Väitös (immunologia): LL Arno Ylitalo

LL Arno Ylitalo esittää väitöskirjansa ”Disrupting Immune Evasion and Metabolic Vulnerabilities in Myeloid Malignancies – A Therapeutic Perspective on Clever-1” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 29.5.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina C, Osmo Järvi -sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).

Vastaväittäjänä toimii hematologian ja sisätautien erikoislääkäri Martin Jädersten (Karoliininen instituutti ja Karoliininen yliopistosairaala, Tukholma, Ruotsi) ja kustoksena dosentti Maija Hollmén (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on immunologia.

Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:

Akuutti myelooinen leukemia ja myelodysplastiset oireyhtymät ovat vakavia verisyöpiä, joissa luuytimen normaali verisolujen tuotanto häiriintyy. Tällöin elimistö ei tuota riittävästi toimivia punasoluja, valkosoluja ja verihiutaleita. Seurauksena voi olla anemiaa, infektioherkkyyttä ja verenvuototaipumusta. Vaikka hoidot ovat kehittyneet, taudin uusiutuminen ja hoitojen tehon hiipuminen ovat edelleen merkittäviä ongelmia.

Arno Ylitalon väitöstutkimuksessa selvitettiin, miten leukemiasolut säilyvät luuytimen suojaavassa ympäristössä ja miten tätä kykyä voitaisiin heikentää uusilla hoitokeinoilla. Luuydin ei ole leukemiasoluille vain kasvupaikka, vaan ympäristö, jossa puolustussolut, ravintoaineet ja solujen viestintä voivat vaikuttaa taudin kulkuun. Tutkimuksen keskiössä oli Clever-1-proteiini, joka tunnetaan erityisesti puolustussolujen, kuten makrofagien, toimintaa säätelevänä proteiinina. Clever-1 liittyy sekä immuunivasteen säätelyyn että solujen sisäisiin kuljetusreitteihin, joiden avulla solut käsittelevät ympäristöstään peräisin olevaa materiaalia.

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että Clever-1:tä esiintyy luuytimen puolustussolujen lisäksi myös osassa leukemiasoluja. Löydös oli merkittävä, sillä se viittaa siihen, että Clever-1 ei esiinny myelooisissa verisyövissä ainoastaan leukemiasoluja ympäröivissä puolustussoluissa, vaan voi vaikuttaa myös leukemiasolujen selviytymistä tukeviin mekanismeihin. Clever-1:n esiintyminen oli erityisen selvää tietyissä akuutin myelooisen leukemian alatyypeissä, joissa leukemiasolut muistuttavat monosyyttejä eli veren myelooisia puolustussoluja.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös beksmarilimabia, Turussa kehitettyä Clever-1:een kohdistuvaa vasta-ainehoitoa. Tulokset osoittivat, että Clever-1:n esto ei vaikuttanut leukemiasoluihin ensisijaisesti perinteisen solunsalpaajahoidon tavoin tappamalla niitä suoraan. Sen sijaan vaikutus liittyi enemmän solujen toimintatilan muuttamiseen. Potilasnäytteissä ja varhaisessa kliinisessä tutkimuksessa havaittiin viitteitä siitä, että Clever-1:n esto voi muokata luuytimen immuuniympäristöä ja lisätä myelooisissa soluissa antigeenin esittelyyn liittyviä piirteitä. Antigeenin esittely auttaa immuunijärjestelmää tunnistamaan poikkeavia soluja.

Solutason tutkimuksissa Clever-1 liittyi leukemiasoluissa solunsisäisiin kuljetusreitteihin, rasva-aineiden eli lipidien käsittelyyn sekä mitokondrioiden toimintaan. Mitokondriot vastaavat solujen energiantuotannosta, ja niiden toiminta on tärkeää erityisesti hoitopaineen alla säilyville leukemiasoluille. Clever-1:n esto vaikutti siihen, miten kolesteroli ja muut rasva-aineet kulkeutuvat mitokondrioihin, ja heikensi leukemiasolujen kykyä ylläpitää energiantuotantoaan aineenvaihdunnallisen rasituksen aikana. Tämä viittaa siihen, että Clever-1 voi osallistua leukemiasolujen metaboliseen sopeutumiseen.

Tutkimus tuo uutta tietoa siitä, miten immuunivasteen vaimeneminen, solunsisäinen kuljetus ja aineenvaihdunta liittyvät toisiinsa myelooisissa verisyövissä. Tulokset tukevat ajatusta, että leukemia ei ole vain geenimutaatioiden ja hallitsemattoman solunjakautumisen sairaus. Se on myös sairaus, jossa syöpäsolut käyttävät selviytymisensä tukena luuytimen ympäristöä, immuunijärjestelmän säätelyä ja joustavaa aineenvaihduntaa.

Väitöstutkimus auttaa tarkentamaan, millainen rooli Clever-1:een kohdistuvilla hoidoilla voisi tulevaisuudessa olla akuutin myelooisen leukemian ja myelodysplastisten oireyhtymien hoidossa. Tulokset eivät vielä osoita lopullista kliinistä hyötyä, mutta tarjoavat perustan jatkotutkimuksille. Niissä voidaan selvittää, ketkä potilaat todennäköisimmin hyötyisivät Clever-1:n estosta, missä taudin vaiheessa hoito olisi tarkoituksenmukaisinta ja miten sitä voitaisiin yhdistää muihin leukemiahoitoihin. Parempi ymmärrys leukemiasolujen ja luuytimen vuorovaikutuksesta voi auttaa kehittämään hoitoja, jotka kohdistuvat myös mekanismeihin, joiden avulla syöpäsolut piiloutuvat, sopeutuvat ja uusiutuvat.