Nelli Vierimaa löysi sosiaalitieteistä omia kiinnostuksen kohteitaan vastaavan alan. Hän opiskeli yhden lukuvuoden ajan Työväen Akatemiassa, menestyi hyvin opinnoissaan ja sai opiskelupaikan yliopistossa avoimen väylän kautta. Yliopisto-opinnot aloittaessaan hänellä on jo hyödyllisiä kokemuksia opiskelusta.
– Tiesin haluavani yliopistoon, mutta lukion loppuvaiheessa mikään ala ei tuntunut täysin omalta. Moni asia kiinnosti lukiossa, muun muassa filosofia ja psykologia. Filosofiaan olisin tosin toivonut enemmän konkretiaa ja psykologian neurologiapuoli ja ”lääketieteellisyys” eivät kiinnostaneet. Harkitsin hetken jopa kauppatieteitä markkinoinnin vuoksi, mutta sekään ei tuntunut täysin oikealta. Päätin selata Opintopolusta yksi kerrallaan eri alojen kuvauksia, jos löytäisin jotain, joka tuntuisi juuri siltä, mitä etsin. Selailu loppui, kun vastaani tulivat sosiaalitieteet.
Sosiaalitieteistä löytyi oma ala ja avoimen väylästä reitti yliopistoon
En meinannut uskoa, että jokin ala voisi yhdistää lähes kaikki kiinnostuksen kohteeni: filosofian, psykologian, yhteiskuntatieteet, kulttuurin, historian ja niin monen muun asian. Suosittelisin kenelle vain ”ihmisyydestä” kiinnostuneelle perehtymään yliopistojen sosiaalitieteiden kurssivalikoimaan. Se konkretisoi minulle sen, että tätä todella haluan opiskella. Potentiaalisen alan löytämisen jälkeen päätin tehdä avoimen yliopiston kautta pari ensimmäistä kurssia, jotta näkisin, millaista opiskelu olisi. Johdatus sosiaalitieteisiin ja Johdatus sosiaalipsykologiaan -kurssien jälkeen olin varma siitä, että haluan hakea alan tutkinto-opiskelijaksi. Siksipä aloin lukea pääsykokeisiin.
Uusi valintakoe G ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, vaikka olin lukenut paljon sitä varten. Minulla on usein taipumusta tarttua yksityiskohtiin ja jäädä pohtimaan niitä, minkä vuoksi koen, etten onnistunut pääsykokeessa. Tehtävänä oli nopea tiedon löytäminen ja monivalintoihin vastaaminen, joiden vaihtoehtoerot saattoivat olla sanan taivutuksesta kiinni. Toisin sanoen en saanut opiskelupaikkaa ensimmäisellä hakukerralla.
Minulle suositeltiin avointa yliopistoa, johon suhtauduin aluksi skeptisesti. Rehellisesti se tuntui ”varareitiltä”, jos ei päässyt yliopistoon pääsykokeiden tai kirjoitusten kautta. Lämpenin kuitenkin ajatukselle. Pointtina ei ole se, miten pääsee kouluun, vaan se, että pääsee suorittamaan itselle mielekästä tutkintoa ja syventymään kiinnostavaan alaan.
Päädyin opiskelemaan Työväen Akatemiaan, Kauniaisissa sijaitsevaan kansanopistoon. Vaikka olin nauttinut ensimmäisistä itsenäisesti opiskelemistani kursseista, totesin haluavani arkeeni enemmän ihmisiä, jota paikan päällä opiskelu tarjoaisi. Koen, että yhdessä tekeminen, arkeen kuuluvat kohtaamiset ja tuki auttoivat paljon opintomenestyksessäni. Sain kansanopistovuodesta tärkeitä ystäviä, vuoden opinnot suoritettua (jotka saan hyväksilukea osaksi tutkintoani), 4,5 keskiarvon kovan kilpailun motivoimana sekä opintopaikan unelmayliopistostani avoimen väylän haussa.
Vinkkejä avoimen yliopiston opintojen suorittamiseen
Avoimen väylän kautta hakeminen toi paineita, koska kilpailu oli kovaa, mutta olen kiitollinen siitä. Sain aloitettua tutkintoni tunnollisesti hyvin arvosanoin, joten nyt opiskelu tuntuu kevyemmältä. Sain myös tutustua yliopisto-opiskeluun rauhassa ennen fuksivuoden hulinoita. Ensi syksynä pääsen nauttimaan tutkinto-opiskelijana fuksivuodesta, mutta saan silti hypätä heti toisen vuoden opiskelijaksi niin, että itse opiskelu on jo tuttua.
Suosittelen vahvasti avoimen väylän hakureittiä kaikille. Etenkin niille, jotka tietävät pystyvänsä yliopisto-opintoihin, mutta lyhyet puristussuoritukset eivät tunnu itsestä luontaisilta toisin kuin pitkäjänteisempi syventyminen. Kansanopistoa suosittelisin eniten niille, jotka saavat motivaatiota sosiaalisuudesta ja kaipaisivat paikan päältä saatavaa tukea ja opetusta.
Realistisesti avoimen väylän opintojen suorittaminen vuodessa voi olla hyvin kiireistä, jos pyrkii hankalimpiin hakukohteisiin ja haluaa samalla tehdä muitakin asioita opintojen ohella. Itse selviydyin tästä vuodesta, vaikka asuin omillani, tein töitä ja kävin harrastuksissa opintojen ohella. En asunut Työväen Akatemian kampuksella, mutta monen arkea kevensi se, että siellä voi asua edullisesti soluasuntotyyppisessä asuntolassa, jossa kaikilla vaikutti olevan myös oma yksityisyytensä.Tuttujen mukaan heille muodostui tietynlainen yhteisö yhdessä asuessa, mikä kuulosti ihanalta. Uskoisin sen olevan nuorille hieno kokemus!
Paras vinkkini avoimen väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi pyrkiville on aikatauluttaminen. En olisi päässyt tavoitteisiini, ellen olisi selvittänyt, kuinka paljon minulla realistisesti kestää opiskella mitäkin, ja kirjannut itselleni kalenteriin välejä, milloin mitäkin pitää olla tehtynä. Tekemistä riitti, joten ilman aikataulutusta olisin ainakin itse jäänyt helposti opinnoissa jälkeen.
Toisena vinkkinä on elämän tasapainoisuus, vaikka se kuinka itsestäänselvyys olisikin. Hyvä unirytmi, ravinto, liikkuminen, sosiaalinen elämä ja toisaalta sen tietäminen, milloin esimerkiksi täytyy kieltäytyä kivoista tapahtumista siksi, että pääsisi tavoitteisiinsa. Jotta pystyy optimoimaan hyvän suoriutumisen opinnoissa, on tärkeää tietää, mitä tarvitsee voidakseen kaiken kaikkiaan hyvin.
Nelli Vierimaa