Kestävyyskasvatus nähdään tärkeänä väylänä edistää kestävyysmurrosta. Murros on välttämätön ilmastonmuutoksen, luontokadon, köyhyyden, mielenterveyshaasteiden ja poliittisten levottomuuksien aiheuttaman globaalin monikriisin ratkaisemiseksi. Nykyiset kestävyyskasvatuksen lähestymistavat eivät kuitenkaan ole onnistuneet saamaan aikaan tarvittavia syvällisiä ja järjestelmätason muutoksia, siitä huolimatta, että kestävyyskasvatuksessa on tapahtunut teoreettista ja käsitteellistä kehitystä.
Monet yliopistot ja korkeakoulut ovat sisällyttäneet kestävän kehityksen strategioihin ja opetukseensa, mutta huolena on, että muutosta tavoitteleva opetus ja oppiminen jää usein pinnalliseksi – eikä saavuta transformatiivisen oppimisen tavoitteita. Nykyiset menetelmät eivät useinkaan anna oppijoille emotionaalista resilienssiä tai taitoja, joita tarvitaan monimutkaisten globaalien haasteiden ratkaisemiseen ja niiden kanssa elämiseen. Ne eivät myöskään tarjoa opettajille pedagogisia työkaluja tämänkaltaisen oppimisen tukemiseen.
Kestävyysalan tutkijoina olemme pohtineet, miten voisimme parhaiten edistää transformativiista kestävyyskasvatusta opetuksessamme. Kesällä 2023 kokoonnuimme kansainvälisen kestävyystutkijoista koostuvan porukan kanssa työpajaan Seilin saarelle tämän kysymyksen äärelle. Halusimme etsiä ja koota työkaluja sellaisen muutoksen tukemiseen, joka tukisi opiskelijoiden mielenterveyttä, vähentäisi ympäristöahdistusta ja vahvistaisi kykyä toimia kestävämmän tulevaisuuden puolesta.
Opetuskokemuksiimme ja tutkimuskirjallisuuteen perustuen koostimme seitsemän keskeistä periaatetta niin sanottua sisäistä kestävyysmurrosta edistävälle opetukselle. Argumentoimme, että opetuksessa on tarpeen painottaa oppijan syvää sisäistä muutosta, kuten arvojen, uskomusten ja maailmankuvien uudelleen arviointia.
Laatimissamme periaatteissa korostetaan viiden keskeisen ominaisuuden ja kyvykkyyden vaalimista. Nämä ovat tietoisuus (awareness), yhteys (connection), oivallus (insight), tarkoitus (purpose) ja toimijuus (agency). Sisäisten ulottuvuuksien tarkastelu auttaa saavuttamaan syviä muutoksia olemisessa, ajattelussa ja toiminnassa ja sitä kautta edistämään kestävyysmurrosta yksilö-, yhteisö- ja järjestelmätasoilla.
Seitsemän periaatetta on esitetty alla. Kokosimme periaatteiden alle myös esimerkkejä siitä, millaisilla lähestymistavoilla ja menetelmillä näitä voidaan edistää opetuksessa.
1. Tunnista moninainen ja muuttuva positionaalisuus
Tunnista yksilön positionaalisuuden vaikutus hänen arvoihinsa ja toimintatapoihinsa sekä se, miten positionaalisuus muuttuu eri elämäntilanteissa. Tätä periaatetta voidaan opettaa esimerkiksi itsetutkiskeluharjoitusten kautta, kuten tehtävällä, jossa oppijat ja opettaja esittelevät jonkin itselleen merkityksellisen esineen, joka heijastaa heidän identiteettiään tai juuriaan.
2. Edistä myötätuntoisia lähestymistapoja
Kestävyyskriisit johtuvat usein kyvyttömyydestä suhtautua itseemme, muihin sekä ympäristöömme myötätuntoisella ja välittävällä tavalla. Luontoperustaiset meditaatiokäytännöt, kuten tietoiseen läsnäoloon perustuvat luontokävelyt tai sit spot -harjoitus ovat tieteellisesti perusteltuja tapoja edistää yhteyttä itseen, muihin ihmisiin ja muuhun luontoon.
3. Kytke oppiminen paikkaan
Perusta oppiminen paikallisiin konteksteihin ja merkityksiin. Paikkaperustaisessa oppimisessa tarkastellaan paikkaa sosio-ekologisena järjestelmänä, mutta samanaikaisesti myös tiettyyn paikkaan liittyviä arvoja, merkityksiä, tietoja ja tunteita. Tämä voi lisätä empatiaa ja vastuullisuutta ympäristöä kohtaan ja parantaa myös oppijoiden hyvinvointia.
4. Huomioi jatkuva kontekstualisointi ja ajallisuus
Kestävyyskysymykset edellyttävät laajaa systeemistä tarkastelutapaa. Syvennä ymmärrystä etenemällä rajatuista kysymyksistä askel askeleelta kohti laajempia ilmiöitä kontekstualisoimalla ja huomioimalla ajallisuus. Apuna voi käyttää esimerkiksi ’jäävuorimallia’, joka auttaa hahmottamaan kestävyysongelmien juurisyitä.
5. Korosta prosesseja ja ilmiöiden syntyä lopputuloksen sijaan
Korosta kestävyyskysymysten monimutkaisuutta ja sitä, miten ongelmanratkaisun prosessi ja siinä tehdyt valinnat vaikuttavat lopputulokseen. Tämä lähestymistapa korostaa transformaatiivisen oppimisen keskiössä olevia keskusteluprosesseja, merkityksenluontia ja ratkaisujen kehittämistä. Oppimisprosessia voi tukea esimerkiksi oppimispäiväkirjan kirjoittaminen.
6. Edistä käytännönläheisiä toimintaa minäpystyvyyden ja kollektiivisen toimijuuden vahvistamiseksi
Kannusta oppijoita osallistumaan kestävyyttä edistävään käytännön toimintaan ja kollektiiviseen muutokseen. Tämä voi vahvistaa kokemusta minäpystyvyydestä ja toimijuudesta. Oppijat voidaan ottaa mukaan esimerkiksi kenttäkurssien suunnitteluun ja toteutukseen, kuten riskienhallintaan.
7. Käsittele valtaa, politiikkaa ja yhteiskunnallisia rakenteita
Tuo esiin vallan, politiikan ja rakenteiden vaikutukset kestävyysongelmiin – vaikka niiden käsittely herättäisi sinussa opettajana epävarmuutta. Arvojen, normien ja politiikan huomiotta jättäminen voi estää oppijoita tunnistamasta kestämättömyyden juurisyitä ja vahvistaa hallitsevia narratiiveja. Roolipelit ovat hyvä väline tämän periaatteen edistämisessä.
Toivomme, että ehdottamamme periaatteet inspiroivat opettajia ja oppijoita edistämään kestävyysmurrosta yksilö-, yhteisö- ja järjestelmätasoilla.
Nora Fagerholm ja Henna Rouhiainen
Nora Fagerholm työskentelee apulaisprofessorina maantieteen ja geologian laitoksella ja Henna Rouhiainen tutkijatohtorina biodiversiteettiyksikössä.
