Taloustieteen tohtoriopinnot veivät Jonne Lehtimäen rahapolitiikan ja julkisen talouden ytimeen

Työskentelen tällä hetkellä valtiovarainministeriön EU- ja kansainvälisten asioiden sihteeristössä ekonomistina.

Aloitin työurani valmistumisen jälkeen vuonna 2010 MTT taloustutkimuksessa, jossa sovelsimme huutokauppateoriaa ja sen jälkeen yliopistolla erilaisissa tutkimustehtävissä sekä Tilastokeskuksessa maksutasetilaston parissa.

Tätä seurasi kaksi vuotta Frankfurtissa Euroopan Keskuspankissa valtioseurantatehtävissä sekä lyhyt pandemianaikainen vierailu Euroopan Vakausmekanismin talousriskianalyysi-ryhmässä ennen paluuta Suomeen ja valtiovarainministeriössä aloittamiseen. Näiden ohessa olen viimeistellyt Euroopan taloudellista integraatiota ja finanssipolitiikan sääntökehikoita tutkineen väitöskirjani, jota puolustin tammikuun lopussa.

Työssä kaikkein innostavinta ovat uudet kokemukset ja uudet haasteet sekä osaava työympäristö, joka ruokkii uusien asioiden ja toimintatapojen oppimista.
 

Tällä hetkellä työnkuvaan kuuluu yhteydenpito Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman toimeenpanosta ministeriöihin sekä suunnitelman toimeenpanon koordinointi. Lisäksi hoidan työvirtoja eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja EU:n finanssipoliittisten sääntöjen toimeenpanoon liittyen sekä yhteydenpitoa Euroopan komissioon julkisen talouden asioissa. Lisäksi toimenkuvaan kuuluu taustamuistioiden sekä puheenvuorojen valmistelu EU-kokousedustajille eli pääasiassa alivaltiosihteerille sekä valtiovarainministerille.

Nykyisin työtehtävien kirjo on pääsääntöisesti paljon laajempi, kuin työilmoituksissa mainitaan. On oltava joustava, valmis mukautumaan jatkuvasti muuttuviin tehtäviin ja oppimaan uusia lähestymistapoja. Samalla työtehtävien alan laaja menetelmäosaaminen ja sosiaaliset taidot ovat entisestä tärkeämpiä.

Kasvoin nuoruuteni yliopistonmäen alla Vatselankadulla, joten päätös Turussa opiskelemisesta oli helppo. Tiede ja tieteentekeminen kiinnostivat jo nuoresta pitäen, osittain vanhempien ja heidän työnsä vaikutuksesta. Päädyin opiskelemaan taloustiedettä, koska olin kiinnostunut yhteiskuntatieteistä sekä historiasta ja myös sivuaineet valikoituivat melko selkeästi pääaineen vaatimuksen (tilastotiede, matematiikka) sekä oman kiinnostuksen (poliittinen historia) perusteella. Olen kuitenkin vuosien varrella ehtinyt opiskella monipuolisesti myös valtio-oppia, filosofiaa ja paljon muuta yliopiston laajasta tarjonnasta.

Jälkikäteen ajateltuna kaikkein tärkeimpiä olivat ihmissuhteet, joista moni on yhä voimissaan tähän päivään asti. Läheisistä opiskelijoista on tullut elinikäisiä ystäviä ja kanssakirjoittajia.

Olettaisin, että jokainen opiskelija kokee opinnoissaan vähintään jonkin verran haasteita. Omalla kohdalla erityisesti pitkäjänteinen tutkimuksen tekeminen osoittautui aluksi haasteelliseksi tohtoriopintojen alussa ja ratkaisuja löytyi vasta oikeiden kanssakirjoittajien löytymisen jälkeen. Näin ollen opiskeluajan lähipiiri ja myöhemmin myös työyhteisön tuki ovat avainasemassa haasteiden kohtaamisessa.

Taloustiede on antanut kykyjä miettiä laaja-alaisia kokonaisuuksia ja ymmärtämään talouden virtauksia sekä niiden taustaa. Taloustiede on eräänlainen kieli, joka mahdollistaa monimutkaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden tutkimisen, ymmärtämisen ja selittämisen. Samalla yliopistokoulutus ja tohtoriopinnot loivat pohjan tieteellisen tutkimuksen tekemiselle ja tieteen syvemmän olemuksen ymmärtämiselle.

Yliopisto on ollut jossain määrin mukana koko elämän ajan ja se on instituutiona antanut kehikon laaja-alaiselle kasvamiselle ihmisenä. On perusteltua sanoa, että yliopistot sekä tiedesektori laajemmin ovat yksi merkittävimmistä osista yhteiskunnan sivistystä ja sen ylläpitoa.

Opiskeluaika on tärkeää ja ainutlaatuista ihmisenä kasvamisen aikaa ja se vaikuttaa perustavanlaatuisesti elämäntiehen. Suosittelisin suhtautumaan avoimin mielin niin opiskeluun kuin aikanaan työnhakuunkin ja käyttämään yliopiston tarjoamia mahdollisuuksia laajasti hyväksi mahdollisuuksien mukaan. On vaikea tietää etukäteen mitä tulemme lopulta tarvitsemaan elämässämme ja yllättävistäkin asioista voi olla hyötyä jossain vaiheessa.

On myös hyvä muistaa, että maailmaa tai onnellisuutta ei rakenneta päivässä ja joskus pienemmät edistysaskeleet tai sivupolut voivat myöhemmässä vaiheessa johtaa isompiin ja merkittävämpiin asioihin.

Tutkimuksen tekemisestä kiinnostuneille tai tutkimusta jo tekeville ihmisille alasta riippumatta suosittelen lämpimästi John Williamsin kirjaa ”Stoner”, joka muutti omaa ajatusmaailmaani pysyvästi. Kirjan päähenkilö on tavallinen ihminen, joka löytää elämälleen merkityksen tieteestä ja kertoo siitä, miten elämä ei aina vastaa odotuksia, mutta aidolle intohimolle ja omalle kutsumukselle kannattaa pysyä uskollisena.