”Kumpi on arvokkaampaa – taide vai elämä?” kysyivät aktivistit heitettyään tomaattikeittoa Vincent van Goghin maalaukselle Lontoossa syksyllä 2022. Vuosina 2022–2023 maailman taidemuseoissa ja kulttuuriperintökohteissa todistettiin yli 40 vastaavaa protestia, joiden pyrkimyksenä oli saada huomiota ilmastonmuutokselle.
Ympäristökysymyksiin erikoistunut kuraattori Giovanni Aloi (2024) on harmitellut, että aktivistit onnistuivat vain lyhytikäisen mediaspektaakkelin luomisessa, kun taas ilmastonmuutoksen kannalta protestoinnin vaikutus jäi vähäiseksi. Väitän kuitenkin, että tämän mediaspektaakkelin merkitys kulttuurisen itseymmärryksemme kannalta on keskeinen.
Niin sanotussa jälkistrukturalistisessa viitekehyksessä erilaiset tekstit nähdään sosiaalista todellisuutta heijastavina ja rakentavina tekijöinä. Uutistoimitus toisensa perään nosti esiin mielenilmausten kohteeksi valikoituneiden teosten rahallisen arvon, vaikka teokset säilyvät pääosin vahingoittumattomina. Suomessakin esimerkiksi Iltalehti uutisoi otsikolla ”Aktivistit sotkivat keitolla van Goghin arvotaulun – arvo yli 84 miljoonaa dollaria” (Hänninen 14.10.2022).
Taulujen myyntihintaan viittaavat uutiset päätyivät tiedostamattaankin vahvistamaan vallitsevaa kapitalistista maailmankuvaa, jossa kaiken – myös taiteen – arvon määrittää ennen kaikkea sen hinta. Samalla aktivistit tuomittiin taiteen koskemattomuuden ja avoimen yhteiskunnan vihollisina.
Aktivistit tekivät näkyväksi niin taiteessa kuin laajemmassakin kulttuurissa vaikuttavia piileviä rakenteita.
Vähintään yhtä merkittävää oli se, mistä uutiset vaikenivat. Sivuuttaessaan laajalti ilmastonmuutoksen tosiseikat ja puutteelliset toimet niiden ratkaisemiseksi mediaspektaakkeli asettui kritiikittömästi vallitsevan järjestyksen puolelle. Riippumatta uutismedian näennäisestä pyrkimyksestä objektiivisuuteen, tällaiset hiljentymisen hetket paljastavat kulttuuristamme kenties enemmän kuin haluaisimme myöntää.
Siis, onko arvokkaampaa taide vai elämä? Ehdotan uutisten perusteella vastaukseksi vaihtoehtoa C, capital, eli pääoma. Kärjistäen sanoisinkin, että mediaspektaakkelia ruokki ennen kaikkea pelko pääoman (poliittisen) vallan vaarantumisesta, kun aktivistit kyseenalaistivat kapitalistisen järjestelmän korkealle arvottamien teosten koskemattomuuden.
Väitöskirjassani tutkin taiteen ja politiikan kohtaamisia taidekeskusteluissa. Kuvataiteeseen liittyvät uutiset kätkevät sisäänsä merkityksiä, jotka kertovat enemmän kulttuurissa vallitsevista arvoista kuin taiteesta itsestään. Tapaamme usein mieltää kuvataiteen joksikin politiikan ulkopuoliseksi, esimerkiksi taiteen vapauden nimissä. Taidemuseoissa tapahtuneiden ilmastoprotestien tapauksessa uutiskeskustelu osoittaa, että kapitalismin vaikutus myös taiteen merkityksellistämisessä on kiistämätön. Täten aktivistit tekivät näkyväksi niin taiteessa kuin laajemmassakin kulttuurissa vaikuttavia piileviä rakenteita.
Santeri Vuori
Kirjoittaja on taidehistorian väitöskirjatutkija, jota kiinnostaa taiteen poliittisuus ja kapitalismin kritiikki.
Lähteet:
Aloi, Giovanni. 2024. ”Art/Protest”. Art Monthly 476 (toukokuu 2024): 13–16.
Hänninen, Sofia. 2022. ”Aktivistit sotkivat keitolla van Goghin arvotaulun - arvo yli 84 miljoonaa dollaria”. Iltalehti 14.10.2022.
