Villi taimen hyötyy kutu- ja poikasalueiden kunnostuksista
Turun yliopiston ja Eesti Maaülikool -yliopiston tutkijoiden käyttämät uudenlaiset geneettiset analyysimenetelmät paljastavat, että parannellut kutualueet ja koskikunnostukset tuottavat tiheämpiä populaatioita ja lisäävät taimenjokien elinvoimaisuutta.
Vesivoimahankkeet, jokiuomien uittoperkuut ja muut ihmisen aiheuttamat muutokset uhkaavat useiden lohikalalajien olemassaoloa maailmanlaajuisesti. Tämä on myös tilanne Suomessa, jossa kutu- ja poikasalueiden pirstaleisuus yhdistettynä suuriin maatalouden tuottamiin sedimenttimääriin rajoittaa monen luonnollisen taimen- ja lohikannan elinvoimaisuutta.
Lohikalojen kasvumahdollisuuksien parantamiseen tähtääviä jokiuomien korjaus- ja palautushankkeita on maailmanlaajuisesti tehty useita, ja niitä on toteutettu taajaan myös Suomessa. Hankkeet on usein toteutettu paikallisin vapaaehtoisvoimin, mutta niiden biologisia vaikutuksia ei juuri ole todistettu.
Akatemiatutkija Anti Vasemägi Turun yliopistosta on juuri julkaistussa tutkimuksessaan arvioinut jokiuomien kutu- ja poikasalueiden kunnostusten tehokkuutta poikastuotannon kannalta. Vasemägi tutki kahden vuoden ajan kunnostettuja virolaisia taimenjokia ja vertasi tuloksiaan kunnostamattomiin, luonnontilaisiin taimenjokiin. Arvioidakseen aikuisten kutukalojen lukumääriä tutkimusryhmä hyödynsi uudentyyppistä molekyyligeneettistä analyysiä, joka tuottaa sukupuutietoa joessa syntyneiden poikaskalojen DNA:n avulla.
‒ Vastaavanlaiset poikastiheydet ja sukukypsien kalojen lukumäärät kunnostetuissa ja luonnontilaisissa joissa viittaavat siihen että taimenet todella hyötyvät jokien kunnostuksista. Tämä on hyvä uutinen paikallisten kunnostusprojektien kannalta. Parannellut kutualueet ja koskikunnostukset tuottavat tiheämpiä populaatioita ja lisäävät taimenjokien elinvoimaisuutta, Vasemägi sanoo.
Molekyyligeneettinen lähestymistapa hyödyllinen uhanalaisia kantoja tutkittaessa
Tutkimusryhmään kuuluva tutkija Mikhail Ozerov toteaa, että sisällyttämällä geneettinen sukulaissuhteiden rekonstruktio-analyysi tulevaisuuden kalakantojen tarkkailuun tuottaa uutta ja hyödyllistä tietoa päättäjille.
‒ Molekyyligeneettinen lähestymistapa on erityisen hyödyllinen tutkittaessa uhanalaisia kantoja. Poikaskalojen DNA:n avulla saatava arvio kutukalojen lukumääristä on erityisen arvokasta luonnonsuojelun kannalta. Joissain kohteissa erittäin alhainen kutukalojen määrä yhdistettynä suureen poikastiheyteen viittasi siihen, että hyvissä olosuhteissa pienikin määrä sukukypsiä kaloja tuotti suuren määrän jälkeläisiä. Toisissa kohteissa suuri kutukalojen määrä tuotti matalan poikastiheyden. Tästä voidaan päätellä, ettei kyseinen kutualue ole sovelias kestävälle poikastuotannolle.
Tutkimus osoittaa, että yhdistämällä perinteinen poikastiheysarvio uudentyyppisiin DNA-analyyseihin saadaan toimiva työkalu kalakantojen tilan arviointiin.
‒ Toivon mukaan menetelmä yleistyy myös suomalaisten jokien kunnostusprojekteissa, tutkijat sanovat.
Tutkimusryhmän pitkäaikainen yhteistyökumppani Juha-Pekka Vähä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:stä yhtyy mielipiteeseen
– Menetelmä vaikuttaa erittäin käyttökelpoiselta. Sovellamme sitä jo mahdollisesti syksyllä alkavassa Siuntionjoen taimenen kartoitusprojektissa ja suunnittelemme sen ottamista käyttöön laajemminkin Lohikalat Karjaanjoelle -hankkeessa.
Tutkimus julkaistiin Journal of Conservation Biology-sarjassa: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/cobi.12480/abstract