Roni Tuomi kokeili tietotekniikan maksuttomia perusopintoja työkaverin kehoituksesta. Opinnot veivät mukanaan, ja pian yliopiston ovet aukesivat avoimen väylän haussa. Kandidaatintutkinnon jälkeen Tuomi vaihtoi pääainetta tietojenkäsittelytieteestä data-analytiikkaan. Yliopistosta löytyi paitsi oma opiskeluala, myös aktiivinen opiskelijayhteisö sekä työpaikka opetus- ja tutkimusavustajana.
Tietokoneet, tietojenkäsittely, ohjelmointi ja oikeastaan ihan kaikki alaan liittyvä on kiinnostanut siitä asti, kun yletin itse kiipeämään perheen yhteisen tietokoneen äärelle. Valitettavasti oma opiskelumotivaatio peruskoulussa oli parhaimmillaankin kehnoa, joten silloiset datanomin haaveet jäivät haaveiksi päättötodistuksen jälkeen. Hyppäsin suoraan työelämään, ja tietotekniikka jäi harrastukseksi.
Lähdetään nyt ainakin kokeilemaan, jos se olisikin oma juttu
Idea tietotekniikan opinnoista nousi uudestaan esille seuraavan kerran reilun kymmenen vuoden jälkeen entisen työpaikkani kesäjuhlissa. Esihenkilöni kertoi olevansa menossa opiskelemaan Turun yliopiston avoimeen yliopistoon tietotekniikan perusopintoja ja alkoi ylipuhua minua mukaan. Olin itse harrastanut ohjelmointia jo vähän, mutta yliopiston ohjelmointikurssit kuulostivat haastavilta ja ehkä vähän jopa pelottavalta idealta. Opinnot olivat kuitenkin tarjolla ilmaiseksi, joten ajattelin, että lähdetään nyt ainakin kokeilemaan, josko se olisikin oma juttu.
Opinnot avoimessa käynnistyivät suhteellisen maltillisesti, ja haastavuuden taso olikin jätetty ensimmäisellä kurssilla erittäin lähestyttäväksi. Tietotekniikan historian ja perusteiden oppiminen oli mielenkiintoista, muttei kuitenkaan aiheuttanut itsessäni sen suurempia tunteita. Ensimmäinen ohjelmointikurssi kuitenkin imaisi minut täysin mukaansa, ja huomasin harjoittelevani ohjelmointia aina iltaisin töiden jälkeen, välillä yön pikkutunneille asti.
Kahden kurssisuorituksen kirjaamisen jälkeen löysin maininnan avoimen väylän hausta, jossa todettiin, ettei kyseinen haku vaadi yleistä korkeakoulukelpoisuutta. Väylän valintaprosessi perustuu oman osaamisen osoittamiseen suoritetun opintokokonaisuuden aikana, enkä meinannut aluksi uskoa, että tässä voisi olla mahdollisuus aloittaa korkeakouluopinnot ilman toisen asteen koulutusta. Pienen tutkiskelun jälkeen näin vaikutti todellakin olevan, joten asetin tutkinto-opiskeluoikeuden tavoitteekseni ja jatkoin kurssien suorittamista täynnä uutta intoa.
Tietotekniikan väyläopintoja töiden ohessa
Avoimen opinnot kestivät noin lukuvuoden ajan, mutta tahti oli sopivan maltillinen. Aikataulullisesti käynnissä oli aina vain yksittäinen kurssi, mikä mahdollisti sen, ettei uutta tietoa tullut liikaa ja töiden ja opiskelun välillä pystyi hyvin tasapainottelemaan. Opinnot koostuivat viikkotasolla yhdestä luennosta, yhdestä tutoriaalista eli ryhmätyöskentelytilaisuudesta sekä tehtäväpaketista. Koitin tehdä viikon tehtävät aina valmiiksi ennen tutoriaaleja, joista sai sitten tarvittaessa apua, jos joku poikkeuksellisen hankala tehtävä oli jäänyt ratkaisematta. Kesään mennessä vaaditut 25 opintopistettä olivat kasassa riittävän hyvillä arvosanoilla, ja paikka tutkinto-opiskelijana aukesi.
