YTM Veera Ojala keräsi väitöstutkimustaan varten kattavan aineiston ydintuhoalueilla vierailleiden digitaalisia valokuvia. Historiallisten tapahtumien tulkinta saa digitaalisten valokuvien kautta uuden kehyksen.
Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tuli huhtikuussa 2026 kuluneeksi 40 vuotta ja Fukushiman onnettomuudesta maaliskuussa 15 vuotta. Turun yliopiston väitöskirjatutkija Veera Ojala tarkasteli tutkimuksessaan ydintuhoalueiden visuaalista kulttuuria ja kulttuuriperinnön rakentumista valokuvien kautta.
– Kummatkin alueet ovat visuaalisesti välittyneitä ja digitaaliset valokuvat muokkaavat käsityksiä sekä muistoja niistä, Ojala sanoo.
Ydinvoiman visuaalisessa kulttuurissa kuvat ja sanat muovaavat tapaa, jolla maisemat ymmärretään ja muistetaan. Ojala lähestyy valokuvia ruohonjuuritason merkityksenantona ja alhaalta ylös rakentuvana kulttuuriperintönä. Tutkimuksessa hän selvittää, miten digitaalinen valokuva toimii osana kulttuuriperinnön prosesseja.
Miten kävijöiden osallistava visuaalinen kulttuuri, valokuvaus, sosiaalinen media ja digitaaliset alustat osallistuvat ydinkatastrofiperinnön merkityksellistämiseen? Kuka määrittelee, miten katastrofeja muistetaan?
Ojala tarkastelee valokuvia aktiivisina merkitysten tuottajina pelkän dokumentaation sijaan.
– Valokuvilla on oma toimijuutensa siinä, miten ydinkatastrofeja ymmärretään ja muistetaan. Kävijöiden ottamat kuvat eivät ainoastaan heijasta paikan merkitystä, vaan myös aktiivisesti rakentavat sitä.
Kenttätutkimustensa ohella Ojala haastatteli 75 henkilöä 22 eri maasta ja analysoi satoja heidän ottamiaan valokuvia. Tutkimus nostaa kulttuuriperinnön luomisen keskiöön ruohonjuuritason toimijat asiantuntijoiden ja instituutioiden sijaan.
Tšernobyl ja Fukushima — erilaisten toivojen kuvastot
Ydintuhoalueiden vierailijoiden valokuvat tarjoavat näkökulman siihen, miten ihmiset käsittelevät antroposeenin aikakauden, ihmisen aiheuttamien ympäristökatastrofien ajan, riskejä ja toiveita visuaalisen kulttuurin kautta.
Ydintuhoalueet ovat kulttuurisesti monikerroksellisia kohteita, Ojala toteaa. Vierailijat eivät ole vain passiivisia historian kuluttajia, vaan he tuottavat merkityksiä aktiivisesti. Kävijät osallistuvat merkityksen määrittelyyn tulkitsemalla maisemaa valokuvauksen kautta.
Tšernobyl ja Fukushima tuottavat erilaisia toivon kuvastoja, Ojala sanoo. Ydintuhoalueet eivät ainoastaan välitä katastrofien merkitystä, vaan myös käsityksiä siitä, mitä elämän jatkuminen ja toipuminen merkitsevät ihmisen toiminnan seurauksena muuttuneilla alueilla.
– Valokuvaus on laajan yleisön aktiivista osallistumista ydinvoiman riskien kulttuuriseen arviointiin. Valokuvat eivät ole neutraaleja tallennusvälineitä vaan aktiivisia kulttuurisia toimijoita, jotka muovaavat sitä, miten ydintuhomaisemia kuvitellaan, muistetaan ja välitetään eteenpäin.
Tutkimus tuo lisävaloa digitaalisen osallistujakulttuurin rooliin kollektiivisen muistin rakentajana sekä valokuvaan kulttuuriperinnön katalysaattorina.
– Ydinkatastrofialueet ovat äärimmäisiä esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun teknologia pettää ja maisema muuttuu pysyvästi.
Se, miten yhteisöjen muistikulttuurit visuaalisesti käsittelevät näitä paikkoja, kertoo paljon siitä, miten ne suhtautuvat laajempiin kysymyksiin teknologisesta edistyksestä, ympäristövastuusta sekä muuttuneista ekosysteemeistä.
YTM Veera Ojala esittää väitöskirjansa ”Chornobyl and Fukushima Dreams: Visual Participatory Culture and the Co-creation of nuclear disaster heritag” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 12.6.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu 2, Assistentinkatu 5, Turku). Vastaväittäjänä toimii professori Visa Immonen (Bergenin yliopisto, Norja) ja kustoksena professori Anna Sivula (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kulttuuriperintö.
