Kasvit ovat ruokajärjestelmämme perusta. Jotta voimme tulevaisuudessa ruokkia maapallon kasvavan väestön ilmastonmuutoksesta huolimatta ja estää luontokatoa, maataloutta on kehitettävä. Erityisen tärkeää olisi kasvattaa enemmän ruokaa vähemmällä pinta-alalla, eli saada kasveista tuottavampia.
Yksi mahdollisuus on hyödyntää viljelyssä biostimulantteja eli kasvien kasvua tehostavia aineita. Biostimulantit eivät ole lannoitteita, joten ne eivät pahenna jo olemassa olevia liikalannoituksesta syntyneitä ongelmia.
Lannoitteet ovat tehostaneet maanviljelyä ja ruoantuotantoa. Niiden sisältämät ravinteet, kuten typpi, fosfori ja kalium ovat rakennuspalikoita kasvien kasvulle. Ravinteita on luonnostaan kaikenlaisissa maaperissä, mutta niiden lisääminen mahdollistaa kasvun sellaisissa paikoissa, missä kasvit muuten kasvaisivat vain heikosti.
Lisälannoittaminen ei kuitenkaan takaa ikuisesti parempaa viljelysmaata. Ylimääräiset ravinteet kulkeutuvat yleensä läheisiin vesistöihin, joissa ne aiheuttavat rehevöitymistä. Lisäksi liikalannoituksesta kärsii maaperä, joka voi muuttua koostumukseltaan liian tiiviiksi tai happamoitua. Sillä, onko lannoite valmistettu teollisesti vai luonnonmukaisesti, ei ole merkitystä: liika on liikaa.
Biostimulanteissa on potentiaalia tulevaisuuden maanviljelyn ongelmien selättämiseen.
Jos lannoitteet ovat kasveille arkiruokaa, biostimulantit ovat niille karkkipäivä. Niiden kasvua edistävä vaikutus syntyy esimerkiksi kasvin yhteyttämistehokkuuden lisäämisestä. Tehokkaampi yhteyttäminen johtaa suurikokoisempaan ja satoisampaan kasviin. Myös kasvin siementen itämistä, juurien kasvua ja ravinteiden ottoa voidaan tehostaa biostimulanteilla.
Koska kasvit eivät pysty liikkumaan, niiden täytyy kestää kasvuympäristönsä ääriolosuhteet, kuten liiallinen kuivuus, kylmyys tai kuumuus. Näitä ääriolosuhteita kutsutaan abioottisiksi stresseiksi ja niiden vaikutuksia voidaan lievittää biostimulanteilla. Lisäksi osa biostimulanteista voi auttaa taistelussa bioottisia stressejä eli bakteereja, viruksia ja hyönteisiä vastaan.
Yksityiskohtainen vaikutus kasviin riippuu biostimulantin raaka-aineesta. Näitä aineita on lukuisia, esimerkiksi tietyt kasvit, levät, eloperäisen aineksen maatuessa syntyneet humusyhdisteet tai kasvualustaan elävänä lisättävät bakteerit tai sienet.
Erilaisista raaka-aineista valmistettuja biostimulantteja on jo markkinoilla. Maataloudessa biostimulanttien suurin hyöty on niiden stressejä lievittävässä vaikutuksessa. Niiden avulla voitaisiin korvata myös osa lannoitteista. Biostimulanttien etu on myös se, että niitä voidaan valmistaa hyödyntämällä erilaisia teollisuudessa sivutuotteena syntyviä aineita. Näin toteutuvat kiertotalouden periaatteet. Biostimulanteissa onkin potentiaalia tulevaisuuden maanviljelyn ongelmien selättämiseen.
Iida-Maria Rantanen
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija molekulaarisen kasvibiologian alalta.
