Väitös (biologia): FM Jonna Kukkonen
Aika
12.12.2025 klo 12.00 – 16.00
FM Jonna Kukkonen esittää väitöskirjansa ”Conserving the Apollo Butterfly in the Finnish Archipelago - Ecology, Habitat Restoration and Social Dimensions” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 12.12.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/1f8621c9-90e4-4201-ba98-4f6e9145512d/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii vanhempi tutkija Robert J. Wilson (Espanjan Kansallinen Luonnontieteellinen museo (MNCN-CSIC), Madrid, Espanja) ja kustoksena professori Jon Brommer (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0473-0 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Perhoset ovat tärkeitä luonnon tilan mittareita, sillä ne reagoivat herkästi elinympäristön muutoksiin. Apolloperhonen (Parnassius apollo) on yksi Suomen tunnetuimmista ja uhanalaisimmista lajeista. Se tarvitsee elinympäristökseen aurinkoisia, puoliavoimia kallioalueita, joilla kasvaa toukkien isäntäkasvia isomaksaruohoa sekä aikuisille perhosille ravinnoksi mesikasveja. Apolloperhonen on taantunut koko Euroopassa, erityisesti alavilla alueilla, ja Suomessa sen esiintymät rajoittuvat nykyisin lounaiseen saaristoon, Ahvenanmaalle ja Lohjan seudulle.
Väitöstutkimuksessani tarkastelin apolloperhosen suojelua sekä ekologisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. Tutkimus yhdistää pitkäaikaisen populaatioseurannan, elinympäristöanalyysit, luonnonhoitotoimien seurannan ja kyselyaineiston, joka kartoitti asenteita luonnonhoitoa kohtaan.
Tulokset osoittavat, että apolloperhosen ulkosaariston populaatiot ovat pienentyneet jyrkästi viimeisten 20 vuoden aikana: lajin esiintyminen on vähentynyt noin 75 prosentista saarista 20 prosenttiin. Samaan aikaan elinympäristöjen laatu, erityisesti mesikasvien runsaus, on osoittautunut tärkeämmäksi lajin selviytymisen kannalta kuin pelkkä isäntäkasvien määrä. Luonnonhoitotoimet, kuten katajien raivaus ja kulotus, lisäsivät nopeasti kasvilajien monimuotoisuutta ja mesikasvien määrää, mutta apolloperhosen kannat eivät vielä elpyneet seurannan aikana.
Kyselytutkimuksen tulokset osoittivat, että ympäristömyönteiset arvot ennustavat myönteistä suhtautumista luonnonhoitoon yleisesti, mutta paikallisia toimia, kuten katajien poistamista, kohtaan suhtautuminen oli varauksellisempaa.
Tutkimukseni täydentää aiempaa tietoa ja tuo uutta ymmärrystä siitä, miten elinympäristöjen laatu, luonnonhoidon vaikutukset ja ihmisten asenteet yhdessä määrittävät uhanalaisen lajin tulevaisuutta. Tulokset korostavat pitkäjänteisen seurannan, osallistavan luonnonhoidon ja avoimien elinympäristöjen säilyttämisen merkitystä apolloperhosen ja muun saaristoluonnon turvaamiseksi.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/1f8621c9-90e4-4201-ba98-4f6e9145512d/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii vanhempi tutkija Robert J. Wilson (Espanjan Kansallinen Luonnontieteellinen museo (MNCN-CSIC), Madrid, Espanja) ja kustoksena professori Jon Brommer (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0473-0 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Perhoset ovat tärkeitä luonnon tilan mittareita, sillä ne reagoivat herkästi elinympäristön muutoksiin. Apolloperhonen (Parnassius apollo) on yksi Suomen tunnetuimmista ja uhanalaisimmista lajeista. Se tarvitsee elinympäristökseen aurinkoisia, puoliavoimia kallioalueita, joilla kasvaa toukkien isäntäkasvia isomaksaruohoa sekä aikuisille perhosille ravinnoksi mesikasveja. Apolloperhonen on taantunut koko Euroopassa, erityisesti alavilla alueilla, ja Suomessa sen esiintymät rajoittuvat nykyisin lounaiseen saaristoon, Ahvenanmaalle ja Lohjan seudulle.
Väitöstutkimuksessani tarkastelin apolloperhosen suojelua sekä ekologisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. Tutkimus yhdistää pitkäaikaisen populaatioseurannan, elinympäristöanalyysit, luonnonhoitotoimien seurannan ja kyselyaineiston, joka kartoitti asenteita luonnonhoitoa kohtaan.
Tulokset osoittavat, että apolloperhosen ulkosaariston populaatiot ovat pienentyneet jyrkästi viimeisten 20 vuoden aikana: lajin esiintyminen on vähentynyt noin 75 prosentista saarista 20 prosenttiin. Samaan aikaan elinympäristöjen laatu, erityisesti mesikasvien runsaus, on osoittautunut tärkeämmäksi lajin selviytymisen kannalta kuin pelkkä isäntäkasvien määrä. Luonnonhoitotoimet, kuten katajien raivaus ja kulotus, lisäsivät nopeasti kasvilajien monimuotoisuutta ja mesikasvien määrää, mutta apolloperhosen kannat eivät vielä elpyneet seurannan aikana.
Kyselytutkimuksen tulokset osoittivat, että ympäristömyönteiset arvot ennustavat myönteistä suhtautumista luonnonhoitoon yleisesti, mutta paikallisia toimia, kuten katajien poistamista, kohtaan suhtautuminen oli varauksellisempaa.
Tutkimukseni täydentää aiempaa tietoa ja tuo uutta ymmärrystä siitä, miten elinympäristöjen laatu, luonnonhoidon vaikutukset ja ihmisten asenteet yhdessä määrittävät uhanalaisen lajin tulevaisuutta. Tulokset korostavat pitkäjänteisen seurannan, osallistavan luonnonhoidon ja avoimien elinympäristöjen säilyttämisen merkitystä apolloperhosen ja muun saaristoluonnon turvaamiseksi.
Viestintä