People of TECH -sarjassa tutustutaan teknillisen tiedekunnan väkeen. Lääketieteellisen tekniikan ja terveysteknologian maisterivaiheen opiskelija Matilda Laurila aloitti opintonsa teknillisessä tiedekunnassa vuonna 2021. Teknillinen tiedekunta juhlii viidettä syntymäpäiväänsä ja Laurila onkin alusta alkaen ollut mukana kehittämässä teekkarikulttuuria.
Perustamisvaiheessa teknilliseen tiedekuntaa siirtyi jo pidempään olemassa olleita opiskelualoja, mutta lääketieteellinen tekniikka ja terveysteknologia on yksi uusista koulutusohjelmista. Uusien alojen opiskelijat ovat innokkaasti perustaneet uusia ainejärjestöjä, joita teekkarit kutsuvat killoiksi.
Miten päädyit terveysteknologian alalle Turun yliopistoon?
Alun perin minusta ei koskaan pitänyt tulla teekkaria. Molemmat vanhempani ovat teekkareita, ja olen koko pienen lapsuuteni sanonut, että minusta ei teekkaria tule. Lukiossa kuitenkin tajusin, etten halua heittää kaikkia pitkän matematiikan takia itkettyjä yöunia hukkaan. Siten päädyin selailemaan tekniikan aloja Turun yliopistosta.
Aloitin yliopisto-opinnot vuonna 2021. Terveysteknologia oli silloin yksi tietotekniikan maisterivaiheen linjoista, joten menin ensin opiskelemaan tietotekniikkaa. Olin puoli vuotta tietotekniikalla, kunnes lähdin armeijaan vuodeksi. Kun myöhemmin sain kuulla, että lääketieteellinen tekniikka ja terveysteknologia aloitetaan omana kandi- ja maisteriohjelmanaan syksyllä 2022, päätin selvittää, miten voisin tehdä siirtohaun yliopistossa ja vaihtaa sinne jo kandivaiheessa, koska en ollut vielä ehtinyt tehdä paljoa opintoja tietotekniikalla.
Millaisena olet kokenut uuden koulutusohjelman? Yllättikö alkuvaiheessa jokin?
Oli yllättävää, ettei tällä tosiaan ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Koska tämä lääketieteellisen tekniikan ja terveysteknologian koulutusohjelma on tietotekniikan laitoksen alla, se on monilta osin samankaltaista kuin tietotekniikka tai tietojenkäsittelytiede. Meillä on tekniikan yhteisten opintojen lisäksi vaan joitakin kursseja muun muassa soluista, fysiologiasta ja lääkinnällisten laitteiden regulaatiosta. Minut yllätti se, että opintoihin sisältyy kuitenkin paljon koodaamista.
Olet ollut mukana rakentamassa uutta kiltaa ja kehittämässä teekkarikulttuuria. Miten se on mennyt?
Olin aluksi hetken aikaa tietotekniikan ainejärjestön hallituksessa toimihenkilönä. Toivoin, että ainejärjestötoiminnan kautta saisi ystäviä. Olin hetken myös Asklepion ensimmäisessä hallituksessa, kun sieltä vapautui paikka. Siitä lähtien olen ollut mukana hallitustoiminnassa ja olen edelleen toimihenkilönä killan urheilutoimikunnassa. Toimin myös Asklepion edustajana Teekkarikomissioyhdistyksen hallituksessa.
Mahdollisesti suurin haaste, jonka me opiskelijat olemme kohdanneet, on ollut se, että koska olemme laitoksella, jossa on kaksi hyvin vanhaa alaa, olemme saaneet käydä laitoksen kanssa paljon vuoropuhelua meidän opintojemme sisällöstä, toimivuudesta ja siitä mitä voisi kehittää. Sillä on ollut suuri merkitys, että opiskelijat kertovat miten kurssit heidän näkökulmastaan toimivat. Laitoksella on toisaalta ymmärtäväistä henkilökuntaa, joka välittää opiskelijoiden näkökulmasta.
Teekkarikulttuurin osalta ainejärjestömme Asklepio sai apua vanhemmilta killoilta, ja pystyimme nopeasti perustamaan yhdistyksen. He auttoivat meitä muun muassa laatimaan yhdistyksen säännöt niin, että ne ovat lainmukaisia. Olemme siitä lähtien tehneet itseämme näkyväksi teekkarikulttuurissa, ja yhä useampi tunnistaa, keitä me olemme ja mitä alaa opiskelemme.
Millaisia perinteitä olette luoneet, minkä toivoisit jäävän elämään vielä pitkään?
