Että jos, jos kielenkehityksen riski ilmaantuu ennen toiminnanohjauksen riskiä, niin sit voidaan ehkä ajatella, että ne kielen kehityksen vaikeudet vaikeuttaa toiminnanohjausta, tai jos tää tapahtuu toisinpäin, niin ehkä sitten on juurikin näin, että toiminnanohjauksen rajoitteet rajoittaa sitä, että miten hyvin voi oppia kieltä.
<Riikka> Tästä tulee mieleen myös niin, että siis jokaisella, joka on pienen lapsen kanssa ollut, niin varmaan tunnistaa tämän, että kielellähän on ihan valtavan suuri vaikutus siis hyvillä kielellisillä valmiuksilla siihen, että siihen lapsen itsesäätelyyn. Eli, eli me monestihan me oikein odotetaan, että se kieli tulee, jotta me pystytään arvioimaan sitä lapsen ylivilkkautta ja sitä levottomuutta, että, et mistä
siinä oikeastaan kyse. Mut mä ajattelen, että just vahvat kielelliset valmiudethan suojaa lapsen itsesäätelyä, että sehän tuo sitä jäsennystä ja selkeyttä siihen, että lapsi pystyy kielellisesti jäsentämään sitä ympäristöä, niin se voi suojata sitä itsesäätelyä, tai ajatteletko sä näin?
<Elina> Kyllä ehdottomasti, että jos sulla on semmoiset kielelliset taidot, joilla sä pystyt selittämään tilanteen itsellesi, niin se tuo sulle semmoisen taidon hallita sitä tilannetta ihan, ihan toisella tavalla, kun jos se tilanteen vaatimat kielitaidot puuttuu.
<Venla> Kaikki varmaan, jos kuvittelet, että sulla on joku tunne tai asia, minkä sä haluat muille tiettäväksi ja sit sä et saa sitä ulos, niin kyllähän se turhauttaa.
<Elina> Tai jos kuuntelet jotain podcastia vaikka missä sanasto on ihan kummallista niin sitä on ihan mahdoton seurata. Mutta jos se sanasto on jotakuinkin ymmärrettävää, niin sitten se ihan toisella tavalla uppoaa nimenomaan.
<Riikka> Ja tässähän kieli ja itsesäätely, ne linkittyy monella tavoin, mut yksi yhteinen elementti on myös se, että molempien kehityksen kannalta niin riittävän hyvä vuorovaikutus on ihan oleellista. Eli ne kehittyy suhteessa toiseen ihmiseen ja sillä vuorovaikutuksen ominaisuudella on tosi suuri vaikutus ja mehän ollaan FinnBrainissä kiinnostuttu myös tosi monista aspekteista, niinku mitä tapahtuu aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksessa, niin se myös on semmoinen tärkeä elementti molemmissa näissä.
<Venla> Jep, ja se olikin tää mistä Elina mainitsi ihan alkuun, että kun kahdeksan kuukauden iässä jaettu näitä videoita, niin haluatko Riikka kertoa vähän tarkemmin, että mitä siinä on videoitu?
<Riikka> Siinä vanhemman ja lapsen? Niin, joo. No, tyypillisesti vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta tutkitaan videoidussa tilanteessa, eli nää meidän ihanat tutkittavat lähtevät leikkimään leluilla videoidussa leikkitilanteessa ja me pyritään videoimaan semmoista mahdollisimman luonnollista ja vapaata yhdessä olemista noin parikymmentä minuuttia, ja sit se, mitä me sillä siitä sitten katsotaan, niin me napataan useimmiten semmoinen kymmenen minuutin videopätkä. Ja FinnBrainissä meillä on kaksi semmoista lähestymistapaa, miten, tai itse asiassa on meillä useampikin niinku Elina sanoi tossa kielenkehityksen osalta, mutta tässä meidän kehityspsykologisessa osatutkimuksessa me tutkitaan kahta dimensiota. Toinen on tämmöinen vanhemman ja lapsen välillä oleva riittävä emotionaalinen saatavilla olo. Eli se, että kuinka paljon siinä on semmoista emotionaalista jakamista ja sitoutumista ja läsnäoloa, joka viittaa tämmöiseen kiintymyssuhteen kehitykseen, niin se on se yksi taso, mitä me siinä katsotaan. Mut sit semmoinen toinen vähän uudempi lähestymistapa on, että me katsotaan, et minkä verran siinä vuorovaikutuksessa on nähtävissä signaalitasolla ennustettavuutta. Ja koska semmoinen toinen tärkeä elementti siinä kasvuympäristössä on. Tai et ajatellaan, että kasvuympäristön kaksi semmoista psykologista peruselementtiä on se, että se on riittävän emotionaalisesti turvallista, ja et se on riittävän ennustettavaa ja johdonmukaista. Ja sen takia me halutaan myös tutkia sitä ennustettavuutta.
