Väitös (virusoppi): FM Arttu Reinholm
FM Arttu Reinholm esittää väitöskirjansa ”Vaccine-induced adaptive immunity against SARS-CoV-2 Omicron and clade 2.3.4.4b A/H5N1 viruses” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 26.6.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Säätiö-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Eliisa Kekäläinen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dosentti Laura Kakkola (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on virusoppi.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöskirjassa tutkittiin SARS-CoV-2- ja lintuinfluenssavirusrokotteiden aikaansaamaa vasta-aine- ja soluvälitteistä immuunivastetta. SARS-CoV-2-rokotteiden osalta immuunivasteen kehittymistä ja säilymistä seurattiin pitkällä aikavälillä Omikron-alavariantteja BA.2, BA.5, XBB.1.5, ja JN.1 vastaan eri tehosterokotteen saaneilla terveydenhuollon ammattilaisilla. Lintuinfluenssavirusrokotteen osalta tutkittiin kahden rokotuksen perussarjan aikaansaamaa immuunivastetta riskiryhmäläisissä, kuten eläinlääkäreissä.
Vasta-ainevälitteisen immuniteetin osoitettiin uusiutuvan eri mRNA-pohjaisten SARS-CoV-2-rokotusannosten ja Omikron-alavarianttien aiheuttamien läpimurtoinfektioiden jälkeen. Kolmen SARS-CoV-2-rokotuksen perussarjan aikaansaamien vasta-aineiden neutralointikapasiteetti oli huomattavasti heikompi uudempia Omikron-alavariantteja vastaan. Uudempiin SARS-CoV-2-alavariantteihin perustuvat tehosterokotteet palauttivat vasta-aineiden neutralointikapasiteetin korkealle tasolle myös uudempia Omikron-alavariantteja vastaan. SARS-CoV-2-spesifisten vasta-aineiden tasot säilyivät korkeina useita kuukausia jokaisen rokotuksen jälkeen. Kolmen SARS-CoV-2-rokotuksen perussarjan omaavilla henkilöillä sekä henkilöillä, joilla oli perussarjan lisäksi yksi tehosterokote, T- että B-soluvälitteinen immuniteetti säilytti aktiivisuutensa ja kyvyn tuottaa vasteita usean vuoden ajan.
Inaktivoituun A/H5N8 -lintuinfluenssavirukseen perustuvan kahden rokotteen sarja nosti lintuinfluenssavirusta tunnistavien vasta-aineiden neutralisaatiokapasiteettia merkittävästi 2.3.4.4b ryhmään kuuluvia lintuinfluenssaviruksia vastaan. Henkilöillä, jotka olivat aiemmin saaneet vanhempiin lintuinfluenssaviruksiin perustuvia rokotteita, vasta-aineiden neutralisaatiokapasiteetti nousi merkittävästi jo ensimmäisen rokotuksen jälkeen. Ennen rokottamattomilla henkilöillä vasta-aineiden neutralisaatiokapasiteetti nousi merkittävästi kahden rokoteannoksen jälkeen. Soluvälitteinen immuniteetti aktivoitui tehokkaammin rokotusten jälkeen CD4+ T-soluissa, mutta ei CD8+ T-soluissa.
Väitöskirjatutkimuksessa osoitettiin, että molemmat rokotteet saavat aikaan rokotetuissa henkilöissä vasta-ainetasojen nousua. Tasot säilyivät korkealla useita kuukausia ja vasta-aineet kykenivät laaja-alaisesti neutraloimaan eri SARS-CoV-2- tai lintuinfluenssavirusvariantteja. Lisäksi soluvasteiden osoitettiin nousevan CD4+ T-solujen osalta molempien rokotteiden osalta.
SARS-CoV-2:n ja lintuinfluenssaviruksen kyky mutatoitua nopeasti on ollut niiden olemassaolon ajan haaste rokotesuojaavuuden kannalta. Erityisesti SARS-CoV-2:n Omikron-alavariantit ovat olleet tehokkaita hankitun immuniteetin kiertämisessä, mikä näkyy myös väitöskirjan aineistossa lisääntyneinä läpimurtoinfektioina. Tämän vuoksi on tärkeää arvioida aikaisempiin virusvariantteihin perustuvien rokotteiden tehoa uudempia variantteja vastaan. Väitöskirjan tulosten perusteella rokotteiden päivittäminen uusia variantteja käyttäen on välttämätöntä, jotta hankittu immuniteetti säilyy suojaavana myös uudempia variantteja vastaan. Hyvissä ajoin rokottamalla voidaan varautua myös tulevia variantteja vastaan, mikä epidemia- tai pandemiatilanteessa ehkäisee terveydenhuollon kuormittumista, vakavampia taudinmuotoja, ja suojaa erityisen haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä. Jo yksittäiset tehosterokoteannokset voivat olla erityisen tehokkaita hankitun immuniteetin päivittämisessä henkilöillä, joilla on jo aiempia rokotuksia taudinaiheuttajaa kohtaan. Vaikka SARS-CoV-2-pandemia on pääosin päättynyt, muut nopeasti mutatoituvat virukset, kuten lintuinfluenssavirukset, kiertävät yhä maailmalla ja aiheuttavat epidemioita niin ihmisissä kuin muissakin eläimissä. Päätöstentekijöiden tulisi huomioida nämä potentiaaliset pandemian aiheuttajat hyvissä ajoin, ja suunnata resursseja rokotetutkimuksen ja seurannan ylläpitämiseen, jotta yhteiskunta olisi kestävämpi potentiaalisen pandemian alkuhetkistä lähtien.
