Perhe on tärkein sosiaalinen instituutio. Tällä lauseella monesti aloitan rahoitushakemukset, luennot tai yleistajuiset kirjoitukset tutkimusaiheestani – perheestä. Yhteiskunta koostuu perheistä ja perhe on pienin ja usein tärkein yksikkö, joka vaikuttaa yksilön elämänkulkuun ja näin ollen koko yhteiskuntaan.
Evoluutioteoreettinen perhetutkimus vertaa ihmistä muihin lajeihin
Perhetutkimuksessa on tavallista vertailla erilaisia perhekulttuureja, jotka usein vaihtelevat esimerkiksi alueiden, maiden tai maanosien välillä. Ihmisiä voi kuitenkin verrata myös muihin lajeihin, jolloin tietyt ihmisperheiden piirteet kirkastuvat.
Tässä muutamia piirteitä, jotka erottavat ihmisen muista lajeista:
- Ihmiselle on lajityypillistä muodostaa perheitä. Joillakin eläimillä, esimerkiksi eräillä hämähäkeillä tai kilpikonnilla, vanhemmuuden investointia ei ole syntymän tai kuoriutumisen jälkeen lainkaan.
- Ihmisillä esiintyy isyyden investointia, eli isät osallistuvat jälkeläisten hoivaamiseen.
- Hoivaavan isyyden lisäksi hoivaava isovanhemmuus on ihmislajille tyypillistä.
- Ihmisperheissä äidin lisäksi ylipäätään monet muut osallistuvat lasten hoivaamiseen ja kasvatukseen, minkä vuoksi ihmisiä on kutsuttu yhteisöllisiksi kasvattajiksi.
- Geneettisen sukulaisuuden aste on, Hamiltonin säännön mukaisesti, usein liitoksissa siihen, kuka sukulaisista investoi lapseen eniten. Perimmäisenä syynä on evoluution näkökulmasta oman kelpoisuuden parantaminen: mitä läheisempää sukua autettava on, sitä enemmän siitä on hyötyä auttajalle geenin näkökulmasta.
Edellä esitetyt seikat kertovat perheestä useita mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi, vanhempien ja muiden sukulaisten lapsille tarjoama hoiva ei ole eläinmaailmassa itsestäänselvyys, vaan se on kytköksissä ihmislasten pitkään ja riippuvaiseen lapsuuteen. Lisäksi sukupuoli ja sukulinja vaikuttavat siihen, kuka lapsia hoivaa eniten. Vaikka lähisuku usein korostuu hoivan tarjoajana, sitä tarjoavat myös monet muut, mikä kertoo ihmisen sosiaalisuudesta ja mukautuvuudesta. Tärkeä havainto on myös se, että sukulaisuuteen liittyvät tunteet eivät ole ihmisille automaattisia, vaan niihin vaikuttaa muun muassa yhdessä vietetty aika, erityisesti lapsuudessa.
Perhesosiologien näkökulma keskittyy kulttuurieroihin
Kun evoluutioteoreettinen näkökulma voi vertailla ihmisperhettä muiden lajien perheisiin, perhesosiologinen näkökulma puolestaan kohdentaa katseen eroavaisuuksiin kulttuurien välillä ja sisällä.
Esimerkiksi Aasian maissa tavallisia ovat kolmen sukupolven patrilokaaliset perheet, eli samassa kotitaloudessa asuvat lapset, vanhemmat ja isän puoleiset isovanhemmat. Länsimaissa taas kolmen sukupolven perheet ovat harvinaisempia ja sukulaissuhteissa usein korostuu matrilineaalisuus, eli äidin puolen sukulinja. Kulttuurien sisällä yhteiskunnalliset erot näkyvät perheiden välillä muun muassa sosioekonomisina eroina, joilla on taipumusta siirtyä vanhemmilta lapsille.
Väestölliset muutokset ravistelevat perheen rakennetta kaikkialla ja toisaalta perheiden muutokset muokkaavat väestörakennetta. Väestön ikääntyminen heijastuu perheisiin siten, että ne muuttuvat horisontaalisista vertikaalisiksi, niin kutsutuiksi herneenpalkoperheiksi, joissa useat sukupolvet ovat samaan aikaan hengissä, mutta horisontaalista sukua, kuten sisaruksia ja serkkuja, on vähemmän.
Poikkitieteellinen perhetutkimus yhdistää sosiologisen ja evolutiivisen näkökulman
Poikkitieteellisessä perhetutkimuksessa perherakenteiden muutokset, kulttuuriset eroavaisuudet sekä sosioekonomiset erot perheiden välillä yhdistyvät evoluutioekologiseen näkökulmaan, jossa keskeistä on ympäröivän yhteiskunnan vaikutus evoluution myötä kehittyneisiin ja kehittyviin käyttäytymistaipumuksiin. Hyvin monessa tutkimuksessani olen hyödyntänyt sekä sosiologian ja väestötieteen että evoluutioekologian ja -biologian teoreettista ymmärrystä ja empiirisiä tuloksia.