<Venla> Joo, joo, eli silleen kuulostaa yksinkertaiselta ja aika perusasioilta, mutta sä mainitsit tossa aiemmin tosiaan siitä, että esimerkiksi tää itsesäätelyn kehityksen tukevana tekijänä on nimenomaan aikuisen säätely ja usein se tarkoittaa vanhempaa, joka on siinä arjessa. Ja tossa tulikin hyvin esiin, miten sitä voidaan tutkia ja mitä se oikeastaan tarkoittaa se hyvä varhainen vuorovaikutus. Tai onko jotain semmoista, mitä te olisitte Elina löytänyt, ja millä tavalla voidaan tukea sitä varhaista kielen kehitystä, mikä on siellä merkittävää.
<Elina> Siis näistä videoista, mistä Riikka puhuu, niin sieltä me sitten samoista videoista me saadaan koodattua lapsen esimerkiksi äänneinventaaria, mitä äänteitä lapsi tuottaa sen leikkihetken aikana; sanastoa, kuinka rikas se sanasto on ja ilmaisun pituutta, eli vähän niinku, ilmaisu on puhuttu lause, eli
miten pitkillä ja komplekseilla lauseilla lapsi kommunikoi. Sama voidaan tehdä äidin tuotoksista, me ei vielä sellaiseen ole menty, mutta me on lapsiin tässä vaiheessa keskitytty. Ihan sieltä varhaisesta vaiheesta voidaan sieltä kahdeksan kuukauden iästä lapsen ääntelyä, jokeltelua, sen kompleksisuutta, koodata näistä videoista, mutta sitten että miten kielen kehitystä voidaan tukea, niin…
<Venla> Vai voidaanko?
<Elina> Voidaan, voidaan toki. Semmoista me nyt ei oo tässä, tästä puuttuu interventiokomponentti tästä meidän tutkimuksesta, mutta siis olemassa kyllä on runsaasti semmoista interventiotutkimusta, missä lapsen ympäristöä, perhettä, äitiä, hoitajaisää ohjeistamalla saadaan tuettua sitä vuorovaikutusta niin, että lapsen kielelliset taidot kehittyy paremmin. Eli semmoisesta interventiosta on ihan vahvan tason näyttöä.
<Riikka> Ja sit meillä on jo kuitenkin ihan tutkimustuloksia meidän hankkeesta siitä, että just se vanhemman emotionaalinen saatavilla olo, niin tukee sitä kielen kehitystä. Ja niin, josta sitten voi ajatella, että mitä sä jo Elina sanoitkin, että se vanhemman vuorovaikutuksen tukeminen varmasti suojaa kielen kehitystä.
<Elina>Joo. Kyllä, näin on, eli näihin interventioihinkin liittyy se, että keskustellaan siitä, miten tai harjoitellaan sitä, miten sensitiivisesti voi huomioida lapsen kommunikaatioyritykset ja laajentaa sitä lapsen tuottoa.
<Riikka> Semmoinen, mitä me ei olla vielä hirveästi tutkittu, mikä olisi tärkeätä, että miten paljon tavallaan se perheessä olevat psyykkiset resurssit tukee sitä kielen kehitystä, tai mä ajattelin, et on varmaan lapsiryhmä, jotka on jossain pienessä riskissä, jotka nimenomaan tarvii sitä perheen ja vanhemman erityisen hyvää vuorovaikutusta, mut sit jos perheessä on paljon kuormaa, niin voi olla, että niitä resursseja ei oo, että varmaan se yksi FinnBrain perusviesti on se, että meidän pitäisi tehdä kaikkemme, että kaikissa perheissä olisi riittävästi niitä resursseja, jotta he pystyisi tukemaan sitä lapsen kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja ehkä tässä mun ja Elinan tai meidän näissä osatutkimuksissa pystytään sitten myös löytää ne lapsukaisryhmät, jotka erityisesti tavallaan tarvitsee, jotka on siinä semmoisella kehityspolulla, että erityisesti tarvitsee sitten sitä suojaavaa vuorovaikutusta ja ympäristöä.
