Väitös (kemia): FM Reetta Kyynäräinen
FM Reetta Kyynäräinen esittää väitöskirjansa ”Moments of Mistakes: Students' Affective Responses in an Undergraduate Chemistry Laboratory Course” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa torstaina 2.4.2026 klo 13.00 (Turun yliopisto, päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Joseph Krajcik (Michigan State University, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Mikko-Jussi Laakso (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kemia.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Virheitä sattuu kaikille – ja erityisesti luonnontieteissä ne ovat keskeinen osa oppimista. Silti niihin suhtaudutaan yleensä kielteisesti ja ne koetaan epäonnistumisina, vaikka todellisuudessa ne voivat mahdollistaa uuden oppimisen. Tutkijat ovatkin todenneet, että täydellinen suoriutuminen kertoo lähinnä nykyisestä osaamisesta, kun taas virheitä sisältävä toiminta edistää pitkäkestoista oppimista ja syvempää ymmärrystä.
On kuitenkin naiivia olettaa virheiden johtavan automaattisesti oppimiseen, sillä yksilöt voivat reagoida niihin monin tavoin. Silti tiedämme yllättävän vähän siitä, millaisia tunnereaktioita virheiden tekeminen opiskelijoissa herättää.
Reetta Kyynäräisen väitöstutkimus tarttuu tähän kysymykseen ja selvittää, miten yliopisto-opiskelijat reagoivat virheisiin kemian laboratoriokurssilla. Opiskelijoiden hetkellisiä tuntemuksia mitattiin sekä laboratoriotöiden että niihin liittyvien ennakkotehtävien aikana eli tilanteissa, joissa virheet todella tapahtuivat. Tarkastelussa oli kaiken kaikkiaan lähes 3000 oppimistilannetta.
Tulokset osoittavat, että virheitä tapahtuu jatkuvasti: laboratoriossa 28 %:ssa ja ennakkotehtävissä peräti 64 %:ssa kaikista oppimistilanteista. Vaikka virheet usein heikentävät hetkellisesti positiivisia tunteita ja uskoa omaan osaamiseen, ne voivat samanaikaisesti lisätä motivaatiota ja vahvistaa oppimiseen sitoutumista. Reaktiot vaihtelevat yksilö- ja tilannekohtaisesti eivätkä yleensä jää pitkäkestoisiksi.
Tutkimus korostaa, että virheiden käsittely on taito, jota tulee tietoisesti tukea luonnontieteiden opetuksessa. Kun opiskelijat oppivat suhtautumaan virheisiin uteliaasti ja rakentavasti, ne muuttuvat turhautumisen lähteistä oppimisen katalyyteiksi – aivan kuten tieteellisessä tutkimuksessa, jossa oivallukset syntyvät usein yrityksen, erehdyksen ja uuden kokeilun myötä.
