Kasvillisuuden joukossa pörräävät pölyttäjät etsivät ravinnokseen mettä ja siitepölyä. Samalla ne pölyttävät kukkivia kasveja mahdollistaen niiden siementuotannon. Pölytys on tärkeä ekosysteemipalvelu, jonka onnistumisesta riippuvat myös ihmisen kannalta merkittävien viljelykasvien, kuten kahvin, kaakaon, marjojen ja hedelmien sadot. Ravinnontuotantoa uhkaava pölyttäjäkantojen romahtaminen onkin saanut paljon huomiota mediassa viime vuosina. Pölyttäjäkato näkyy myös lähiympäristössämme: Suomen ympäristökeskuksen raportin mukaan pölyttäjiämme uhkaa erityisesti maankäytön muutos. Esimerkkinä tästä on kiihtyvä kaupungistuminen, joka yksipuolistaa alkuperäistä luonnonvaraista kasvillisuutta ja vähentää pölyttäjille soveltuvien elinympäristöjen määrää.
Yksi keino kompensoida kaupunkiympäristöjen hupenevaa luonnonvaraista kasvillisuutta on lisätä pölyttäjäystävällisten elinympäristöjen, kuten kaupunkiniittyjen määrää. Useissa suomalaisissa kaupungeissa onkin perustettu luonnon monimuotoisuutta edistäviä niittylaikkuja perinteisten, lajistollisesti köyhien nurmialueiden tilalle. Tällaiset lajirikkaat viheralueet rakennetun ympäristön keskellä lisäävät kasvillisuuden diversiteetin ohella hyönteispölyttäjille merkityksellisten ravintokasvien ja sopivien pesäpaikkojen määrää. Lisäksi ne toimivat ekologisina käytävinä, joita kaupungin eliöstö voi hyödyntää liikkuessaan elinympäristölaikulta toiselle.
Kaupunkien viheralueita ajatellessa ensimmäisenä mieleen saattaa tulla kaupunkipuistot kesäisine kukkaloistoineen, liikunta-alueet nurmikenttineen sekä puukujat kesähelteitä leudontavine jalopuineen. Omanlaisensa viheralueiden verkoston muodostavat liikenneympäristöt eli esimerkiksi liikenteenjakajat, parkkipaikat ja tienpientareet. Turussa, Helsingissä ja Tampereella toteutettu kasvillisuuskartoituksemme osoitti, että myös nämä liikenteen vaikutuksen alaiset viheralueet voisivat ylläpitää pölyttäjille elintärkeitä kasviyhteisöjä niiden sijainnista riippumatta. Tutkimuksessa nimittäin selvisi, että kukinnassa olevien lajien runsaus ei eronnut kaupunkien keskustassa ja keskustan ulkopuolella sijaitsevien liikenneympäristöjen välillä. Ehkä nämäkin viheralueet voisivat siis olla osa kaupunkien pölyttäjäystävällistä viheralueverkostoa etenkin, jos niillä esiintyy runsaasti lajistoltaan rikasta luonnonvaraista kasvillisuutta.
Kaupungistumisen ja siihen liittyvien tekijöiden, kuten vilkkaan liikenteen synnyttämien ilmansaasteiden aiheuttamat haasteet saattavat muokata urbaanin kasvilajiston kokoonpanoa, mikä koskee myös pölyttäjien suosimia viheralueita. Tyypillisesti kaupunkielinympäristöissä menestyvät ne kasvilajit, jotka ekologisten piirteidensä myötä kykenevät sopeutumaan ihmistoiminnan vaikutuksiin. Väitöskirjatutkimuksessani tarkastelen kaupungistumisen vaikutuksia liikenneympäristöjen kasvilajistoon. Tutkimuksessani keskityn pölytyksen kannalta merkittäviin kasvien piirteisiin, kuten kukkien väriin ja kokoon sekä kukinta-aikaan. Tavoitteenani on selvittää, miten pölytykseen liittyvät piirteet muuttuvat kaupungistumisen myötä siirryttäessä keskustan ulkopuolisilta alueilta kohti ydinkeskustaa. Näiden piirteiden monimuotoisuus saattaa puolestaan vaikuttaa siihen, miten houkuttelevia kasviyhteisöt ovat hyönteispölyttäjille.
Pölyttäjäystävälliset viheralueet eivät hyödytä ainoastaan pölyttäjiä, vaan ne myös suodattavat ilmansaasteita, sitovat hiiltä, tasapainottavat lämpötilan vaihteluita sekä tekevät kaupungeista viihtyisämpiä. Siksi niiden merkitys lienee hyvinkin tärkeä pyrkimyksissä kohti ekologisesti kestäviä kaupunkeja.
Annika Nylund
Kirjoittaja on biologian väitöskirjatutkija, joka keskittyy tutkimuksessaan kaupunkiympäristöjen pölyttäjäystävällisiin kasviyhteisöihin.
