Vartijan ja tutkijoiden yhteisteos kurkistaa Kakolan muurien sisälle

17.08.2016

Eläköitynyt vartija Simo Rekikoski tarkastelee järkälemäistä, painotuoretta Kakolan vankila 1853– 2007 -teosta. Vartija Harri Hakamäen käsikirjoituksesta alkanut ainutlaatuinen katsaus Kakolan vankilan historiaan laajeni Turun yliopiston kansatieteen tutkijoiden käsissä teokseksi, joka piirtää turkulaisen vankeinhoidon historian Turun linnasta Saramäkeen. – Tällä kirjalla on suuri merkitys, Simo Rekikoski sanoo.

Vartijana työskennellyt Simo Rekikoski auttoi valokuvien tunnistamisessa. Hänelle kirjaprojekti oli paluu työvuosiin Kakolassa.

Rekikoski selailee teosta ja palaa muistoissaan vuoteen 1962, kun hän nahkajussina, nuorena vartijana, aloitti työnsä vankilassa. Ensimmäinen vuosi vierähti Helsingin keskusvankilassa, kahden vuoden kuluttua hän aloitti Kakolassa.

– Kakola oli siihen aikaan kovan luokan vankila. Sinne pääsivät vain vähintään kuusi kertaa aiemmin lusineet, Rekikoski kertoo.

Rekikoski sai koko uransa ajan kuulla siviilissä kysymyksiä, millaista se elämä Kakolassa on. Virkavalan allekirjoittanut mies ei juuri mitään voinut kertoa.

– Vankila oli suljettu yhteisö, josta ei juuri mitään muille kerrottu, Rekikoski sanoo.

Uusi teos tarjoaakin suomalaisille ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa jo suljetun Kakolan elämään. Teos esittelee Kakolan elämää ja tapahtumia niin vankien kuin vartijoiden kautta. Hakamäen ja tutkijoiden tekstiä täydentävät kymmenet alkuperäisaineistosta skannatut kertomukset sekä kuvat.

Teos kasvoi pala palalta

Teoksen toimittaja, kansatieteen tutkija Jussi Lehtonen palaa muistoissa vuoteen 2008. Paikalliset sanomalehdet kertoivat Lehtosen vetämästä Vankilat murroksessa -tutkimusprojektista, jonka aikana kansatieteen opiskelijat tekivät kenttätöitä Kakolassa. Harri Hakamäen leski, Erja Hakamäki luki uutisen, ja päätti ottaa yhteyttä tutkijoihin. Hänellä kukn oli hallussaan puolisonsa Harri Hakamäen kirjoittama Kakolan historia. Käsikirjoitus oli tilattu Hakamäeltä, mutta sen julkaisu oli viivästynyt, ja kun Harri Hakamäki kuoli, käsikirjoitus palautui leskelle.

– Erja Hakamäki tuli luokseni Fennicumiin ja toi käsikirjoituksen sanoen, että olisi mukava, jos tälle olisi jotakin käyttöä, Lehtonen muisteli kirjan julkistamistilaisuudessa.

Vartijana, ylivartijana ja vankilan notaarina työskennelleellä Hakamäellä oli ollut käytössään ainutlaatuinen vartijayhdistyksen aineisto ja runsaasti ennen julkaisematonta aineistoa. 1980-luvulla kirjoitettu teksti piti kuitenkin päivittää 2010-luvulle, ja samalla kansatieteilijöissä heräsi halu täydentää Kakolan historia aina vuoteen 2007, jolloin Kakola suljettiin ja vankilatoiminta muutti yhden viikonlopun aikana Saramäkeen.

Uutta aikaa kuvaavat Kakolasta kansatieteen pro gradu -työnsä tehneiden Karoliina Autereen sekä Anne Niemisen artikkelit. Aikajanan valmistuttua Jussi Lehtonen pyysi avukseen humanistisessa tiedekunnassa toimitussihteerinä toimineen Maria Vasenkarin, mutta kun kaksikko vieraili Saramäen vankilassa, nälkä kasvoi.

