Väitös (hoitotiede): TtM Johanna Sirkka
TtM Johanna Sirkka esittää väitöskirjansa ”Occupational health nurses’ competence in work ability promotion: Instrument and Evaluation” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 6.11.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori, TtT Outi Kanste (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori, TtT Minna Stolt (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Työkyky on keskeinen kysymys työelämässä pitkittyneiden sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyden ja työurien kestävyyteen liittyvien haasteiden vuoksi. Työterveyshoitajilla on tärkeä rooli työntekijöiden työkyvyn tukemisessa. He tunnistavat työkykyä uhkaavia tekijöitä, seuraavat työkyvyn muutoksia ja sairauspoissaoloja sekä osallistuvat varhaiseen tukeen ja työhön paluun tukemiseen yhteistyössä työntekijöiden, työnantajien ja muiden työterveyshuollon ammattilaisten kanssa.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin työterveyshuollon ammattilaisten ja erityisesti työterveyshoitajien osaamista työkykyriskien hallinnassa ja analysoinnissa. Tutkimus toteutettiin vuosina 2018–2025. Ensimmäiseen kyselytutkimukseen osallistui 169 työterveyshuollon ammattilaista. Lisäksi haastateltiin kymmentä työterveyshoitajaa. Haastattelujen perusteella työterveyshoitajat pitivät työkykyriskien hallintaa ja analysointia työterveyshuollon keskeisenä tehtävänä. Työtä edistivät muun muassa toimivat sähköiset työvälineet, riittävä aika, yhteistyö työnantajan kanssa, moniammatillinen yhteistyö ja työkokemus. Kiire, riittämättömät aikaresurssit ja tuottavuuspaineet puolestaan vaikeuttivat työn toteuttamista.
Tutkimuksessa määriteltiin, millaista osaamista työkykyriskien hallinta ja analysointi edellyttävät. Osaaminen osoittautui moniulotteiseksi: siihen kuuluvat tiedon lisäksi oma arvio tiedollisesta osaamisesta, asenteet ja arvot sekä kyky soveltaa osaamista käytännön tilanteissa.
Osana väitöstutkimusta kehitettiin 40-osioinen Comp-WARMaA-mittari tämän osaamisen arviointiin. Mittaria kehitettiin vaiheittain asiantuntija-arviointien ja pilottitutkimusten avulla, ja sen toimivuutta arvioitiin tilastollisin menetelmin. Mittarin arviointi osoitti, että se soveltuu osaamisen eri osa-alueiden tarkasteluun, mutta mittarissa tunnistettiin myös jatkokehittämisen tarpeita.
Mittaria käytettiin valtakunnallisessa tutkimuksessa, johon osallistui 200 työterveyshoitajaa. Heidän tiedollinen osaamisensa oli korkealla tasolla: vastaajat saivat keskimäärin 10,6 pistettä 12 mahdollisesta eli vastasivat oikein 88 prosenttiin kysymyksistä. Myös heidän oma arvionsa tiedollisesta osaamisestaan oli korkea, keskimäärin 8,2 asteikolla 1–10. Asenteita ja arvoja koskevan osaamisen keskiarvo oli 7,4.
Selvin ero havaittiin tiedon ja sen käytännön soveltamisen välillä. Käytännön asiakastilannetta kuvaavan tehtävän eri vaiheissa 14–35 prosenttia työterveyshoitajista eteni suositellun toimintamallin mukaisesti. Osaamisen soveltaminen oli erityisen vaativaa sairauspoissaolojen hallinnassa ja työhön paluun tukemisessa. Tulokset osoittavat, että vahva tiedollinen osaaminen ei yksin takaa osaamisen soveltamista monivaiheisissa käytännön tilanteissa. Työterveyshuollon erikoistumisopinnot ja työpaikalla kuvattu työkykyriskien hallinnan toimintamalli olivat yhteydessä vahvempaan osaamiseen. Myös asiakkaiden määrä oli yhteydessä suoriutumiseen osassa käytännön tilanteista.
Väitöstutkimus tuottaa uutta tietoa määrittelemällä työkykyriskien hallinnan ja analysoinnin osaamisen sekä kehittämällä mittarin sen arviointiin. Tutkimus tuo esiin, että työterveyshoitajan osaaminen ei muodostu vain tiedosta, vaan myös kyvystä soveltaa tietoa vaihtelevissa tilanteissa ja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.
Tuloksia voidaan hyödyntää työterveyshoitajien koulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa sekä työterveyshuollon toimintatapojen kehittämisessä. Osaamisen järjestelmällinen arviointi voi auttaa tunnistamaan vahvuuksia ja kehittämistarpeita. Selkeät toimintamallit, riittävät resurssit ja toimiva yhteistyö voivat tukea työterveyshoitajia tunnistamaan työkyvyn heikkenemisen riskejä ja toimimaan oikea-aikaisesti. Näin voidaan vahvistaa työntekijöiden työkyvyn tukemista ja työssä jatkamisen edellytyksiä.
