Väitös (lääketiede): EL Elisa Heikkilä
EL Elisa Heikkilä esittää väitöskirjansa ”How can laboratory parameters aid clinicians in prediction of cardiovascular events, institutionalization and mortality in older people?” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 27.3.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu1, Assistentinkatu 5, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Tuija Männistö (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena dosentti Marika Salminen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on lääketiede.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Laboratoriokokeet auttavat iäkkäiden sydänriskien ja kuolleisuuden arvioinnissa, mutta sydänmerkkiaineiden arviointiin tarvitaan iän mukaiset viiterajat
Sydän- ja verisuonisairaudet aiheuttavat merkittävää elämänlaadun ja toimintakyvyn laskua ja kuolleisuutta, minkä vuoksi niiden ehkäisy on tärkeää sekä yksilöiden hyvinvoinnin että yhteiskunnan kannalta. Sydänterveys on tärkeää koko elimistölle. Ihmisen ikääntyessä sydämessä tapahtuu muutoksia, kuten muussakin elimistössä. Sydämen normaalit ikääntymismuutokset aiheuttavat sydänmerkkiaineina käytettyjen laboratorioarvojen nousua ikääntymisen yhteydessä.
Troponiinit ja natriureettiset peptidit ovat sydänsairauksien diagnosoinnissa yleisimmin käytettyjä verestä mitattavia laboratorioarvoja. Sydänperäiset troponiinit ovat erityisen tärkeitä sydäninfarktin toteamisessa, minkä vuoksi niiden pitoisuuksia mitataan usein päivystyksessä. Niiden kohonneet pitoisuudet johtavat sydäninfarktin epäilyyn ja jatkotutkimuksiin.
Tutkimuksessamme mittasimme sydämen ja munuaisten suhteen terveiden yli 65-vuotiaiden suomalaisten sydänmerkkiaineiden pitoisuuksia tilanteessa, jossa heillä ei ollut mitään akuuttia sairautta tai oireita. Sydänmerkkiaineiden, troponiini T:n eli TnT:n ja N-terminaalisen b-tyypin natriureettisen propeptidin eli proBNP:n pitoisuudet olivat normaalissa tilanteessa suurella osalla yli 65-vuotiaista koholla, mikäli niitä arvioitiin tavallisesti aikuisväestöllä käytettyjen viiterajojen mukaisesti. Tämän vuoksi iäkkäät tarvitsevat omat iänmukaiset viiterajat sekä TnT:n että proBNP:n arvioitiin. Ehdotamme käyttöönotettaviksi eri ikäluokille määrittämämme uudet viiterajat sydänmerkkiaineille, jotta vältyttäisiin ylidiagnostiikalta, tarpeettomilta tutkimuksilta, ja samalla päivystyksen ja terveydenhuollon kuormitukselta tarpeettomasti. Edelleen on tärkeää selvittää toistomittauksin sydäninfarktin mahdollisuus, kun henkilöllä on sydäninfarktiin viittaavia oireita.
Paitsi normaali ikääntyminen, myös erilaiset sydämen ja muunkin elimistön sairaus- ja kuormitustilat nostavat pitkäaikaisesti sydänmerkkiaineiden pitoisuuksia. Tutkimuksessamme havaitsimme, että pysyvästi selvästi kohonneet sydänmerkkiaineiden pitoisuudet lisäsivät iäkkäiden kuolleisuuden riskiä. Lisäksi selvitimme, miten hyvin muut terveystarkastuksissa tai vuosikontrollien yhteydessä melko yleisesti mitattavat rutiinilaboratoriokokeet ennustavat kuolleisuutta. Neljäntoista verikokeella mitattavan arvon yhdistelmä ennusti ikääntyneiden kuolemanriskiä. Tällaiseen indeksiin on mahdollista yhdistää myös terveydentilaa ja toimintakykyä kuvaavia kysymyksiä, kuten avuntarvetta erilaisissa päivittäistoiminnoissa. Näitä yhdistämällä voidaan luoda indeksi henkilön terveysriskien arvioimiseksi.
Pyrimme muodostamaan mahdollisimman helppokäyttöisen indeksin lääkäreille avuksi kliiniseen työhön. Havaitsimme, että kuolleisuutta voitiin ennustaa kolmen verikokeen (hemoglobiini, tulehdusarvo CRP ja natrium) sekä kuuden kliinisen kysymyksen yhdistelmällä. Sen sijaan laboratoriokokeet eivät parantaneet pitkäaikaishoitoon joutumisen riskinarviointia, vaan sitä ennusti parhaiten kolme toimintakykyä kuvaavaa kysymystä (avuntarve ruuanvalmistuksessa, raskaissa kotitöissä sekä kotona liikkumisessa). Tämän tyyppiset aiemmat indeksit ovat sisältäneet usein vähintään 30 laboratoriokoetta tai kliinistä kysymystä tai havaintoa, mikä on tehnyt niiden käytöstä hankalaa ja liian työlästä käytännön työssä.
Tutkimuksessamme pystyimme vähentämään sekä indekseihin tarvittavien verikokeiden että kliinisten kysymysten määrää niin paljon, että indeksien määrittäminen onnistuisi nopeasti tavallisen terveydenhuollon vastaanoton aikana. Laboratoriotietojärjestelmä voisi laskea indeksiluvut automaattisesti, jolloin ne olisivat helposti hyödynnettävissä iäkkäiden riskinarvioinnissa.