– Näimme vartijayhdistyksen ainutlaatuisen aineiston, jossa oli runsaasti aiemmin julkaisematonta aineistoa. Päätimmekin heti, että haluamme mukaan asiakirjoja, valokuvia ja tekstejä päiväkirjoista, joissa kerrotaan muun muassa karkausyrityksistä ja muista vankila-ajan poikkeamista, Lehtonen kertoi.

Kirjaan kuvatun alkuperäisaineiston määrä kasvoi moninkertaiseksi.. Harri Hakamäen teoksessa oli mukana 20 valokuvaa, nyt teoksessa on liki 300 kuvaa. Suurin osa niistä on vanhoja, osa kansatieteen kenttätöiden aikana kuvattuja uusia kuvia.

Vartijoilta kerättiin talteen muistitietoa

Lehtonen ja Vasenkari vierailivat useaan otteeseen Saramäessä jututtamassa Turun vankilan apulaisjohtajia Inga Grönlundia ja Petri Kiurua. Vartijayhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Pekka Puolitaival avasi vartijayhdistyksen arkistot tutkijoiden käyttöön.

– Kun kuulimme, millaiseen käyttöön arkisto tulisi, meille oli ilman muuta selvää antaa se käyttöön. Joku oli jo Kakolan alkuaikoina keksinyt ryhtyä keräämään aineistoa talteen, Puolitaival kertoo.

Ongelman oli se, että aineistoa oli kyllä runsaasti, mutta sitä ei oltu järjestetty. Lehtonen ja Vasenkari kahlasivat aineistoa läpi apunaan muun muassa apulaisjohtajat ja Simo Rekikoski, jotka tunnistivat kuvia ja kertoivat taustoja. Lehtonen ja Vasenkari kirjasivat vankilan henkilökunnan kertomuksia ylös ja kirjoittivat tietolaatikkoja ja kuvatekstejä. Apua saatiin myös muilta humanistitutkijoilta, jotka kirjoittivat tietoiskuja muun muassa Kakolan arkkitehtuurista, irtolaisista ja Matilda Wredestä.

Turun vankilan apulaisjohtaja Inga Grönlund, kirjan toimittaja, kansatieteen tutkija Jussi Lehtonen, kirjan toimitussihteeri Maria Vasenkari ja apulaisjohtaja Petri Kiuru ovat yhdessä täydentäneet teosta tietolaatikoin, kuvatekstin ja selventävin osioin.

RISEn ja yliopiston yhteistyötä

Kirja syntyi Turun yliopiston sekä Rikosseuraamusviraston yhteistyönä. Kirjassa on myös pieni ripaus uutta, Saramäessä toimivaa Turun vankilaa. Kirjan sidottiin vankityönä Turun vankilan kirjasitomossa.

Teos on sidottu Saramäessä Turun vankilassa työnjohtaja Teppo Virtasen ohjauksessa.

Erja Hakamäki on silminnähden onnellinen siitä, että aviopuolison käsikirjoitus on nyt julkaistu täydennettynä runsaalla tutkimusaineistolla.

– Olen todella kiitollinen. En uskonut, että tästä koskaan tulisi kirjaa, Hakamäki sanoo.

Teosta myydään Turun yliopiston verkkokaupassa www.utushop.fi, Onnimanni-myymälässä, Turkuseuran Förituvassa, Aboa Vetus & Ars Novassa, Turun linnassa, Café Kakolassa sekä vankilamuseoissa ja -myymälöissä.

Vierailu Saramäessä kirjanjulkistamisjuhlassa oli 17 vuotta sitten eläkkeelle jääneelle Simo Rekikoskelle mieluinen. Lähtiessä hän morjestaa, ja paljastaa, että yhtä pienin seremonioin vapautuneet vangit lähetettiin matkaan.

– Kun vanki vapautui, sanottiin: morjesta vaan ja toivottavasti ei enää tavata, Rekikoski sanoo.

Apulaisjohtaja Petri Kiurun työhuone on kuin pienoismuseo. Jokaisella huoneen esineellä on tarinansa. Osa niistä on päätynyt myös kirjan lähteeksi.

Kakolan vankila 1853–2007, Harri Hakamäki, Toimittanut Jussi Lehtonen, Kansatiede, Turun yliopisto, Turku 2016

Erja Hyytiäinen

Luotu 17.08.2016 | Muokattu 18.08.2016

Keywords

viestintä