Uutuusteos osoittaa vallankäyttöä valvovan mediajärjestelmän tärkeyden demokratialle
Mitä on eurooppalaisten yleisradioyhtiöiden julkinen palvelu? Mistä julkisen palvelun ajatus kumpusi ja millaisia haasteita se on kohdannut? Näihin kysymyksiin paneutuu kulttuurihistorian dosentti Paavo Oinosen uutuusteos Vain parasta kansalaisille. Yleisradiotoiminta julkisena palveluna. Teos on ensimmäinen julkisen palvelun ajatuksen syntyä, sen muovautumista ja nykyhaasteita median näkökulmasta käsittelevä suomenkielinen yleisesitys.
Tervetuloa Paavo Oinosen teoksen Vain parasta kansalaisille. Yleisradiotoiminta julkisena palveluna (Kulttuurihistorian seura, 2019) julkistamistilaisuuteen
Aika: ke 13.2.2019 klo 14.00–15.00
Paikka: Historicumin Aikala-sali, 2. krs (Sirkkalan kampus, Kaivokatu 12, Turku)
Eurooppalaisia yleisradioyhtiöitä määrittivät niiden alusta alkaen yleishyödyllisyys, puolueettomuus ja valtio-omisteisuus. Tätä myötä niiden toimintaa alettiin kutsua julkiseksi palveluksi. Edelläkävijänä ja kansallisten yleisradioiden esikuvana toimi Iso-Britanniassa vuonna 1922 toimintansa aloittanut BBC.
– Yleisradioiden toiminnan perusta lepäsi vahvasti valistuksen kasvatus- ja sivistysihanteissa. Käytännössä ihanteellinen palvelun ajatus kytkeytyi demokraattisten kansalaisyhteiskuntien rakentamiseen ja edistämiseen, Oinonen kertoo.
Periaatteitaan vaaliessa yleisradioyhtiöt ovat kohdanneet yhteiskunnallisia ja poliittisia haasteita ja tarpeen vaatiessa muuttuneet niiden mukana. Riippumattomuus ja puolueettomuus ovat olleet ajoittain uhattuina.
– Esimerkiksi Saksassa 1930-luvulla yleisradioyhtiöstä tuli natsien äänitorvi. Sotien jälkeen lyhytaikainen vasemmistosuuntaus näkyi Suomen Yleisradion ohjelmapolitiikassa ja herätti arvostelua. Kun ääniradion rinnalle tuli 1950-luvulla televisio, oli sanan lisäksi hallittava kuvavirtaa, Oinonen toteaa.
Moniarvoiset sisällöt yhdistävät mediakenttää
Oinosen teoksessa julkisen palvelun käsitettä vertaillaan yleisradioiden ja muiden joukkoviestimien kesken, mutta keskiössä on vuonna 1926 perustettu Suomen Yleisradio. Yleisradiotoiminta sai valtiollisen kontrollin vuoksi virallisen tiedottajan etuoikeuden, mutta myös taakan. Yhtiöiden palvelu asettui kentälle, jossa joukkoviestintä oli liiketoimintaa. Tämän vuoksi kaupallisen median ja julkisin varoin rahoitetun palvelun suhde on aina ollut jännitteinen.
– Nykyisessä mediaympäristössä ammattimaisesti journalismia tuottavia toimijoita on syytä arvioida ennemmin yhdistävien kuin erottavien tekijöiden kautta. Yhdistävänä käsitteenä toimii laatumedia, jolla tarkoitetaan moniarvoiseen journalismiin ja lähdekritiikkiin sitoutuneita viestimiä. Sekä kaupallinen että verojen kautta rahoitettu media toteuttavat julkista palvelua silloin, kun niiden käyttäjilleen tarjoama sisältö on eettisesti kestävää, Oinonen luonnehtii.
Teos tarttuu myös ajankohtaiseen keskusteluun julkisten mediainstituutioiden roolista.
– Luotettavan, demokraattisiin arvoihin sitoutuvan tiedonvälityksen merkitys on tänä päivänä korostunut. Perinteiset mediatalot eivät voi enää säännellä viestinnän virtoja, ja globaaleissa tietoverkoissa viestintä tapahtuu valvonnan ulottumattomissa. Teos tähdentää historiaan vedoten, että demokratiaa tukeva ja vallankäyttöä valvova mediajärjestelmä on tärkeä, Oinonen summaa.
Paavo Oinonen: Vain parasta kansalaisille. Yleisradiotoiminta julkisena palveluna. Capsa historiae 2. Turku: Kulttuurihistorian seura, 2019.
Lisätietoja
Paavo Oinonen, paaoino@utu.fi, p. 044 068 0080