Eläköitynyt Ilppo Vuorinen peri silakka-aikasarjat ja jätti perinnökseen puutiaisaikasarjan
Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Ilppo Vuorinen vannoo aikasarjojen nimiin. Aloittaessaan 1993 Seilin johtajana hän peri edeltäjiltään maailman mittakaavassa ainutlaatuiset silakka-aikasarjat, ja hänen aikanaan käynnistettiin uusi aikasarja puutiaisista.
Ilppo ja Kirsi Vuorinen sanoivat yliopistoyhteisölle näkemiin.
Vuorinen johdatti eläkkeellejäämisseminaarissaan yleisön läpi yli 40-vuotisen biologitaipaleensa, ja paljasti samalla muutoksen biologisessa ja ekologisessa tutkimuksessa. Hänen aloittaessaan opintonsa, Suomessa oli viriämässä keskustelu ympäristön saastumisesta.
– Keskustelun käynnisti Pekka Nuortevan teos Elohopea Suomen luonnossa ja hallintokoneistossa. Turun yliopistossa alkoi ympäristönsuojelun opetus, ja oppiaine sai sittemmin myös lehtorin, mutta siihen se onkin sitten jäänyt vaikka oppiaine olisi professuurinsa ansainnut, Vuorinen totesi.
Vuorisen puheenvuoro olikin sekä menestysten että kehittämättä jääneiden kohtien siivittämää listaa. Suurimpia menestyksiä ovat maailmankin mittakaavassa harvinaiset aikasarjat. Vuorisen palattua Seiliin johtajaksi 1990-luvun alussa, tutkijoilla alkoi olla käsisään 1960-luvulla aloitetun silkkatutkimuksen ansiosta aikasarjoja. Omalla kaudellaan Vuorinen käynnisti 1996 puutiaistutkimuksen.
– Nuorin tyttäremme sairastui borrelioosiin. Samaan aikaan heräsi ajatus kartoittaa puutiaisten esiintyminen kaikilla eri saaristovyöhykkeillä. Niin teimme, mutta siihen se jäi, sillä borrelioosia ei koettu vielä ongelmaksi. Vuonna 2011 Seilissä aamukahvipöydässä virisi Ilari Sääksjärven ja Kai Ruohomäen kanssa ajatus, että nyt olisi elävöittää puutiaistutkimus. Siitä kesästä lähtien olemme keränneet aineistoa puutiaiskartoituksissa, Vuorinen sanoo.
2010-luvulla yleisön kiinnostus puutiaisiin ja borrelioosiin on kasvanut räjähdysmäisesti. Yliopiston Puutiaispankki Suomi on koonnut suojiinsa kansalaisten lähettämät yli 20 000 puutiaista. Tänä vuonna biologit ja lääketieteen tutkijat saivat yli miljoona euroa puutiaistutkimukseen.
Kahvipöytäkeskustelut hedelmällisiä
Seilin kamaralle Vuorinen astui ensimmäisen kerran 10.6.1975 osallistuessaan kalabiologian kurssille, ja sen jälkeen mies on palannut saarelle uudestaan ja uudestaan.
– Siihen aikaan ekologian laitos oli vahvasti kehittymässä ja matkalla huippuyksiköksi. Yhtenä tekijänä oli kansainvälinen biologinen vuosi, joka tuotti merkittävää toimintaa muun muassa yliopistojen kenttäasemilla. Tuolloin alkoi myös kevolainen ympäristöntutkimus, Vuorinen totesi.
Ilppo Vuorinen piti jäähyväisluentonsa samassa salissa, jossa hän väitteli tohtoriksi 1986. Luennon viimeiset sanat paljastivat paljon.
– Ei tämä tähän lopu, Vuorinen totesi hymyillen.
Näki Pohjanlahden ensimmäiset sinileväkukinnot
Turun yliopiston ensimmäisen jakson jälkeen Vuorinen ehätti työskennellä jakson merentutkimuslaitoksella sekä Kuopion yliopistossa. Merentutkimuslaitos vei miehen muun muassa Antarktikselle, jokaisen biologin ja pikkupojan unelmamatkalle. Kuopiossa tehtävänkuvaan kuului keskiafrikkalaisen Tanganjikajärven kalataloudellinen tutkimus.