Hanna Isokorven reitti arkeologian opintoihin oli monien sattumien summa. Oman opiskelupolun löytymistä vauhdittivat muun muassa koronapandemia ja televisiosarja Viikingit. Nyt avoimen väylän haussa opiskelupaikan saanut Isokorpi valmistelee graduaan ja työskentelee arkeologisissa tehtävissä niin maanpinnan kuin veden alla.
Kun Hanna Isokorpi valmistui ylioppilaaksi, oli opiskelu viimeinen asia mitä hän kaipasi elämäänsä. Kirjoittajapainotteisen lukion jälkeen käytännönläheisten asioiden tekeminen tuntui tervetulleelta vaihtelulta, joten Isokorpi suuntasi suoraan työelämään.
Seuraavien vuosien aikana mukaan tarttui baarityöntekijän ammatin lisäksi matkailualan perustutkinto ja baarimestarin erikoisammattitutkinto. Baarissa töitä tehtiin pääasiassa yöaikaan keskiviikosta lauantaihin, ja pian vapaat arkipäivät alkoivat tuntua tyhjiltä. Jotain tekemistä oli keksittävä.
Niinpä Isokorpi hakeutui kirjoittamisen perusopintoihin Jyväskylän yliopiston avoimeen yliopistoon. Jo ensimmäisten kurssien aikana kävi kuitenkin selväksi, että kiinnostavin osa opintoja ei suinkaan ollut äidinkieli ja kielioppi vaan kirjoittamista varten tehty taustatyö.
”Meillä oli tehtävä, jossa piti kirjoittaa omaelämänkerrallista tekstiä historiallisen henkilön näkökulmasta. Katsoin siihen aikaan Viikingit-sarjaa, joten päätin kirjoittaa tekstini viikinki Ragnar Lodbrokista. Taustatutkimusta tehdessä katselin YouTube-videoita keskiaikaisista käärmekuopista ja huomasin kellon olevan yhtäkkiä kolme yöllä. Silloin tajusin, että ehkä historia voisi olla mun juttu”, Isokorpi naurahtaa.
Koronapandemia ajoi alanvaihtoon
Koronarajoitusten myötä baarien aukioloaikoja rajoitettiin merkittävästi, mikä tarkoitti työtuntien merkittävää tiputusta koko alalla. Tilanne kävi sen verran hankalaksi, että Isokorpi etsi itselleen uuden työpaikan. Baarimiljöö vaihtui toimistoon ja edessä oli muutto Hämeenlinnasta Turkuun. Mielessä kyti samalla ajatus historian ja arkeologian opiskelusta.
”Muistan miettineeni, että Turussa on mahdollista opiskella historiaa ja arkeologiaa – ja alan opiskelijoilla on vielä ne hienot viitat! Kävin Turkuun muutettuani aika pian valintakokeissa, mutta kun en päässyt sisään, kiinnostuin avoimesta yliopistosta ja avoimen väylän hausta”, Isokorpi muistelee.
Avoimen opinnot lähtivät sujumaan töiden ohessa mukavasti joustavien verkko-opintojen ansiosta. Jotkin väylähaussa vaaditut opinnot sisälsivät lähiopetusta, mutta työnantajan kanssa sovittujen joustojen ansiosta nekin mahtuivat kalenteriin. Historian ja arkeologian perusopinnot osoittautuivat niin kiinnostaviksi, että kursseja tuli kahmittua kenties liikaakin.
”Syksyllä 2022 otin muutaman ylimääräisen kurssin, kun kiinnostavaa tarjontaa oli niin paljon. Työmäärä pääsi silloin vähän yllättämään ja seuraavan puolen vuoden ajan vapaa-aikaa ei juuri ollut. Se oli aika rankkaa, mutta opin toisaalta priorisoimaan ja silmäilemään tehokkaasti läpi isojakin tekstimääriä”, Isokorpi pohtii.
Seuraavat pari vuotta kuluivat töitä tehdessä, avoimen opintoja suorittaessa sekä avoimen väylän hakukriteerejä seuratessa. Vuonna 2023 uurastus tuotti tulosta ja Isokorpi sai paikan historian ja arkeologian tutkinto-opiskelijana. Jälkeenpäin kiitosta saavat erityisesti avointen yliopisto-opintojen joustavuus.
”Nautin opintojen joustavuudesta. Verkko-opinnot oli helppo sovittaa omaan arkeen ja elämänrytmiin”, Isokorpi kehuu.
Arkeologia vei mukanaan
Arkeologia alkoi kiinnostaa Isokorpea jo avoimen opintojen aikana, koska arkeologisessa kenttätyössä aivotyöskentely yhdistyy usein luonnossa liikkumiseen. Tutkinto-opiskelua ehtikin olla takana vain kuukauden verran, kun Isokorpi päätyi jo tekemään oman alan töitä opintojen ohessa.
”Ensimmäiset kaivaukset, joihin osallistuin, olivat Itäisellä Rantakadulla. Sieltä löytyi muun muassa useampi kellari seinineen päivineen. Ensimmäisen luun löytäminen oli myös aika mieleenpainuva hetki, vaikka se osoittautuikin eläimen luuksi”, Isokorpi kertoo.
Itäisen Rantakadun kaivausten jälkeen Isokorpi on työskennellyt ”kuopissa” myös Linnankadulla, kaupungintalon korttelissa ja Turun esilinnan pihalla. Työt ovat vieneet hänet myös tekemään koekairauksia Aurajokeen ja Halistenkoskeen kellutuspuku päällä. Vesielementti onkin muodostunut Isokorvelle erityiseksi kiinnostuksen kohteeksi.
”Opintojen alussa saimme tietoa eri uramahdollisuuksista, ja kiinnostuin silloin meriarkeologiasta. Hakeuduin opintojen ohessa laitesukelluskursseille. Kurssit ovat aika vaativia ja kalliita opiskelijalle, mutta olen tyytyväinen, että kävin ne läpi”, Isokorpi iloitsee.
Kesäisin sukellustaidoista on ollut hyötyä, kun Isokorpi on osallistunut Suomen Meriarkeologisen Seuran kenttäleireille Turun saaristossa ja Jussinsaarella. Sukeltaminen kuului kesäsuunnitelmiin myös vuonna 2026, mutta tällä kertaa hieman eri syistä.
”Pro gradu -tutkielmani tulee sisältämään paljon kenttätyötä ja erityisesti sukeltamista. Haaveilen, että saan antaa valmiin gradun itselleni joululahjaksi tänä vuonna. Sen jälkeen menen sinne, mihin työt vievät. Minulla on työpaikka perinteisen pelastusarkeologian parissa, mutta meriarkeologia vetää myös pinnan alle”, Isokorpi hymyilee.