<Venla> Et täähän just palautuu siihen mistä puhuttiin alkuun, että kun seurataan sitä kehitystä ja löydetään niitä semmoisia ei vielä ehkä diagnoosia yltäviä haasteita, että voidaan träkätä eli löytää ne ja sitten mahdollisesti niihin tarjota tukea…
<Elina> Tää, tää on hyvä pointti, että me päästään tässä tämmöisiin riskipolkuihin, että me ei varsinaista kliinistä tutkimusta täällä tehdä.
<Riikka> Mutta se on myös tärkeää, että jos me ajatellaan alle kymmenvuotiaita lapsia, niin aika harvoin siellä vielä mitään, onneksi, puhuta diagnooseista, mutta silti lapsilla voi olla monenlaista haastetta ja ongelmaa tai sitten huolta, niin se, että me, ja täytyykin löytää niitä keinot, että me löydetään mahdollisimman hyvissä ajoin. Eli ennen kuin puhutaan vielä mistään diagnooseista, niin jotta me pystytään sitten suojaamaan sitä kehitystä ja ehkä just siihen tää meidän aineisto parhaimmillaan pystyykin.
<Venla> Joo, että nimenomaan voidaan suojata sitä kehitystä ja suunnata sitä semmoiseen hyvään suuntaan, eikä sitten hoitaa myöhemmin, kun on jo enemmän ja monimutkaisempia haasteita.
<Riikka> Joo.
<Venla> No sitten voidaankin ehkä luontevasti siirtyä siihen, että minkälaista tukea olisi hyvä olla ja ehkä voidaan lähteä liikkeelle semmoisella kysymyksellä, että miksi ylipäätään tämmöinen kehityksellinen tutkimus on tärkeää tässä ajassa, mitä me nyt eletään.
<Riikka> No, mä voin vaikka yrittää, toi on tosi iso ja hirveän tärkeä kysymys, mut mä ajattelen, että just se, että me ymmärrettäisi, että meidän pitää riittävällä tavalla ymmärtää niitä lapsen yksilöllisiä eroja kehityksessä, jotka kuuluu siihen, siis että lapset on yksilöllisesti hyvin erilaisia ja meidän pitäisi tarjota semmoisia kasvuolosuhteita, semmoisia ympäristöjä, jotka mahdollistaa näitten yksilöllisten erojen huomioimisen ilman, että mennään minnekään diagnoosi tai tänne kenttään, vaan se kuuluu normaaliin lapsen elämään ja lapsien välisiin eroihin. Eli meidän pitäisi rakentaa sellaisia kasvuympäristöjä, jotka huomioisi nää lapsen yksilölliset tarpeet ja ehkä nyt tässä ajassa on ehkä syytä olla huolissaan kun mietitään digilaitteiden runsasta käyttöä ja kaikkia ehkä haasteita, mitä saattaa olla joissakin varhaiskasvatusyksiköissä tai kouluissa nimenomaan sen suhteen, että ei välttämättä ole mahdollisuutta siihen yksilölliseen huomioimiseen, niin sen takia se on myös hyvin ajankohtainen.
<Elina> Mä oon aivan samaa mieltä Riikan kanssa, että nämä keinot, millä me voidaan tukea varhaista kielen kehitystä, niin ne liittyy tämmöisiin ihan perushyvinvointivaltion palveluihin, joiden mureneminen on varmasti monen pelko, että siinä missä me rapautetaan tätä meidän hyvinvointivaltiota, niin riski voi olla näitten heikompien polkujen toteutuminen näinä vaikeusdiagnooseina, joiden hoito sitten on huomattavasti hankalampaa ja kalliimpaa, ja se, että me menetetään nää ihmiset tämmöisinä rakentavina yhteiskunnan jäseninä ja ehkä vielä joudutaan vankilaolotkin kustantamaan, niin se on erittäin ikävä, ikävä skenaario.
