Koe-eläinten toimijuuden representaatiot ja niiden merkitys maailman ensimmäistä koe-eläinlakia säädettäessä

Isossa-Britanniassa tehtiin vuonna 2023 tieteen nimissä 2 681 686 toimenpidettä muunlajisille eläimille [1]. Niistä 49 701 luokiteltiin toimenpiteen aiheuttaman kivun, tuskan tai kärsimyksen perusteella vakavaksi [2]. ”Vakava” tarkoittaa esimerkiksi pitkäaikaista liikkumisen estämistä, neliraajahalvauksia, pitkäaikaisia epileptisiä kohtauksia, nälässä pitämistä, suuria kirurgisia toimenpiteitä ilman toimenpiteen jälkeistä kivun hoitoa ja yleissairauksista kärsiviä, kuolemaa tekeviä eläimiä [3]. Vakavaksi luokiteltavia toimenpiteitä tehtiin muun muassa hiirille, rotille, marsuille, kaneille, naudoille, lampaille, sioille, koirille, jaavanapinoille, sammakoille, seeprakaloille ja kanoille [4].

Väitöstutkimukseni käsittelee aikaa, jolloin eläinkokeet olivat Britanniassa vielä suhteellisen vakiintumaton ilmiö ja koe-eläinten legitiimistä käytöstä käytiin kiivasta keskustelua. Vuonna 1875 hallitus nimitti komitean tutkimaan koe-eläinten käyttöä koskevan lainsäädännön tarpeellisuutta, ja tutkinnan päätteeksi vuonna 1876 julkaistiin tekstikokoelma Report on vivisection [5], jossa suositeltiin lain säätämistä sekä annettiin suosituksia sen sisällöstä. Samana vuonna hyväksyttiin maailman ensimmäinen koe-eläinlaki [6], joka oli voimassa 110 vuotta.

Lailla on ollut kauaskantoiset vaikutukset sekä Britanniassa että sen ulkopuolella. Eläinten suojelun sijaan laki suojeli koe-eläintoimintaa legitimoimalla sen ja edistämällä sen institutionaalistumista. Kipua aiheuttaneet eläinkokeet yleistyivät nopeasti ja koe-eläinten käyttö saavutti pian asemansa muun muassa lääketieteellisen tutkimuksen standardimetodina, joka se yhä maailmanlaajuisesti on.

Tämä eläinten kannalta vahingollinen kehitys saa pohtimaan lain taustalla vaikuttaneita tekijöitä, kuten sitä, miten itse eläimet esitetään lain tarpeellisuutta käsitelleessä tekstikokoelmassa. Väitöskirjassani selvitänkin, miten siinä kuvataan eläinten toimijuutta. Tutkimuksessani toimijuus käsitetään laajasti, muun muassa sekä yksilön sisäisenä, muista riippumattomana piirteenä [7] että entiteetin kykynä vaikuttaa ympäristöönsä [8]. Ensin mainittu on kiinnostava ennen kaikkea etiikan näkökulmasta: millaiset piirteet, kyvyt ja toiminta tekevät muunlajisesta eläimestä moraalisesti merkityksellisen? Jälkimmäinen puolestaan liittyy muunlajisten eläinten kykyyn ja mahdollisuuksiin vaikuttaa ympäristöönsä niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikajänteellä.

Aineiston analysoimiseen käytän M.A.K. Hallidayn transitiivisuussysteemiä [9], joka keskittyy siihen, kuka tekee mitä ja kenelle, ja missä olosuhteissa. Pilottiaineiston perusteella koe-eläin esitetään useimmiten ihmisen (väkivaltaisen) toiminnan kohteena tai jonain, jonka tuntoisuus ‒ ja toimijuus ‒ voidaan poistaa anestesian avulla; koe-eläimelle mahdolliset tunteet rajoittuvat lähes yksinomaan tuskaan ja kärsimykseen. Silloin tällöin koe-eläin kuvataan intentionaalisena toimijana ja jopa mielihyvään kykenevänä yksilönä. Toimijuutta tarkastelemalla on toisaalta mahdollista tuoda itse eläimet tutkimuksen keskiöön ja toisaalta saada lisää tietoa eläinten roolista tutkimuskontekstissa ja vaikutuksesta laajemmin eläinkoetoimintaan.

Eläinkokeiden oikeutuksesta, välttämättömyydestä ja säännöistä neuvoteltiin, päätettiin ja säädettiin lailla 150 vuotta sitten, jolloin moni uskoi, että tiede kuihtuu ja lääketiede pysähtyy ilman eläinkokeita. Nyt tiedetään, että eläinkokeet ovat epäluotettavia [10], ja että vaihtoehtoja olisi [11]. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon enemmän tiedetään muunlajisten eläinten kivuntunnosta, kognitiivisista ja emotionaalisista kyvyistä sekä hyvinvointiin liittyvistä tarpeista [12].

Anna Runsio
Kirjoittaja on kielitieteilijä ja kriittinen eläintutkija ja tekee väitöskirjaansa Englannin oppiaineessa. Hän on erityisen innostunut tutkimuksesta, jossa kielentutkimuksen metodit yhdistyvät eläinten historiallisen hyväksikäytön ja sen nykyvaikutusten tutkimiseen.

Lähteet: