Väitös (sisätautioppi): LL Juha Kauppi

LL Juha Kauppi esittää väitöskirjansa ”Keuhkoembolia – diagnostisten suositusten noudattaminen ja prognostiset tekijät” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 29.5.2026 klo 12.00 (TYKS T-sairaala, Johan Haartman -luentosali, Hämeentie 11, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Veli-Pekka Harjola (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Tuomas Kiviniemi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sisätautioppi.

Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:

Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli arvioida diagnostisten hoito-ohjeiden noudattamista keuhkoemboliaepäilyissä. Erityisesti tarkasteltiin keuhkojen varjo-ainetehosteisen viipalekuvauksen käyttöä suhteessa potilaiden keuhkoembolian ennakkotodennäköisyyteen ja D-dimeeri-testauksen suosituksiin sekä erilaisten bio-merkkiaineiden hyötyä potilaan ennustearvioinnissa. Lisäksi arvioitiin, miten tietokonetomografisissa keuhkoangiografioissa (CTPA) (engl. computed tomography pulmonary angiography) todettavat sydämen oikean puolen kuormitusmuutokset vaikuttavat keuhkoemboliapotilaiden ennusteeseen.

Tässä retrospektiivisessä tutkimuksessa analysoitiin 1001 päivystyspoliklinikan potilasta, joille oli tehty CTPA-tutkimus keuhkoemboliaepäilyn takia. Heistä 22,2 prosentilla todettiin keuhkoembolia. Tutkimuksessa havaittiin, että hoito-ohjeiden vastaisesti D-dimeeri-testi jäi usein ottamatta, ja että CTPA-tutkimus tehtiin tarpeettomasti matalan ja keskisuuren keuhkoemboliariskin omaavilta potilailta. Lisäksi tutkimuksessa todettiin ennustearvoa eri biomarkkereilla: keuhkoembolia-potilailla kohonnut NT-proBNP (>1000ng/L) ja CRP (>50mg/L) ennustivat heikompaa pitkän aikavälin selviytymistä, kun taas potilailla, joilla keuhkoemboliaa ei ollut, useiden biomarkkereiden kohoaminen liittyi huonompaan ennusteeseen. Lisäksi CTPA:ssa havaittu varjoaineen takaisinvirtaus alaonttolaskimoon sekä NT-proBNP arvojen kasvu nousivat esiin mahdollisena varhaisen huonon ennusteen merkkinä.

Tulokset korostavat systemaattisen riskinarvion ja D-dimeeri tutkimisen merkitystä tarpeettoman kuvantamisen vähentämiseksi sekä biomarkkereiden ja kuvantamislöydösten hyödyntämistä kliinisessä päätöksenteossa ja seurannassa.