Avoimen väylän kautta aloittavana tutkinto-opiskelijana on jo vähän edellä muita opiskelijoita. Ensimmäisten periodien perusopinnot on jo suoritettu, ja halutessaan voikin hypätä suoraan toisen tai kolmannen vuoden aineopintoihin ja jatkokursseille. Pieni etumatka mahdollistaa myös ennen tavoiteaikaa valmistumisen vähän mukavammin. Jo pitkään työelämässä olleena neljän vuoden tauko töistä oli taloudellisesti huomattavasti toteutettavampi vaihtoehto kuin ohjeelliset 3+2 vuoden suoritusajat.
Oma paikka löytyi yliopistosta
Ennen opintojen alkamista huomasin jännittäväni, miten muut opiskelijat tulisivat suhtautumaan minuun. Tiesin, että suurin osa aloittavista oli tullut suoraan lukiosta, enkä ollut yhtään varma, mitä he ajattelisivat tyypistä, jonka edelliset opinnot ovat olleet 12 vuotta sitten 9. luokalla. Nämä pelot kuitenkin varisivat ensimmäisten viikkojen aikana nopeasti pois, ja oli hienoa huomata yliopistoyhteisön kohtelevan toisiaan vertaisinaan lähtökohdista huolimatta. Kukaan ei kyseenalaistanut osaamistani tai osallistumistani, vaikka lähtökohtani olivat erilaiset.
Ensimmäiset periodit tutkinto-opiskelijana lähtivät erittäin mukavasti käyntiin, sillä yliopiston toimintatavat ja opiskelumalli olivat jo tulleet tutuiksi avoimen puolella. Tärkeäksi tuli kuitenkin myös vastuun kantaminen omasta opiskelusta kurssien ulkopuolella. Esimerkiksi matematiikan taitoni eivät olleet lähelläkään kurssien lähtötasoa, mutta saatavilla oli onneksi paljon vertaistukea, sekä yliopiston järjestämää ylimääräistä opetusta.
Opiskelua tukemassa ovat olleet myös oma ainejärjestö, sekä kaikki muu vapaaehtoistoiminta, jota yliopistolla muuten riittää. Löysin oman paikkani nopeasti ainejärjestöni hallituksesta, sekä jäsenenä tai toimihenkilönä useasta muusta järjestöstä. Lähes jokaiselle mielenkiinnon kohteelle löytyy oma järjestö tai vähintään kerho, joten samanhenkistä seuraa löytyy varmasti jokaiselle.
Muutaman vuoden opiskelun ja kandidaatiksi valmistumisen jälkeen minut palkattiin yliopistolle opetus- ja tutkimusavustajaksi. Työtehtäviini kuuluu muun muassa toimia avustajana samalla avoimen yliopiston opintokokonaisuudella, jolla omat opintoni olivat vasta muutama vuosi sitten alkaneet. Aloitan töissä nyt toista lukuvuotta, ja on ollut todella hienoa päästä avustamaan ja ohjaamaan opiskelijoita monista eri lähtökohdista. Kaikkien opintopolkuun ei välttämättä syystä tai toisesta sopeudu suora reitti lukion kautta korkeakouluun, mutta annettavaa voi silti olla paljon. Opiskelu, työskentely, järjestötoiminta ja vapaa-ajan viettäminen yliopistolla ovat olleet itselleni korvaamattoman hienoja ja opettavaisia kokemuksia, joita en olisi koskaan saanut kokea ilman avoimen väylän mahdollisuutta.
Voin suositella avoimen yliopiston opintoja sekä avoimen väylää erittäin lämpimästi jokaiselle, joka haluaa oppia uutta tai kehittää itseään.
Roni Tuomi