Väitös (biologia): FM Ida Penttinen
FM Ida Penttinen esittää väitöskirjansa ”Natal Dispersal and Habitat Selection of the White-tailed Eagle – Causes and Consequences of First Breeding Site Choice” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 17.4.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Agora, XXI-luentosali, Vesilinnantie 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Ülo Väli (Estonian University of Life Sciences, Viro) ja kustoksena professori Toni Laaksonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Miten merikotka päättää, minne asettua pesimään? Sekä oman että jälkikasvun kelpoisuuden kannalta on olennaista, millaisen elinympäristön yksilö valitsee lisääntymiseen. Ensimmäistä lisääntymispaikkaa valitessaan yksilö ei voi perustaa valintaansa omaan lisääntymismenestykseensä, vaan valinnan on perustuttava epäsuoriin vihjeisiin elinympäristön laadusta. Kuitenkin tämän ensimmäisen valinnan seuraukset voivat olla jopa elinikäiset, mikäli laji on lisääntymispaikkauskollinen. Kertovatko käytetyt vihjeet siis todella elinympäristön kelpoisuusnäkymistä?
Tutkin väitöskirjassani, miten pesimäpopulaation tiheys ja habitaattileimautuminen vaikuttavat merikotkan (Haliaeetus albicilla) lisääntymispaikan valintaan ja ovatko ne yhteydessä myöhempään lisääntymismenestykseen. Tutkimus perustui aineistoon geneettisin ja visuaalisin menetelmin tunnistetuista yksilöistä, joiden synnyinpaikka tunnetaan. Tämän aineiston sekä pitkäaikaisen populaation seuranta-aineiston avulla tutkin, miten pesimäpopulaation tiheys vaikuttaa siihen, kuinka kauas synnyinpesästään merikotkat asettuvat pesimään ja valitsevatko merikotkat synnyinympäristöään muistuttavan pesimäympäristön (nk. habitaattileimautuminen). Lisäksi tutkin, ovatko pesimäpopulaation tiheys ja synnyin- ja pesimäympäristöjen samankaltaisuus yhteydessä merikotkien lisääntymismenestykseen valitsemassaan ympäristössä.
Tutkimus paljasti, että sekä populaation tiheys että habitaattileimautuminen molemmat vaikuttavat siihen, minne merikotkat päätyvät ensimmäisen (ja mahdollisesti ainoan) pesimäreviirinsä perustamaan. Kuitenkin ainoastaan tiheys oli yhteydessä pesimämenestykseen: mitä enemmän naapureita, seitä alhaisempi lisääntymismenestys. Sen sijaan habitaattileimautumisella ei vaikuttaisi olevan yhteyttä lisääntymismenestykseen. Olennaisempaa vaikuttaisi olevan se, millaiseen ympäristöön ylipäätään yksilö päätyy asettumaan, sekä kuinka vanha pesivä yksilö on.
Tulokseni selventävät elinympäristön valinnan mekanismien ja ympäristön kelpoisuusnäkymien välisiä yhteyksiä. Näiden tunteminen on tärkeää pitkäikäisten ja lisääntymispaikkauskollisten lajien, kuten suurten petolintujen, kohdalla. Monet petolintupopulaatiot toipuvat yhä menneistä populaatioromahduksista tai niitä ollaan palauttamassa alueille, joilta ne ovat hävinneet. Tieto liikkumiseen ja asettumiseen vaikuttavista tekijöistä auttaa parantamaan palautusistutusten onnistumista sekä ennustamaan populaatioiden ja levinneisyysalueiden laajenemista.
