“Aloittelijan mieli on ennakkoluuloton ja avoin, vaatimaton ja nöyrä”, kirjoittaa Minna Eväsoja kirjassaan Shoshin – aloittelijan mieli. Ostin kirjan samana keväänä kuin valmistuin lääketieteen lisensiaatiksi, opiskeltuani yli 18 vuotta, mutta ollessani samaan aikaan jälleen kerran alussa.
Käsitteen shoshin eli aloittelijan mieli loi japanilaiseen kulttuuriin teemestari Shuko 1400-luvulla. Käsitteen keskiössä on perusteiden tärkeys. Yksinkertaiset asiat ovat usein kaikkein vaikeimpia, sillä “yksinkertainen muoto paljastaa armotta virheet” kuten Eväsoja kirjoittaa. Vasta, kun perusteet ovat hallussa, on niistä mahdollista luopua ja luoda jotain omaa.
Lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen olen aika ajoin ajatellut shoshinia.
Sain keväällä 2025 väitöskirjatutkijan paikan: aiheenani on syömishäiriöiden yhteys aineenvaihdunta- sekä autoimmuunisairauksiin. Tutkimuksen taustalla on ajatus siitä, että syömishäiriöalttius ei liity vain ympäristötekijöihin, kuten länsimaisiin kauneusihanteisiin, vaan myös biologiaan. Ajatusta puoltavat geneettiset tutkimukset, joiden mukaan syömishäiriöillä on jaettua geneettistä alttiutta mm. aineenvaihdunnallisten tekijöiden kanssa. Esimerkiksi anoreksiaa sairastavilla on todettu olevan alipainolle altistavia geenimuotoja.
Kuitenkin ennen tätä, minun on palattava perusasioiden äärelle: diagnostisiin määritelmiin, ilmaantuvuus- ja esiintyvyyslukuihin- ja siihen tosiasiaan, että tarvitsen uuden tietokoneen.
Sillä huipulle ei ole oikotietä, oli kyse sitten Fuji- tai tiedon vuoren valloittamisesta.
Toisaalta perusasioiden äärelle palaaminen voi myös tarjota mielekkään tutkimuskohteen. Tutkimussuunnitelmaa tehdessäni tein ohjaajieni kanssa havainnon, ettei syömishäiriöiden yleisyyttä 2000-luvulla syntyneiden nuorten keskuudessa ole kattavasti tutkittu. Tähän aiheeseen syvennyn ensimmäisenä.
Eväsoja siteeraa kirjassaan japanilaista runoilijaa, Shinkeita: “aloittelijan on syytä pyrkiä oikeaan ja kauniiseen lopputulokseen: aloittelijan tyylin tulee olla upea ja näyttävä kuin puolentoista metrin korkuiset iirikset, joiden päälle on juuri pirskoteltu vettä.” Ajattelen, että ajatus kuvaa, kuinka kaunista oppiminen ja alussa oleminen voivat olla, keskeneräisyydestä ja epätäydellisyydestä huolimatta.
Laura Tuunanen
Kirjoittaja on psykiatrian väitöskirjatutkija.
