Tunturiluonto muuttuu hälyttävää vauhtia
Turun ja Oulun yliopiston tutkijat vertasivat Ritničohkka-tunturin nykyistä kasvillisuutta vuonna 1990 havaittuun lajistoon. Etenkin monet tunturipaljakalle erityisistä sammalista ja jäkälistä ovat uhattuina, sanoo väitöskirjatutkija Inka Kuusisto.
Nykyinen lajisto eroaa 32 vuotta sitten havaitusta lajistosta. Tämän havaitsivat Turun yliopiston ja Oulun yliopiston tutkijat, kun he vertasivat Käsivarren erämaa-alueella Ritničohkka-tunturin nykyistä kasvillisuutta vuonna 1990 havaittuun lajistoon. Uudelleenotanta tehtiin vuonna 2022.
Kasvillisuuskartoitusten ja satelliittikuvatulkinnan avulla havaittiin kasviyhteisöjen ja lumiolojen muuttuneen. Väitöskirjatutkija Inka Kuusiston tutkimustulosten mukaan tunturiluonto on muutoksessa.
– Vaikka kasviyhteisöjen kokonaislajimäärä tunturipaljakalla ei ole muuttunut, nykyinen lajisto eroaa 32 vuotta sitten havaitusta lajistosta, Kuusisto kertoo.
Tutkimuksessa olivat mukana myös Sanna Huttunen ja Carlos Gonzales-Inca Turun yliopistosta sekä Risto Virtanen Oulun yliopistosta.
Putkilokasvien kokonaislajimäärä alueella on kasvanut ja kosteisiin oloihin sopeutuneet ruohot ja heinät ovat yleistyneet tunturipaljakalla. Sen sijaan sammalten kokonaislajimäärä on pienentynyt. Sammalista häiriöön sopeutuneet, paljaalle maalle ensimmäisinä levittäytyvät lajit ovat yleistyneet, kun taas monet tunturipaljakalle tyypilliset sammallajit ovat harvinaistuneet.
Jäkälien kokonaislajimäärissä ei ole tapahtunut muutosta, mutta jäkäläyhteisöjen lajit eroavat 32 vuoden takaisista. Poron laidunnukselle herkät jäkälälajit ovat harvinaistuneet, kun taas monet pienikokoiset rupijäkälät ovat yleistyneet.
Seuraukset yltävät yksittäisten lajien katoamista pidemmälle
Kuusiston mukaan huomionarvoista on, että putkilokasvien paikallinen lajimäärä ei muuttunut alueella. Sen sijaan korkeuden vaikutus sammalten ja jäkälien paikalliseen lajimäärään oli heikentynyt.
– Tämä voi viitata siihen, että ympäristöolosuhteet ovat muuttuneet korkeammalla sijaitsevilla alueilla tasaisemmiksi. Sammalten kohdalla myös paikallisen topografian vaikutus lajimäärään oli heikentynyt.
Kaikkien lajien yhteenlaskettu paikallinen lajimäärä oli kasvanut selkeimmin tunturin rinteen alaosissa sijaitsevissa lumenviipymissä.
Satelliittitulkinta osoitti, että loppukesät ovat muuttuneet vihreämmiksi, mikä voi kieliä putkilokasvien ja sammalien peittävyyden lisääntymisestä alueella. Kesäkuinen lumipeite on puolestaan supistunut, ja kesäkuinen kasvillisuus muuttunut kuivemmaksi.
– Etenkin monet tunturipaljakalle erityisistä sammalista ja jäkälistä ovat uhattuina.
Lumipeitteessä tapahtuneiden muutosten ohella kasvillisuusmuutosten taustalla voi Kuusiston mukaan olla monia tekijöitä, kuten ilmaston lämpeneminen, porojen jatkuva korkea laidunnuspaine ja lajien välisen kilpailun voimistuminen.
Muutosten taustamekanismeja olisikin syytä tutkia tarkemmin. Lajiyhteisöjen muutokset voivat vaikuttaa tunturiekosysteemien toimintaan, jolloin seuraukset yltävät yksittäisten lajien katoamista pidemmälle.
Avoimesti verkossa luettavissa oleva tutkimus Snow Cover and Vegetation Changes on a High-Elevation High-Latitude Mountain in NW Finland julkaistiin Journal of Vegetation Science -tiedelehdessä.
