Veikko Litzen -luento

Anna Kortelainen: Kolme muukalaista Suomessa 1917-1930: kulttuurihistorioitsija silminnäkijänä (2022)

Leena Kurvet-Käosaar: Vibrant connections: mundanity and self-representational writing (2021).

Vuonna 2020 luentoa ei pidetty.

Johanna Venho: Todellinen tarina - miten eletty elämä muotoutuu fiktioksi? (2019)

Tim Hitchcock: Microscopes and Macroscopes: Computer Assisted Close Reading of Historical Texts (2018)

Kari Mäkinen: Sielun tawarasta Aku Ankkaan, suomalaisen sielunmaiseman kirjalliset muovaajat (2017)

Kaarina Hazard: Julkinen puhe (2016)

Helena Ranta: Politisoitu kuolema (2015)

Wulf Kansteiner: Omnipresent and Invisible: The Nazi Genocide in German Popular Culture (2014)

Sirpa Kähkönen: Ikuisuus ja päihtymys – Walter Benjaminin historiankäsityksen jäljillä (2013)

Timothy Ashplant: Life Writing and Historiography (2012)

Kersti Juva: Kirja ja Minä (2011)

Kari Immonen: Historia ihmisessä ja muita johtopäätöksiä (2010)

Taru Mäkelä: Ehkäpä maailmankaikkeus on vain tarinoiden vyyhti (2009)

Veikko Litzen: "It Ain't Necessarily So" – kyseenalaistamisesta (2008)

Sven Hirn: Huvia ja herkkuja. Helsinkiläistä hotelli- ja ravintolaelämää ennen itsenäisyyden aikaa (2007)

Irina Novikova: The Return of the Repressed: "Trauma" and "Rebirth" in the Post-Soviet Urban Imaginations of the 1990s (2006)

Teija Tiilikainen: Eurooppalaisen identiteetin mahdollisuus (2005)

Juhan Maiste: Dance Macabre and the Awakening of the Renaissance (2004)

Päivi Setälä: Miksi Pyhästä Birgitasta tuli kulttuurihistoriallinen ilmiö? (2003)

Peter Clark: Cities, Culture and Innovation from the Middle Ages to the 20th Century (2002)

Pekka Gronow: Äänet ja historiantutkimus (2001)

Eva Österberg: Vänskap som skydd och hot i medeltidens Europa (2000)

Vilhelm Helander: Onko meillä urbaania perinnettä? Suomen kaupunkien julkisten ulkotilojen muodonmuutoksia (1999)

Bruce Johnson: Losing Control: Knowledge, Popular Music and Global Mediations in the 21st Century (1998)

Umayya Abu-Hanna: Kontrolli kulttuurin murroksessa – kun muutos on uhka (1997)

David Kirby: A Century of Socialism? (1996)

Kaari Utrio: Historiallinen romaani nykysuomalaisen lukijan maailmankuvan avartajana (1995)

Justin O’Connor: Cultural Production and Conspicuous Consumption in Manchester – The Effects of Thatcherism in the Post-industrial City (1994)

Veikko Litzen: Konstantinus Suuri, Leni Riefenstahl ja minä (1993)

Kulttuurihistorian entinen professori, arkistolaitoksen emerituspääjohtaja Veikko Litzen kuoli 17. tammikuuta 2011 Roomassa äkilliseen sairauskohtaukseen. Hän oli 77-vuotias, syntynyt 1. joulukuuta 1933 Helsingissä.

Veikko Litzen pääsi ylioppilaaksi 1953 ja ryhtyi opiskelemaan Helsingin yliopistossa yleistä historiaa. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1961 ja filosofian lisensiaatiksi 1968. Tohtoriksi Litzen valmistui vuonna 1974 tutkimuksella A War of Roses and Lilies: The Theme of Succession in Sir John Fortescue’s Works. Opintojen ohessa alkoi Litzenin pitkä ura arkistolaitoksen palveluksessa: hän työskenteli Helsingin kaupunginarkistossa 1962–1963, valtionarkistossa avustajana ja arkistonhoitajana 1962–1972, Turun maakunta-arkiston hoitajana 1973, valtionarkiston tutkimusosaston johtajana ja arkistoneuvoksena 1973–78 sekä Valtionarkiston, myöhemmän Kansallisarkiston pääjohtajana 1987–1996.

Arkistotyön lisäksi Veikko Litzen teki merkittävän uran yliopisto-opettajana ja -tutkijana. Litzen innostui kulttuurihistoriasta jo opintojensa aikana. Valmistuttuaan Litzen antoi opetusta niin Helsingin yliopistossa kuin Sibelius-Akatemiassa ja Teknillisessä korkeakoulussakin. Luentojen hedelmänä syntyi teos Keskiajan kulttuurihistoria (1974). Kun Turkuun perustettiin kulttuurihistorian oppituoli, Litzen haki virkaa ja sai vuonna 1978 nimityksen Turun yliopiston kulttuurihistorian ensimmäiseksi vakinaiseksi professoriksi. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1987 asti.

Turkulaisen kulttuurihistorian kehityksessä Litzenin panos oli keskeinen. Hän korosti laajaa kulttuurin käsitettä ja oli innostava, mukaansa tempaava luennoitsija. Hänen opetuksensa jätti jäljen kokonaiseen sukupolveen, josta kasvoi tutkijoita, kirjailijoita ja taiteilijoita. Litzenin erityisenä inhohimona oli antiikin ja keskiajan taite, jota hän mielellään pohti luennoillaan. Samalla virisi suunnitelma tutkimuksesta, joka käsittelisi roomalaisen ja kristillisen kulttuurin kohtaamista. Ajatus syveni vuosina 1983–85, kun Litzen toimi Suomen Rooman instituutin johtajana. Litzenin tutkimustyö huipentui teokseen Tie Nikeaan. Roomalaisten ja kristittyjen yhteinen matka ajanlaskumme alusta valtiokirkon syntyyn, joka valmistui pitkän uurastuksen tuloksena vuonna 2009

Kun Litzen täytti 60 vuotta 1.12.1993, merkkipäivän kunniaksi aloitettiin vuosittaiset Veikko Litzen
-luennot Turun yliopistossa. Päivänsankari piti itse ensimmäisen luennon aiheesta "Konstantinus Suuri, Leni Riefenstahl ja minä". Kun muutama vuosi sitten Litzen täytti 75 vuotta, hän luennoi otsikolla "It Ain’t Necessarily So – kyseenalaistamisesta". Opetus oli tärkeä, sillä kaiken inhimillisen tiedon lähtökohta on kysymysten esittäminen ja aiempien totuuksien uudelleen arviointi. Samalla luennossa kiteytyi kolme Veikko Litzenin tärkeää piirrettä: innostus historiaan, intohimo kulttuuriin – ja rakkaus Ikuiseen kaupunkiin.

Keijo Virtanen, Kari Immonen ja Hannu Salmi