Tähtitieteen opiskelijat pääsivät viideksi yöksi NOT-teleskoopin ohjaksiin havaitsemaan kiehtovia avaruuden kohteita

Turun yliopiston kampukselle Quantumiin leiriytyi lokakuussa viikoksi ryhmä tähtitieteen opiskelijoita eri yliopistoista kansalliselle havaitsevan tähtitieteen kurssille, jota on järjestetty Turun yliopistossa jo vuodesta 2013 alkaen. 

Viikon mittaisen kurssin aikana opiskelijat pääsevät itse tekemään läpi yön jatkuvia havaintoja yhteispohjoismaisella NOT-teleskoopilla. Teleskooppi sijaitsee La Palmalla Kanariansaarilla, mutta etäyhteyksien avulla teleskoopin käsittely onnistui opiskelijoilta Quantumin seminaarihuoneesta käsin. 

Viikon mittaan iltapäivisin kurssilaiset opiskelivat luennoilla teoriaa, valmistelivat seuraavan yön havaintotehtäviä, ja prosessoivat tai harjoittelivat analysoimaan edellisenä yönä keräämäänsä dataa. 

Yöt opiskelijat viettivät valvoen ja havaiten erilaisia tähtitieteen kohteita.

– Yö on jaettu kolmeen vuoroon, ja kukin ryhmä pääsee vuorollaan havaitsemaan tähtitaivaalta muun muassa supernovia, asteroideja, galaksijoukkoja, aktiivisia tähtiä, kataklysmisiä muuttujatähtiä ja gravitaatiolinssikohteita, eli he saavat kurssin aikana harjoitella oikein hienolla kirjolla erilaisia kohteita, kertoo kurssista vastaava yliopistotutkija Erkki Kankare.

Karmen Koit (vas.), Aaron Seppälä, Salla Kiviranta ja Vili Karttunen ovat innoissaan päästyään mukaan kurssille. Muille kurssi on ensimmäinen tilaisuus kokeilla havaintojen tekemistä teleskoopilla, mutta Karmen on jo vanha tekijä. 

– Olin jo ennen yliopisto-opintoja mukana lukiolaisille tarkoitetussa NOT-koulussa. Päätin sen jälkeen hakea opiskelemaan tähtitiedettä Turun yliopistoon! On kyllä kiva päästä uudestaan käyttämään NOTia tällä yliopistotasoisella kurssilla ja oppia enemmän, Karmen sanoo.

–  NOTin ja teleskooppien käyttö on kiinnostanut jo pitkään, joten on mahtavaa päästä kurssille mukaan. Tämä kiinnostaa itseä ihan jopa urana. Tähtitieteen opiskelijana on tärkeää saada käytännön kokemusta teleskoopin käyttämisestä, ja on myös hienoa päästä käsittelemään itse kerättyä dataa, Vili, Salla ja Aaron kertovat.

Edellisenä yönä pilvinen taivas piti ryhmää jännityksessä viime hetkille asti.

–  Melkein koko ajan kytättiin pilviä ja eleltiin epätoivossa, että saadaanko tehdä ollenkaan mittauksia. Puoli kahdelta yöllä vasta päästiin havaitsemaan, kun aikaa oli vain vähän yli kahteen, Karmen ja Salla kertovat yön tunnelmista. 

– Sään kanssa on ollut vähän huono tuuri, mutta ihan samanlaista sään ehdoilla työskentelyä se on oikeastikin tähtitieteilijöillä, ohjaaja akatemiatutkija Tuomas Kangas sanoo.

– Ja nukkumaanhan ei mennä ennen kuin on ihan varma, että nyt tästä ei tule mitään. Kun on vuosikymmeniä ollut tuolla maailmalla teleskoopeilla töissä, niin sääntö yleensä on, että melkein viimeiseen pimeän hetkeen asti saadaan odottaa, jos jotain aukeaisi, naurahtaa Suomen ESO-keskuksen johtaja Petri Väisänen. 

Pilvisestä säästä huolimatta osa havainnoista onnistui, ja niiden tuloksia saadaan ihan oikeaan käyttöön. Kankaan mukaan kurssilaisten havaintojen avulla voidaan luokitella uusia supernovia ja tuottaa supernovien kehitystä kuvaaviin aikasarjoihin uutta havaintodataa.  

– Opiskelijat saavat kurssilla todella hyvää käytännön harjoitusta tähtitieteilijän työstä. Toki etähavainnot täältä Turusta käsin ei ihan kaikilta osin tarjoa samaa elämyksellisyyttä kuin jos oltaisiin La Palmalla vuoren päällä sijaitsevassa teleskooppirakennuksessa, tuntisi rakennuksen pyörivän ympärillään ja voisi astua ulos ihmettelemään linnunrataa, Kangas pohtii.

Väisänenkin innostuu ajatuksesta, ja järjestäisi mielellään opiskelijoille mahdollisuuden suorittaa kurssin paikan päällä, jos siihen löytyisi rahoitus. 

Tärkeintä Väisäsen mukaan on kuitenkin opiskelijoiden kurssilta saama käytännön kokemus, eikä etänä työskentely oppimisen kannalta häviä paikan päällä harjoittelulle.

– Nykyään käytössä on hyvät laitteet ja ohjelmat, joilla voidaan tehdä automaattisesti havaintoja. Mutta niiden automaattisten ohjelmienkin rakentaminen vaatii sitä, että joku ymmärtää, miten havainnot tapahtuvat. Meidän velvollisuutemme on kouluttaa tähtitieteilijöitä tekemään havaintoja ja ymmärtämään, miten teleskooppi ja instrumentti toimivat. Tässä mielessä NOT-teleskooppi on todella tärkeä Turun yliopistolle ja koko Suomen tähtitieteilijäyhteisölle, Väisänen korostaa.

Oulusta kurssille lähteneet Sinianna, Hilma-Kerttu, Kasper ja Jesse odottivat vielä seuraavan yön ensimmäistä havaintovuoroaan. 

– Jännittää kyllä, että pysyykö sitä hereillä, Sinianna nauraa.

– Joo, meillä on aika pitkä lista kohteita, joita yritetään katsoa. Nyt päivän aikana valmistelemme tulevan yön havaintoja, ja selvitämme, että mitkä kohteista on ideaalisimpia ja mihin aikaan kutakin kohdetta olisi mahdollista havainnoida, Hilma-Kerttu jatkaa.

Tutkijatohtori Stefan Schuldtin  ohjaama ryhmä työskentelee viikon mittaan voimakkaiden gravitaatiolinssien parissa. 

Schuldtin mukaan gravitaatiolinssissä taustalla olevan valoa säteilevän kohteen ja havaitsijan välissä on massiivinen kohde, jonka painovoima taivuttaa valon kulkua. Opiskelijaryhmän tehtävänä on pyrkiä varmistamaan, että kohteet ovat voimakkaita gravitaatiolinssejä ja saamaan niistä kuvia. 

– Mielestäni tämä on opiskelijoille todella hyvä mahdollisuus. On erittäin tärkeää ja hyödyllistä, että he oppivat käytännössä, miten dataa hankitaan. Ja kyseessä on juuri sellainen data, jota käytämme päivittäin omassa työssämme. Tämä kurssi tarjoaa opiskelijoille siihen erinomaisen tilaisuuden. Olen siksi iloinen, että saan olla mukana kurssilla opettamassa, Schuldt sanoo.