Väitös (taidehistoria): FM Tiina Salmia
FM Tiina Salmia esittää väitöskirjansa ”The Cute and the Unruly – Non-Human and Human Trans-Corporeal Agencies in Photographic Self-Portraits of the Early 2000s” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 28.2.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Turku).
Vastaväittäjänä toimii tohtori Lynn Turner (Goldsmiths, Lontoon yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Tutta Palin (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on taidehistoria.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
2000‑luvun alussa älypuhelinten kameratoiminnot mullistivat visuaalisen kulttuurin ja saivat aikaan laajan kiinnostuksen omakuvia kohtaan, joka näkyi myös aihetta koskevan tutkimuksen kasvuna. Väitöskirja tarkastelee sekä valokuvataiteen omakuvia että sosiaalisen median selfieitä uudesta näkökulmasta: ihmisten ja muiden eläinten välisen suhteen kautta.
Artikkeliväitöskirjana toteutettu tutkimus purkaa sitä, miten ihmisten suhdetta ei-inhimillisiin eläimiin esitetään, neuvotellaan ja kyseenalaistetaan omakuvissa. Se kysyy, miten ei-inhimilliset ja inhimilliset keholliset toimijuudet sekä lajien välinen vuorovaikutus ilmenevät 2000-luvun alun omakuvissa.
Teoreettisesti tutkimus nojaa posthumanismiin, posthumanistiseen feminismiin ja uusmaterialismiin, jotka haastavat ihmisen erityisaseman verrattuna luontoon passiivisena resurssina ja ihmisen toimien kohteena.
Väitöskirjan aineisto koostuu valokuvista, jotka avaavat erilaisia näkökulmia ihmis-eläinsuhteeseen: makakiapina Naruton ottamista omakuvista, taiteilija Elina Brotheruksen ja Marcello-koiran yhteisistä kuvista, Instagramin lokki-selfieistä sekä Iiu Susirajan omakuvista, joissa taiteilija poseeraa muovikelmuun käärittyjen lihanpalojen kanssa.
Tutkimuksen keskeinen tulos on, että omakuvat voivat paljastaa ja kyseenalaistaa ihmiskeskeisiä valtasuhteita. Tutkimus osoittaa, että usein “söpöiksi” kuvatut eläimet eivät toimi kuvissa passiivisina elementteinä tai kuvien taustana, vaan kurittomina toimijoina, jotka horjuttavat ihmiskeskeisiä asetelmia. Väitöskirja lähestyy toimijuutta suhteisena ilmiönä, joka ei rajoitu ainoastaan ihmisiin. Viitaten posthumanistisen ekofeministi Stacy Alaimon trans-corporeality -käsitteeseen tutkimus haastaa ajatusta ihmisestä luonnosta erillisenä ja sitä hallitsevana.
Väitöskirja tuo esiin, miten visuaalinen kulttuuri voi paljastaa lajienvälisten suhteiden ristiriitaisuuksia ja valtasuhteita sekä avata tilaa eettisemmille, hierarkioita purkaville tavoille elää yhdessä aikana, jolloin ihmisen ja ei-inhimillisen luonnon suhde vaatii kiireellistä uudelleenneuvottelua.
