Tehdäänpä klassinen sana-assosiaatiotesti: mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ”tekoäly”? Aivan turhan usein yliopistoympäristössä spontaani vastaus on ”vilppi”. Ja toisinpäin: vilpistä tulee aivan liian monelle ensimmäisenä mieleen tekoäly. Miten tässä näin on päässyt käymään?
Vilppi on vilppiä, vaikka sen tekoälyssä paistaisi. Mutta tekoälyn vastuullinen käyttö ei ole vilppiä.
Turun yliopistossa tilastoimme vilppitapaukset yliopistotasolla tiedekuntien ilmoitusten mukaan. Vuonna 2024 todettiin yhteensä 40 vilppitapausta, joista yli puolet oli klassisia tenttivilppitapauksia, joissa ei käytetty tekoälyä. Itsenäisesti valvomatta tehtävien kirjallisten suoritusten, kuten opinnäytteiden yhteydessä todetuista vilppitapauksista kuusi liittyi tekoälyn ohjeiden vastaiseen käyttöön. Tiedekuntien välillä ei ole tässä tilastollisesti merkittäviä eroja.
Turun yliopiston hallitus päätti hiljattain nollatoleranssista kiistattomien ja suunnitelmallisten vilppitapausten kohdalla. Jos opiskelija syyllistyy tällaiseen selkeään vilppiin, seuraamuksena on aina ankarin yliopistolain tuntema rangaistus: erottaminen yliopistosta eli opinto-oikeuden peruuttaminen muutaman kuukauden tai enintään vuoden määräajaksi. Hallitus päättää erottamisesta. Sekä opettajat että opiskelijat ovat ottaneet tiukentuneen linjauksen vastaan valtaosin myönteisesti, mutta se on aiheuttanut myös epätietoisuutta ja pelkoakin: voiko rangaistavaan vilppiin syyllistyä vahingossa?
Anna oikea kuva osaamisestasi
Oleellista linjauksessa on vilppitapauksen suunnitelmallisuus ja kiistattomuus. Jos tilanne on epäselvä, erottamiseen ei edelleenkään suinpäin ryhdytä, vaan asia selvitetään huolellisesti. Vain kiistattomasti toteennäytetystä suunnitelmallisesta teosta rangaistaan. Kaikissa opinto-oikeuden määräaikaiseen peruuttamiseen johtaneissa tapauksissa on ollut kyse klassisesta, suunnitelmallisesta tenttivilpistä. Kuluvana lukuvuonna kurinpidollisiin toimiin on ryhdytty yhden vilppitapauksen kohdalla – eikä tässäkään tapauksessa ollut kyse tekoälyn käytöstä. Vahingossa ei edelleenkään voi syyllistyä etukäteen suunniteltuun vilppiin.
Olemme yliopistossa katsoneet, että vilpin määritelmää ei ole tarpeen muuttaa tekoälyn käytön laajentumisen vuoksi. Osaamisen arvioinnissa opiskelija syyllistyy vilppiin silloin, kun hän esittää omanaan osaamista, joka ei tosiasiallisesti ole hänen omaansa. Tilanne on hyvin saman kaltainen kuin plagioinnissa. Oleellista ei ole se, onko opinnäytteen tuottanut ihminen vai kone, vaan se, onko sen tuottanut opiskelija itse vai joku muu.
Kielletty plagiaatti muuttuu sallituksi sitaatiksi, kun se merkitään asianmukaisesti. Sama pätee tekoälyn käyttöön. Lähtökohta on selkeä: tekoälyn käyttö opiskelussa on sallittu ja tekoälyn käytöstä on raportoitava. Erityisesti näin uuden teknologian käyttöönoton aikoina on tärkeätä olla mahdollisimman avoin ja tuoda läpinäkyvästi esiin, miten tekoälyä on käytetty apuna opinnäytteen teossa. Vakiintuneita käytänteitä tähän ei kuitenkaan vielä ole, vaan elämme laajentuvan käytön ja varhaisten kokeilujen aikaa. Yliopiston yhteisiä ohjeita tarkennetaan sitä mukaa kun kokemusta karttuu ja näkemys paranee.
Opiskelua oppimisen, ei suoritusten vuoksi
Ohjeiden muotoilua ja niiden noudattamistakin tärkeämpää on, että kaikkien osapuolten ymmärrys ja tekoälyn vastuullisen käytön osaaminen paranevat yliopistossa. Oleellista on muistaa, että opiskelun ensisijaisena tavoitteena on oppiminen, ei opintojakson läpäisy ja suorituksen saaminen. Arvioinnin tavoitteena puolestaan on opitun reilu mittaaminen, ei suorituksen hyväksyminen tai hylkääminen. Kannustan opiskelijoita tekoälyn käyttöön opiskelussa vastuullisesti tavoilla, joista kokee olevan apua omaan oppimiseen.
Yliopistoissa vallitsee opetuksen vapaus, ja opintojakson vastuuopettaja voi kannustaa, ohjeistaa tai rajoittaa tekoälyn käyttöä eri tavoin. Tällaisen pedagogisen ohjeistuksen tavoite on parantaa ja tehostaa oppimista. Tekoälyn käytön opintojaksolla voi myös kieltää kokonaan, silloin kun se on tarkoituksenmukaista oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. Kielto on perusteltava asianmukaisesti. Molemminpuolinen luottamus on avainasemassa opettajan ja opiskelijan välisessä vuorovaikutuksessa. Suunnitelmallisen vilpin kohdalla omaksumamme nollatoleranssi toimikoon toiminnan eettisyyttä ja opiskelijoiden yhdenvertaista kohtelua vahvistavana perälautana tekoälyn vastuulliseen käyttöön kannustavan ilmapiirin luomisessa.
