Väitös (immunologia): FM Jenna Rannikko
FM Jenna Rannikko esittää väitöskirjansa ”Clever-1 inhibition in human cancer: consequences and control of bexmarilimab-induced macrophage activation” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 17.4.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina C, Osmo Järvi -sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Jo Van Ginderachter (Vrije Universiteit Brussel, Belgia) ja kustoksena dosentti Maija Hollmén (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on immunologia.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Syöpä pystyy muokkaamaan ympäristöään itselleen suotuisaksi ja samalla piiloutumaan elimistön puolustusjärjestelmältä. Syövän immunoterapiat pyrkivät herättämään kehon oman immuunipuolustuksen taistelemaan syöpää vastaan, ja joillakin potilailla ne ovatkin tuottaneet erinomaisia hoitotuloksia. Kaikki eivät kuitenkaan hyödy näistä hoidoista – erityisesti potilaat, joiden immuunipuolustus on reagoinut syöpään heikommin, tarvitsevat uusia hoitovaihtoehtoja.
Jenna Rannikon väitöstutkimuksessa selvitettiin Turussa kehitetyn syövän immunoterapian, beksmarilimabin, vaikutuksia pitkälle edenneessä syövässä. Hoito aktivoi kehon puolustusjärjestelmän syöpää vastaan vaikuttamalla makrofageiksi kutsuttuihin puolustussoluihin, jotka voivat jarruttaa syövänvastaista puolustusta hoidon kohteena olevan Clever-1-proteiinin avulla. Beksmarilimabia on nyt ensimmäistä kertaa tutkittu ihmisillä, ja tässä väitöskirjassa selvitettiin, miten beksmarilimabi-hoito vaikuttaa potilaiden verenkierron ja kasvaimen puolustussoluihin.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suotuisissa olosuhteissa beksmarilimabi aktivoi immuunipuolustuksen sekä potilaiden verenkierrossa että kasvainten sisällä. Tällöin beksmarilimabi saa makrofagit herättämään laajemman T-soluvälitteisen puolustusreaktion, joka on keskeinen syöpäsolujen tehokkaassa tuhoamisessa. Beksmarilimabin käynnistämä puolustusreaktio havaittiin erityisesti kasvaimissa, joissa oli aluksi vähän syövänvastaiselle puolustukselle keskeisiä viestimolekyylejä, interferoneita. Tämä viittaa siihen, että beksmarilimabi voi herättää immuunipuolustuksen niin sanotuissa ”immunologisesti hiljaisissa” kasvaimissa, jotka reagoivat huonosti nykyisiin syövän immunoterapioihin.
Osana tutkimusta kehitettiin myös uusi geeniprofiili, jonka avulla voidaan tunnistaa potilasperäisissä syöpämalleissa samankaltaisia beksmarilimabi-vasteita kuin potilailla. Beksmarilimabi-hoidon vaikutuksia ja tehokkuuden määrittäviä tekijöitä on siten mahdollista tutkia myös potilaskokeiden sijaan laboratoriossa. Näissä tutkimuksissa paljastui hoidon tehokkuuteen vaikuttavia makrofagien alatyyppejä sekä beksmarilimabi-hoidettujen makrofagien kyky houkutella kasvaimeen lisää T-soluja.
Tutkimus tuotti tärkeää tietoa siitä, miten beksmarilimabi-hoito vaikuttaa elimistössä ja millaiset potilaat siitä todennäköisimmin hyötyvät. Tutkimuksessa löydettiin useita verenkierrosta ja kasvaimesta mitattavia molekyylejä ja solutyyppejä, joiden merkitys beksmarilimabi-hoidon tehokkuudelle voidaan varmentaa tulevissa potilastutkimuksissa. Tavoitteena on tulevaisuudessa pystyä kohdentamaan hoito juuri niille potilaille, joille siitä on eniten apua.
