Käynnistimme eilen Turun yliopistossa koko yliopistoyhteisön ja sidosryhmiemme kanssa uuden lukuvuoden. Lukuvuoden alku on akateemiselle yhteisölle aina tietynlainen mahdollisuus tarkastella suuren yhteisömme suuntaa, vaikka pitkäjänteinen tekeminen jatkuvasti eteneekin.
Alkavana lukuvuonna meitä yliopistoyhteisönä ohjaavat eteenpäin yhteisöllisyys, kriittisyys ja tieteen vapaus. Nämä kolme teemaa punoutuvat tiedeyhteisössä tiiviisti yhteen. Teemat ovat aivan olennaisia myös laajemmin yhteiskunnassa, ja me yliopistona haluamme olla vakauttava toimija myllerryksissä.
Tiedettä tehdään aina tavalla tai toisella yhdessä. Tiede ja sille rakentuva opetus syntyvät vuorovaikutuksessa, lähes loputtomissa keskusteluissa ja arvioinneissa. Kysyminen ja vastausten etsiminen kuuluvat yliopistomaailman ytimeen. Oppiminen ja ajattelu ovat perustuneet keskusteluun, yhdessäoloon ja vuorovaikutukseen jo varhaisina yliopistovuosisatoina, jolloin ymmärtäminen oli olennaista, mutta uuden löytäminen ei vielä ollut tämän vuorovaikutuksen johtotähti.
Yliopistomme arvoista kriittisyys rakentuu juuri tälle ikiaikaiselle vuorovaikutukselle – se on tieteessä yksi peruslähtökohdistamme. Yliopistollinen kriittisyys ei tarkoita mielipiteiden huutelua, vaan kriittisyys syntyy vertaisarvioinneissa – tiede korjaa ja uudistaa itseään. Yliopiston arvona kriittisyys tarkoittaa nimenomaan vastuullista kriittisyyttä, joka on tutkittuun tietoon pohjautuvaa rakentavaa keskustelua. Yliopistona tehtävämme ei ole ottaa kantaa esimerkiksi poliittisiin kysymyksiin. Työkalumme on tutkimus – tutkijamme ottavat kantaa pohjautuen tekemäänsä tutkimukseen.
Tieteen vapaus tarkoittaa riippumatonta tutkimusta, joka ei koskaan alistu poliittiselle ohjaukselle. Tieteellä on omalakiset säännöt, joista emme ole valmiita luopumaan.
Huolimatta siitä, että tiede on luonteeltaan ja ytimeltään kriittistä ja yksi tieteen keskeisimmistä lähtökohdista on tieteen itsekorjautuvuus, on tieteen vapaus voimakkaasti haastettuna. Julkisissa keskusteluissa on jossain määrin jäänyt ymmärtämättä, mitä tieteen vapaus tarkoittaa. Se ei tarkoita rajattomuutta. Tieteen vapaus tarkoittaa riippumatonta tutkimusta, joka ei koskaan alistu poliittiselle ohjaukselle. Tieteellä on omalakiset säännöt, joista emme ole valmiita luopumaan.
Yliopistojen yhteisöllisyys on aina rakentanut paitsi jäsenilleen myös ympäristölleen hyvinvointia ja turvaa. Meille yliopistona on selvää, että tehtävämme on pitää huolta yhteisömme hyvinvoinnista. Olemme muiden yliopistojen kanssa mukana Sivistan, Tieteentekijöiden liiton ja Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin yhteisessä kampanjassa toivottamassa lukuvuosirauhaa. Me yliopistot haluamme nostaa esiin, että jokaisella yliopistoyhteisön jäsenellä on oikeus tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti riippumatta taustasta, asemasta tai identiteetistä. Meillä kaikilla on myös vastuu luoda ja ylläpitää toimintaympäristöä, jossa moninaisuus nähdään voimavarana ja jossa syrjintää, kiusaamista, häirintää tai rasismia ei hyväksytä missään muodossa. Yhteisöllisyytemme pohja on keskinäinen kunnioitus. Kunnioittava ja arvostava vuorovaikutus tekee mahdolliseksi avoimen keskustelun, innostavan oppimisen ja uuden tieteellisen ajattelun.
Yliopistot tarjoavat konkreettisia työkaluja ja toimintamalleja epäasiallisen kohtelun ehkäisemiseksi. Käytössä ovat muun muassa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, ilmoituskanavat häirintätilanteita varten sekä koulutuksia ja ohjeistuksia, jotka tukevat vastuullista toimintaa arjessa. Esihenkilöiden ja väitöskirjaohjaajien osaamista vahvistetaan, ja hyvinvointikyselyiden tulosten nojalla kehitetään jatkuvasti työ- ja opiskeluyhteisöjen toimintakulttuuria.
Yliopistossa me kaikki – opiskelijat, opettajat, tutkijat, muu asiantuntija- ja tukihenkilöstö ja johto, vaikutamme siihen, millaiseksi yhteisömme ja vuorovaikutus toistemme kanssa rakentuu. Samoilla periaatteilla haluamme tehdä yhteistyötä ystäviemme ja kumppaniemme kanssa.
Kirjoittaja on Turun yliopiston rehtori. Kirjoitus perustuu Kaartisen yliopiston lukuvuoden avajaisjuhlassa pitämään puheeseen, ja se on julkaistu Turun Sanomien aliokirjoituksena 3.9.
