Uusi dosentuuri hoitotieteen laitokselle

Ari Voutilaisen tutkimuksen keskiössä ovat erilaiset tutkimusasetelmat ja tilastolliset analyysimenetelmät, joita hän on soveltanut innovatiivisesti yli tieteenalojen. Hoito- ja terveystieteissä Voutilaisen kiinnostus on kohdistunut erityisesti tutkimustulosten ja aineiston käsittelytavan väliseen yhteyteen, kuolemanriskiä ennustaviin tekijöihin sekä alueellisiin terveyseroihin.

TtT, FT Ari Voutilainen aloitti tutkijanuransa biologina erityisalueinaan järviekologia ja akvaattinen parasitologia. Terveystieteisiin Voutilainen siirtyi vuonna 2013 saatuaan Suomen Kulttuurirahastolta kolmivuotisen apurahan epidemiologisten tutkimuskysymysten selvittämiseen ekologiassa kehitettyjen tilastomenetelmien avulla. Apurahakauden Voutilainen työskenteli Itä-Suomen yliopistossa Hoitotieteen laitoksella ja suoritti samalla terveystieteiden opettajaopinnot.

Tätä nykyä Voutilainen työskentelee tutkimuspäällikkönä Itä-Suomen yliopistossa Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikössä ja selvittää omassa tutkimusprojektissaan pitkäaikaissairaiden potilaiden elämänlaatukokemusta määrittäviä tekijöitä. Lähitulevaisuudessa Voutilainen haluaisi palata takaisin alueellisten terveyserojen pariin ja kääntää katseensa kehittyviin maihin, joissa tehdään vähän tieteellisellä perustutkimusta.

- Muutaman vuoden olemme tehneet yhteistyötä Nairobilaisen sairaalan ja Kenian terveysministeriön kanssa, ja tuota hedelmällistä yhteistyötä olisi tarkoitus laajentaa Nairobin ulkopuolelle ja mahdollisesti Keniankin ulkopuolelle, muualle Itä-Afrikkaan. Alueiden väliset terveyserot ovat Keniassa ja Itä-Afrikassa suuria, ja erojen syyt voisivat paljastua analysoimalla terveydenhuollossa kerättyjä aineistoja kehittyneillä tilastomenetelmillä, Voutilainen kertoo.

Vaikka Voutilaisen tutkimus on viime vuosina asemoitunut epidemiologiaan, hän on koko ajan osallistunut hoitotieteelliseen tutkimukseen toimimalla hoitotieteellisissä väitöskirjoissa tutkimus- ja tilastomenetelmistä vastaavana ohjaajana.

-  Hieman kärjistäen voi todeta, että hoitotieteessä potilas on perinteisesti mielletty tärkeäksi, mutta samalla passiiviseksi kohteeksi, johon voidaan vaikuttaa muokkaamalla ulkoisia tekijöitä, vaikka esimerkiksi potilastyytyväisyys on usein vahvemmin yhteydessä potilaan ominaisuuksiin kuin hoidon laatuun, jonka tasoa potilastyytyväisyydellä ajatellaan mitattavan. Ja sama näyttäisi koskevan elämänlaatua; sitä selittävät ennen kaikkea potilaan psyykkiset ominaispiirteet, ei niinkään potilaan sairastama sairaus.

Koulutuksen saralla Voutilaista innostaa tieteellinen ajattelu, ja sitä hän pyrkii tähdentämään opetuksessaan. Voutilainen myös tutkii opettamiaan asioita, kuten laskennallista meta-analyysiä.

- Tyypillisesti opiskelijat, ja tutkijat, lähestyvät tutkimusongelmaa tietojen ja taitojen avulla. He ovat esimerkiksi opetelleet käyttämään erilaisia tilastomenetelmiä ja tulkitsemaan niiden tuottamia numeroita. Tiedot ja taidot ovat välttämättömiä, mutta riittäviä ne ovat ainoastaan ”oppikirjatilanteissa”. Valitettavasti empiirisessä tutkimuksessa, jonka kohteena on reaalimaailma, summittaisuus on vakio. Tällöin täytyy osata soveltaa, ja soveltaminen edellyttää ymmärtämistä, ei riitä, että tiedät, miten lineaarinen regressiomalli muodostetaan, jos et ymmärrä, miten tutkimuskysymys, aineisto, analyysimenetelmä ja johtopäätökset nivoutuvat toisiinsa. Tieteellisessä tutkimuksessakin kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa; oikeista osasista ei muodostu kokonaisuutta, mikäli osat on kiinnitetty toisiinsa väärin, mutta vaillinaisistakin osasista voi syntyä kelvollinen kokonaisuus, jos osat kertovat samaa tarinaa.