Esimerkiksi nostan tutkimuksen, jonka olemme tehneet yhdessä Samuli Helteen, Antti Tanskasen ja David Coallin kanssa. Lähdimme liikkeelle perhesosiologiassa vallitsevasta oletuksesta, että isovanhemmat investoivat eli auttavat enemmän lapsenlapsiaan silloin, kun perheet kohtaavat vastoinkäymisiä. Oletus siis on, että lapset tarvitsevat silloin lisää tukea ja isovanhemmat vastaavat tähän tarpeeseen. Evoluutioteoria toi hypoteesiin mukaan isovanhemman sukupuolen ja sukulinjan sekä teorian, että aiemman tutkimuksen perusteella eri isovanhemmat investoivat lapsenlapseen eri tavoin. Evoluutioteorian perusteella voi myös tehdä ennusteen, että lapsen haitalliset varhaiset elämänkokemukset saattavat itseasiassa vähentää isovanhempien investointeja, sillä ne saattavat vähentää lapsen mahdollista tulevaa lisääntymismenestystä. Tulokset perustuivat laajaan kyselylomakeaineistoon englantilaisista ja walesilaisista 11–16-vuotiaista koululaisista.
Tutkimuksessa paljastui, että isän puoleiset isovanhemmat todellakin vähensivät investointejaan lapseen, jos tällä oli ollut useampia varhaisia haitallisia elämänkokemuksia. Äidin puoleisten isovanhempien, erityisesti äidinäidin investointiin nämä eivät vaikuttaneet. Johtopäätös oli, että äidinäidit jatkoivat investointeja riskeistä huolimatta – mutta eivät lisänneet niitä, kun taas isän puoleiset isovanhemmat vetäytyivät.
Tarkastelimme myös samalla aineistolla, mikä vaikutus eri isovanhempien investoinnilla oli varhaisia vastoinkäymisiä kohdanneen lapsenlapsen hyvinvointiin. Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka äidinäitien tuki ei kasvanut, se vähensi lapsen tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia. Muiden isovanhempien tuella ei ollut vaikutusta lapsenlapsen hyvinvointiin. Nämä tutkimukset tuottivat uusia hypoteeseja ja uutta tietoa isovanhempien investoinneista ja niiden vaikutuksesta lapsenlapsen hyvinvointiin.
Tällä hetkellä keskeisiä tutkimussuuntia perhetutkimuksessa ovat perherakenteiden muutokset, erityisesti kaikkialla länsimaissa havaittu syntyvyyden lasku ja väestön ikääntyminen sekä parisuhteiden haurastuminen. Kasvava lapsettomien aikuisten joukko on myös herättänyt tutkijoiden mielenkiinnon. Väestön ikääntymisen on ennustettu tulevaisuudessa lisäävän epävirallisen hoivan ja avun tarvetta. Epävirallista hoivaa tarjoavat ennen kaikkea lähisukulaiset. Sukulaisverkostot ja niissä tapahtuvat muutokset saattavat kuitenkin aiheuttaa myös tilanteita, joissa apua ja hoivaa tarvitsevia on enemmän ja auttajia vähemmän. Tämä voi aiheuttaa kilpailua hoivasta ja haitallisia seurauksia niille, jotka kilpailussa häviävät. Olennaista on tietää, miksi sukulaisiin investoidaan ja mitkä seikat investointeihin vaikuttavat.
Luonnontieteiden ja sosiaalitieteiden yhdistäminen tutkimuksessa ei ole aina vaivatonta eikä vielä suinkaan valtavirtaa. Perhetutkimus, kuten mikä tahansa muukin tutkimus, kuitenkin tarvitsee teorioita ja teoreettisia synteesejä, joista voi johtaa uusia testattavia hypoteeseja ja jotka tuottavat uutta tietoa. Se tarvitsee laajoja, laadukkaita ja yleistettäviä aineistoja, joista saatuja tuloksia voi myös hyödyntää päätöksenteossa. Kuten kaikessa tutkimuksessa, perhetutkimuksessakin tarvitaan kumuloituvaa tietoa monimutkaisista ilmiöistä, ja tämä tarkoittaa eri tieteenaloilta tulevan empiirisen tiedon hyödyntämistä, hyväksymistä ja rakentavaa arviointia.
Mirkka Danielsbacka
Kirjoittaja on sosiologian professori. Puheenvuoro pohjautuu hänen 2.12.2025 pitämäänsä professoriluentoon.