Ainejärjestössämme on perinteisiä tapahtumia, kuten killan jäsenten kesken tehty Askot laskee -reissu, jolloin lähdemme Etelä-Suomen lumille laskettelemaan. Se on ollut pidetty tapahtuma. Sen lisäksi on hämyinen Eldprowet-rastikierros, eli tulikoe, joka näin vapun aikaan järjestetään Turussa ensimmäisen vuoden teekkariopiskelijoille, ja sanotaanko näin, että niin kauan kuin Asklepio on ollut olemassa, tapahtuman on joka vuonna voittanut asklepiolainen joukkue. Sen voisi toivoa jatkuvan edelleen.
Miten kuvailisit Turun yliopiston teknillisen tiedekunnan henkeä nyt viiden vuoden jälkeen? Onko teekkarikulttuurilla mielestäsi vahva jalansija Turussa?
Sanoisin että Turusta saattaa tulla tulevaisuuden teekkarikaupunki. Kyllä se sitä jo onkin, mutta nyt kun meitä alkaa olla täällä aika paljon, niin myös muista niin sanotuista perinteisistä teekkarikaupungeista aletaan tunnistamaan, että Turussakin on tekniikan alan opiskelijoita. Sekä opiskelijan että henkilökunnan työntekijän näkökulmasta tiedekunnan henki on mielestäni todella hyvä. Dekaanikin saattaa tulla käytävällä vastaan, moikata ja kysyä kuulumisia. Tämä voi toki johtua siitä, että olen aktiivisesti mukana monessa asiassa, mutta koen, että meillä on opettajia ja professoreja, jotka ovat kiinnostuneita opiskelijoista.
Mikä on ollut parasta opiskeluvuosissa? Onko jokin hetki tai tapahtuma jäänyt erityisesti mieleen?
Parasta on ollut se, kuinka paljon kaikkea olen oppinut opintojen ulkopuolelta. Verkostoituminen ja ainejärjestötoiminta on opettanut minulle valtavasti, ja olen päässyt kokemaan mielettömiä asioita ja näkemään erilaisia paikkoja. Olen esimerkiksi käynyt Posankan sisällä!
Yksi mieleen jäänyt tapahtuma, jonka järjestämisessä olen tänäkin vuonna mukana, on vappupäivän teekkarikaste, joka sekin täyttää viisi vuotta tänä vappuna. Se herättää turkulaisissakin ihmetystä ja hämmennystä, että mitäs täällä vappupäivänä kastetaan ihmisiä Aurajokeen.
Miten koet, että olet uuden alan opiskelijana saanut valmiuksia tulevaa työelämää varten?
Olen saanut ihan hyvin valmiuksia työelämään, mutta ehkä kaikkein eniten niitä on antanut ainejärjestötoiminta ja kaikki siihen liittyvä. Opinnoissa erityisesti koodaus on ollut sellainen taito, joka on pitänyt opetella täällä alusta lähtien, koska minulla ei ollut siitä aikaisempaa kokemusta.
Valmistun diplomi-insinööriksi toukokuun alussa, kun minulle kirjataan viimeiset opintopisteet. Vaikka vastavalmistuneen työtilanne vaikuttaa tällä hetkellä hiukan haastavalta, niin ajattelen silti, että kyllä työtä tekevälle töitä löytyy.
Millaisena näet urasi suunnan? Kiinnostaako tutkimus, yritysmaailma vai jokin ihan muu?
Vaikea kysymys. Minulla on tällä hetkellä verkot vesillä vähän joka suuntaan. Olen hakenut jatko-opiskeluoikeutta, koska väitöskirjan tekeminen kiinnostaa jonkin verran, ja olisihan tohtorin nimike hieno. Toisaalta koulun penkillä istuttuja vuosia alkaa olla alla jo jonkin verran, joten siinä mielessä olisi mukavaa päästä yritysmaailmaan. Saa nähdä mihin suuntaan aika vie, koska vielä minulla ei ole yhtä uraa selkeänä mielessä.
Mitä teemaa tai ongelmaa haluaisit erityisesti päästä työstämään?
Yksi asia, joka johdatti minut alalle, on kilpaurheilijataustani ja siihen liittyvät naisten perusongelmat, kuten kuukautiskierto ja menopaussi. Näitä asioita on tutkittu vähän, ja kiinnostuin siitä, miten niitä voisi tutkia terveysteknologian mahdollisuuksilla. Olen huomannut, että terveysteknologiaa hyödynnetään monissa suomalaisissa suuryrityksissä, ja toivon että tästä syntyisi uusia työpaikkoja.
Jos saisit kuvata opintojasi ja opiskelijaelämääsi yhdellä lauseella, mikä se olisi? Ja mitä haluaisit sanoa opiskelijalle, joka on aloittamassa terveysteknologian opintoja?
Aina välillä on rankkaa, mutta sitäkin antoisampaa. Ota kaikki ilo irti.
Teksti ja käännös: Elli Elo
Kuvat: Elli Elo ja Sara Laanaya
