Viitebudjetit valottavat piilevää köyhyyttä
Tutkija haluaa kääntää köyhyyskeskustelussa huomion tuloista kulutustarpeisiin.
Tuoreeseen tutkimukseen osallistunut Mäkinen pyrkii työllään tarkentamaan aikaisempia köyhyyslaskelmia.
Sosiaalipolitiikan projektitutkija Lauri Mäkinen on osallistunut hankkeeseen, joka pyrkii määrittelemään köyhyyden Suomessa uudenlaisella tavalla.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hankkeessa työskennellyt Mäkinen on ollut laskemassa suomalaiseen elintasoon soveltuvaa viitebudjettia, joka toimisi vaihtoehtoisena köyhyysmittarina.
Perinteisesti köyhyys määritellään maan tulojakauman perusteella: sen mukaan köyhyydessä elävällä on käytössä alle 60 % valtakunnan mediaanitulosta. Kun tulot suhteutetaan kotitalouksien kokoon, yhden hengen köyhyysrajaksi määrittyy 1 190 euroa. Mäkisen mukaan laskentatapa aiheuttaa tilastollisia kummallisuuksia.
– 1990-luvun alussa työllisyys putosi rajusti. Sen seurauksena mediaanitulot laskivat, jolloin tilastoissa köyhyysaste laski, vaikka ihmisillä meni yleisesti huonommin.
Viitebudjetti tarkastelee valtakunnallisten keskitulojen sijaan erikokoisten kotitalouksien välttämättömiä menoja. Ihmisen tulkitaan elävän köyhyydessä, mikäli hän ei kykene hankkimaan välttämättömiä tarvikkeita ja palveluita.
– Tällaisessa laskelmassa köyhyyttä määritetään hyvän elämän minimivaatimusten kautta, Mäkinen täsmentää.
Tutkimus erittelee menot hyödyke ja elämäntilanne kerrallaan
THL:n uudenlaisessa köyhyysmittarissa käytettävät laskelmat pohjaavat Kuluttajatutkimuskeskuksen aikaisempaan vastaavaan tutkimukseen. Laskelmia on kuitenkin tarkennettu ruoka-, asumis- ja matkustuskustannusten osalta.
Viitebudjetteja varten määritellään satoja hyödykkeitä ja kulutustuotteille määritellään keskimääräinen käyttöikä. Viitebudjetti huomioi mielekkään elämän fyysiset, psyykkiset ja henkiset tarpeet. Menot eritellään hyödykkeittäin erilaisten elämäntilanteiden vuoksi.
Mittaustavan myötä muuttuu käsitys siitä, miten köyhyys jakaantuu eri väestöryhmien kesken. Toisaalta köyhyystilanne ei ole minkään väestöryhmän sisällä yksiselitteinen. Tähän vaikuttaa erityisesti asumismuoto.
– Esimerkiksi eläkeläisten köyhyys pienenee tällä tavalla tarkasteltuna oleellisesti, sillä monella heistä on asumismenoja pienentävä velaton omistusasunto, Mäkinen havainnollistaa.
THL:n tutkimus julkaistaan alkuvuonna 2016.
Ilkka Hemmilä