Uteliaisuuteen pohjaava tiede luo uutta tietoa ja uusia tapoja ymmärtää maailmaa, ja tutkijat monipuolisine verkostoineen ovat kestävän tulevaisuuden rakentajia. Tutkijan taidot opitaan yliopistoissa, jotka järjestävät tutkijakoulutusta. Tieteellinen ajattelu ja toiminta kehittyvät osana tiedeyhteisöä, jossa väitöskirjatutkijat ja heitä ohjaavat professorit ja muut kokeneet tutkijat toimivat.
Turun yliopisto juhlii toukokuun 16. päivä viime vuosina valmistuneita tohtoreitaan pitkiä perinteitä noudattavassa juhlassa. Tohtorit kustakin yliopiston kahdeksasta tiedekunnasta saavat latinankielisten sanojen saattelemana tohtorinhatun ja -miekan. Tohtorinmiekka edustaa tiedon ja totuuden puolustamista. Miekat on hiottu (symbolisesti) promootiota edeltävänä iltana tahkoilla. Käsityönä kunkin tohtorin päänmittaan teetetty silinterihattu, tohtorinhattu, symboloi tietoa ja totuutta etsivän akateemisen vapauden palvelemista.
Promootio juhlistaa vuosien työtä, jossa väitöskirjatutkimukset ovat valmistuneet. Tohtorintutkintoa varten väitöskirjatutkija tekee oman itsenäisen väitöskirjan osana tiedeyhteisöä ja usein osana tutkimusryhmää. Tohtoritutkintoon kuuluu myös muita opintoja, kuten tutkimusetiikkaa ja menetelmäopintoja. Tutkimus toteutetaan väitöskirjatutkijan laatiman suunnitelman mukaan, jonka ovat hyväksyneet yliopiston tohtoriohjelma ja sen väitöskirjatyölle nimeämät ohjaajat. Tutkija julkaisee osia kirjasta vertaisarvioituina tiedeartikkeleina tai koko kirjan juuri ennen väitöstä. Tutkija pääsee puolustamaan väitöskirjaansa sitten, kun kaksi professoria tai muuta kokenutta, kansainvälisesti arvostettua tutkijaa on esitarkastanut väitöskirjan ja puoltanut tiedekunnalle väittelyluvan antamista. Tohtorintutkinnon myöntävät tiedekunnat sen jälkeen, kun tutkija on menestyksekkäästi puolustanut julkisesti väitöskirjaansa ja vastaväittäjä on esittänyt väitöskirjan hyväksymistä osaksi tohtorin tutkintoa.
Tohtorikoulutuksella on pitkät perinteet ja moninaisia vaiheita 105-vuotiaassa Turun yliopistossa. Tiedekunnat ovat vastanneet väitöskirjoista, ja tieteenalat ovat olleet verraten itsenäisiä. Väitöskirjan tekemisestä on viime vuosikymmeninä alettu puhua tohtorikoulutuksena, ja koulutuspoliittisesti sitä on ohjattu yhtenäisemmäksi sekä yliopiston sisällä että kansallisesti. Nykyiseen tohtorien kouluttamisen tapaan päädyttiin, kun ensin 1990-luvun puolivälissä Suomeen rakennettiin kansallisia eri alojen niin kutsuttuja tohtorikouluja, joiden kautta koordinoitiin ja osittain rahoitettiin väitöskirjatutkimusta yliopistoissa. Sittemmin 2010-luvun alkupuolella valtion tohtorikoulutuksen rahoitus tuli osaksi yliopistojen perusrahoitusta, jolloin kukin yliopisto perusti oman tohtorikoulutusta koordinoivan tutkijakoulun ja sille tohtoriohjelmat. Tohtorikoulutuksen käytäntöjä on kehitetty myös kansallisesti yliopistojen yhteistyöllä. Uusin koulutuspoliittinen käänne on kestoltaan lyhyempiin tutkintoihin tähtäävä tohtorikoulutuspilotti (2025–2028), jossa tavoite on nopeuttaa tohtorikoulutusta, rahoittaa tuhat tohtoria lisää Suomeen sekä verkostoida tutkijoita aiempaa laajemmin yrityksiin ja muihin organisaatioihin yhteiskunnassa.
Turun yliopiston tohtoripromootio näkyy kaupungilla tänään toukokuun 16. päivänä, kun akateeminen juhlakulkue siirtyy Yliopistonkadulta Turun tuomiokirkkoon. Tai näin ainakin toivomme, jos sade ei yllätä – tuolloin ei voida herkkää materiaalia olevissa hatuissa kaduilla marssia. Tohtorikulkue perustuu keskiaikaiseen eurooppalaiseen yliopistoperinteeseen, jota käytettiin kaupungissa jo Turun akatemian aikana.
Turun yliopiston tunnuslause on Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle, tämä on kirjoitettu yliopiston päärakennuksen seinään. Juhlistakaamme tänään promootiopäivänä tohtoreita ja vaalikoon jokainen tohtori vapaata tiedettä.
Kirjoittaja on Turun yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori ja tutkijakoulun johtaja.
Kirjoitus on alunperin julkaistu Turun Sanomissa 16.5.2025.
