Sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa, ja jokainen kuluttaa tietoa omanlaisessa verkostossaan. Osittain kyse on eräänlaisesta tiedollisesta yhdenvertaisuudesta, sillä yhä useampi ihminen saa äänensä kuuluviin. Samaan aikaan erheellinen tieto leviää kulovalkean tavoin, sitä on hankala korjata ja vaikutukset saattavat ulottua muun muassa äänestyskäyttäytymiseen ja terveysvalintoihin (Adams et al., 2023). Lähteiden arviointi on elintärkeä taito nykyajan informaatiokaaoksessa, eikä somessa selviytyminen todellakaan ole helppoa.
Valitettavasti ihmiset eivät juuri vaikuta kiinnittävän tekstien lähteisiin huomiota (Bråten ym., 2017; Sinatra & Lombardi, 2020). Tutkimuksissa osallistujat saattavat esimerkiksi ohittaa lähdetiedon kokonaan tai jättää lähteen huomiotta arvioidessaan tekstiä (Barzilai et al., 2015; Sparks & Rapp, 2011). Poikkeuksen kuitenkin muodostavat ristiriitatilanteet: lähdetieto saattaa auttaa, jos lukija vaikkapa kohtaa kaksi täysin päinvastaista väitettä. Tällöin lähteiden katsominen on tehokas tapa ratkoa ristiriidat verrattuna siihen, että yrittäisi väkisin runnoa epäsopivia tietopaloja samaan palapeliin (Braasch & Bråten, 2017).
Iso osa lukututkimuksista on tehty tietotekstien tai fiktiivisten tarinoiden kaltaisilla materiaaleilla, jotka eivät välttämättä heijasta sosiaalisen median yksilöityä lukuympäristöä. Ihmiset eivät ole passiivisia tiedon vastaanottajia, vaan jokainen tuo lukutilanteeseen kaikenlaista omaa sälää: uskomuksia, maailmankuvia, vinoumia. Juuri näitä sälävaikutuksia tutkin väitöskirjassani.
Pian julkaistavassa tutkimuksessa (Virtanen & Kaakinen, 2025) kartoitimme opiskelijoiden mielipiteitä yhteiskunnallisista aiheista ja kutsuimme heidät kokeeseen lukemaan aiheita koskevia somepäivityksiä. He näkivät muuten identtiset päivitykset, mutta kirjoittaja oli (tämän kokeen ja pilottikokeen osallistujien arvioimana) joko luotettavaksi tai epäluotettavaksi koettu lähde. Kokeen aikana mittasimme silmänliikekameralla, miten kauan mitäkin osia päivityksistä luettiin.
Tuloksista selvisi, että osallistujat kiinnittivät lähteisiin huomiota kahdenlaisissa tilanteissa: kun he olivat luotettavan lähteen kanssa eri mieltä ja kun he olivat epäluotettavan lähteen kanssa samaa mieltä. Muutoin he pyyhälsivät lähteiden ohi nopeasti. Jatkotutkimuksissa selvitämme, vaikuttaako ristiriita lähteen luotettavuuden ja osallistujan mielipiteen välillä lähteiden muistamiseen, ja minkälaisia selityksiä osallistujat itse antavat lukemiselleen.
Misinformaatio huolettaa minua ja olen sen vaikutuksille altis kuten kuka tahansa muukin. Psykologina olen kiinnostunut ihmisen ajatteluun liittyvistä prosesseista ja erityisesti tiedonkäsittelymme sudenkuopista.
Vaikka misinformaatiossa on kyse paljon laajemmasta ilmiöstä kuin siitä, miten yksilöt tulkitsevat tietoa, toivon tutkimusteni auttavan ymmärtämään, milloin ja miksi olemme somessa taipuvaisia sivuuttamaan lähdetiedon. Kun tiedämme, missä medialukutaidon puutteita on ja mistä ne voivat johtua, pystymme tehokkaammin kehittämään opetusta ja torjumaan misinformaation vaikutuksia.
Jokaiselle somettajalle sen sijaan toivotan malttia skrollaamiseen – muista pysähtyä silloinkin, kun lukemasi vastaa odotuksiasi.
Oskari Virtanen
Kirjoittaja on psykologi ja väitöskirjatutkija, joka ei ainakaan ikinä ole uskonut yhtään mitään hölmöä netissä.
Kirjallisuutta:
Adams, Z., Osman, M., Bechlivanidis, C., & Meder, B. (2023). (Why) is misinformation a problem? Perspectives on Psychological Science, 18(6), 1436-1463. https://doi.org/10.1177/17456916221141344
Barzilai, S., Tzadok, E. & Eshet-Alkalai, Y. (2015). Sourcing while reading divergent expert accounts: Pathways from views of knowing to written argumentation. Instructional Science, 43, 737–766. https://doi.org/10.1007/s11251-015-9359-4
Braasch, J. L. G., & Bråten, I. (2017). The Discrepancy-Induced Source Comprehension (D-ISC) model: Basic assumptions and preliminary evidence. Educational Psychologist, 52(3), 167–181. https://doi.org/10.1080/00461520.2017.1323219
Bråten, I., Stadtler, M., & Salmerón, L. (2017). The role of sourcing in discourse comprehension. Teoksessa M. F. Schober, D. N. Rapp, & A. M. Britt (Eds.), The Routledge handbook of discourse processes (2. painos, s. 141–166). Routledge. https://doi.org/10.4324/9781315687384
Sparks, J. R., & Rapp, D. N. (2011). Readers' reliance on source credibility in the service of comprehension. Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition, 37(1), 230–247. https://doi.org/10.1037/a0021331
Virtanen, O. J., & Kaakinen, J. K. (2025). The WHO said what? Interaction of source credibility and readers’ prior beliefs in the reading of social media posts. Julkaisematon artikkelikäsikirjoitus.