Rohkaisen opiskelijoita etsimään aktiivisesti yksilöllisiä tapojaan käyttää tekoälyä oman oppimisensa tukena. Erilaiset tavat voivat sopia eri ihmisille ja eri tilanteisiin. Hyviksi havaittuja tapoja on hyvä myös jakaa, koska se parantaa koko yhteisön oppimista. Myös huonoja kokemuksia on hyvä jakaa. Isossa kuvassahan kyse on paitsi yksilön, koko yliopiston ja kansakunnan pärjäämisestä, jopa Euroopan tulevaisuudesta. On hyvä muistaa, ettei tekoäly vie ihmisten työpaikkoja; sen sijaan näyttää siltä, että tekoälyä oivaltavasti käyttävät ihmiset vievät muutosta vastustavien ihmisten työpaikat.
Opintojen arvioinnin vastuuta ei voi ulkoistaa
Tekoälymurros ravistelee opiskelijoiden ohella myös opettajia. Onkin ollut ilahduttavaa huomata, että jälleen kerran olemme isossa muutoksessa yhteisönä samassa veneessä. Tekoäly tarjoaa monenlaisia uusia keinoja opetukseen, ja myös opintosuoritusten arvioinnin tueksi. Jotkut opettajat omaksuvat uudet tuulet nopeasti ja kokeilevat innoissaan uusia keinoja, ja toiset kavahtavat jo ajatustakin. Kannustan opettajia kokeilemaan tekoälyä työssään luovasti ja ennakkoluulottomasti, mutta suvaitsemaan myös pidättäytymistä vanhoissa, hyviksi havaituissa menetelmissä. Luovuutta on paha pakottaa, ja monimuotoisuus saattaa tässäkin olla yhteisölle voittoisa strategia.
Varovaisuus on paikallaan erityisesti opintosuorituksia arvioitaessa: on muistettava, että yliopistoon palvelussuhteessa olevana työntekijänä opettaja käyttää opiskelijoihin julkista valtaa. Valta ja vastuu opintosuorituksen arvioinnista ja siihen liittyvästä päätöksenteosta on aina opintojaksolle nimitetyllä vastuuopettajalla tai -opettajilla. Vastuuta ei voi ulkoistaa, eikä tekoäly voi olla päätöksentekijä. Kunhan tämä pidetään kirkkaana mielessä, rohkaisen opettajia omaksumaan uusia tapoja ottaa tekoäly mukaan opetukseen ja mainituin varauksin myös tueksi arviointityöhön.
Tekoälyn arviointiin tuomat haasteet eivät aina ole uusia. Ryhmätyömuotoisessa opiskelussa yksilön osaamisen arvioiminen ryhmän tuottaman tuotoksen perusteella on opettajille vanhastaan tuttu haaste. Itse asiassa tekoälyn käytön voi usein rinnastaa ryhmätyöhön: jos opinnäyte tuotetaan opiskelijan ja tekoälyn yhteistyönä, on osapuolten kontribuution ja osaamisen arvioinnissa samanlaisia haasteita kuin perinteisessäkin ryhmätyössä. Lopputuloksen ohella prosessin tarkasteleminen esimerkiksi opinnäytteen versiohistorian, työpäiväkirjan tai tekijöiden kanssa keskustelemisen kautta voi auttaa.
Tekoälyn käyttö opinnäytteiden arvioinnissa ei ole itse asiassa täysin uusi asia sekään: onhan plagiaatintunnistusta käytetty jo vuosia. Siinä idea on, että (tekoäly)ohjelma osoittaa opettajalle opinnäytteestä kohdat, jotka on hyvä tarkistaa hyväksymispäätöstä tehdessä. Ohjelma itse ei siis tee päätöstä kielletystä plagioinnista.
Myös generatiivisen tekoälyn käytön tunnistamiseen on kehitetty omia tekoälyohjelmia. Niidenkään käyttö ei ole kiellettyä, ja niistä voi joissakin tilanteissa saada apua samaan tapaan kuin plagiaatin tunnistuksesta: kohdentamalla opettajan huomiota oleellisiin päätöksenteossa huomioon otettaviin seikkoihin. Käyttöön liittyy kuitenkin ongelmia juuri päätöksenteon vastuun näkökulmasta: tekoäly ei saa tehdä päätöstä siitäkään, onko näytetty toteen opinnäytteen teossa käytetyn tekoälyä. Voi olla niin, että monessa tilanteessa maalaisjärki peittoaa tekoälyn. Yliopiston arvot ja yhteisön tuki kantavat meitä tässäkin murroksessa.
Jotta tekoälyn käyttö kaiken ylipistossamme tehtävän työn – opettamisen ja opiskelun, tutkimuksen ja hallinnon – tukena kehittyisi mahdollisimman suotuisasti, olemme kehitelleet yliopiston omaa generatiivisen tekoälyn palvelua chat.ai.utu.fi. Se avattiin kesällä henkilökunnan ja väitöskirjatutkijoiden käyttöön, ja tarkoitus on laajentaa sen käyttö lähitulevaisuudessa hallitusti koko yhteisölle. Palvelun kautta on mahdollista käyttää useita kaupallisia tekoälymalleja mahdollisimman helposti, turvallisesti ja pienin kustannuksin.
Toivotan koko yliopistoyhteisölle pimenevän syksyn ratoksi antoisia tekoälykokeiluja, vilpittömästi!
Tapio Salakoski
Kirjoittaja on yliopiston vararehtori, jonka vastuulla ovat koulutus ja tekoäly.
