Väitös (kliininen syöpätautioppi): LL Sofia Koivusalo
LL Sofia Koivusalo esittää väitöskirjansa ”Assessing end-of-life care in patients with pancreatic cancer” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 5.6.2026 klo 12.00 (TYKS T-sairaala, Risto Lahesmaa-sali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Vesa Kataja (Etelä-Savon hyvinvointialue) ja kustoksena professori Outi Akrén (HUS Syöpäkeskus ja Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kliininen syöpätautioppi.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Palliatiivinen hoito aloitetaan haimasyöpäpotilailla usein liian myöhään
Palliatiivinen hoito aloitetaan haimasyöpäpotilailla usein liian myöhään, mikä lisää kuormittavaa sairaalahoitoa elämän loppuvaiheessa. Oikea-aikaisella palliatiivisella hoidolla voidaan vähentää päivystyskäyntejä, sairaalahoitoa ja raskaita hoitoja lähellä kuolemaa. Tämä käy ilmi tuoreesta väitöstutkimuksesta, jossa tarkasteltiin haimasyöpäpotilaiden elämän loppuvaiheen hoitoa Suomessa.
Haimasyöpä on vakava sairaus, johon liittyy usein merkittävä oiretaakka ja heikentynyt elämänlaatu. Sairaus todetaan usein edenneessä vaiheessa, jolloin parantava hoito ei yleensä ole mahdollinen. Palliatiivisen hoidon tavoitteena on lievittää oireita ja tukea potilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Palliatiivista hoitoa tulisikin tarjota haimasyöpäpotilaille jo tautikohtaisten hoitojen aikana, ei vasta niiden päättyessä.
Sairauden edetessä potilas on usein oireinen ja toimintakyky heikkenee, jolloin kokonaisvaltaisen hoidon ja tuen tarve korostuu entisestään. Syöpähoidoista tulisi luopua potilaan voinnin heikentyessä tai sairauden edetessä siten, ettei hoidoista enää ole odotettavissa hyötyä ja tällöin siirtyä suunnitelmallisesti palliatiiviseen hoitovaiheeseen.
Palliatiivisen hoitolinjan tullessa ajankohtaiseksi, potilaalla on mahdollisuus hyödyntää palliatiivisen hoidon palveluja täysimittaisesti. Näihin kuuluvat esimerkiksi kotisairaalan tuki ja tukiosastojärjestelyt, joiden avulla oireita voidaan hoitaa suunnitelmallisesti ilman toistuvaa päivystykseen hakeutumista. Käytännössä tähän hoitovaiheeseen siirrytään kuitenkin usein liian myöhään.
Väitöstutkimuksen keskeinen havainto oli, että lähes puolella haimasyöpäpotilaista palliatiivisen hoidon päätös tehtiin vasta viimeisen elinkuukauden aikana tai ei lainkaan. Näillä potilailla oli selvästi enemmän päivystyskäyntejä, sairaalahoitojaksoja ja syöpälääkehoidot jatkuivat useammin lähelle kuolemaa. Sen sijaan potilailla, joiden palliatiivinen hoito aloitettiin aiemmin, oli parempi pääsy palliatiivisen hoidon palveluihin ja vähemmän kuormittavaa sairaalahoitoa elämän loppuvaiheessa.
Tutkimuksen mukaan palliatiiviseen hoitoon ohjaaminen ajoittui usein vasta syöpähoitojen lopettamisen yhteyteen, vaikka hoidon olisi perusteltua kulkea rinnalla jo huomattavasti aikaisemmin. Väitöstutkimuksessa vain reilu kolmannes potilaista sai varhaista palliatiivista hoitoa meneillään olevan syöpähoidon aikana. Varhainen palliatiivinen hoito mahdollistaa oireiden tehokkaan hoidon, kokonaisvaltaisen tuen potilaan ja läheisten moninaisiin tarpeisiin sekä ennakoivan ja suunnitelmallisen tuen sairauden edetessä.
Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin erilaisten elämänlaatumittareiden käyttökelpoisuutta potilaiden voinnin ja oireiden seurannassa. Tulokset viittaavat siihen, että yksinkertaiset kyselylomakkeet voivat auttaa tunnistamaan keskeisiä oireita ja potilaiden huolia sekä tukea potilaan ja lääkärin välistä keskustelua, vaikka pitkäaikaisseuranta jäisi puutteelliseksi.
Tutkimuksen perusteella haimasyöpäpotilaiden hoitoa voidaan parantaa aloittamalla palliatiivinen hoito nykyistä aikaisemmin ja suunnitelmallisemmin. Varhainen palliatiivinen hoito voi vähentää tarpeetonta ja kuormittavaa sairaalahoitoa elämän loppuvaiheessa, tukea potilaan elämänlaatua ja mahdollistaa hoidon, joka huomioi paremmin potilaan omat toiveet ja arvot. Tutkimus korostaa, että palliatiivinen hoito ei ole vain elämän loppuvaiheen hoitoa, vaan olennainen osa hyvää ja laadukasta haimasyövän hoitoa.