<Riikka> Tosta on pakko jatkaa, kun se on niin tärkeä asia. Että perusrakenteista huolehtiminen on, on tosi oleellista. Eli se, että me turvataan lapsiperheiden hyvä arki, eli sinne mahdollisimman lähelle arkea tarvitaan, tarjotaan semmoista tukea ja apua, että semmoinen liiallinen kuormittuneisuus saadaan vähennettyä ja sitten varhaiskasvatuksessa pidetään huolta meidän mahtavasta varhaiskasvatusjärjestelmästä, että siellä on riittävästi aikuisia, riittävän pienet ryhmät ja se pysyy laadukkaana, koska me taas FinnBrainissä on pystytty sekin osoittaa, että siellä varhaiskasvatuksella itsessään voi olla hyvin suojaava merkittävä rooli, mut se tietenkin edellyttää, että se on laadukasta ja sama tietenkin sitten koskee myös koulua ja lasten iltapäivätoimintaa ja sitten joka sektorilla ja varmaan tästä näkövinkkelistä, mistä me Elinan kanssa katsotaan, niin nimenomaan sinne perustasolle ja niihin perusasioihin riittävästi resursseja.
<Venla> Tosi tärkeitä pointteja just näistä hyvinvointiyhteiskunnan rakenteista ja perustason palveluista ja sain juuri sen, mitä tällä johdattelevalla kysymykselläni tästä ajasta hainkin ja tästä tulikin jo vastausta tähän mun seuraavaan kysymykseen, joka olisi just ollut tästä, et mikä se viesti olisi esimerkiksi päättäjille, mikä voisi olla FinnBrain näiden osatutkimusten viesti. Ja varmaan se on just tätä, et pidetään kiinni näistä perustason palveluista, jotta voidaan aloittaa se tuki ja tarjota sitä tukea jo varhaisessa vaiheessa, jossa sillä saadaan sit semmoinen oikeasti suuntaa muuttava vaikutus.
<Riikka> Kun me tunnistetaan nää ilmiöt mahdollisimman varhain ja annetaan sitä tukea mahdollisimman varhain, niin silloin me pystytään ennaltaehkäisemään ylisukupolvisia tämmöisiä riskikehityksiä ja sit todellakin suojaamaan sitä yksilön toimintakykyä ja hyvinvointia. Ja sillä on siis todella iso merkitys niinku Elina tuossa hyvin kuvasi. Ehkä se, mitä FinnBrain tuottaa, niin myös se, että meillä ne kasvuympäristöjen pitää olla semmoisia, että me pystytään tarjoamaan sille kullekin perheelle ja kullekin lapselle juuri sitä, mitä mitä he tarvii, ja se useimmiten edellyttää nimenomaan semmoista perustasolla tapahtuvaa tukea.
<Venla>Joo, joo. Todella tärkeiden asioiden äärellä ollaan siis tosi hyvää keskustelua, ja tosi tärkeitä asioita on tässä noussut esiin ja mistä ollaan juteltu. Sit voitaisiin ehkä siirtyä vähän kohti tulevaisuutta.
FinnBrain on nyt viisitoistavuotias ja tosi paljon ollaan jo saatu tuloksia ja tosi paljon ollaan tehty näiden vuosien varrella, mutta mites sitten seuraavat viisitoista vuotta? Mihin suuntaan te ajattelette, että tässä kielen kehitys ja sitten kehityspsykologian tutkimusten puitteissa ollaan seuraavaksi menossa. Onko teillä jotain tämmöisiä Niinku mitä haluaisitte vielä selvittää tässä?
<Elina> Nyt me on näitä kehityspolkuja identifioitu jo, niin mun kannalta todella mielenkiintoinen aspekti on, että mihin nää lapset päätyy, mihin minkäkinlainen polku johtaa koulun jälkeen, mimmoisiin jatkokoulutuspaikkoihin ja mimmoisiin ammatteihin näitten seuraavien vuosien aikana.
