Asiasana: hoitotieteen tohtoriohjelma (DPNurs)

Pitkäaikaisten terveysongelmien määrä on kasvussa maailmanlaajuisesti. Nämä voivat aiheuttaa pysyviä ja eettisesti haastavia muutoksia yksilön elämään. TtM Sunna Rannikko tutki Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan aivoverenkiertohäiriöön sairastuneiden omakohtaisia kokemuksia hoitotyön keskeisten arvojen toteutumisesta sairastumisen jälkeisessä ajassa. 

Potilastietojärjestelmiin tehtyjen kirjausten perusteella potilaan sekavuustilaa ei erikoissairaanhoidossa aktiivisesti ennaltaehkäistä eikä tunnistamisen apuvälineitä käytetä, ilmenee terveystieteen maisteri Satu Poikajärven Turun yliopistoon tekemässä hoitotieteen väitöstutkimuksessa. Myös kirjauksia sekavuustilan lääkkeettömien hoitokeinojen käytöstä löytyy niukasti.

Turvallisuutta ylläpitäviksi tarkoitettujen rajoittamistoimenpiteiden, kuten eristämisen ja sidonnan, yhteydessä ilmenee vaaratapahtumia psykiatrisessa sairaalahoidossa, osoittaa Jaakko Varpula Turun yliopistoon tekemässään hoitotieteen väitöstutkimuksessa. Varpula tarkasteli tutkimuksessaan rajoittamistoimenpiteisiin liittyviä vaaratapahtumia ja niille altistavia riskitekijöitä.

TtM Johanna Wiisak tutki Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan terveydenhuollossa tapahtuvien väärinkäytösten paljastamista ammattilaisten näkökulmasta ja kehitti väärinkäytösten paljastamisen päättelymallin. Wiisak kuvasi tutkimuksessaan myös väärinkäytösten paljastajien yksilöllisiä taustatekijöitä ja moraalista rohkeutta. Tulosten perusteella Wiisak esittää sidosryhmille ja tutkijoille ehdotuksia väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.

Nuorten alkoholin käyttöön liittyvät vastuut käsitetään nuorten ja vanhempien yhteisenä aihealueena – jaettuina vastuina. Jaetuilla vastuilla voidaan tukea nuoria heidän terveysvalinnoissaan. TtM Mari Mynttinen kuvaa Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan nuorten alkoholin käyttöön liittyviä vastuita nuorten ja vanhempien näkökulmasta. 

Työterveyshoitaja Leena Uronen tutki väitöskirjassaan työterveyshuollon terveystarkastusten sisältöä ja kirjaamista. Erityisesti hän tutki työn psykososiaalisten riskitekijöiden kirjaamista sekä sitä, voidaanko näitä riskitekijöitä tunnistaa terveystarkastusten vapaan tekstin kirjauksista automaattisesti tekoälyn avulla. Alentuneen työkyvyn työntekijöille työterveyshoitajat kirjasivat enemmän työn psykososiaalisia riskitekijöitä. Työterveyshoitajat ohjasivat 95 prosentissa näistä tapauksista asiakkaan työterveyslääkärille.

Hoitotyön johtajien eettinen aktiivisuus lisää hoitohenkilökunnan työhön sitoutumista ja työhyvinvointia, hoidon laatua ja potilastyytyväisyyttä sekä organisaation kokonaismenestystä. TtM Laura Laukkanen tuotti tutkimuksessaan käsitteen hoitotyön johtajien eettinen aktiivisuusprofiili ja kehitti uudenlaisen verkkopohjaisen etiikan koulutuksen. Tutkimus osoitti, että johtajien eettistä aktiivisuutta voidaan tukea siihen liittyvällä verkkokoulutuksella.

TtM Pihla Markkasen Turun yliopistossa tarkastettava väitöskirja osoittaa, että oppilaiden mielenterveyden tukemista koulun arjessa tulee vahvistaa. Opetushenkilöstö ja kouluterveydenhoitajat toivovat kouluihin lisää keinoja oppilaiden mielenterveyden tukemiseen. Verkkopohjaiset menetelmät voivat olla hyödyllisiä oppilaiden mielenterveysongelmien varhaisessa tunnistamisessa sekä mielenterveyden tukemisessa.

TtM Jaana Koskenniemi määritteli väitöstutkimuksessaan kunnioittavaa kohtelua hoitotyössä ikääntyneen potilaan näkökulmasta. Tutkimuksessa kehitettiin arviointiväline, jota testattiin ikääntyneiden sairaalapotilaiden hoidossa. Kunnioittava kohtelu ilmeni erityisesti hoitajien tavassa olla ja toimia ikääntyneiden potilaiden kanssa. Kunnioittava kohtelu oli yhteydessä potilaan terveyskokemukseen ja hoitotyytyväisyyteen.

Kirsi Hipp tarkasteli Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa potilaiden osallisuutta tarvittaessa annosteltavassa lääkehoidossa oikeuspsykiatrisessa sairaalassa. Tutkimuksen mukaan potilailla oli aktiivinen rooli, kun päätettiin tarvittavien lääkkeiden käytöstä. Toisaalta potilaan osallisuudessa lääkehoidon suunnitteluun on tutkimuksen mukaan edelleen kehitettävää.