Ristimäki kumoaa luulot pakanallisten maiden karttamisesta hautausmaana

04.08.2014

Suomen vanhin kirkonpaikka, Ristimäki, kumoaa aiempia käsityksiä kirkkomaiden historiasta. Ristimäellä oli jo pakanuuden aikaan ruumiskalmisto. ristiretkien myötä alueelle rakentui kirkko ja laajeneva kirkkomaa. – Aiemmin on kuviteltu, että hautausmaita on perustettu vain puhtaaseen maahan, mutta Ristimäki todentaa kulttijatkuvuutta, kaivausjohtaja Juha Ruohonen sanoo.

Maanantaina alkaneet Ristimäen kaivaukset jatkuvat syyskuun loppuun. Tavoitteena on avata kirkon ympäriltä noin 120 neliön laajuudelta maata sekä tutkia hautoja. Joka keskiviikko kello 12, 13 ja 14 paikalla on opas kertomassa kaivauksista, muulloinkin kaivauksia on tervetullut katsomaan.

Kaarinan Ravattulassa, lähellä Aurajokea sijaitseva metsäsaareke on kätkenyt sisäänsä arkeologian aarteen. Kun Turun yliopiston tutkijat alkoivat vuonna 2011 kaivaa alueella, sieltä odotettiin löytyvän ruumiskalmistoja. Yllättäen paikalta löytyivät vanhan kirkon kivijalka.

– Löysimme kaksihuoneisen rakennuksen, josta kirkkosali on noin kuusi metriä kertaa kuusi metriä ja kuorihuone 3,5 metriä kertaa neljä metriä. Kirkon itäpäädyssä on alttarin kivetty rakenne, puuosat ovat lahonneet, Ruohonen palaa aiempiin kesiin.

Maanantaina alkaneissa kaivauksissa on määrä selvittää, mitä löytyy noin kirkkoa ympäröivältä maakaistaleelta noin metrin leveydeltä, onko kirkon alla ollut hautoja, ja löytyykö kellotapuli.

– Kirkko on ollut radiohiiliajoituksen mukaan käytössä 1180–1220 tai peräti vuoteen 1230. Ennen kirkkoa paikalla oli ruumiskalmisto ehkä jopa sadan vuoden ajan, Ruohonen sanoo.

Ristimäen erikoisuudesta kertoo sekin, että kirkko on perinteistä poiketen lounais-koillinen suunnassa.

– Kirkko määräsi kirkot rakennettavaksi itä-länsisuuntaisiksi, sillä viimeinen tuomio tuli idästä. Samoin haudat kaivettiin itä-länsisuuntaisesti. Ristimäki teki poikkeuksen, Ruohonen sanoo.

Pronssikierukka säilöi villalanganpätkän

Ristimäki oli asuttu jo kivikaudella, jolloin se oli pieni hylkeenpyytäjien käyttämä saari keskellä Itämerta. Ristiretkien aikaan 1050–1200-luvuilla Ristimäkeen perustettiin ruumiskalmisto, kirkkomaaksi se muuttui varhaiskeskiajalla 1150.

– Kirkon toiminta päättyi 1220 tai 1230. Miksi, sitä emme vielä tiedä, Ruohonen sanoo, mutta paljastaa silti arvauksensa: vuonna 1220 seurakuntajakoa muutettiin, ja pienillä kyläkirkoilla ei enää ollut tarkoitusta. Ruohonen ennakoikin, että Lounais-Suomessa on kymmeniä kirkonpaikkoja, joista emme vielä tiedä.

Mutta nyt kaivetaan Ristimäessä. Ruumishaudoista tehtävät löydöt ovat niukkoja. Puu ja luu eivät ole säilyneet, joten esimerkiksi avatusta miehen haudata löydettiin vain vyön solki, puukko ja arkunnaulat yhä pystyssä paikallaan. Kirkon sisältä löytyi irtolöytönä esiliinan kulmakoriste, pronssikierukka, jonka sisällä oli pinnalle muodostuneen homeen ansiosta säilynyt villalankaa.

Kesän kaivausten mielenkiintoisin osa lienee kirkon kuorihuoneen kaivaukset. Sieltä Ruohonen odottaa kaivajien löytävän kirkolliseen elämään liittyviä esineitä. Kirkkosalista on jo löydetty kolikkoja niin, että 1180–1220-luvulta säilyneiden kolikoiden määrä on jo kolminkertaistunut.

– Kolikot ovat niin harvinaisia, että ruotsalaiset professorit ovat matkanneet tänne niitä katsomaan. Yksi löytämistämme rahoista on kenties jopa 1160-luvulta, aiemmin sellaisia oli löydetty vain yksi kappale, Ruohonen kertoo.

”Niin kauan kaivetaan kun rahat riittävät”

Kivijalkaa ennätettiin viime vuonna kaivaa esille 30 senttimetrin syvyyteen saakka, mutta tutkittavaa on ainakin toinen mokoma.

– Tähän mennessä olemme kaivaneet yhteensä yhdeksän viikkoa ja olemme saaneet kokonaan tutkittua 60 neliötä. Kaikkiaan Ristimäki kattaa 1 800 neliömetriä, Ruohonen sanoo.

Työtä on tehty tähän asti pienellä budjetilla. Kuvaavaa on, että kolmannes siitä on kulunut yhden ainoan vessan vuokraamiseen. Ajoituksia on voitu teettää vain viidestä kohteesta, ja rahaa on pitänyt löytää myös konservointeihin.

– Esimerkiksi rautanaula hajoaa konservoimattomana muutamassa viikossa, Ruohonen sanoo.

Jo sen tiedon luulisi pitävän luvattomat aarteenetsijät loitolla, mutta nyt varoista on pitänyt irrottaa osa valvontaankin. Kaikki eivät kunnioita muinaismuistolain suojelusta.

Tänä vuonna kaivetaan liki kaksi kuukautta, kiitos Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahaston, Turun yliopiston sekä yksityisten ihmisten tuen.

– Niin kauan kaivetaan, kun rahaa riittää. Alueella on esimerkiksi 200–300 hautaa, ja niistä on tutkittu vasta kaksi, Ruohonen sanoo.

Tutkijat ovatkin ottaneet käyttöönsä uuden keinon: varainkeruun. Jos Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:n kautta toteutettava varainkeruu tuottaa tuloksia, hautoja avataan lisää.

>> Lue lisää www.ravattula.fi

Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuvat: Antti Tarponen

Luotu 04.08.2014 | Muokattu 23.07.2021

Keywords

humanistinen tiedekunta

viestintä