<Riikka> Joo, että tietenkin nuoruusikähän on ihan hirveän keskeinen kehitysvaihe ja aivoissakin tapahtuu tosi isoja muutoksia ja moni näistä kehityspoluista, mitä me tässä kuvataan, niin ne voi lähteä myös aika yllättäenkin ihan toisenlaiseen suuntaan, ja sen takia se on tosi tärkeä kehitysvaihe, et sen takia tullaan ihan varmasti tekemään tutkimusta myös siinä nuoruusvaiheessa, ja se on tosi kiinnostava, mut sit tietenkin myös toi, mitä Elina sanoi, että sitten myös se aikuisuus, että minkälaisia valintoja nää yksilöt sitten tekevät. Mut sit hei, mä haluaisin nostaa myös toisen tason, että vähän, et mistä haaveilee, niin se, mistä me ei olla vielä hirveästi puhuttu, että näissäkin osatutkimuksissa tietenkin taustalla on iso tutkimusryhmä, joita vaan minä ja Elina koordinoidaan, eli meillä on kehityspsykologisessakin osatutkimuksessa on noin viisitoista tutkijaa, muun muassa Venla Huovinen, ja niin se, jos mä mietin, että mitä seuraavaksi, niin kyllä tosi iso osa tätä työtä on se, että ohjaa ja tukee niitä nuoria tutkijoita sillä omalla tutkijapolullaan, niin sitten se seuraava vaihe on myös se, että on kiinnostavaa nähdä, et mitä nää nuoremmat tutkijat, jotka sitten lähtee tekemään omaa tutkimusta, ehkä myös hyödyntäen meidän aineistoa, niin mitä kaikkea he lähtee tekemään, ja mä näen, että yksi semmoinen tärkeä tehtävä itsellänikin on nimenomaan tukea heitä sillä omalla polullaan. Et varmasti tulen itsekin jatkamaan ja tulee uusia ideoita, mutta sit mä luulen, että nää meidän muut tutkijat sitten vielä, vielä ihan erityisellä tavalla.
<Elina> Kyllä veit sanat suustani, Riikka. Kielentutkimuksen puolellakin on kymmenen pintaan väitöskirjatutkijoita ja innolla odotan sitä, että he on täysivaltaisia itsenäisiä tutkijoita ja jatkaa tätä eteenpäin.
<Venla> Jep eli kaiken kaikkiaan silleen, nyt kun me ollaan tutkittu sitä lasten kehitystä, et mitä kaikkea siellä kehityksen aikana tapahtuu ja saatu sieltä sitä tietoa, niin kohta voidaankin alkaa sitten siirtyä siihen, että mihin minkäkinlainen kehitys sitten johtaa tiivistetysti. Sit toisaalta teidän tehtävänä on kasvattaa ja kouluttaa meistä itsenäisiä tutkijoita, jotka jatketaan tätä työtä. Väitöskirjan tekeminenhän tarkoittaa opiskelua tutkijaksi.
<Riikka> Tää on niinku kehityspsykologia monella levillä.
<Venla> Joo, eli paljon on takana, paljon on edessä. Vähän tossa aiemmin puhuttiin siitä, et mikä voisi olla FinnBrain viesti päättäjille, mut sitten puhutaan tämmöisestä tutkimuksen yhteiskunnallisesta merkityksestä, mut sit jos mietitään ihan tätä tutkimusmaailmaa, niin mitkä on sitten terveiset rahoittajille, perheille, näille tahoille, jotka mahdollistaa tätä tutkimusta.
<Riikka> Ihanaa Venla kun kysyt. Mä aloitan noista perheistä, eli tätähän siis, meillä ei olisi mitään ilman meidän sitoutuneita perheitä, vanhempia ja lapsia, ja ei löydy sanoja kuvaamaan sitä kiitollisuutta, mitä me koetaan siitä, että perheet toistuvasti tulee meidän tutkimuskäynneille, jotka osa ainakin on aika pitkiä ja voi olla välillä vähän raskaitakin, niin se, me arvostetaan sitä ihan valtavan paljon, ja me käytetään kyllä aika paljon tai tosi paljon aikaa siihen, että me yritetään tehdä niistä käynneistä kuitenkin sillain mahdollisimman mukavia ja huolehtimaan siitä, että myös perheet ja lapset saa niistä paljon irti. Eli iso kiitos.
