Aleksi Kanerva kiinnostui oikeustieteestä jo lukiossa. Valintakokeissa yrittämisen jälkeen hän päätti aloittaa avoimet yliopisto-opinnot ja tähdätä avoimen väylän hakuun. Opinnot olivat vaativia, mutta johtivat lopulta opiskelupaikkaan Turun yliopistossa. Syksyllä 2026 Aleksi toimii Turun yliopiston avoimessa yliopistossa oikeustiedettä opiskelevien mentorina.
Kiinnostuin oikiksesta jo lukion yhteiskuntaopin tunneilla, vaikka en silloin vielä tosissaan miettinyt alalle hakemista. Varusmiespalveluksen jälkeen aloin kuitenkin pohtia eri vaihtoehtoja ja päädyin hakemaan oikikseen. Eniten minua kiinnosti mahdollisuus päästä työllistymään ammattiin, jossa on valinnanvaraa tehdä mielenkiintoista työtä, ja siihen oikis tarjosi mielestäni hyvän tien.
Muutaman pääsykoeyrityksen jälkeen päädyin opiskelemaan avoimia yliopisto-opintoja. Koin, etten saanut mitattua parhaalla mahdollisella tavalla itsestäni kaikkea pääsykokeella, joten useamman välivuoden jälkeen päätin lähteä tavoittelemaan opiskelupaikkaa avoimen kautta. Kuulin avoimen opinnoista ystävältäni, joka oli päässyt väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi Turkuun. Hänen esimerkkinsä ja lähipiirin rohkaisemana päätin itsekin kokeilla samaa.
Opiskelu avoimessa oli vaativaa mutta palkitsevaa
Avoimen opintojen suorittaminen oli mielestäni melko rankkaa. Tutkinto-opiskelijoihin verrattuna olin opintojeni ja omien kurssiaikataulutusteni kanssa melko yksin, vaikka kursseilta löytyikin muita opiskelijoita, joihin tutustua. Samalla opinnot olivat kuitenkin hyvin palkitsevia, koska jokaisen suoritetun kurssin jälkeen tiesin olevani askeleen lähempänä unelmaani.
Osallistuin sekä lähiopetukseen Turussa että verkko-opintoihin. Etänä järjestettyä luento-opetusta oli mielestäni melko samassa suhteessa kuin tutkinto-opiskelijoillakin. Ryhmätyöt olivat kivaa vaihtelua ja niitä oli jonkin verran erityisesti joidenkin kurssien lisäpistetehtävinä.
Tykkäsin rytmittää opintoja muutaman tunnin pätkiin. Välillä pidin pidemmän tauon jälkeen toistin saman uudelleen. Itse keskityin tentteihin lukiessa erityisesti luentomateriaaleihin. Kannustan testaamaan erilaisia opiskelutekniikoita, kunnes löytää itselleen sopivan. Vapaa-ajalle ja muille kivoille jutuille on myös tärkeää jättää aikaa, jotta ehtii palautua.
Itselläni meni avoimen väylän hakuun vaadittavien opintopisteiden suorittamiseen kaksi vuotta, mutta tiedän myös opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet tarvitun määrän yhden lukuvuoden aikana. Sekään ei ole siis mahdotonta. Muutin avoimen opintoja varten Turkuun, joten kurssien aikataulut menivät hyvin yhteen. Moni tekee myös suuren osan opinnoista etänä toiselta paikkakunnalta, joten sellainenkin on mahdollista.
Tutkinto-opiskelijaksi päästessäni minulla oli suoritettuna reilut 100 opintopistettä, joten opintoja oli mukava jatkaa tiedekunnan puolella. Opintojen suunnittelu on vapaampaa, kun suurin osa perusteista on suoritettuna. Itse otin tutkinto-opiskelijana ensimmäisen vuoden muutenkin vähän rennommin.
Syksyllä mentorina avoimeen yliopisto-opetukseen osallistuville
Oikeustieteen opintonsa avoimessa yliopistossa aloittavat saavat tukea mentoreilta, joiden tehtävänä on antaa neuvoja ja tukea opiskelun käytännön asioissa. Mentoreilla on omakohtaista kokemusta opinnoista ja avoimen väylän hausta.
Odotan mentoroinnilta sitä, että pystyn olemaan avuksi sellaisissa asioissa, joihin itse olisin avoimen opiskelijana tarvinnut apua. Mentoroinnissa erityisen tärkeää on vertaistuki.
Suosittelisin avoimen yliopiston opintoja kaikille, joita oikiksen opinnot kiinnostavat, koska niiden kautta huomaa nopeasti, haluaako alaa opiskella. Avoimen väylän opinnot vaativat pitkäjänteistä työtä ja lukemattomia opiskelutunteja, mutta lopulta kova työ palkitaan.
Lainatakseni erästä toista väylän kautta sisään päässyttä opiskelijaa: "On tärkeää muistaa vaikeillakin hetkillä, että pääsykoe on satasen sprintti ja avoimen väylän opinnot ovat maraton – lopussa ahkera työ palkitaan!"