Simon Frith: “Epäonnistuminen on olennainen osa taiteilijan, muusikon ja tutkijan työtä”
Populaarimusiikin tutkimuksen uranuurtajan Simon Frithin mukaan epäonnistumista on hankala mitata, mutta sillä on keskeinen rooli niin taiteessa kuin tutkimuksessakin. Frith piti epäonnistumisen tematiikkaan pureutuvan keynote-luennon Turun yliopiston ihmistieteiden TIAS-tutkijakollegiumin järjestämässä symposiumissa perjantaina 13.4.2018.
Populaarimusiikin tutkija Simon Frith on kirjoittanut laajasti musiikin ja visuaalisen median välisistä kytköksistä, maailmanmusiikista, musiikin tekijänoikeuksista ja levyjen tuottamisesta.
Simon Frith aloitti uransa musiikin parissa musiikkitoimittajana ja kirjoitti erityisesti levyarvosteluja. Alalla toimiessaan hän huomasi, että vain noin yksi 11:sta levystä lyö läpi. Sama näytti koskevan elokuvien ja televisiosarjojen käsikirjoituksia; noin yksi 11:sta päätyy tuotantoon asti.
– Halusin tutkia epäonnistumisen prosessia musiikkiteollisuudessa, mutta musiikintuottajat eivät innostuneet tästä, vaan he olisivat halunneet löytää lääkkeen epäonnistumisia vastaan, Frith totesi.
Epäonnistumisen mittaaminen on Frithin mukaan hankalaa. Onnistumista ei voi mitata pelkän taloudellisen hyödyn näkökulmasta, mutta yleisön reaktiokaan ei ole aina paras tapa arvioida epäonnistumista.
– Yleisön perehtyneisyydessä on eroja, jotka pitäisi ottaa huomioon arvioinnissa. Joissain tapauksissa yleisön miellyttäminen tarkoittaa onnistumista. Jos olet esimerkiksi stand-up-koomikko, jonka vitsille kukaan ei naura, voidaan ajatella, että olet epäonnistunut, Frith sanoi.
Epäonnistuminen ei Frithin mukaan aina tarkoita onnistumisen vastakohtaa. Esimerkiksi startup-yrityksissä työntekijöitä voidaan kannustaa ideoimaan vapaasti välittämättä siitä, ovatko ideat hyviä vai huonoja.
Toisaalta onnistumiseen keskittyminen voi tarkoittaa epäonnistumisen pelkoa. Frithin mukaan muusikot puhuvat usein menestyksestä, mutta saattavat olla enemmän kiinnostuneita epäonnistumisesta.
– Epäonnistumisella on keskeinen rooli taiteilijan, muusikon ja tutkijan työssä, Frith huomautti.
Frith on Edinburghin yliopiston emeritusprofessori, joka on kirjoittanut muun muassa populaarimusiikin tutkimuksen perusteokset Sociology of Rock (1978), Sound Effects (1984, suom. Rockin potku, 1988) ja Performing Rights (1996). Hänet tunnetaan myös musiikkitoimittajana ja rock-kriitikkona, ja hän toimi 25 vuoden ajan Iso-Britannian Mercury Music Prize -tuomariston puheenjohtajana.
Symposiumissa kuultiin keynote-luennot myös mediatutkimuksen professori Susanna Paasoselta (Turun yliopisto) ja digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suomiselta (Turun yliopisto). Epäonnistumista analysoitiin lisäksi TIAS-tutkijoiden vetämissä työpajoissa.
Teksti ja kuvat: Jenni Valta