<Venla> Ja sehän korostuu näissä meidän tutkimuksissa just sen takia, että ei voida ottaa yhtä näytettä, vaan joudutaan vaivaamaan pidemmän aikaa näitä.
<Riikka> Ehkä se on tässä tullut esille, kun me ollaan Elinan kanssa näitä eri trajektoreita kuvattu. Se edellyttää, että täytyy olla aika paljon niitä erilaisia tehtäviä myös. Mut hei, sitten ehkä toi toinen taso, eli sitten toinen asia, mitä ilman me ei tietenkään tässä nykyisessä järjestelmässä tultaisi toimeen, niin on meidän ihan mahtavia rahoittajia. Et mehän ollaan saatu tosi hyvin rahoitusta tälle hankkeelle useasta eri säätiöstä. Ja varmaan semmoinen tärkein rahoitus nyt sitten tälle mun ja Elinan osuudelle on se, että me ollaan saatu tämmöinen Suomen Akatemian myöntämä huippututkimusyksikkörahoitus yhdessä Jyväskylän yliopiston kahden tutkimusryhmän kanssa, ja tän meidän huipparin nimi on Interlearn. Ja se on siis tää, mitä me nyt ollaan kuvattu, niin se on myös osa tätä Interlearn hanketta. Ja tää on silleen poikkeuksellinen rahoitus, että on kahdeksan vuoden rahoitus. Ja se on siis aivan mahtava nimenomaan tämmöiselle pitkittäistutkimukselle. Koska tää edellyttää suunnittelua ja paljon aikaa ja itsessään aineiston keruu kestää aikaa, niin sen takia, et on ihan tosi hienoa, että on tällainen instrumentti, jonka, jonka turvin pystyy sitten ihan rauhassa tekemään tätä tiedettä ja keräämään aineistoa, et sillain siitä ollaan tosi kiitollisia ja samoin meidän monia muita tukeneita muun muassa säätiöitä. Ja ehkä sitten tästä voisi jatkaa, että se on varmaan se, mitä toivoisikin yliopistoilta ja rahoittajilta, että arvostettaisiin sitä tämmöisiä pitkittäisasetelmia ja monitieteellisiä tutkimusryhmiä, jotka pystyy vastaamaan tässä ajassa ihan kaikkein keskeisimpiin tutkimuskysymyksiin, niin me tarvitaan myös just tän tyyppisiä rahoitusinstrumentteja. Ja se on kyllä tärkeätä, että ehkä se tähän vielä lopuksi, mutta ollaan tosi onnekkaita, et meillä on tämmöinen rahoitus järjestynyt ja siitä ollaan hyvin kiitollisia.
<Venla> Sehän on ihan fakta, että tämmöinen pitkittäinen jatkuva tutkimus tarvitsee myös pitkittäisen jatkuvan rahoituksen, jotta sitä voidaan tehdä, eli ei ole toista ilman toista, ja tietenkin myös ne perheet, jotka jaksaa tulla kerrasta toiseen. Suomessa emme voi maksaa ihmisille, että he tulevat tutkimukseen, vaan täähän kaikki perustuu siihen vapaaehtoisuuteen, mikä tekee siitä vielä spesiaalimpaa.
<Riikka> Niin, ehkä senkin voisi vielä sanoa, vaikka mä ehkä lyhyesti sanoin, et sit tosiaan tää ei oo mikään pienen porukan homma, vaan tässä on valtavan iso tosi upea tutkimusryhmä, jossa on siis tutkijoita ja tutkimusavustajia ja koordinaattoreita ja hoitajia ja tää yhteinen panos mahdollistaa tän.
<Venla> Hei, kiitos ihan tosi ihanasta ja tärkeästä keskustelusta ja kiitos tosi paljon, että tulitte tänne podcastiin vieraaksi, Riikka ja Elina.
<Riikka> Kiitos Venla, kun kutsuit, oli tosi kiva tulla.
<Elina> Kiitos.
<Venla> Ja seuraavassa jaksossa jatketaankin sitten ihan uusien aiheiden parissa, vaikkakin vielä tietenkin FinnBrain sisällä. Eli ensi viikkoon, moi moi!
<Elina> Moikka!
<Elina> Moikka!